Tiedättekö mistä olen suunnattoman iloinen?
Täällä Ruotsissa saa kilpailla kouluratsastuksessa ilman kannuksia! En tiedä mitä kilpailusäännöt sanovat tällä hetkellä Suomessa, mutta kun itse kilpailin vuonna 2012 kannukset olivat pakolliset. Seuraava kohta löytyy TR II:sta (Tävlingsreglemente II, Dressyr):
"2. Kannukset
2.1 Ratsastaja saa itse valita käyttääkö kannuksia vai ei verryttelyn ja kilpailusuorituksen aikana. Mikäli kannuksia käytetään, ne eivät saa haavoittaa tai vahingoittaa hevosta."
Ratsastin Topangalla maanantaina ja päätin käyttää kannuksia, ihan "muuten vaan" - onhan niitä hyvä pitää silloin tällöin jotta ne eivät tule yllätyksenä kilpailutilanteessa. Kuuluvathan kannukset sentään kilpailuasuun jne mitä nyt näitä muita argumentteja onkaan... Not. Ratsastuksen jälkeen totesin, että ei, ei enää ikinä. Olen käyttänyt Topangalla kannuksia kahdesti aiemmin: kerran punaisia minikannuksiani pohjeavun läpisaamiseksi (toimivat ihan hyvin, ovathan nämä punaiset kuitenkin niin minit kuin olla voivat) ja toisen kerran viimeksi harjoituskilpailuissa. Kuten olette lukeneet, se suoritus meni ihan kohtalaisesti. Selittelin kuitenkin epätasaista menoa pitkillä vapailla ja ylimääräisellä energialla.
Olisi vissiin pitänyt katsoa peiliin, tai oikeastaan jalkoihin. Nyt kun ratsastin toistamiseen näillä samoilla kannuksilla päässäni syttyi lamppu ja tajusin ongelmien johtuvan niistä pirun kannuksista!! Topanga oli kuitenkin ihan hyvä ratsastaa joten en aluksi ajatellut asiaa, se teki mm. aivan mahtavia laukannostoja ja oli kahden vallattoman askeleen jälkeen takaisin ruodussa ja liikkui pyöreänä ja tasaisella tuntumalla. Huomasin sen kuitenkin ärtyvän mitä pidempään ratsastin (tein siis laukkatyöskentelyn heti alkuverkan jälkeen) ja kun lopuksi treenattiin ravia ja temmonvaihteluja pystyin melkein kuulemaan miten se kiroili ja näytti mulle keskaria. En todellakaan paukuta kannuksilla jatkuvasti ja olen tottunut ratsastamaan niillä, mutta Topanga on niin herkkä hevonen että nämä tavalliset pehmeät vasarakannukset ovat sille liikaa.
Tästä oppien tajuan entistä enemmän, että hevoset ovat yksilöitä ja kullekin hevoselle sopii omat niksit ja varusteet. Nyt tiedän, etten enää ikinä käytä Topangalla "tavallisia" kannuksia. Kuurimuotoisesti sille sopivat ne kaupan pienimmät ja pehmeimmät kannukset, mutta hyvin pärjätään ilmankin. Ja kisoihin me lähdetään ilman apuvälineitä. Kiitos Ruotsin Ratsastajainliitolle järkevistä kilpailusäännöistä!
