26 juni 2020

Ei tyylillä tai taidolla, mutta hauskaa on!


Huh hellettä! Ihana sää, mutta kuuma on. Perheeseemme muutti vihdoin ilmastointilaite eilen illalla, joten nyt kelpaa. Juhannuksenakin oli niin upea sää - toivottavasti Suomessakin! :) Mulla alkaa viikon päästä loma ja heti lauantaina lähdemme Suomeen. On ollut niin ikävä sinne enkä ole nähnyt perhettäni kunnolla melkein vuoteen. Viimeksi olin pikavisiitillä kaksi päivää HIHS:ssä, ja silloin ehdin vanhemmilleni vain yhdeksi illaksi vain lentääkseni aamun ensimmäisellä lennolla takaisin kotiin.

Huolestutti kyllä, että päästäänkö tänä vuonna ollenkaan Suomeen... Mulla on edelleen Suomen kansalaisuus joten saan vissiin tulla sinne milloin vain, mutta välissä oleva Itämeri hankaloittaa kulkemista. Nyt tosin menee laivat Turkuun ja lennollakin pääsee ilmeisesti suht ok. Onneksi nyt kesäkuussa muuttui säännöt niin, että myös suomalaisen kanssa seurustelevat saavat tulla - aviomieheni siis saa tulla kanssani.

Sain Tukholman Suomiryhmässä FB:ssa jo paskaa niskaan miten itsekäs ja ajattelematon olen, kun tulen Suomeen. Kysyin vain, tietääkö joku tarvitseeko esim. olla vihkitodistus tai muu todistus avioliitosta mukana jotta mieheni saa tulla mukaan, ja miten esim mun kohdalla kun en omista suomalaisia henkkareita eikä mun ruotsalaisissa tiedoissa lue missään, että olen myös Suomen kansalainen... Huh, ymmärrän kyllä ettei sinne hupimatkoja sosiaalisten perhosten kannata tehdä! Mutta ei me olla sinne tulossa hurvittelemaan ja ollaan eletty puolikaranteenissa maaliskuusta asti, ei olla oltu tekemisissä kenenkään kipeän kanssa, ei olla matkustettu julkisilla, ei olla edes oltu Tukholmassa muutamaa kertaa enempää (asutaan n. 40 km päässä), kaupassa käydään hiljaisempina aikoina jne...

Me mennään ihan vaan mun porukoille, ollaan siellä ja/tai mökillä koko viikko. On oikeasti ollut aivan sairaan rankkaa olla "jumissa" täällä toisessa maassa eikä tietoa näkeekö perhettä milloin. Itkin onnesta varattuani laivamatkan. Olenko sitten itsekäs paska, en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, ettei meillä ole ollut pienintäkään flunssan oiretta koko vuotena ja TOTTAKAI jos tässä nyt ennen ensi lauantaita kipeäksi tulee, niin ei lähdetä.

Huh, pitipä purkautua. Miksi mä edes tästä avaudun, kun postauksen aiheena on ihanat kesäkuvat Maaiken kanssa. :D Klikkikuvaksi valikoitui tietysti tuo meidän upea taidonnäyte minimaalisen maastoesteen hyppäämisestä. ;) Totuus näissä vähän huvittavissa kuvissa on se, että tuossa oli kahden putken "sarjaeste" ponivälillä, ja mä mun surkealla estesilmällä en saanut tuotua Maaikea sopivassa laukassa jotta se olisi onnistunut hyppäämään oikeasta paikasta kakkosesteen.


Ei hitsi Maaikella on niin kiva ratsastaa joka kerta! Tää taisi olla jo melkein kuukausi sitten, olisin halunnut ratsastuskuvia voikukkapellossa mutta voikukkien kukinto oli jo ohi. Koulutreenit isolla pellolla on yksi mun suosikkijuttuja. Alkuverkat hoituu kevyesti ravaamalla ja laukkaamalla (välillä täysiä) isoa, n. 200*600 m pellon laitaa pitkin. Se on niin luotettava tyyppi ja pysähtyy täydestä laukasta pienellä pidätteellä/istunnan muutoksella/hou-äänellä.






Mullahan on kunto ja istunta rapistuneet kunnolla viimeisen vuoden aikana, mutta vähän on taas tullut voimaa lisää ja onnistuin ratsastamaan vähän paremmin kuin viimeksi. Isossa liikkeessä istuminen ei tuntunut yhtä vaikealta kuin talvella. Maaike liikkui reippaasti ja iloisesti.

Pellolla on kiva saada energiaa ja liikettä ikään kuin "ilmaiseksi", ja leikin tällä tehden kokoamista ja askeleen pidennystä. Hidas, ryhdikäs ravi on Maaiken mielestä raskasta ja laukkaan oli kivempi karata.

Oli ihana saada näin laadukkaita ratsastuskuvia - kiitos ihana mieheni, jonka kuvaustaidot ovat kyllä kehittyneet aivan sikana yhdessäolovuosien aikana. :D

Tästä alkaa viiden viikon loma, josta ensimmäinen viikko vietetään siellä Suomessa. Pidän kaikki lomaviikot nyt yhteen syssyyn kun tuskin tässä ainakaan seuraavaan vuoteen ulkomaille on asiaa, ja vaikka "saisi" lähteä niin en kyllä tiedä uskallanko... :/ Loppulomalle ei ole mitään suunnitelmia. Jos Norja avaa Ruotsille rajat heinäkuun lopussa, niin Lofooteille olisi ajatus lähteä. Mutta luultavasti ei, niin vietetään sitten kiva kesäloma kotimaassa. Onhan täälläkin upeita vaelluskohteita, mutta miten täynnä ne sitten ovat Ruotsin omaa väkeä, en tiedä onko intoa vaeltaa possujunassa.











































16 juni 2020

Ekat agilitykisat korkattu!


Kuten kaikki muut tapahtumat, kilpailut ja asiat, myös agilitykilpailut peruttiin juuri kun meidän oli tarkoitus aloittaa kisaaminen. Eipä siinä mitään, saatiin lisää treeniaikaa. ;) Mutta nyt on ainakin harkkakisat (eli ruotsalaisittain blåbärstävling) käynnissä ja viikonloppuna oli mun ja Snön kilpailudebyytin aika!

Mä olin kauhusta kankeana, oma kisajännitys on aina pahimmillaan just ennen kuin lähden kotoa ja saavuttuani paikalle. Sitten se yleensä helpottaa, ja niin kävi nytkin. :) Fiilis oli ihan hyvä, mutta en mä kyllä odottanut mitään, jo eka blåbär-rata tuntui hankalalta vaikka tää on sitä kaikista helpointa tasoa. :D Me ei olla päästy kauheasti treenaamaan viimeisimmän kuukauden aikana, sillä ensin Snö ontui vähän venähdyksen takia ja sitten sitä puri koira (ajattelin kirjoittaa tästä enemmän kun ehdin...), joten ei ollut asiaa treenaamaan... Mulla ei siis ollut minkäänlaisia odotuksia ja mietin pysyykö Snö edes mun mukana täysin vieraalla radalla.

Video ekalta radalta löytyy postauksen lopusta.

Radan alku tuntui yllättävän hyvältä ja sain jopa ensimmäisen vaihdon sujumaan vaikka ne on mennyt harjoituksissa ihan pyllylleen viime aikoina. :D Kutosen ja seiskan välissä meidän vaihto kuitenkin epäonnistui täysin, hukkasin koiran ja Snö meinasi karata tunneliin, sain kuitenkin sen huomion takaisin ja siitä rata jatkui erittäin sujuvasti maaliin asti.

Yllätyksekseni rata oli virheetön, ja lopullinen tulos sija 5/8! Harmitti tuo sähellys, ilman sitä olisimme sijoittuneet kolmanneksi tai jopa toiseksi nopeiden shelttien joukossa. En ajatellut Snön oikeasti olevan näin nopea, mutta videon kun katsoin niin pakko myöntää ettei se hirveästi häviä kun painelee menemään kunnolla.


Toka rata oli virallisen epävirallinen Klass 1 hyppyrata, sisältäen renkaan ja slalomin. Tää meni ihan plörinäksi, kolmen kiellon takia tuli hylätty suoritus. :D Snö teki ihan omia ratkaisuja, juoksi tokan esteen ohi, sitten se meni slalomin ekasta kepistä ohi ja tokasta välistä sisään, juoksi rengasesteen ohi (mitä se ei ole varmaan koskaan elämässään tehnyt...), sitten viimeinen kielto (josta se hylky) oli kyllä harmillinen. Hypyltä tiukka kaarre kohti tunnelia, ja Snö kyllä selkeästi haki tunnelin suuaukkoa mutta se ei jotenkin löytänyt sitä ja juostuaan metrin sen ohi se tajusi virheensä ja palasi äkkiä takaisin ja sitten juostiin reippaasti loppuun. Hyvä yritys, mutta disq siitä tuli. Enkä videota kehdannut mihinkään laittaa vaikka hei, olin kuitenkin ihan tyytyväinen. 

En tiedä sanooko nää ratakuvaukset teille mitään. En olisi uskonut, että musta näin koiraihminen vielä tulee vaikka siis aina olen rakastanut koiria. On ihan mahtavaa, että tuollainen pieni karvatyyppi voi olla niin rakas ja sen kanssa on niin hauskaa touhuta ja harrastaa!

Seuraavat kisat on jo nyt torstaina, nämäkin siis blåbärit. En tiedä milloin virallisia kisoja saa käydä, outoa sinänsä kun ainakin rallyssa on jo virallisia kisoja...

Kolme ekaa kuvaa: Nathalie Golebiowski