Liefke eskarissa

Liefken syksyn ohjelmaan on kuulun ratsastajaan tottuminen. Sen selässä istui ihminen ensimmäistä kertaa loppukesästä, ja sen jälkeen selässä on käynyt muutama eri tiimiin kuuluva kerran-pari kuukaudessa. Marraskuussa oli taas aika kuukausittaiselle "valmennukselle" (tallilla käyvä nuoriin ja ongelmahevosiin erikoistunut hevostenkouluttaja), jota ennen omistaja Micaela kehotti mua ottamaan kypärän mukaan ja varautumaan nousemaan selkään.

Arvatkaa jännittikö?? En oo koskaan ennen istunut täysin raa'an nuoren selässä. Pelotti, että teen jotain väärin, jännitti mitä Lif tykkää, miten se reagoi muhun jne... Oon ollut mukana kun sillä on ollut muita selässä ja se on tosi fiksu + rauhallinen, mutta silti! :D

Micaela ja kouluttaja tekivät ensin muita juttuja, juoksutusta ja ohjasajoa. Sitten oli aika! Aloitin laittamalla jalan jalustimeen (ei liian syvälle nuoren kanssa), nojaamalla sään yli ja rapsutin Lifiä. Sitten nostin oikean jalan pepun päälle ja hieroin jalkaa lautasille, ja siitä sitten hetken päästä jalka selän yli ja toiseen jalustimeen. Istuin selässä!! Ihan uskomatonta, herkistyin melkein. :) Hieno tunne!

En ollut varautunut mitä tapahtuisi seuraavaksi. Olin ajatellut istuvani selässä hetken ja that's it. Mutta kouluttaja sanoi nyt olevan aika treenata pohje- ja ohjasapua. Minä noviisi?? Okei, ei kun kokeilemaan. Micaela piti narusta kiinni, mutta ei saanut auttaa. Pohkeet tasaisesti kiinni kylkiin ja samalla maiskutusta. Liefke lähti kävelemään. Wau! Sitten ohjista kiinni, prr-ääni ja se pysähtyi. Maiskutin tai prr'asin aina niin kauan, että apu meni perille. Eikä tarvittu kuin muutama toisto, niin Liefke lähti liikkeelle ja pysähtyi ennen kuin ehdin ottaa ääniavun avuksi. Miten se voi oppia niin nopeasti??

Seuraava vaihe aiheutti mussa kauhunsekaisia tunteita. Kouluttaja käski Micaelaa päästämään irti. Oli aika "vaihe 1 ratsastuksessa", eli Liefke saisi kulkea ratsastaja selässä minne haluaa. Ja se sujui ihan super hyvin! "Ratsastin" ehkä minuutin yksinäni, ja Leifke ymmärsi pidätyksen ja pohkeiden alkeet. Wow. En olisi uskonut pääseväni kokemaan tämän!

Uskomatonta, että aika on kulunut näin nopeasti. Ensi keväänä-kesällä on aika oikealle sisäänratsastukselle. Tämän kanssa on kyllä tehty niin hyvä pohjatyö nyt, etten usko sen kanssa olevan mitään ongelmia. On niin kiva olla mukana tässä projektissa, vaikka toki aika vähän vielä toistaiseksi. Liefke on niin fiksu ja kiva hevonen. <3

Varsa ei ole enää varsa

Aika kuluu. Varsasta on kasvanut upea, ihana, nuori hevonen. Liefke on jo 2,5-vuotias! Vai jopa yli? Eipä kuulkaa ole enää pitkä aika siihen, kun vauva opetetaan ratsuksi. Miten (!!) aika voi kulua niin nopeasti? Vastahan Liefke oli Maaiken vatsassa, pieni, tuntematon pallo. <3

Muidenkin asioiden suhteen aika kuluu nopeasti. Esimerkiksi blogin kanssa. Kun ei ole aikaa, eikä kiinnostustakaan... Alkukesästä mietin, että kylläpä olisi paljon kerrottavaa. Sitten taas kului aikaa, enkä enää jaksanutkaan päivittää. En halua lopettaakaan, mutta kai sen aika kohta on. Insta-tilikin hiljeni jo, ja sulkeutuikin. Ainakin toistaiseksi, uutta intoa odotellessa. Mietin jo, onko musta oikeasti tullut aikuinen, näin reilu kolmekymppisenä. Kamala tituleerata itsensä sen ikäiseksi... Tai ei kamala, mutta outoa. Olin kaksikymppinen pandemian alkaessa. Kohta täytän 32 vuotta. Tuntuu kuin elämästä olisi hävinnyt kolme vuotta. Mihin ne menivät? Ei tässä ikäkriisiä podeta, mutta jonkinlainen ikäsokeus. Ikää kysyttäessä täytyy miettiä. Olenko 28? En... 30? No en sitäkään. 31??? Oho.

Tiedättekö. Olen ehkä kyllästynyt hevosiin. No en ihan, mutta melkein. Intohan katosi jo silloin, kun päätin lopettaa Mutterin ratsatamisen. Enkä ole saanut samaa paloa sen jälkeen takaisin. Jokin sammui. Olen tästäkin asiasta ajatellut kirjoittaa jo kaksi vuotta, mutta en ole uskaltanut. Ehkä kohta?

Tällä hetkellä ratsatsan vain Maaikella, pari kertaa viikossa. Se riittää! Eikä mieli edes tee treenata, vaan tykkään humputella maastossa. Tuliko musta kukkahattutäti? No ei, kyllä me edelleen koulua ratsastetaan, mutta omistajan pyytäessä mua läpiratsatsamaan olisin viisi vuotta sitten hihkunut innosta, nyt lähinnä harmittaa kun olisipa ollut kiva käydä laukkailemassa maastossa pitkin ohjin.

Koirajutut ovat vieneet mennessään. Agilityä harrastetaan ihan veren maku suussa, onhan tässä edetty ja edistytty, kisoissa on käyty koko kesä/syksy ahkerasti ja 4/5 kisasta on tuotu ruusuke kotiin. Koirakisoissa on paljon kivemmat palkinnot, ja se on halvempaa! Okei, yksityisvalmennukset maksavat siinäkin lajissa, mutta onhan koiran pito tuhat kertaa halvempaa kuin hevosen.

Mistä mä edes aloitan? Tai jatkan tätä blogin pitämistä?

Kesän kisoista?

Olympiaratsastajan kotitallin valokuvauksista?

LGCT?

Viime vuoden hevostelut?

Kääk. Vauhtisokeus ja ramppikuume. Blogin sulkeminen olisi helppoa, mutta se kirvelee. Kirjoittaminen on mukavaa, varsinkin suomeksi. En edes muista, milloin olisin viimeksi kirjoittanut suomea 150 merkin tekstiviestiä pidempää.

Kokeillaan lähiviikkoina tätä uudestaan. Siihen asti, te jotka tänne blogiin vielä löydätte/eksytte, nauttikaa näistä ihanista, syksyisistä kuvista. <3

Koulukisat

Pääsin ratsastamaan Maaikea pääsiäisviikolla ihan kunnolla kun omistajaperhe oli koronakaranteenissa. Viikko huipentui tallin harjoituskisojen, "Påsk Cup", kouluratsastusosioon. Tämä tarkoitti sitä, että pääsin pukemaan kisakamppeet päälleni ekaa kertaa kolmeen vuoteen! Jouduin tosin lainaamaan kaverin kisatakkia, omani muistutti lähinnä makkarankuorta vuosien aikana kertyneiden extrakilojen takia. :D

Kyllä mua vähän jännitti.

Pitkä tauko kisaamisesta enkä myöskään ole ratsastanut Maaikella hirveän säännöllisesti taas kuukauteen. Ehdin ratsastamaan koulua edellisenä päivänä, ja Maaike oli kyllä tosi kiva! 

Kisapäivänä olikin sitten surkein sää hetkeen. Aurinko on paistanut lähes taukoamatta pari viikkoa ja paistoi myös tämän jälkeen, mutta toki pääsiäismaanantaina oli kauhea myrskytuuli ja lumimyrsky. :D Onneksi se taukosi juuri meidän verkan aikaan, mutta kylmä oli!

Maaike oli sairaan hyvän tuntuinen verkassa. Jo kymmenen minuutin jälkeen tuli fiilis, että nyt radalle kiitos. Olin alunperin suunnitellut verkkaavani 20 min, mutta omistaja kehotti verkkaamaan vähintään puoli tuntia, joten siinä kävi sitten niin, että koin Maaiken olevan ready NYT, mutta starttiin oli vielä 20 minuuttia aikaa. Kentän pohja on melko raskas ja pelkäsin Maaiken väsyvän ja laiskistuvan. Samalla en voinut antaa sen kävellä liikaa jottei se "rentoudu"/laiskistu, mutta jos jatkan verkkaa se väsähtäisi. Voi perse.

Jännitys vai väsähdys, mutta maneesissa kaasu jäi pihalle ja herättely-yrityksistäni huolimatta Maaike lössähti. En mielestäni jännittänyt yhtään vaan päin vastoin fiilis oli ihana, mutta kai ratsastuksessani, avuissa, istunnassa tai mikrosignaaleissa muuttui jokin, ja Maaike tuntui aivan liian hitaalta. Puskin sen radan läpi ihan ok:lla menestyksellä, mutta tunne ei ollut se mitä tiedän meillä voivan olla. Radan jälkeen fiilis oli pettynyt, miksen onnistunut ratsastamaan paremmin? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Tuomari kommentoi radan olleen hyvä, että onnistuin peittämään Maaiken hitauden ja ratsastin siististi ja pehmeästi. Prosentteja tuli 63,92%, monta seiskaa mutta myös muutama virhe. No, ihan ok pitkään kisataukoon nähden. Päädyimme neljännelle sijalle kymmenestä ratsukosta, samat prosentit kolmannen kanssa mutta hävisimme alakerran pisteille. Ratana "tuttu" LB:1 (HeB), minkä olen ratsastanut useaan kertaan niin Maaiken, Mutterin, Topangan ja erään Rozzienkin kanssa.

No, pääasia on, että Maaike on ihana, se on paras ja oli tosi kiva saada kilpailla pitkästä aikaa. :)

Rata ja tuomarin pisteet/kommentit:

1. (AXC) Sisään ratsastus, pysähdys ja tervehdys: 6.0, ei paikallaan pysähdyksessä, hitaasti käyntiin.

2. (CHXFAK) Vasen kierros, askeleen pidennys diagonaalilla: 6.5, tasaisesti

3. (K) 10 m voltti: 7.0

4. (KEXBM) Ravissa radan poikki: 7.0

5. (MC) 10 m voltti: 6.5, menettää eteenpäinpyrkivyyttä

6. (CHXF) Siirtyminen käyntiin, keskikäynti ja muodon pidennys: 7.0, hyvin!

7. (FAK) Keskikäynti + ravisiirtyminen: 7.0, pehmeästi

8. (KE) Oikea laukannosto: 7.0

9. (EHCM) 15 m laukkavoltti: 6.5, ratsasta enemmän eteen

10. (MXK) Askeleen pidennys laukassa: 5.5, aikainen siirtyminen

11. (KAF) Siirtyminen harjoitusraviin: 6.0

12. (FB) Vasen laukannosto: 6.0

13. (BMCH) 15 m laukkavoltti: 6.5, pieni voltti

14. (HXF) Keskilaukka: 6.0, satsaa enemmän

15. (FAK) Ravisiirtyminen: 7.0

16. (KXM) Keskiravi: 6.5, esitä siirtyminen selkeämmin

17. (MCHEXBFA) Harjoitusravia, suunnanmuutos radan poikki: 7.0, tasaisesti

18. (ADX) Ratsastus lopputervehdykseen: 6.0, hieman huojuen

19. (X) Pysähdys, tervehdys: 5.5, ei paikallaan pysähdyksessä

Loppupisteet:

Askellajit: 6.0

Eteenpäinpyrkivyys: 6.0

Muoto, harmonia, keveys: 6.5

Ratsastaja: 6.5

Teiden seuraaminen: 6.0

"Mukava ja pehmeä suoritus. Ole selkeämpi siirtymisissä."

Videolla vähän meidän verkkaa juuri ennen suoritusta. Jos olisi koko rata mennyt näin tasaisesti niin jestas. Jos ja jos ja jos. ;) Joskus sitten. ;)