No niin, nyt on viikonloppu friisien keskellä upeissa Grevagårdenin maisemissa ohi. Te jotka seuraatte meidän menoa
Instagramissa ja
Facebookissa olettekin jo suunnilleen hukkuneet kuvatulvaan, ja "valitettavasti" sille ei näy vielä hetkeen loppua... ;) Viikonlopun saldona oli vajaa tuhat kuvaa, ja kun mallina on lauma upeita friisejä niin kamera sai kyllä laulaa ihan mukavasti. Kuvatilauksia ja omaan käyttöön editoitavia kuvia riittää hetkeksi, mutta onpahan materiaalia julkaistavaksi. ;)
En halua tunkea kaikkia kuvia samaan postaukseen, joten ensimmäisenä on vuorossa Maaiken kuvat ja kuulumiset.
Så där, helgen på vackra Grevagården bland fina frieserhästar är över. Ni som följer oss på Instagram och Facebook har redan fått se massor av bilder, och "tyvärr" finns det mycket kvar att se... ;) Jag tog cirka tusen bilder under helgen, det kan man inte undvika när man är omringad av fina hästar. Det finns mycket att göra nu framöver, både bildbeställningar och till egen användning. Men visst är det kul med bra bildmaterial?
Jag vill inte ösa på med allt i ett inlägg, så det första inlägget från premieringen handlar om Maaike.
Matkat sujuivat oikein hyvin molempiin suuntiin! Maaike vähän kyseli lastauksessa, mutta meni kuitenkin koppiin viidessä minuutissa. Matka kesti noin kuusi tuntia per suunta sisältäen 2x 20-25 minuutin tauon. Maaike matkusti kiltisti ja rauhallisesti, ja se oli tyytyväisen oloinen jokaisella pysähdyksellä.
Resan gick bra både dit och hem! Maaike tvekade lite i lastningen, men gick in i transporten på fem minuter. Det tog nästan sex timmar att köra per resa inklusive två pauser på 20-25 minuter. Maaike reste snällt och var lugn och nöjd varje gång vi stannade.
 |
| Täys kymppi... ;) En klar tia! |
Saavuimme Skövdeen alkuillasta. Maaike pääsi kävelylle ja sitten syömään iltaheiniään vierastalliin. Me söimme illallisen tilan yhteydessä olevassa ravintolassa ja pääsimme hotellille vihdoin ysin jälkeen illalla. Siinä vaiheessa väsytti aika paljon ja nukahdin varmaan samalla sekunnilla kun pää osui tyynyyn. Vain herätäkseni seuraavana aamuna taas kuudelta... Pirteetä touhua. ;)
Vi var framme i Skövde tidigt på kvällen. Maaike fick gå en promenad och sen äta sitt kvällshö i gäststallet där hon hade en box. Vi åt middag i restaurangen som finns på gården och sen åkte vi till hotellet efter nio. Jag kan berätta er att vid det läget var jag helt utmattad och somnade på samma sekund som jag la huvudet i kudden. Bara för att vakna upp nästa morgon kl sex... Pigg som bara den. ;)
Scandic Billingen aamiainen yllätti erittäin positiivisesti ja voin kertoa, että se oli paras hotelliaamiainen mitä olen ikinä syönyt! Vatsat supertäysinä ajoimme takaisin Grevagårdenille jossa olimme puoli kahdeksan jälkeen. Maaike oli taas kovin tyytyväisen oloinen ja näytti viihtyneen hyvin viikonloppukodissaan! :) Kävimme reilun puolen tunnin kävelyllä ja ihailimme mitä kauneimpia maisemia. Puoli yhdeksältä oli hevosten mittaus, ja nyt tiedämme Maaiken olevan virallisesti 161,5 cm korkea. Se puoli senttiä on aina hyvin tärkeä asia. ;) Hassua, olen jotenkin kuvitellut sen olevan korkeampi sillä se tuntuu selkään isommalta kuin esim Dee, joka on sitten 163-165 cm korkea. Mitä muhkumpi sen parempi, ilmeisesti. ;)
Frukosten på Scandic Billingen överraskade mig väldigt mycket, positivt(!) och jag kan säga att det var den bästa hotellfrukosten jag har ätit! Mätta och belåtna körde vi tillbaka till Grevagården och var framme efter halv åtta. Maaike var lugn och nöjd och det såg ut som att hon trivdes fint i sitt weekendhem! :) Vi gick en halv timmes promenad och fick njuta av de vackra landskapen runt gården. Halv nio var det dags att mäta hästarna, och nu vet vi att Maaike är officiellt 161,5 cm hög i manken. Det är jätte viktigt med den extra halva centimetern. ;) Lite lustigt, jag har alltid tyckt att hon är högre, hon känns nämligen större än tex Dee, som är ca 163-165 cm hög. Man ska ha lite hull på sig vettja. ;)
Mittauksen jälkeen kävimme katsomassa IBOP-ratsastuskoetta minkä jälkeen olikin jo lounas. Tacosalaatti for the win! Puolen päivän jälkeen alkoi tallialueella kuhina kun kaikki alkoivat valmistella hevosiaan esittämistä varten.
Ensimmäisenä oli vuorossa maitovarsat. Sen jälkeen 1-vuotiaat tammat, 3-vuotiaat, 4-vuotiaat ja 7-vuotiaat ja vanhemmat tammat. Näiden jälkeen oli vielä ruunat ja oriit, mutta me lähdimme kotiin tammojen jälkeen.
Paikalla oli hollantilaisten tuomarien lisäksi viralliset hollantilaiset handlerit, jotka pinkoivat hevosten kanssa minkä jaloistaan pääsivät! Huh mikä vauhti. Jalka nousi koreasti molemmilla, hevosella sekä handlerilla. ;)
Efter mätningen såg vi på IBOP-ridprovet och efter det var det lunchdags. Tacosallad for the win! Efter lunchen var det fullt ös i stallet när alla förberedde sig för premieringen.
Först ut var fölen. Efter det 1-åriga ston, 3-åringar, 4-åringar och 7-åriga och äldre ston. Efter stona var det dags för valackerna och hingstarna, men vi åkte hem efter att stoklassen var slut.
Förutom de holländska domarna så fanns det officiella handlers på plats, som sprang med hästarna. Hjälp vilken fart det var! Vet inte vem som lyfte sina ben högre, hästarna eller handlersen. ;)
En ole vissiin täällä blogissa aiemmin asiasta huudellut, mutta Maaike on siis Hollannin ajoiltaan toisen premien tamma ja lisäksi sillä on sport-titteli. Me olimme siis liikkeellä lähinnä kokemus- ja hupimielessä (eli ei niinkään business, vaan ihan pleasure tämä reissu), mutta olisihan se ensimmäinen premie ollut ihan kiva saada... ;) No vitsit sikseen. Maaike suoriutui ihan älyttömän hyvin, oli upean näköinen juostessaan ja käyttäytyi todella kiltisti. Käynnissä se oli tosi rentona ja piti päätä rennosti alhaalla. Mukavaa vaihtelua handlereille kun varsinkin nuoremmat tammat olivat vähän... reaktiivisempia. :D No, ei tullut ensimmäistä premietä mutta ai että oli hienoa nähdä Maaike siellä niin ihan ammattilaisena. On se upea hevonen!
Jag vet inte om jag har skrivit förut, men när Maaike bodde i Holland har hon fått andra premie och hon har också blivit sportförklarad. Så vi åkte till premieringen främst för att få erfarenhet och en upplevelse, men visst skulle det varit lite kul att få en första premie... ;) Skämt o sido. Maaike var helt underbar, sjukt fin när hon sprang där och hon var så snäll. Hon var avslappnad och lugn i sin skritt och visade en fin gångart där. Måste varit trevligt för handlern att leda en lugn häst efter alla unga spralliga ston. :D Det blev alltså ingen första premie, men det var så härligt att se Maaike där som ett värsta proffs. Hon är en helt underbar häst alltså!
