Pämppäämässä

Tää postaus on roikkunut luonnoksissa nyt yli viikon, välillä oon kirjoittanut kappaleen sinne tänne. Aika noloa... Viikonloppuna en ehtinyt edes miettimään blogijuttuja, kaikki aika meni Horse Showssa ja loput vapaat tunnit kuvia pikaisesti muokatessa tai leffaa katsoessa. Jotain kertonee se, että tänään kirjautuessani Blogloviniin mulla oli 135 lukematonta blogipostausta! Ihan hyvää siis teki tällainen sometauko.

Mutta - palataan muutama viikko takaisin, Suomeen.
...

Suomessa on aina niin kiva käydä! Mulla on siellä perheen lisäksi paljon ystäviä ja tuttuja joita näen ihan liian harvoin. Anteeksi! :D Onneksi eletään nykyaikaa ja somen kautta pysyy perillä kuulumisista ja tekniikan ansiosta yhteydenpito on helppoa. Ruotsissa asumisessa on puolensa, mutta välimatka ystäviin ja perheisiin on se huonompi puoli.

Norwegianilta saa lentolippuja aika edullisesti, menopaluu Suomi-Ruotsi 50-70 €. Vinkvink tulkaa viikonloppulomalle Ruotsiin ja moikkaamaan mua! :D (Tämä ei ole maksettu mainos.) Kuluneen vuoden aikana olen käynyt Suomessa viisi kertaa, mikä on ihan kiitettävä määrä, mutta silti tuntuu että voisin käydä useamminkin. Harmi vaan ettei sitä aikaa ole ihan loputtomasti näin työssäkäyvänä aikuisena.

Mun Suomen reissut ovat aina ahdettu ihan täyteen ohjelmaa, että ehdin tekemään ja näkemään kaikki haluamani. Ollessani kesällä Suomessa vajaan viikon oli mulla joka päivälle sovittu kaksi eri aktiviteettia tai tapaamista. :D Ihan vaan tämä tiedoksi kaikille, jotka kuvauskeikkoja kyselevät, varatkaa omanne ajoissa. ;)

Tätä mulla on Ruotsissa asuessa ikävä - tallireissut heppakavereiden kanssa! Kaikki postauksen kuvat © Aada, kiitos! 

Tämä viimeisin reissu kesti perjantai-illasta sunnuntaihin ja sunnuntaina olin koko päivän Blogiexpoilla, joten ihan liikaa aikaa mulla ei ollut. Olimme suunnitelleet näkevämme Aadan kanssa, ja ainut molemmille sopiva rako oli lauantaiaamuna ennen Aadan työvuoroa - reippaina heppatyttöinä olimme siis klo 7 tallilla. :D Vaikka aamuihminen en olekaan, niin on kyllä ihan parasta aloittaa päivä käymällä aamulla tallilla, ja vielä kun pääsee höpöttelemään kaverin kanssa!

Laitoimme Champin yhdessä kuntoon (tai no siis, mä lähinnä valitsin satulahuovan värin ;D) ja sitten menimme maneesiin. Ihan luxusta kun tallista pääsee suoraan maneesiin eikä tarvitse mennä ulkokautta. Mäkin haluan! :D

Aada ratsasti ensin Champilla. Wou, täytyy kyllä nostaa hattua, Aada ja Champ ovat kehittyneet todella paljon puolessa vuodessa ja Aada voisi hyvin mennä ihan täydestä kouluratsastajana! Mutta ei se kuulemma uskalla mennä koulukisoihin. Pöh ja pah! Aadan blogista löytyy enemmän juttua ja kuvia hänen ratsastuksestaan.

Kävin kesällä ensimmäisen kerran Champin selässä (postaus löytyy täältä). Olin silloin aika hukassa Champin kanssa, vaikka meillä menikin ihan hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Aada oli toki verkannut hevosen valmiiksi joten mun ei tarvinnut tehdä raakatyötä. ;)

Champ oli tosi reippaan oloinen ja meinasi lähteä raviin kun halusin aloittaa ihan käynnistä, ettei nyt suoraan selkään noususta sentään lähdetä raviin. :D Tai no mikä jottei, olihan se jo verkattu ja lämmin. Töihin siis vain! Champ tuntui kivalta ja paljon helpommalta kuin viimeksi. Se liikkui hyvin pohkeesta eteen ja antoi mun vaikuttaa siihen istunnalla. Välillä se meni epätasaiseksi edestä ja jännittyi, mutta sain ratsastettua sen läpi näistä tilanteista.

Kivan hevosen selässä on helppo hymyillä!

Champ oli ravissa tosi kiva ja mä pysyin selässä myös harjoitusravissa. ;) Laukassa oma istuntani oli aika epätasainen ja mun oli vaikea pitää pohkeet paikallaan, en tiedä syyttäisinkö jalustimia vai estesatulaa? Ei vaan, oma tasapaino ja ratsastustaidot vaativat kehitystä ja perse estesatulaan tottumista.

Champ hurjastelee. :D

Tästä huomaa miten mun oli välillä vaika istua Champin laukassa - pohje jännittyy.

Tykkäsin kyllä tosi paljon mennä Champilla, siinä on sopivasti haastetta mutta se antaa tosi paljon kun löytyy yhteinen sävel. Aada on kyllä onnekas kun sillä on näin hieno mies! ;)

SIHS, kahden kilon kamera-objektiiviyhdistelmän kannattelu, kuvanmuokkausrumba ja artikkelien määrä on kyllä tehnyt tehtävänsä... Hartit kipeytyivät ja vasen käsi on tulehtunut kuvien muokkaamisen seurauksena. Ei taida olla ergonomia kohdallaan tässä sohvalla puolimakaavassa asennossa löhöillessä. :D

Ehkä näitkin jo aiemmin julkaisemani "studiokuvat" Champista? Kuvat löytyvät tästä postauksesta.

Ei muuten ole vakkarivarustukseen kuuluva tämä huppari, vaan siskolta lainassa. :D

Miltä muuten teidän lukijoiden loppuvuosi näyttää? :) Onko paljon kivoja suunnitelmia joululoman varalle?

Tää vuosi on kyllä ihan kamala kun tyyliin mikään pyhäpäivä ei osu arkipäivälle! Oma joulukuuni on tosi kiireinen muuton ja Maaiken hoitoviikkojen osuessa päällekkäin. Vihaan muuttamista... Laskin just mun kaverille, että tämä on yhdestoista muuttoni sen jälkeen kun täytin 18 vuotta. Eli 11 muuttoa kahdeksaan vuoteen... Jea. Toivottavasti tämän jälkeen ei tarvitse muuttaa hetkeen. Uusi koti, uusi seutu, uudet hevospiirit. Ahdistaa jo etukäteen, se vuokrahevosien kokeilurumba, mutta onneksi tässä kymmenessä vuodessa on tullut nähtyä ja koettua jos jonkinlaista, niin mikään ei oikeastaan enää tule yllätyksenä. Tulen itse vain tarkemmaksi, nirsommaksi ja kyynisemmäksi vuosi vuodelta ja vuokrahevonen vuokrahevoselta. :D Tästähän saakin sitten ihan postaussarjan aikaiseksi, "Koeratsastajan päiväkirjat". ;)

Ihanaa viikkoa kaikille täältä lumisesta Tukholmasta!

Sweden International Horse Show 2016

  

Vähän tunnelmakuvia tämän kiireisen viikonlopun keskeltä...

Elän tämän viikonlopun ajan suurta toteutunutta unelmaa. Täällä Tukholmassa on meneillään SIHS - Sweden International Horse Show, ja osallistun tänä vuonna tapahtumaan pressipassin kanssa. Eli toisin sanoen kuvaan areenan vieressä, osallistun lehdistötilaisuuksiin, haastattelen ratsastajia ja olen saanut tutustua suuriin hevoskuvauksen legendoihin ja tunnettuihin valokuvaajiin. Inspiration on top, todellakin! Viikonlopun kruunaa vuokraamani objektiivi, Canon EF 70-200/2,8L II USM. Aivan MIELETÖN objektiivi. Olen ihan rakastunut siihen! Lainaisiko joku 21 000 kruunua? ;)

Olen siis notkunut Friends-areenalla koko viikonlopun, lähes aamusta iltaan. Siellä se aika on siis mennyt enkä ole ehtinyt edes keskittymään kunnolla kuvien läpikäymiseen - tässä on muutama kuva perjantai-illalta jolloin ehdin ottamaan muutaman kuvan issikoista ja sitten oli vuorossa 145 cm luokka jonka voitti John Whitaker.

Bertram Allen - Molly Malone V

Malin Baryard Johnsson - H&M Cue Channa 42

Peder Fredricson - H&M Flip's Little Sparrow

Kyllä on messuilla kokoa... Pari tuntia ei meinaa riittää kaiken kiertämiseen ja näkemiseen.

Olivier Philippaerts - H&M Forever D Arco Ter Linden

Douglas Lindelöw - Zacramento

Helen Persson - Bonzai H 

John Whitaker - Argento

Olo oli kyllä hieman epätodellinen kun esim. perjantaina istuin samalla sohvalla Pederin ja Malinin kanssa, ja eilen haastattelin Isabella Werthiä. Tänään jatkuu, nelipäiväisen hevosjuhlan päättää Speed Stakes- esteratsastuskilpailu 140 cm korkeudella, Sweden Masters 145 cm ja FEI-valjakkoajon finaali. Jännittävä päivä siis tulossa, eikä vähintäänkään ulkona raivoavan lumimyrskyn takia... Saa nähdä pääsenkö hallille asti, viime lumisateen aiheuttama liikennekaaos on vielä tiukasti mielessä. :D

Ruotsin ainut KFPS:n jalostukseen hyväksytty friisiori, Wobke 403

Winter fun time

Maailman paras hevonen, auringon paiste ja valkoisena kimaltava hanki! Hankea ei tosin ole enää jäljellä ollenkaan, täällä taisi olla lunta viisi päivää. Onneksi ehdin kuvaamaan! En ole nyt viime kuukausina ratsastanut Maaikella kovinkaan paljoa, muutaman satunnaisen kerran. Olen tästä meidän "diilistä" kirjoittanutkin joskus aiemmin täällä blogissa, mutta en siis ole "virallinen" vuokraaja vaan enemmänkin apukäsi omistajan kiireaikoina. :D Välillä ratsastan pari kertaa viikossa tai omistajan lomaillessa muutaman viikon putkeen ja sitten taas toisella kerralla pari kertaa kuukaudessa. Ratsastaisin kyllä mielelläni Maaikella paljon useammin, mutta tämä järjestely on tyhjää parempi! :) Joulukuussa on tulossa taas muutaman viikon pesti heppavahtina, silloin täällä bloginkin puolella on taas enemmän ratsastusjuttuja. ;)

Sweden International Horse Show alkaa torstaina. Aika menee niin nopeasti - joka vuotinen Horse show ikään kuin aloittaa loppuvuoden. Ihan kohta on joulukuu, joulu, uusi vuosi ja 2017. Mun on pakko myöntää, että ikäkriisi on lähellä. Varsinkin vanhempia tuttavia vähän huvittaa kun tästä asiasta puhuu... Ehkä käyn 30 vuoden kriisin nyt ja saan olla rauhassa sitten kun on oikeasti niiden lukemien aika? ;)

Olen tänä vuonna paikalla Friends Arenalla kaikkina päivinä pressipassin kanssa ja tiedossa on siis kuulumisia, tunnelmaa ja kuvia aivan radan tuntumasta. Ihan mieletön tilaisuus! Torstaina nautin vielä tunnelmasta yleisössä kun menemme ystäväni kanssa katsomaan kenttäratsastusta, inomhusfälttävlan. Kyseinen kilpailuluokka järjestetään Friendsissä jo kolmatta vuotta putkeen ja meno on ollut aiempina vuosina aivan mieletön! Esteet ovat jättimäisiä, musiikki pauhaa ja yleisö kannustaa kovaan ääneen. Viime vuoden menoa näet tästä videosta!

Jos joku teistä lukijoista on tulossa Tukholmaan Horse showhun tänä viikonloppuna ja kaipaa vastausta johonkin kysymykseen niin autan tietysti parhaani mukaan! :) 

Kylmyydestä ja talvesta puheen ollen, nämä hanget saisivat kyllä tulla takaisin. Eräs melko tunnettu tukholmalainen eläinvalokuvaaja laittoi mulle viestiä viime viikolla, että tulisi mielellään ottamaan Maaikesta kuvia portfolioonsa. Kyllä kiitos! :) Mutta sitä varten tarvitaan vähän kivemmat maisemat kuin nämä marraskuiset harmaat ja loskaiset päivät. Pidetään peukkuja, että saamme lumen takaisin tänne ja pääsemme toteuttamaan kuvaukset!

Koska viikonloppuna on tosiaan se SIHS ja meidän matkakin lähestyy (vajaa kaksi kuukautta jäljellä!), on aika sopivaa laittaa tämä video tänne. :D Ryttarinspiration on ihan paras ja miten kaikki videot voivatkaan pitää niin hyvin paikkansa. Palkkakin tulee juuri sopivasti ennen viikonloppua ja SIHS:in alet ovat yleensä aika mielettömät, joten saa nähdä mihin vararikkoon joudunkaan tänä vuonna. ;)

Photoshoot: Champ

Ilmeikkäästä ja kauniista hevosesta on aina kiva ottaa kuvia. Aadan Champ on kyllä vertaansa vailla merkkiensä kanssa! Otimme nämä kuvat nopeasti tallireissun päätteeksi ennen kotiin lähtöä. Näistä tuli omasta mielestäni aika hienoja. :) Mitä tykkäätte?

Musta tausta-kuvia on todella helppo ottaa, ja niistä tulee pienellä vaivalla tosi kivoja! Onko tämä kuvaustyyli sinulle ennestään tuttu tai oletko ottanut vastaavanlaisia kuvia? Tässä on muutama vinkki niille, joille tämä on uutta ja vierasta:

- Laita hevonen seisomaan oviaukkoon, tallin ovi on paras. Myös maneesin ovi saattaa toimia, mutta haasteena voi olla liian iso ovi ja useat valonlähteet (ikkunat) maneesissa.

- Sammuta kaikki valot tallista.

- Säädä ISO niin pienelle kuin voit. Tämän postauksen kuvat on otettu melko harmaana marraskuisena päivänä, ISO 500. Kirkkaassa auringonpaisteessa tai muuten valoisampaan aikaan pidän ISO-arvon korkeintaan 200:ssa. Valotus vähintään 1/150 jotta kuvista ei tule sumeita ja aukko 2,5-3,5. 

- Taustan saa harvemmin täysin mustaksi ilman kuvankäsittelyä ja kuvaan muutenkin aina RAW-muodossa. Säädän ensin Camera Raw-ohjelmassa värit, kontrastit, varjot ja terävyyden kuntoon ja sitten avaan kuvan vielä Photoshopissa missä muokkaan taustan tummemmaksi wand-valitsinta ja curves-toimintoja käyttäen. Välillä on tarpeen käyttää myös kloonaustyökalua jotta saa muokattua viimeisetkin jutut piiloon ja tarvittaessa myös ohjat tai riimunnarun.

Mulla on käytössä potrettikuvia ottaessa Canonin oma 50 mm/1,8 kiinteä objektiivi. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille Canonia käyttäville, siinä on paljon objektiivia pienessä koossa ja edulliseen hintaan. Otan tällä nykyään myös kaikki maneesikuvat odotellessani, että 70-200/2,8 tipahtaa postiluukusta. ;)

Det är alltid kul att ta bilder på en vacker häst med mycket uttryck. Aadas Champ är verkligen unik med sina märken! Jag tog dessa bilder på några minuter precis före vi åkte hem. Och jag blev väldigt nöjd med dem! :) Vad tycker ni?

Det är väldigt enkelt att ta bilder med svart bakgrund och man behöver inte göra så mycket för att få bilderna fina. Är du bekant med den här tekniken eller har du kanske tagit liknande bilder? Här är några tips till dig som vill veta mer:

- Hästen ska stå vid en dörröppning, stalldörr är bäst. Ridhus kan också funka men inte det bästa då dörren oftast är stor och det finns många ljuskällor i ridhuset (fönster).
- Släck all belysning i stallet.
- ISO ska vara så liten som möjligt. Dessa bilder har jag använt ISO 500 då det var grått och mulet. Men när det är ljusare och mer sol så har jag ISO:n max på 200, helst lägre. Slutartiden ska vara minst 1/150 att bilderna inte blir suddiga. Bländaren ska helst vara mellan 2,5-3,5.
- Oftast är det näst till omöjligt att få bakgrunden helt svart utan redigering, och jag fotar ändå i RAW. Jag öppnar bilden först i Camera RAW-programmet och fixar färger, kontrast, skuggor och skärpan och sen öppnar jag den i Photoshop där jag gör bakgrunden mörkare med hjälp av trollstav-väljarverktyget och curves. Ibland måste man också använda kloningsverktyget för att få bort dom sista ljusa parterna samt om man vill ta bort grimskaft eller tyglar.

För porträttbilder använder jag Canons egna 50 mm/1,8 fasta objektiv. Jag kan varmt rekommendera det till alla som har Canon, det är mycket objektiv i litet format och förmånligt pris. Jag använder det även när jag fotar i ridhuset, väntar fortfarande på att 70-200/2,8 trillar ner i postlådan. ;)

Kissanpäivät

Tänään oli vähän lyhyempi työpäivä, ja nyt istun bussissa matkalla kohti lentokenttää. Alustavien tietojen perusteella lento on vähintään puoli tuntia myöhässä, huoh. Lentämisen huonot puolet - pitkä odotusaika ja myöhästymiset. Viime Suomen reissulla lento oli kotimatkalla myöhässä kuusi tuntia, toivottavasti ei ihan niin pitkästä myöhästymisestä ole kyse... Onneksi Arlandan lentokentällä riittää tekemistä, löytyy mm. pieni mutta hyvä Satsin kuntosali jonka yhteydessä on pieni spa-osasto. Siellä saa ihan hyvin ajan kulumaan. ;)

Matkakohteena tällä kertaa niinkin eksoottinen paikka kuin Suomi... ;) Viikonloppureissu tiedossa ja tärkeimpänä aktiviteettina sunnuntain Blogiexpot. Nyt meinaa alkaa pikkuhiljaa jännitys iskemään päälle! Olen siellä juontajana yhdessä Petran kanssa. En ole ennen juontanut koko päivän kestävää tapahtumaa vaikka suht kokenut esiintyjä ja puhuja työni ja opiskelujen ansiosta olenkin. No eiköhän se hyvin mene, ja Petra rempseänä tyyppinä pelastaa mut sitten jos iskee jäätyminen. ;) 

Mitä Blogiexpoilla on sitten luvassa?

Koko ohjelma löytyy täältä. Luvassa on mm. bloggaajien hevostaitokilpailu, valjassepän neuvoja, kouluratsastaja-lennonohjaaja-lentokapteeni Antti Lehtilän luento, ammattikuvaajan vinkkejä ja Kisamatkalla-Sennin banneripaja, ratsastusvaatteiden muotinäytös, pari blogipaneelia (joista toisessa minä olen mukana), juttua hevosen ruokinnasta ja päivän päätteeksi blogien palkitseminen ja palkintojen arvontaa.

Tulkaa ihmeessä paikalle! Tapahtuma järjestetään siis Lahden Jokimaalla ja ovet avautuvat klo 11. Tapahtuma on täysin maksuton ja paikalle järjestetään kuljetus Lahden matkakeskuksesta. Toivottavasti nähdään siellä! :) 

Tahvon vointia kyseli joku teistä muutama postaus sitten, ja päätin omistaa sille nyt ihan oman kuvapostauksen. Tahvohan on siis ihan sisäkissa, mitä se nyt kesällä on pitkässä narussa ulkona syreenipuskan alla pyydystäen satunnaisia varomattomia myyriä. Mutta kun syksy ja kylmyys saapuu niin sitä ei saa ulos pakottamallakaan. Mieluiten se nukkuisi 23,5 tuntia vuorokaudesta omassa pesässään heräten vain ruoka-aikoina. ;)

Tahvohan on käynyt läpi aikamoisen seikkailun elämänsä aikana. Se tuli mulle alkusyksystä 2008 ihan liian pienenä, olisikohan se ollut 6-7 viikkoa vanha. Kissanpennut elivät kuitenkin ihan kamalissa olosuhteissa, joten tuntui parhaalta ratkaisulta hakea se kotiin aikaisemmin. Mulla oli samoihin aikoihin otettu toinen kissanpentu Mömmö (jonka yksi ystäväni adoptoi muuttaessani Ruotsiin). Mömmö sitten opetti Tahvolle kissan käytöstavat ja maneerit. :) Alku ei ollut helppoa, Tahvo pissaili joka paikkaan ja oli arka. Mutta pian siitä kuoriutui maailman ihanin kissa ja en ole yhtään puolueellinen kun sanon sen olevan ihan paras. En aina tiedä luuleeko se olevansa ihminen, vai meidän ihmisten olevan kissoja. Kaikki joilla on kissoja vastaan ennakkoluuloja ovat rakastuneet Tahvoon ihan täysin. Se on maailman kiltein - Tahvo ei ole koskaan edes murissut ihmiselle. Voin tehdä sille ihan mitä tahansa (tutkia suun, leikata kynnet, kantaa sitä ylös alaisin, pestä sen... you name it!), jopa eläinlääkärit ovat olleet ihan ihmeissään miten kiltti voikaan kissa olla. Rokotukset, verikokeet, kuumeen mittaaminen - kaikki sujuu ongelmitta ja ilman vastalauseita. Tahvo on ihan hirveän ihmisrakas ja tulee usein itse syliin, komentaa mua nukkumaan iltaisin ja hyppää kehräten ylös sänkyyn sen vakiopaikalle, mun tyynyn viereen. Se odottaa olkkarin ikkunanlaudalla meidän saapuessa kotiin, noutaa palloa kuin koira ja no, mitä siitä vielä kirjoittaisin. :D Se on maailman paras kissa! <3

Reilu vuosi sitten Tahvo sairastui vakavasti. Se alkoi juomaan ja pissaamaan tosi paljon ja alkoi oksentelemaan ja meni ihan voimattomaksi. Vein sen eläinlääkäriin missä se vietti tarkkailussa ja nesteytyksessä kolme päivää. Syy oli vaikea löytää ja sille tehtiin vaikka mitä kokeita... Pääepäilyn kohteena olivat munuaisvika tai diabetes, mutta maksa oli vaurioitunut oksentelun ja paaston takia joten koetulokset eivät olleet luotettavia. Ja siis syömättömyyttä ja oksentelua kesti vain yhden yön - kissa menee nopeasti huonoon kuntoon jos se ei syö! Kolmantena päivänä sain soiton kesken työpäivän että nyt Tahvo voi tosi huonosti, eläinlääkäri oli tehnyt sille hätäultraäänitutkimuksen (ei ehtinyt konsultoimaan mua) ja sieltä se "pahin" syy löytyi - haimatulehdus. Oliko diabetes laukaissut haimatulehduksen vai päin vastoin, tämä on ikuinen kysymysmerkki. Tahvolle aloitettiin antibiootit ja pelkäsimme ettei se selviä viikonlopun yli... Pakkoruokinnalla ja -juotolla mentiin ja muistan sen ilon hetken kun Tahvo suostui syömään itse antibiootin (sellaisia namipalan makuisia lääkkeitä). Seuraavalla viikolla elämä voitti, ja myös insuliinilääkitys alkoi tehoamaan.

Koko syksy meni Tahvon sokeriarvoja seuratessa ja insuliiniannoksia fiksaillessa, mutta pikkuhiljaa löytyi tasapaino lääkityksen ja ruoan välillä. Kyllä siinä jossain vaiheessa vähän hirvitti kun rahaa oli mennyt yhden ihmisen kuukausipalkan verran muutamassa päivässä eikä ollut tietoa selviääkö Tahvo edes. Vakuutusta meillä ei tietenkään myöskään ollut... Mutta, en olisi voinut antaa itselleni anteeksi jos emme olisi yrittäneet. Tahvo on ollut perheenjäsen lähes yhdeksän vuoden ajan ja se on meille niin äärettömän rakas. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin!

Nyt tästä on tosiaan se reilu vuosi aikaa ja Tahvo voi todella hyvin. Se saa insuliinipiikin kaksi kertaa vuorokaudessa ja tämä asettaa tieysti omat haasteensa, sillä omat menot täytyy sumplia sen mukaan että on joku kotona suunnilleen oikeaan aikaan. Matkat ja reissut ovat sitten oma lukunsa, onneksi meillä on muutama ihana ystävä jotka auttavat tarvittaessa.

Muutama ihminen on tätä kauhistellut, että miten joku voi laittaa niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa johonkin kissaan. Kun sehän on vain kissa. 

Väärin.

Se on perheenjäsen, rakas, ihana kissa.