10 apr. 2021

Koulukisat


Pääsin ratsastamaan Maaikea pääsiäisviikolla ihan kunnolla kun omistajaperhe oli koronakaranteenissa. Viikko huipentui tallin harjoituskisojen, "Påsk Cup", kouluratsastusosioon. Tämä tarkoitti sitä, että pääsin pukemaan kisakamppeet päälleni ekaa kertaa kolmeen vuoteen! Jouduin tosin lainaamaan kaverin kisatakkia, omani muistutti lähinnä makkarankuorta vuosien aikana kertyneiden extrakilojen takia. :D

Kyllä mua vähän jännitti.
Pitkä tauko kisaamisesta enkä myöskään ole ratsastanut Maaikella hirveän säännöllisesti taas kuukauteen. Ehdin ratsastamaan koulua edellisenä päivänä, ja Maaike oli kyllä tosi kiva! 


Kisapäivänä olikin sitten surkein sää hetkeen. Aurinko on paistanut lähes taukoamatta pari viikkoa ja paistoi myös tämän jälkeen, mutta toki pääsiäismaanantaina oli kauhea myrskytuuli ja lumimyrsky. :D Onneksi se taukosi juuri meidän verkan aikaan, mutta kylmä oli!



Maaike oli sairaan hyvän tuntuinen verkassa. Jo kymmenen minuutin jälkeen tuli fiilis, että nyt radalle kiitos. Olin alunperin suunnitellut verkkaavani 20 min, mutta omistaja kehotti verkkaamaan vähintään puoli tuntia, joten siinä kävi sitten niin, että koin Maaiken olevan ready NYT, mutta starttiin oli vielä 20 minuuttia aikaa. Kentän pohja on melko raskas ja pelkäsin Maaiken väsyvän ja laiskistuvan. Samalla en voinut antaa sen kävellä liikaa jottei se "rentoudu"/laiskistu, mutta jos jatkan verkkaa se väsähtäisi. Voi perse.


















Jännitys vai väsähdys, mutta maneesissa kaasu jäi pihalle ja herättely-yrityksistäni huolimatta Maaike lössähti. En mielestäni jännittänyt yhtään vaan päin vastoin fiilis oli ihana, mutta kai ratsastuksessani, avuissa, istunnassa tai mikrosignaaleissa muuttui jokin, ja Maaike tuntui aivan liian hitaalta. Puskin sen radan läpi ihan ok:lla menestyksellä, mutta tunne ei ollut se mitä tiedän meillä voivan olla. Radan jälkeen fiilis oli pettynyt, miksen onnistunut ratsastamaan paremmin? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Tuomari kommentoi radan olleen hyvä, että onnistuin peittämään Maaiken hitauden ja ratsastin siististi ja pehmeästi. Prosentteja tuli 63,92%, monta seiskaa mutta myös muutama virhe. No, ihan ok pitkään kisataukoon nähden. Päädyimme neljännelle sijalle kymmenestä ratsukosta, samat prosentit kolmannen kanssa mutta hävisimme alakerran pisteille. Ratana "tuttu" LB:1 (HeB), minkä olen ratsastanut useaan kertaan niin Maaiken, Mutterin, Topangan ja erään Rozzienkin kanssa.

No, pääasia on, että Maaike on ihana, se on paras ja oli tosi kiva saada kilpailla pitkästä aikaa. :)


Rata ja tuomarin pisteet/kommentit:

1. (AXC) Sisään ratsastus, pysähdys ja tervehdys: 6.0, ei paikallaan pysähdyksessä, hitaasti käyntiin.

2. (CHXFAK) Vasen kierros, askeleen pidennys diagonaalilla: 6.5, tasaisesti

3. (K) 10 m voltti: 7.0

4. (KEXBM) Ravissa radan poikki: 7.0

5. (MC) 10 m voltti: 6.5, menettää eteenpäinpyrkivyyttä

6. (CHXF) Siirtyminen käyntiin, keskikäynti ja muodon pidennys: 7.0, hyvin!

7. (FAK) Keskikäynti + ravisiirtyminen: 7.0, pehmeästi

8. (KE) Oikea laukannosto: 7.0

9. (EHCM) 15 m laukkavoltti: 6.5, ratsasta enemmän eteen

10. (MXK) Askeleen pidennys laukassa: 5.5, aikainen siirtyminen

11. (KAF) Siirtyminen harjoitusraviin: 6.0

12. (FB) Vasen laukannosto: 6.0

13. (BMCH) 15 m laukkavoltti: 6.5, pieni voltti

14. (HXF) Keskilaukka: 6.0, satsaa enemmän

15. (FAK) Ravisiirtyminen: 7.0

16. (KXM) Keskiravi: 6.5, esitä siirtyminen selkeämmin

17. (MCHEXBFA) Harjoitusravia, suunnanmuutos radan poikki: 7.0, tasaisesti

18. (ADX) Ratsastus lopputervehdykseen: 6.0, hieman huojuen

19. (X) Pysähdys, tervehdys: 5.5, ei paikallaan pysähdyksessä

Loppupisteet:
Askellajit: 6.0
Eteenpäinpyrkivyys: 6.0
Muoto, harmonia, keveys: 6.5
Ratsastaja: 6.5
Teiden seuraaminen: 6.0
"Mukava ja pehmeä suoritus. Ole selkeämpi siirtymisissä."

Videolla vähän meidän verkkaa juuri ennen suoritusta. Jos olisi koko rata mennyt näin tasaisesti niin jestas. Jos ja jos ja jos. ;) Joskus sitten. ;)


11 feb. 2021

Ihanat vuokrahevoset!


Olen lopen kyllästynyt istumaan kotona koneella, ja työpäivän jälkeen ei enää voisi vähempää kiinnostaa avata privaattikonetta. Blogiin kirjoittaminen on kuitenkin käynyt mielessä oikeasti viikottain, mutta en saa aikaiseksi. Kuvien muokkaamistakin vitkutan kun en vaan jaksa. Olisi helppoa työpäivän päätteeksi esim muokata muutama kuva työkoneella, mutta en saa kalibroitua sen näyttöä oikean väriseksi millään vaikka miten olen yrittänyt, joten en uskalla muokata mitään "parempia" kuvia sillä, kun näyttävät sitten ihan vääriltä esim puhelimessa. Applen näyttöön voi sentään luottaa...

Postauksen alkuun tuntuu kivalta laittaa nämä yhteiskuvat Maaiken kanssa. En ole hetkeen päässyt itse kameran eteen, mutta nyt oli ihan pakko pakottaa mies mukaan kuvausreissulle kun kerrankin on näin upea talvisää.








Jaaritus, jaaritus. Mennään asiaan! :)

Meillä on ollut ihan huippu talvi täällä Tukholman saaristossa, lunta riittää nyt (30-40 cm) ja on sopivan kylmä. Heppajuttuja on tullut tehtyä ihan riittämiin ja olen nyt tosi iloinen mun kahdesta ratsastettavasta, Maaike (jonka kanssa yhteistä taivalta on takana jo 6 vuotta, kääk!), ja Sol Amore, jota olen nyt ratsastanut lokakuust alkaen. Se on kehittynyt todella kivasti ja on nykyään tosi hyvä ratsastaa! Se oli kesällä pari kuukautta täysin pois pelistä pahan haavan takia ja just kun aloin ratsastamaan sillä se oli hädin tuskin vielä aloittanut laukkaamaan. Tyyppi meni myös vähän jumiin tuossa tammikuussa, sai muutaman kerran laserhoitoa ja on sen jälkeen ollut ihan uudesti syntynyt, elastinen, pehmeä ja kiva ratsastaa.



Olen käynyt nyt säännöllisesti kouluvalmennuksissa molemilla hevosilla. Viimeksi maanantaina Solilla. Sen kanssa jumpataan paljon taivutuksia, asetuksia, eteen ja pehmentäviä harjoituksia. Video on joulukuulta yhdestä valmennuksesta, joten ei ihan kerro nykytilannetta. :) Sol on todella kiva hevonen ratsastaa ja seurallinen käsitellä, joskin hieman "kova" luonteeltaan ja sen kanssa täytyy pitää tietyt raamit. Se esimerkiksi nyppäisee aika helposti ihmistä taluttaessa ja olen kerran suuttunut sille aika kunnolla sen näykätessä takin hihasta. Ei ole toista kertaa kokeillut tehdä niin... :D

Laitan tähän nyt videot suoraan instasta. Ajatuksena oli muokata kokoon pidemmät pätkät ja laittaa Youtubeen, mutta jälleen kerran, rajallinen aika ja jaksaminen.


Olen suureksi onnekseni päässyt touhuamaan aika paljon myös Maaiken kanssa. Ratsastamaan niin itsenäisesti kuin valmennuksessa, kuvaamaan ja istumaan pulkassa Maaiken perässä. En ole ennen "pulkkaratsastanut", hitsi se oli hauskaa mutta vaikeaa! Olisi kiva kokeilla laskettelusuksilla. :)








On hurja ajatella Maaiken olevan jo 17-vuotias. Muistatteko, kun aloitin ratsastamaan sillä 6 vuotta sitten? Silloin meno näytti tältä! :D

Olisko maaliskuu 2015?

Toukokuu 2015

Maaike on tällä hetkellä pehmeä ja kevyt kuin höyhen, elastinen kuin superpallo, reipas, voimakas ja erinomaisessa lihas- ja kestävyyskunnossa. Olen päässyt kokemaan ihan uusia juttuja sen kanssa: vastalaukat ovat kehittyneet, sitä pystyy kokoamaan ihan uudella tavalla laukassa ja kokeilinpa tuossa omistajan innoittamana muutaman kerran "laukkapiruettia". Ihan läppä juttu oikeiden kouluratsastajien mielestä, mutta kyllä se jo joltain tuntui.

Maaiken omistaja käy viikottain erään C-valmentajan tunneilla ja aina kun hän ei pääse, olen saanut mahdollisuuden ratsastaa hänen sijaisena. Ennen korona-aikaa tämä olisi ollut mahdotonta sillä valmennus on keskellä päivää, mutta nyt on ihan mahtavaa kun voi hetkeksi jättää työhuolet ja lähteä tallille kesken päivän.

Viime valmennuksessa jumpattiin kunnolla Maaike suoraksi, pohkeenväistöjä, avoja, volttikahdeksikkoja, vastalaukkaa... Tunnit ovat rankkoja ja tehokkaita, antoisia ja kivoja. Tykkään erityisesti tästä valmentajasta, sillä hän on todella kannustava ja mukava, mutta myös tiukka sekä tarkka. Kun olin ekan kerran hänen tunnillaan, sain ihmettelevän kysymyksen että missä olen oikein oppinut ratsastamaan kun ratsastan ja istun niin hyvin. Tähän oli kyllä vaikea vastata, sillä en koe oppineeni kovinkaan hyvin ratsastuskouluvuosina, vaan parhaat ratsastustaidot olen saanut vasta viime vuosina. Erityisen iso kiitos kuuluu valmentajalle jonka tunneilla kävin Rinkin ja Mutterin kanssa, ja hänen nimi olikin Maaiken valmentajalle tuttu, "Se selittääkin asian" oli hänen vastauksensa. :D

Alla pari videota: eka on viime viikon itsenäiseltä ratsastuskerralta, toka video ekalta tunnilta jolle osallistuin marraskuussa.


All good everything, niin kuin jossain sanotaan. Paitsi että korona. "I dessa coronatider" on sanonta, jolle nykyään oksennan. Koronakoronakorona. Voiko jo loppua. Oletko sinä pysynyt terveenä? Mullahan oli korona lokakuussa, olin kipeänä reilu 10 päivää, kova huimaus jatkui siitä vielä 1-2 viikon ajan ja vielä joulukuussa mulla oli outoa hengenahdistusta iltaisin, tuntui kuin jouduin vetämään extrapaljon happea keuhkoihin, kuin olisin korkealla vuoren huipulla. Edelleen mulle saattaa tulla se olo jos olen fuskannut astmalääkkeiteni kanssa. Tuntuu ettei sitä enää muusta osaa puhuakaan kuin koronasta, pandemiasta, rajoituksista ja niin edelleen.

Onneksi meillä on hevoset. Ainakin mulle ratsastus ja talli ovat olleet iso henkireikä. Ja koira. En edes tiedä miten olisin jaksanut etätöiden kanssa tämän vuoden jos ei olisi koiraa jonka kanssa mennä ulos. 

Loppuun nämä maagiset kuvat Maaikesta. Se on ihan pro hankirallittelija ja tietää nykyään tasan tarkkaan miten esiintyä kameran ollessa esillä. On se upea. ♥





2 dec. 2020

Syksyn kuvaukset

Pandemiasyksystä huolimatta kuvauksia oli lokakuussa useampi viikossa. Kuvasin niin vanhoja tuttuja asiakkaita kuin uusia. Buukkaan aina kuvaukset säävarauksella, mutta meillä kävi kaikkien kanssa hyvä tuuri ja sää suosi tänä syksynä. Tässä kooste syksyn ihanista malleista. <3





Jalostukseen hyväksytty friisiori Martin af Vibbleboda on ollut kamerani edessä kaksi kertaa aiemmin. Kuvauksellisempaa hevosta saa hakea! Joskin Martin on aika kovapäinen ori ja saa kuvaajana olla kyllä sormi herkkänä jotta ehtii ikuistamaan oikean hetken.




Näissä kuvauksissa meille osoittautui itse asiassa haasteeksi maisema. Oli todella vaikea löytää hienoa taustaa, sillä tallin lähellä oli suurin osa lehdistä jo pudonneet. Sääkin oli aika tylsän harmaa, mutta syksyinen tunnelma löytyi silti kuviin. Hevonen ei meinannut millään näyttää kiinnostuneelta, se näytti lähinnä siltä kuin nukahtaisi milloin tahansa vaikka kuinka rapistelin ja soitin eri eläinääniä. :D



Tämä tamma taas ei meinannut pysyä sekuntiakaan paikallaan ja lähes 80-vuotiaalla omistajalla oli täysi työ pidellä sitä. Hyvin kuitenkin onnistuimme, neuvoin heitä vain tekemään rauhassa isoa ympyrää ja mieluummin kävelemään hevosen kanssa edes takaisin kuin vaatia sitä pysymään paikallaan. Hevosia kuvatessa täytyy aina olla tämän kanssa pelisilmää, jos mallina on kuumakalle niin pysyköön liikkeessä ja sitten otetaan välissä kuvaajaa kohti nopea pysähdys. Yleensä tällä taktiikalla rauhatonkin hevonen jaksaa keskittyä sen yhden sekunnin kun välissä saa liikkua. :)







Nämä ponikuvat ovat aivan ihania! Niin suloinen parivaljakko. Oli pakko laittaa useampi kuva mukaan postaukseen. Tämä tamma on niin kiltti ja lempeä, ja omistajatytön kanssa aivan ihana suhde. Ja ponin väritys sopi aivan täydellisesti syksyiseen maisemaan!






Kuvasin tätä perhettä ekan kerran valokuvausharrastukseni alkutaipaleella, jolloin kummallakaan tyttärellä ei vielä ollut lapsia. Nyt sain ikuistaa kolme sukupolvea samaan kuvaan! En yleensä kuvaa lapsia enkä siitä rehellisesti sanottuna hirveästi tykkääkään, mutta näistä kuvista tuli kyllä tosi kivoja. :) 




Tätä upeaa ratsukkoa oli ilo päästä kuvaamaa toistamiseen! Viimeksi kuvasin 1,5 vuotta sitten. Heitä on ollut hieno seurata ja uskon näiden kahden vielä pääsevän pitkälle.



Ihana Candy-tamman kanssa jäi ratsastukset aika vähälle kun se oli enemmän ja vähemmän saikulla koko sen ajan kun sillä menin. Syy löytyi lopulta scintografia-tutkimuksessa: jumiutunut SI-nivel (tai jokin sillä alueella, en muista nyt tarkasti), joka sillä on luultavasti ollut ihan nuoresta asti. Poni parani täysin kuntoon ja nyt se asuu uudella omistajaperheellä. <3






Tämä ihana perhe oli syksyn ensimmäiset kuvattavani. Kirjaimellisesti koko perhe oli mukana - kissakin pääsi kuviin (joskaan ei näihin julkaisemiini). :D Kaikista hellyyttävin oli perheen poika joka poseerasi todella tärkeänä rakkaan kickbiken kanssa ja näytti mulle taitavia temppuja.


Nyt ei kyllä ole kuvauksista tietoakaan, aivan järkyttävä tämä pimeys, kuraisuus ja harmaus mikä meillä Tukholmassa on... Tulisipa edes pakkasta, ja vaikka sentti lunta niin olisi heti valoisampaa! No, talvea - tai viimeistään kevättä odotellessa kamera saa nyt levätä laukussa. :)