26 feb. 2020

Vuoden 2020 hevoset


2020 ja kohta maaliskuu. Kääk! Millaisia heppajuttuja onkaan tiedossa tälle vuodelle?

Mulle on nyt siunaantunut kaksi ihanaa vakkariliikutettavaa. Ruotsinratsuponi Candy ja kuusivuotiaaksi kääntyvä SWB-ruuna Ludde.

Candy tuli mulle "vahingossa", omistaja kysyi voisinko auttaa häntä kouluratsastuksessa. Vastasin ensin kieltävästi sillä en tosiaan ajatellut olevani ok:n kokoinen hennolle D-ponille, mutta omistaja sanoi ettei pituuteni pitäisi olla ongelma ja päätin kokeilla miltä Candy tuntuu. Ja hyvin se on kantanut mut 173 cm pituudestani huolimatta, ei näytä edes pahalta! :D

Candy on aivan ihana ponitamma, sillä on todella laadukkaat liikkeet ja ihana asenne työhön. Välillä pitää tamman kanssa neuvotella ja jos jokin on liian rankkaa sieltä saattaa tulla pieni pukki, mutta pääsääntöisesti sen kanssa ovat hommat olleet nousujohteista ja omistaja on kiitellyt ponin ratsastettavuuden parantumista. Ollaan työstetty paljon rentoutta ja itsensä kantamista siirtymisten läpi. Meidän on tarkoitus osallistua valmennuksiin ja varovaisia kisasuunnitelmia on, kunhan Candy on taas kunnossa. Se onnistui tekemään *jotain* tarhassa ja on ollut nyt kävelylevolla muutaman viikon. Toivottavasti uusintakäynti klinikalla ensi viikolla antaa vihreää valoa.



Sitten on tämä harmaa aasi nimeltä Ludde! Ajatuksenani oli etsiä Candyn rinnalle "valmis" hevonen ja meinasin aluksi ihan kieltäytyä edes kokeilemasta Luddea. Kävin kokeilemassa ja huomasin, että mun alkoikin tehdä mieli ratsastaa taas nuorta. :D Neuvottelin puhelimessa yhden ystäväni kanssa, ja hän kehotti mua olemaan fiksu ja mieluummin alkaa ratsastamaan hieman kokeneempaa hevosta josta saisin "enemmän irti". Kävin kokeilemassa viittä muuta hevosta, mutta jokaisessa oli joku "vika". Yksi hevonen liikkui enemmän taakse kuin eteen (omistajankin kanssa) ja näytti suorastaan kipeältä, yhdellä oli outo omistaja, kolmas hevonen oli "kova" käsitellä ja sosiaalisesti tympeä vaikka olikin ratsastaessa upea - haluan nauttia myös hevosen kanssa olemisesta. Yksi kokeilemistani hevosista oli kiva ja omistaja aivan huippu, mutta ratsastus ei tällä vain tuntunut hyvältä - emme sopineet yhteen.

Ludden omistaja on aivan ihana, ja hevonen sosiaalinen, kiltti, yritteliäs ja nopea oppimaan. Niinpä päätin heittää periaatteeni (=en enää ikinä vuokraa nuorta hevosta) roskikseen ja päätin antaa tälle mahdollisuuden.

Ludde rakastaa mudassa piehtaroimista ja sen puunaamiseen (+talvikarvan irroittamiseen) saa käytettyä koko elämänsä. :D Se on ihan nakuna vuorokauden ympäri, myös ulkona, joten likaa ja talvikarvaa riittää. ;) Olen käynyt ratsastamassa sillä vasta muutaman kerran, ja tuntuu aina paremmalta. Voimaton ja raakahan se on, osaa avut hyvin ja on kuitenkin reipas tyyppi. Ihan kivat liikeetkin sillä on, joskin melko maahan sidotut ja voimattomat vielä. Ei sillä ole ratsastettukaan kuin vasta viime kesästä. Uskon kuitenkin, että tästä saattaa tulla aika kiva peli!

















Video on meidän ensimmäiseltä itsenäiseltä kerralta, loppuraveista. Vähän näyttää tönköltä meno mutta olen iloinen että tästä on nyt materiaalia, toivottavasti voi verrata edistymistä sitten muutaman kuukauden päästä!

Ludden ja Candyn lisäksi ratsastan edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti Maaikea. Myös Floriksella saan periaatteessa käydä milloin haluan, mutta en just nyt halua/jaksa... Ehkä sitten keväämmällä, kun 1,5 h matka ei tunnu yhtä rankalta ajaa. :)

13 feb. 2020

Kampanjakuvaukset


Vierailin viime viikonloppuna pitkästä aikaa Emelie Brolinin tallilla, joskaan tällä kerralla en ratsastanut vaan luvassa oli koko aamupäivän kuvaukset Uhipin somekampanjaa varten. Malleina meillä oli kolme hevosta: upea nuori tamma Tesla, joka oli viime vuoden breedersien viidenneksi paras tamma ja Charlotte Dujardinin lempihevonen! Teslan kanssa otimme kuvia vain tallissa, sillä se lähti sitten iltapäivästä Emelien mukaan tuomarikoulutukseen.






Teslan jälkeen kuvattiin "gp-koululiikkeitä" Floriksen kanssa. En ole nähnyt Florista syyskuun jälkeen ja se on myös ollut lyhyellä saikulla tässä välissä, mutta se oli edistynyt hurjasti! Piruetit näyttivät näin amatöörin maallikon silmään erinomaisilta. Wau miten upeaa työtä Emelie on sen kanssa tehnyt! Ratsastuksen jälkeen otettiin muutama "feikkikuva", eli lavastimme opetustilanteita. :D

















Kolmas malli oli itselleni aiemmin tuttu Robban (Ramble On), jota kuvasin kerran keväällä jo. Kuuma, kimo ruuna joka esitteli myös tällä kerralla upeita liikkeitään, mutta myös muutaman kamikaze-loikan. 






Päivä oli antoisa, ja on tosi kiva päästä tekemään töitä näin taitavan ratsastajan ja super hyvän varustemerkin kanssa. Kuvausajankohta olisi voinut olla parempi ja lunta me kaipasimme kovasti, mutta minkäs tälle p*skalle "talvisäälle" mahtaa...

8 feb. 2020

Mitä jos en olisi koskaan...?

...muuttanut Ruotsiin?

...tutustunut Maaikeen ja sen omistajaan?

...alkanut vuokraamaan Rinkiä?

...tavannut Floriksen omistajaa?

...kokeillut valokuvaamista?

...opetellut rohkeasti uutta niin ratsatsuksessa kuin valokuvaamisessa?

Viimeiset kuusi vuotta ovat olleet elämäni merkityksellisimmät. Aloin tänään miettimään pitkän kuvauspäivän jälkeen miten pienet sattumat, miten oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen, oikeisiin ihmisiin tutustuminen on tuonut niin paljon elämääni. Jos en olisi koskaan muuttanut Ruotsiin en olisi koskaan tavannut Maaikea, jonka ansiosta aloin ratsastamaan Rinkiä. Rinkin vuokrasuhteen loputtua tutustuin Florikseen joka on yhdellä Ruotsin huippuratsastajista ratsutettavana, tämä taas on tuonut mulle paljon uusia kontakteja hevosmaailmassa... Mitä jos en olisi koskaan "pakottanut" tallikavereita (surkean ja vanhan) kamerani eteen, epäonnistunut kuvien kanssa, opetellut uutta? Mitä jos en olisi koskaan rohkeasti mennyt Ruotsin parhaimpien hevoskuvaajien joukkoon SIHS:iin kuvaamaan ja uskaltanut edes kokeilla kuvien ottamista kovassa joukossa?

Huh, menee ihan pää pyörälle kun miettii näitä asioita. En olisi osannut tänne muuttaessa kuvitellakaan missä kuuden vuoden päästä olen. Olen päässyt toteuttamaan elämäni suurimpia haaveita. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vain taivas on rajana esimerkiksi valokuvauksen suhteen. Se ei ole enää harrastus, vaan yksi (sivu)työ. Viime vuoden aikana asiakkainani ovat olleet isoja, kansainvälisiä yrityksiä ja useampi olympiaratsastaja.

Tänään oli yksi jännittävä kuvauspäivä yhdelle Ruotsin isoimmille hevosvarustebrändeille. #Kiitollinensiunattuonnellinen. Koskaan ennen en tätä sanontaa ole käyttänyt, mutta nyt se sopii tämän hetken fiilikseen.

Kuvat ovat viime vuoden SIHS:stä. Tästäkin on postaus tulossa, sitten joskus, jos jaksan/muistan. ;)