Hyvästi

Viimeiset kuvat rakkaan hevosen kanssa.

Kiitos Topanga. Kaksi vuotta tuli täyteen yhteistä taivalta tämän upean, ihanan, maailman kilteimmän hevosen kanssa. Topanga lähtee nyt elämään toipilaselämää muutamaksi kuukaudeksi ja syksyllä tiedämme miten käy tulevaisuuden kanssa. Valoisalta se ei näytä, mutta koskaan ei voi tietää. Sinne asti toivotaan, toivotaan.

Not everything in this life has a happy ending, but this life is not the end of the story.

- Rick Warren

Valitusvirsi

Vielä löytyy kuvia julkaistavaksi muutaman viikon takaa kun Alexandra oli täällä käymässä. Kiitos siis hänelle näistä ihanista kuvista! :)

Meillä kisat lähestyvät. Suunnitelmiin tuli tosin vähän muutoksia... Kilpailun järjestäjän tallilla oli muutama viikko sitten pari hevosta flunssassa. Asianmukaisten tutkimusten jälkeen läänineläinlääkäri antoi kuitenkin lausunnon, että hevoset ovat tervehtyneet ja kilpailut voidaan järjestää turvallisesti. Mutta meidän tallilta tuli kielto lähteä näihin kisoihin. Hetken jo pelkäsin niiden kisojen olevan siinä, mutta Maaiken ihana omistaja pelasti pulasta. Kävin eilen ratsastamassa Maaikella ja mentiin pari kertaa kisarata läpi. Ihan ok:t fiilikset, eiköhän tästä hengissä selvitä. :) Ja tuo LC:2 on sieltä helpoimmasta päästä oleva koulurata. 

Älkää ihmetelkö Topangan kampausta... ;) Alexandra opetti mut letittämään! Vähän siltä puuttuu harjaa tuosta yhdestä välistä, olisi pitänyt photoshopata siihen yksi sykerö lisää.

On se kaunis <3

Toisaalta, olen ihan iloinen että pääsen starttaamaan nämä ensimmäiset kilpailut Maaikella. Topanga on ollut ihan kamala ratsastaa viimeisimmät viikot. Yhtenä päivänä se ei hyväksynyt tuntumaa ollenkaan ja vaan kulki niska jäykkänä, ja nyt se on parina kertana kipittänyt menemään enkä saa siihen oikein kunnolla otetta vaan kun yritän ratsastaa eteen niin tamma päättääkin mennä passagea. Jos tämän päivän teemana olisi ollut passagen treenaaminen olisin varmasti leijunut pilvissä, mutta kun halusin vain saada Topangan liikkumaan rennossa harjoitusravissa eteen niin ei kauheasti hymyilyttänyt. ;) No, vitsit sikseen. Kai tämä tästä. Ensi viikolla taas kouluvalmennukseen hammasta purren. Ja ensi viikon sunnuntaina meidän tallille tulee muuten yksi A-valmentaja, täytyy katsoa jos olisi tilaa niin voisimme mennä sinne nolaamaan itsemme... ;) Ja maksaa siitä ilosta 500 kr/30 min, ah - ihanan halpaa.

EN MÄ TIEDÄ. Tää tamma on niin ihanan kamala. Kamalan ihana. Olin ihan myrtsinä ja masentunut tänään kiivetessäni alas selästä, vannoin jo mielessäni lopettavani ratsastuksen siihen paikkaan... Oi voi. Olisinpa pienenä rakastunut johonkin muuhun harrastukseen, olisi elämä varmasti kummasti helpompaa. :D Äh, yritän pitää tämän blogin sävyn positiivisena enkä halua valittaa tämän enempää. Mutta pääsinpä edes vähän purkamaan ärsytystä. Kyllä täältä taas noustaan, enkä usko olevani ainoa hevosihminen jolla on näitä ajatuksia aina välillä...

PS: Blogin Instagramissa kohta 3000 seuraajaa, SAIRASTA! :o

Plötsligt händer det

Plötsligt händer det. Täkäläinen "Elämä on"-sanonta. Ainakin 1990-luvulla syntyneet muistavat sen kuuluisan DNA:n mainoksen mitä sitten coolina hoettiin. Tämä ruotsalainen sanonta on tuttu Triss-arpojen mainoksista ja se sopii yllättävän moneen tilanteeseen. Esimerkiksi tähän, kun laittaa allekkain kaksi kuvaa Topangasta - toinen on viime lokakuulta kun olimme laukanneet muutaman viikon, lyhyitä pätkiä kerrallaan. Alempi on nyt ihan reilu viikko sitten otettu tuore kuva. Aluksi epäröin näkyykö näissä niin isoa eroa että kehtaa täällä blogin puolella julkaista, mutta kuva keräsi Instagramissa yli tuhat tykkäystä joten kai se on uskottava muidenkin tässä jotain eroa näkevän... Ilmeisesti mietin vähän liikaa muiden mielipiteitä, näenhän mä nyt herranen aika itse miten iso ero näissä kuvissa on mutta mikä tärkeintä, tiedän ja tunnen niin ison eron Topangan ratsastettavuudessa ettei tosikaan. Alemmassa kuvassa se on saanut lihasta, selkä on pyöreä, ilme on työskentelymoodissa, vatsalihas näkyy ja niska on pyöreä(mpi). 

Meillä on kisat TÄLLÄ VIIKOLLA. Mun ensimmäiset aluekisat ikinä. Arvatkaa jännittääkö... Pitäisi opetella rata (LC:2), saada sovittua kouluvalmennus, puunata kamat, päästä eroon jännityksestä, etsiä meille kuski ja vetoauto (koppi on jo) ja tietysti toivoa hevosen ja ratsastajan pysyvän terveenä... Eniten mua tietysti jännittää ja pelottaa miten Topanga tulee käyttäytymään kisapaikalla. Ja miten mä selviän!! Osaanko olla tarpeeksi rauhallinen, saanko ratsastettua Topangan läpi, onnistuuko verkka jnejne sata päässä risteilevää ajatusta. Kisat ovat onneksi meidän entisellä kotitallilla joten paikka ja ihmiset ovat tuttuja mutta silti. Verkka on ulkona = Topanga tulee luultavasti olemaan tosi jännittynyt. No, nyt en maalaile enempää piruja seinille vaan nämä kisat menevät nyt miten menevät ja siitä sitten jatketaan eteenpäin. Topanga ei ole ikinä kisannut, se on pirun vaikea hevonen, mä oon kisannut viimeksi (seurakisoissa) neljä vuotta sitten... Otetaan tämä harjoituksena! :)

Te ette tainneet edes huomata mun olleen poissa haha. Just hyvä kun on luonnoksissa parikymmentä julkaisematonta postausta mitkä voi sopivasti ajastaa reissujen ajaksi... ;) Karkasin viikonlopuksi duunin merkeissä Lontooseen ja oli ihan huippu reissu! Aikataulu oli tosin aika tiukka opintoretkien ja konferenssien merkeissä, mutta ehdin kuitenkin näkemään Lontoota ihan kivasti, shoppailemaan (onnellisimmaksi minut tekivät Harry Potter-pyjamahousut ja Simba-sukat), syömään hyvin ja reissun kohokohta oli kyllä The Lion King-musikaali jonka alkulaulun (aa-tzi-bengjaa) aikana pillahdin liikutuksesta itkuun. En ehtinyt ratsastamaan enkä edes suunnittelemalleni hevostarvikeliikekierrokselle, mutta näin sentään kaksi ratsupoliisia ja pari aika coolia hevospatsasta. Perjantaina kävelin 10 cm korkokengilläni yhteensä 16 km ja lauantaina (juoksukengillä) 19 km. Selvisin hengissä, sateenvarjoni ei. Haluan Lontooseen uudestaan, omalla ajalla! Paljon jäi näkemättä ja kokematta.

1. Lentopelkoinen täällä moi, laskeutumisen aikana mua pelotti ihan hirveästi turbulenssin takia mutta pilvet olivat onneksi kauniita.

2. Jälkiruoka on päivän tärkein ateria.

3. Rakennus. Ja bussi!

4. Opintoretkellä L'loydsin pääkonttorilla. Aika magee mesta.

5. Shamppanjaa, macaronseja ja sateenkaarikakkua Westfieldissä. Ei pahempi lounas!

6. Metrossa

7. Risteys

8. Nää on näitä pakollisia turistikuvia. !!!!

9. Teimme pyörähdyksen London Eyessä. Huikeaa!

10. Viikonlopun lempparijuttu olivat nämä Primarkin aarteet. Potter-pöksyt ja Simba-sukat.

1. Tittidii, kerrankin edustavan näköisenä!

2. Vettä. Ja rakennuksia.

3. Siinä yksi miljardista samanlaisesta turistikuvasta. Oli pakko!

4. Näköala London Eyestä. Hienoa!

5. British Airways oli aika jees. Päästiin kaverin kanssa lentokoneen paremmalle puolelle ja saimme extra jalkatilaa. Lentoemät olivat aivan ihania ja ilmainen viini auttoi myös tämän lentopelkoisen urpon takaisin kotiin!

6. Pääsin vielä turisteilemaan lentokoneesta käsin kun näin Windsor Castlen. Jee!

Ratsastuskuvia: Topanga + Sagaponack

Tässä teille pelkkä mielenkiinnoton kuvapostaus viime lauantain ratsastuksesta jolloin ratsastin molemmilla hevosilla. Tylsistyneille ja pitkiä tekstejä pelkääville lukijoille siis mieletön tilaisuus vain katsella kuvia hienoista hevosista. ;)

Hetkittäin Topanga on vastalaukassa niiin hieno!!

Ja sen laukka on kehittynyt aivan uusiin ulottuvuuksiin siitä mitä se muutama kk sitten oli.

Kolme kuvaa samalta voltilta. ;) Mutta todiste siitä, että kyllä se meni hyvin enemmän kuin yhden sekunnin ajan!

Könö-könö kinkkuun...

Viikonlopun outfit:
Kypärä - Charles Owen
Liivi - HV Polo
Paita - CRW
Hanskat - Roeckl
Housut - Esperado
Saappaat - Mountain Horse Victoria

Kouluvalmennus

VIHDOIN!

Valmennus.

Valmentajamme palasi takaisin kotiin monen viikon lomaltaan ja saimme heti sovittua valmennuksen sopivasti viime viikonlopulle jolloin Alexandra oli täällä luonani. Sain siis aivan loistavaa kuvamateriaalia teidän (ja erityisesit omaksi!) iloksenne. ;) Ihan kuulkaas konkreettisia todisteita siitä, että kyllä me välillä saadaan kurinpalautustakin. 

Aurinko paistoi kentälle niin voimakkaana, että olimme jo alkuverkan jälkeen molemmat Topangan kanssa hikisiä. Heh ja hups, liekö kuntokuurin paikka tai sitten se on vain tottumiskysymys. Lämpöä oli auringossa ainakin +20, tätä lisää!

Tässä näkee miten Topanga on tyhjä edestä. Itse koitan pitää tasaisen tuntuman mutta hevonen laskee selän ja niska nousee ylös, huonolla tavalla.

Ravailin ensin itsenäisesti ja angstasin kun Topanga tuntui taas vähän kököltä ratsastaa. Lauantainahan se oli ollut ihan kamala, täysin tyhjä edestä... Tällä kerralla se oli vähän parempi, mutta jäi edelleen tyhjäksi sillä tunteella, että kädessä ei ollut mitään. Olishan se ihan kiva jos edes joku kerta hevonen olisi kiva ratsastaa valmennuksessa niin saisi valmentajallekin uskoteltua meillä menevän (välillä) ihan kivasti. ;)

Aloitimme ratsastamalla pääty-ympyrän keskihalkaisijalla etuosakäännös. Terveisin kouluratsastaja, joka ei ole pahemmin tehnyt etu- tai takaosakäännöksiä muutamaan vuoteen. Hupsis. :D Oli vähän hukassa kumpi pää hevosesta tulee kääntää ja mihin se pohje tuleekaan laittaa... Onnistuneen käännöksen jälkeen ratsastettiin heti suoraan ja tavoitteena oli pitää sama aktiivinen poljenta, myödätä ja liikkua eteen.

Mun ratsastusilmeet on aina niin priceless. Tässä kuitenkin hevonen kuuntelee hetkellisesti! Jes!

Meillä meni vähän niin ja näin. Tuli hyviä hetkiä ja pätkiä, mutta pääosin fiilis oli vähän lattea kun en tuntenut saavan Topangaan mitään kunnon otettua ja tuntui ihan siltä, että meidän meno on tosi epätasaista ja rumaa... No, valmentaja vakuutti mulle sen tuntuvan pahemmalta miltä se näyttää ja muistutti mua, että Topanga ei ole helppo ja se käyttäytyy myös hänen kanssaan samalla tavalla huonoina päivinä. Ainut vaan, että C saa Topangan toimimaan huomattavasti nopeammin kuin minä jolle se yksi ratsastuskerta ei meinaa riittää huonon päivän sattuessa kohdalle. ;)

Mun piti vaan yksinkertaisesti ratsastaa Topangan päätä alas. No, helpommin sanottu kuin tehty... Mutta johtavalla ohjasotteella ympyrällä ja samalla piti "päästää irti" ulko-ohjasta mikä mulla ilmeisesti jää helposti liian tiukaksi ja ratsastaa sisäpohkeen ympäri. Kun pää on alhaalla, ollaan askel lähempänä pyöreää ja rentoa hevosta. Yleensä homma tosin ei toimi näin vaan hevonen täytyy ratsastaa ensin pohkeella eteen. Korostan nyt kuitenkin, että jokainen hevonen on yksilö. Topangallakin toimii se "perinteinen" ratsastustyyli välillä. Mutta ei tällaisina päivinä.

Outfit:
Kypärä - Charles Owen
Paita - Star Rider
Hanskat - Roeckl
Housut - Animo
Saappaat - Mountain Horse Victoria

Avotaivutukset aloitettiin voltista, tehtiin pitkän sivun keskelle uusi voltti jotta saatiin asetus säilymään ja sitten jatkettiin siitä hyvästä asetuksesta vielä pitkä sivu loppuun avossa.

Lempikuvani tältä kerralta - tässä kiteytyy kaikki: hyvän valmentajan avulla päästään näin mukavaan lopputulokseen.

Oli kyllä kiva huomata, että sieltä tuli välillä niitä hyviä pätkiä vähän pidemmänkin ajan. Välikäyntien aikana valitin tosin C:lle etten mä kyllä osaa yhtään mitään ja että Topanga on liian vaikea hevonen mulle. Siltä nimittäin tuntuu aika ajoin... Mutta hän osasi lohduttaa ja sanoi, että ratsastan kyllä todella hyvin. Pessimismi on mulla vähän liian syvään juurtunut ominaisuus.

"Brrrraaaaaaa... Duuuuuuuuuktig tjjeeeeeej" *taputaputapu*

Kattokaa nyt sitä!! Topanga on yhtäkkiä tässä ihan muutaman viikon aikana tajunnut, että se voi kulkea myös laukassa rauhallisesti pyöreänä ja nyt erityisesti sen vasen laukka on kehittynyt aivan MIELETTÖMÄSTI. Asiat ovat oikeastaan kääntyneet aivan ylösalaisin: siinä missä se ennen oli tasapainoinen ja hyvä ravissa ja epätasainen ja sinkoileva laukassa, tuntuu nyt laukka olevan Topangalle se askellaji missä se tykkää liikkua. 

Mentiin muutama kierros molempiin suuntiin vastalaukassa. Topanga on siinä tosi taitava minkä se tietää hyvin itsekin. Pörheyttä ja pyöreyttä tulee lisää ja laukka saa tällä tavoin lisää voimaa.

Muuliaasin valokuvaus

Topangaa voisi joskus usein erehtyä luulemaan muuliksi. Ainakin kun siitä yrittää ottaa valokuvia! Luonnossa se on mitä kaunein hevonen, mutta heti kun kaivetaan kamera esiin siinä seisookin mulkosilmäinen, pitkäkorvainen, elämäänsä kyllästynyt ja suorastaan flegmaattinen kavioeläin. Ja mitkään houkuttimet eivät auta! :D Ei hevosen hirnuminen, raipan heiluttelu, pussin rapistelu tai oikeastaan yhtään mikään. Edes ydinsota ei saisi vangittua sen kiinnostusta, Topangan mielestä kun kaikki jännittävä tapahtuu aina sen takana jonne korvat osoittavat.

Ibland ofta skulle man nästan kunna tro att Topanga är en åsna. Speciellt om man vill ta bilder på henne! Hon är på riktigt världens vackraste häst men direkt när man tar fram kameran så förvandlas hon till ett skelögd och flegmatisk hovdjur med långa öron och ser ut att ha knappt någon livsglädje. Ingenting kan fånga hennes uppmärksamhet. Varken hästgnägg, spöviftning, prassla med påse eller något alls. Inte ens ett kärnvapenkrig skulle intressera henne. Topanga tycker att allt spännande händer bakom henne dit hennes öron alltid pekar.

Onko kenelläkään muulla samanlaista tylsimystä joka ei nauti kuvattavana olemisesta? :D

Finns det någon annan som har likadana problem med att fota sin häst? :D

Ei kannuksille!

Tiedättekö mistä olen suunnattoman iloinen?

Täällä Ruotsissa saa kilpailla kouluratsastuksessa ilman kannuksia! En tiedä mitä kilpailusäännöt sanovat tällä hetkellä Suomessa, mutta kun itse kilpailin vuonna 2012 kannukset olivat pakolliset. Seuraava kohta löytyy TR II:sta (Tävlingsreglemente II, Dressyr):

"2. Kannukset

2.1 Ratsastaja saa itse valita käyttääkö kannuksia vai ei verryttelyn ja kilpailusuorituksen aikana. Mikäli kannuksia käytetään, ne eivät saa haavoittaa tai vahingoittaa hevosta."

Ratsastin Topangalla maanantaina ja päätin käyttää kannuksia, ihan "muuten vaan" - onhan niitä hyvä pitää silloin tällöin jotta ne eivät tule yllätyksenä kilpailutilanteessa. Kuuluvathan kannukset sentään kilpailuasuun jne mitä nyt näitä muita argumentteja onkaan... Not. Ratsastuksen jälkeen totesin, että ei, ei enää ikinä. Olen käyttänyt Topangalla kannuksia kahdesti aiemmin: kerran punaisia minikannuksiani pohjeavun läpisaamiseksi (toimivat ihan hyvin, ovathan nämä punaiset kuitenkin niin minit kuin olla voivat) ja toisen kerran viimeksi harjoituskilpailuissa. Kuten olette lukeneet, se suoritus meni ihan kohtalaisesti. Selittelin kuitenkin epätasaista menoa pitkillä vapailla ja ylimääräisellä energialla.

Olisi vissiin pitänyt katsoa peiliin, tai oikeastaan jalkoihin. Nyt kun ratsastin toistamiseen näillä samoilla kannuksilla päässäni syttyi lamppu ja tajusin ongelmien johtuvan niistä pirun kannuksista!! Topanga oli kuitenkin ihan hyvä ratsastaa joten en aluksi ajatellut asiaa, se teki mm. aivan mahtavia laukannostoja ja oli kahden vallattoman askeleen jälkeen takaisin ruodussa ja liikkui pyöreänä ja tasaisella tuntumalla. Huomasin sen kuitenkin ärtyvän mitä pidempään ratsastin (tein siis laukkatyöskentelyn heti alkuverkan jälkeen) ja kun lopuksi treenattiin ravia ja temmonvaihteluja pystyin melkein kuulemaan miten se kiroili ja näytti mulle keskaria. En todellakaan paukuta kannuksilla jatkuvasti ja olen tottunut ratsastamaan niillä, mutta Topanga on niin herkkä hevonen että nämä tavalliset pehmeät vasarakannukset ovat sille liikaa.

Tästä oppien tajuan entistä enemmän, että hevoset ovat yksilöitä ja kullekin hevoselle sopii omat niksit ja varusteet. Nyt tiedän, etten enää ikinä käytä Topangalla "tavallisia" kannuksia. Kuurimuotoisesti sille sopivat ne kaupan pienimmät ja pehmeimmät kannukset, mutta hyvin pärjätään ilmankin. Ja kisoihin me lähdetään ilman apuvälineitä. Kiitos Ruotsin Ratsastajainliitolle järkevistä kilpailusäännöistä!

Ihania hevosia!

Tänään Sagaponackilla koulua <3

Hui, tämä viikko on mennyt ihan liian nopeasti!! Nyt mennään jo huhtikuun kolmannessa päivässä... Viikkoni on ollut niin täynnä ohjelmaa etten ole oikeastaan ehtinyt päivittämään blogia pahemmin ollenkaan. Tietokoneella ei ole ollut liikaa aikaa istua (tai on, mutta sen ajan olen käyttänyt kuvien muokkaamiseen). Olen tosiaan saanut tehdä ensimmäiset "ulkopuoliset" kuvauskeikkani ja kuvia riittää editoitavaksi! Pääsiäisviikonloppuna kuvasin yhteensä 11 eri hevosta joista viisi olivat tällaisia tilaustapauksia. Kuvat odottavat edelleen julkaisua täällä blogin puolella mutta en halua, että jokainen postaus on vain pelkkää valokuvien julkaisua. Mikäli haluat nähdä kuvauskeikkojen lopputuloksia suht reaaliajassa, suosittelen seuraamaan ja tykkäämään Facebook-sivuani! :)

Topanga on ollut koko tämän viikon aivan huikea ratsastaa! Maanantaina se pääsi koulutreeniin ulkokentälle ja oli kyllä hieman rauhaton. Tiistain ja keskiviikon se sai levätä kun itse huitelin muualla. :D Torstaina ratsastin ilman paineita, perus läpiratsastus jonka aikana oli tarkoitus saada hevonen rennoksi ja avut läpi eli ei mitään ihmeellistä. Perjantaina sitten tapahtui jotain mitä en ole varmaan ikinä kokenut Topangan kanssa. Se oli niin törkeän hyvä ratsastaa, että meinasin pyörtyä ilosta. Treenattiin mm. sulkutaivutusta laukassa ja siinä Topanga kokosi itsensä ihan eri sfääreihin, pyöristyi ja askelsi eteen niin sulavana ja täydellisen pehmeänä kädelle! Siis se fiilis kun tämän hevosen kanssa saa kokea tällaisen hetken on aivan sanoin kuvaamaton. Nauroin onnesta kovaan ääneen ja hihkaisin samaan aikaan ratsastavalle kaverilleni näkikö hän miten hienoja me olimme. Ja näkihän hän, tultiin vielä toinen samanlainen onnistunut sulkupätkä ja Topanga vaan ryhdistäytyi entistä enemmän. En halua leijua liikaa, mutta oltiin me kyllä aika mageen näköisiä kun peilistä katsoin!! :D Tätä lisää nyt!

Lauantaina käytin tämän perjantain onnistumisen hyödyksi ja tein toisen samanmoisen kunnollisen koulutreenin. Aluksi Topanga oli aika villi ratsastaa ja mietin oliko tämä onnistumisen huuma nyt tässä, mutta otin itse rennosti ja vaan ratsastin varovasti, pikku hiljaa vaatimustasoa nostaen. Ja sieltä se tuli, Topanga oli taas messissä! Treenattiin laukannostoja ja temmonvaihteluja. Oikeaan suuntaan sain tehtyä lopuksi todella hyviä ja rauhallisia nostoja, sellaisia mitä ei olla vielä kertaakaan onnistuttu tekemään. Vasempaan nostot olivat aluksi erittäin holtittomia jos niin kehtaa sanoa ja se täydellisyys jäi vielä uupumaan siihen kierrokseen, mutta itse laukassa Topanga oli aivan sairaan hyvä. Se on löytänyt jostain nyt sellaisen rennon fiiliksen myös siihen vasempaan laukkaan ja oikein huomaan siitä miten se nauttii menosta! Vauhtia siinä on helposti mukana vähän liikaa mutta Topanga laukkaa (pörheän) pyöreänä, on hyvin kuolaintuella ja ehkä hitusen aavistuksen liian raskas kädelle mutta se tosiaan on siinä tuella ja pyöreänä joten olen ihan sairaan tyytyväinen.

Sunnuntaina ratsastin ensin Sagaponackin maneesissa ja ratsastinpa muuten ensimmäistä kertaa tänä vuonna t-paidalla! Aikamoisen voimatreenin se hevonen mulle tarjosi kyllä. :D Iso hevonen jolla on isot liikkeet + 45 min koulutreeni alas istuen = tiukka vatsalihastreeni. Aluksi Saga oli aika raskas kädelle, mutta ratsastin sitä paljon pohkeella eteen ja tein paljon voltteja ja temmonvaihteluita. Aika nopeasti se muuttui huomattavasti kevyemmäksi ja sai erilaisen ryhdin. Itse treeni sen kanssa keskittyi just siihen oikean työskentelymuodon löytämiseen ja ylläpitämiseen. Tein aika paljon laukkatreeniä, muutaman vastalaukan ja lopuksi ravissa ja laukassa lisäyksiä. Tämän hevosen ratsastaminen on kyllä suuri nautinto, vaikka se vaatii ratsastajalta hyvän fysiikan (joka mulla tietysti on hahahah kröhöm, no ilmeisesti kuitenkin riittävä ;D) isojen liikkeidensä (mutta sen liikkeet ovat kuitenkin tasaiset ja miellyttävät istua) takia. Se vastaa apuihin heti, on kiltti ja mukava hevonen. Topanga oli tehnyt kolme koulutreeniä putkeen joten sen kanssa mentiin ihan vain käyntimaastoon lähimetsään.

Ja Topangalla maastossa.

Kisavaatteet check!

En muista mitä olen täällä blogin puolella kertonut ja milloin vai olenko mitään, mutta meille tosiaan aukesi paikka Topangan kanssa Värmdö Ridklubbenin aluekoulukisoihin helppoon C:hen. Olisin oikeasti halunnut mukaan helppoon B:hen mutta tämä kelpaa oikein mainiosti. Ainut vaan, että nyt pitää opetella täysin uusi rata, tuon LB:1 osasin jo niin hyvin. ;) C:ssä olin vissiin varasijalla kaksi tai kolme, B:ssä varasijalla nro 15 joten kun TDB:ssä luki Registrerad, LC:1 päätin sen kelpaavan vallan mainiosti ja vedin pois ilmoittautumiseni B:stä. Kisakausi jatkuu(/alkaa) siis kolmen viikon päästä, APUA! Ensimmäiset aluekilpailuni koskaan. :D Jee! NU KÖR VI!

Älä koske muhun-tamma

Topanga saikin eilen vapaapäivän sillä mulla ei riittänyt aika ratsastaa kahta hevosta, ja kun mulla oli kerrankin mahdollisuus mennä toistamiseen Sagaponackilla halusin tietysti ottaa tilaisuudesta vaarin. Se olikin ihan mielettömän hyvä ratkaisu, olin nimittäin koko ratsastuksen ajan hymy korvissa. Miten voikaan olla jonkun hevosen ratsastaminen niin miellyttävää ja HAUSKAA! :D

Njjoooo. Tämän postauksen kuvat ja video ovat lauantailta, siltä kerralta kun Topanga oli yksi iso pettymys. Voisin kyllä oikeastaan kertoa ensin positiiviset jutut, tänään se oli nimittäin ihan mielettömän hyvä! Team Kuumat Kuningattaret taas vauhdissa... Tein ravissa ja laukassa samaa harjoitusta, lyhyeltä sivulta pituuslävistäjälle ja siitä pohkeenväistössä kohti uraa. Laukassa tähän tuli pieni twisti mukaan, jatkettiin nimittäin siitä vastalaukassa ja tehtiin vastalaukassa pääty-ympyrä. Topanga oli vähän raisu aluksi mutta yhtäkkiä tapahtui jotain mitä en vain voi käsittää. :D Topangan päässä taisi kuulua *naks* ja yhtäkkiä se alkoi liikkumaan pyöreänä selästään, otti takajalat alle, niska ja kaula pyöristyivät ja tuntuma kädelle oli höyhenen kevyt. Ihan mieletöntä!! Nautiskelin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä ja sain jatkettua saman fiiliksen myös suoralla uralla. Myös ravissa sain aikaiseksi niin upean tunteen. Topangakin vaikutti erittäin tyytyväiseltä isteensä. :) Meillä molemmilla taisi olla mielettömän hyvä fiilis oli tuon jälkeen! 

Takaisin lauantaihin... Näyttääkö kivalta kuvissa? :D Scrollaa alaspäin ja katso video. Saatat järkyttyä. ;)

Ihan kauhea määrä näitä kuvia nyt. Visualisteille ja laiskoille ihmisille ihan kiva ehkä. Mitään tähdellistä sanottavaa mulla ei ole. Topanga oli tosiaan aivan kamala ratsastaa, siitä oikein huokui sellainen *älä-ittu-koske-muhun*-asenne ja tuntui kuin se vastusteli ohjaa koko ajan, yritti juosta pohjetta karkuun ja kaikki siirtymiset meni vähän sutien. Ihan perus meno siis just silloin kun saa kuvaajan paikalle eikö. ;)

Sopivat kuvat valitsemalla voi siis saada aikaan aika sopivan illuusion täydellisyydestä. Halusin nyt kuitenkin laittaa tähän mukaan videon josta näkyy todellisuus. Voi sitten katsoa tulevaisuudessa taakse päin ja iloita edistymisestä. ;) 

Ihana kun oli vähän vapaata, nyt täysillä kevään läpi ja kohta onkin kesä ja piiiitkä kesäloma... Sitä odotellessa! :) Viikonloppuna säät kyllä suosivat, täällä oli joka päivä lähes +15 lämmintä ja aurinko paistoi. Kesäaikaan siirtyminenkään ei tullut yhtään liian aikaisin, ihan mieletöntä että nyt voi ratsastaa vielä kahdeksalta illalla ulkona. Kevät on täällä! <3