2 dec. 2020

Syksyn kuvaukset

Pandemiasyksystä huolimatta kuvauksia oli lokakuussa useampi viikossa. Kuvasin niin vanhoja tuttuja asiakkaita kuin uusia. Buukkaan aina kuvaukset säävarauksella, mutta meillä kävi kaikkien kanssa hyvä tuuri ja sää suosi tänä syksynä. Tässä kooste syksyn ihanista malleista. <3





Jalostukseen hyväksytty friisiori Martin af Vibbleboda on ollut kamerani edessä kaksi kertaa aiemmin. Kuvauksellisempaa hevosta saa hakea! Joskin Martin on aika kovapäinen ori ja saa kuvaajana olla kyllä sormi herkkänä jotta ehtii ikuistamaan oikean hetken.




Näissä kuvauksissa meille osoittautui itse asiassa haasteeksi maisema. Oli todella vaikea löytää hienoa taustaa, sillä tallin lähellä oli suurin osa lehdistä jo pudonneet. Sääkin oli aika tylsän harmaa, mutta syksyinen tunnelma löytyi silti kuviin. Hevonen ei meinannut millään näyttää kiinnostuneelta, se näytti lähinnä siltä kuin nukahtaisi milloin tahansa vaikka kuinka rapistelin ja soitin eri eläinääniä. :D



Tämä tamma taas ei meinannut pysyä sekuntiakaan paikallaan ja lähes 80-vuotiaalla omistajalla oli täysi työ pidellä sitä. Hyvin kuitenkin onnistuimme, neuvoin heitä vain tekemään rauhassa isoa ympyrää ja mieluummin kävelemään hevosen kanssa edes takaisin kuin vaatia sitä pysymään paikallaan. Hevosia kuvatessa täytyy aina olla tämän kanssa pelisilmää, jos mallina on kuumakalle niin pysyköön liikkeessä ja sitten otetaan välissä kuvaajaa kohti nopea pysähdys. Yleensä tällä taktiikalla rauhatonkin hevonen jaksaa keskittyä sen yhden sekunnin kun välissä saa liikkua. :)







Nämä ponikuvat ovat aivan ihania! Niin suloinen parivaljakko. Oli pakko laittaa useampi kuva mukaan postaukseen. Tämä tamma on niin kiltti ja lempeä, ja omistajatytön kanssa aivan ihana suhde. Ja ponin väritys sopi aivan täydellisesti syksyiseen maisemaan!






Kuvasin tätä perhettä ekan kerran valokuvausharrastukseni alkutaipaleella, jolloin kummallakaan tyttärellä ei vielä ollut lapsia. Nyt sain ikuistaa kolme sukupolvea samaan kuvaan! En yleensä kuvaa lapsia enkä siitä rehellisesti sanottuna hirveästi tykkääkään, mutta näistä kuvista tuli kyllä tosi kivoja. :) 




Tätä upeaa ratsukkoa oli ilo päästä kuvaamaa toistamiseen! Viimeksi kuvasin 1,5 vuotta sitten. Heitä on ollut hieno seurata ja uskon näiden kahden vielä pääsevän pitkälle.



Ihana Candy-tamman kanssa jäi ratsastukset aika vähälle kun se oli enemmän ja vähemmän saikulla koko sen ajan kun sillä menin. Syy löytyi lopulta scintografia-tutkimuksessa: jumiutunut SI-nivel (tai jokin sillä alueella, en muista nyt tarkasti), joka sillä on luultavasti ollut ihan nuoresta asti. Poni parani täysin kuntoon ja nyt se asuu uudella omistajaperheellä. <3






Tämä ihana perhe oli syksyn ensimmäiset kuvattavani. Kirjaimellisesti koko perhe oli mukana - kissakin pääsi kuviin (joskaan ei näihin julkaisemiini). :D Kaikista hellyyttävin oli perheen poika joka poseerasi todella tärkeänä rakkaan kickbiken kanssa ja näytti mulle taitavia temppuja.


Nyt ei kyllä ole kuvauksista tietoakaan, aivan järkyttävä tämä pimeys, kuraisuus ja harmaus mikä meillä Tukholmassa on... Tulisipa edes pakkasta, ja vaikka sentti lunta niin olisi heti valoisampaa! No, talvea - tai viimeistään kevättä odotellessa kamera saa nyt levätä laukussa. :)

14 nov. 2020

Koronaoireeni päivä päivältä

 

Korona tuli ja meni. Nyt olen ollut virallisesti terve jo kaksi viikkoa. Tämä viimeisin kuukausi on tuntunut menevän ihan sairaan nopeasti. Vaikka kipeänä olo oli kuin sumussa, meni se lopulta tosi nopeasti kun vaan makasin puolikuolleena sohvalla tajuamatta ajan kulusta paljoakaan.

Kirjasin päivittäin oireeni ylös, sekä mielenkiinnosta, että siltä varalta jos oireet pahenisivat tai palaisivat. Olin kipeänä yhteensä 11 päivää, mutta kärsin jälkioireista sen jälkeen vielä viikon verran. Ajattelin julkaista tämän "oirepäiväkirjan", sillä ties kuinka monta kertaa olen itse googlannut "corona symptom dag för dag" löytämättä mitään selkeää artikkelia. Eräässä ruotsalaisessa nettilehdessä oli artikkeli jossa luvattiin päivän 8 joko tuovan helpotuksen tai vievän sairaalaan, joten se oli mun ainut suuntaviitta... Toki jokaisen oireet ovat erilaiset ja se tässä sairaudessa onkin niin pelottavaa.

Itse sairastin koronan lievänä, ja se tässä onkin pelottavaa, että se oli silti ihan kamalaa. Voin todella huonosti enkä edes halua kuvitella miten pelottava tämä sairaus on vakavampien oireiden kanssa. Yritin muuten etsiä postaukseen jotain kuvia noilta viikoilta, mutta ainoat olivat nämä testikuvat ja sohvallalöhöilykuvat eläinten kanssa. :D



PÄIVÄ 1, Maanantai 19.10
Tunsin illalla pientä paineen tunnetta rinnassa ja yskitti satunnaisesti, mutta ajattelin sen olevan vain kylmästä johtuvaa astmayskää.

PÄIVÄ 2
Heräsin aamulla lievään flunssaoloon, mutta samalla sisäinen ääni sanoi, että nyt mulla on korona. Olen kuullut tämän saman muilta koronaan sairastuneilta, että fiilis ei vain ole normaalin sairas. Ihan kuin kropassa on jotain vierasta. Just se fiilis oli mulla. Ruotsin/Tukholman alueen ohjeistuksissa sanotaan, että testi tulee tilata kun oireita on ollut 24 tuntia, mutta mulla oli niin selkeä koronaolo, että tilasin testin tunnin päästä heräämisestä. Vaikka sisimmässäni tiesin mulla olevan korona, ajattelin vielä silti että ehkä se ei kuitenkaan ole. Aloitin työpäivän normaalisti, mutta kirjoitin meidän tiimin chattiin että mulla on vähän huono olo ja olen tilannut koronatestin. Käytyäni lounaslenkillä koiran kanssa oloni oli entistä pahempi, ja kuumemittari näytti 37,6. Normaalilämpöni on 36,3-5. Olo paheni, huimasi ihan hirveästi, päätä särki ja mua väsytti todella paljon. Oli pakko laittaa taas viesti Teamsiin, että en pysy hereillä ja että lepään loppupäivän. Nukuinkin sitten ihan kellon ympäri, heräsin illalla syömään ja mittasin kuumeen joka oli 37,9.

PÄIVÄ 3
Jäin tässä jo saikulle, sillä oloni oli yksinkertaisesti kamala. Raahauduin koiran kanssa pakollisille lenkeille, mutta muuten nukuin tai makasin sohvalla. Silmiä ja nenää särki todella paljon, huimasi aivan hirveästi ja lämpö oli vähän yli 37. Iltapäivällä meille tuli "koronataksi", eli testi kotiinkuljetuksella.

PÄIVÄ 4
Samat oireet kuin päivä 3. Illalla hajuaisti katosi kokonaan ja makuaisti heikkeni. Tässä vaiheessa tiesin täysin varmasti, että tämä on korona.

PÄIVÄ 5
Aamulla seitsemältä puhelimeen piippasi ilmoitus testituloksesta. Tiesin jo mikä siellä odottaa, mutta vatsanpohjaa väänsi silti lukea tulos. Samat oireet jatkuivat, voin tosin paremmin iltapäivästä. Hajuaisti oli täysin poissa. Makuaistia jäljellä ehkä 25%.

PÄIVÄ 6
Samat oireet jatkuivat. Huimaus, päänsärky, lievä kuume. Päivä oli lauantai. Makuaistini katosi aivan täysin. Olisin voinut juoda bensiiniä enkä olisi huomannut sitä. Lounaaksi syömäni keitto maistui suolavedeltä. Illalla testasin juoda whiskyä, sillä vihaan sitä yli kaiken. Ei pienintäkään maun hiventäkään. Ihan kuin vettä olisi juonut, sillä erotuksella, että vähän poltteli kurkussa.

PÄIVÄ 7
Aivan järkyttävä huimaus aamupäivällä. Olo oli todella väsynyt ja kipeämpi kuin edellisinä kahtena päivänä. Muuten samat oireet.

PÄIVÄ 8
Aamulla voin hieman paremmin ja olo oli toiveikas. Lounaslenkin jälkeen voin kuitenkin taas huonommin. Järkky huimaus ja lämpöä 37,3. Iltapäivästä voin taas paremmin... Illalla alkoi tuntumaan keuhkoissa oudolta.

PÄIVÄ 9
Tänä päivänä mua alkoi vähän pelottamaan. En voinut hengittää syvään, keuhkojen alaosaan sattui ja yskitti joka sisäänhengityksellä. Laitoin koronateholla työskentelevälle ystävälleni viestiä että pitääkö tässä nyt huolestua, ja hän kehotti soittamaan päivystykseen seuraavana päivänä jos olo ei helpota. Olo oli todella voimaton, huimasi kovasti ja lämpö pysyi tasaisesti 37 yläpuolella.

PÄIVÄ 10
Hengittäminen sattui edelleen, mutta tuntui vähän edellispäivää paremmalta, joten pidin jäitä hatussa ja en soittanut mihinkään. Imppasin kahta kauheammin astmalääkettä ja toivoin sen menevän ohi. Iltapäivällä mulla ei ollut kuumetta!

PÄIVÄ 11
Kuume poissa ja olo vähän parempi, mutta jaksaminen täysin nollassa. Hengitys tuntui helpommalta, mutta keuhkoihin "kutitti". Kävin koiran kanssa vajaa tunnin todella rauhallisella ja hitaalla metsälenkillä, ja sen jälkeen olin täysin loppu. Kroppa tuntui raskaalta ja nukutti. Illalla lämpö oli taas vähän noussut.

PÄIVÄ 12
Ensimmäinen oireeton ja kuumeeton päivä. Tein vähän töitä, mutta jouduin menemään lepäämään 1-2 kertaa tunnissa kun huimasi todella paljon istua koneella. Tein taas rauhallisen, tunnin mittaisen lenkin koiran kanssa. Olo oli parempi kuin edellisenä päivänä, mutta sen jälkeen väsytti ja heikotti vähän. Uutena oireena todella voimaton olo käsissä - en voinut sekoittaa pastakattilaa, käsiin sattui ja voimaa ei ollut yhtään. Hiusten peseminen aiheutti melkein treenikipua.

Tämän jälkeen tunsin joka päivä olon parantuvan. Huimaus kuitenkin pysyi vielä viikon tästä eteenpäin, ja astma tuntui pahentuneelta. Makuaisti palasi vähitellen takaisin noin viikon päästä niiden katoamisesta, ja hajuaisti tuli hieman perässä. Mutta nyt ne ovat täysin palautuneet. ONNEKSI. Olen lukenut ja kuullut tapauksista, joilla ei kuukausienkaan jälkeen ole makuaistia. :( Oli aivan kamala kokea makuaistin täydellinen poissaolo. Elin viikon ajan riisikakuilla, puurolla ja klementiineillä, sillä makea, suolainen ja kirpeä oli ainoat "maut" mitä pystyin maistamaan. Näissä elintarvikkeissa se mautonmaku tuntui edelleen ok:lta, sillä eihän esim. riisikakku ja kaurapuuro hirveästi muulta maistu kuin hieman suolaiselle. Tavallinen ruoka ällötti. Tein kyllä ruokaa, mutta en syönyt sitä pahemmin itse ollenkaan. Maustamisesta ei tietenkään tullut mitään enkä tiennyt oliko ruoka edes syömäkelpoista, joten luovutin heti alkuunsa parin kokkailukerran jälkeen.

Mieheni ei sairastunut. Hän joutui olemaan kotona viikon ajan (hän ei voi tehdä kotoa töitä), ja teki koronatestin vissiin viidentenä päivänä. Se oli negatiivinen.

Olin täysipäiväisesti saikulla vajaa 2 viikkoa ja kolmannen viikon tein 50% töitä. Nyt voin tosiaan ihan normaalisti eikä ole enää mitään jälkioireita. Olen treenannut tai käynyt lenkillä tällä viikolla joka päivä, ja olo on ihan huippu! :) Pääsin helpolla. Menen viikon päästä vasta-ainetesteihin.

Olkaahan varovaisia, ei tästä paskasta tiedä miten se iskee kehenkin! :( <3
Loppuun vielä loppukevennyt whiskynhaisteluvideosta minkä lähetin äidilleni snapchatissa.




5 nov. 2020

Liefke 1,5 vuotta!


Koronasta toipuminen on sujunut hyvin. Olen ollut viikon verran terve, tosin ajoittainen väsymys, huimauskohtaukset ja pahentunut astma kielivät edelleen siitä, että olen tuon roskan sairastanut. Kirjoitin Instagramiin koosteen päivä päivältä, mutta ajattelin avata sairaudesta vielä tänne blogiin myös.

Nyt kuitenkin keskitytään Liefkeen! Se on jo 1,5-vuotias, ja aivan ihastuttava nuori hevonen. En ollut nähnyt sitä vuoteen, joten oli tosi kiva kun vihdoin muuton myötä pääsin lähtemään mukaan moikkaaman sitä. Paikkaan, missä Liefke nyt on tämän vuoden asunut, on muutaman tunnin matka ja kun asuin sen verran väärässä suunnassa omistajaan nähden niin oli yksinkertaisesti hankala ajoittaa matkat yhteen. Liefken on tarkoitus muuttaa takaisin ensi kesäkuussa, jos vain tallissa on tilaa.

Oli ilo nähdä miten ihmiseen leimautunut Liefke on. Kun omistaja vihelsi, se tuli hetken päästä kaukaa heinäpaikalta meidän luokse, vaikka kaikki muut hevoset jäivät syömään. Sitten se hengasi meidän kanssa vapaana ja tuli surullisena mukaan portille kun me lähdimme pois. Siitä on kasvanut niin kiltti ja seurallinen hevonen. Lempeä ja rauhallinen tamma, eli ihan kuin äitinsä. Tätä oli vähän vaikea kuvitella varsakesänä, se oli aika rasavill silloin. ;)








Kuten näkyy, Liefkellä on super paksu ja pitkä harja jo nyt! Varsa-ajan ruskea karva on myös väistymässä uusien mustien jouhien alta pois.




Vuotiaat ovat harvoin mitään upeita ja uljaita hevosia, mutta söpö se on ainakin.


Tässä on Liefken "varaemo"! Vanha ja lempeä tamma joka on nuorisolaitumessa "matriarkkana".






Näistä kuvista näkyy miten lempeä, hellyydenkipeä ja ihmisrakas hevonen Liefke on. Minäkin sain sitä rapsutella ja Liefke seurasi ja kerjäsi lisää rapsutuksia. Sillä on myös tallessa näpertämisenhalu, ja kengännarut sekä takin napit saivat paljon huomiota ja nypeltämistä osakseen. ;)









Maaikelta peritty rento lörpöttävä alahuuli. <3