19 dec. 2021

Liefke eskarissa


Liefken syksyn ohjelmaan on kuulun ratsastajaan tottuminen. Sen selässä istui ihminen ensimmäistä kertaa loppukesästä, ja sen jälkeen selässä on käynyt muutama eri tiimiin kuuluva kerran-pari kuukaudessa. Marraskuussa oli taas aika kuukausittaiselle "valmennukselle" (tallilla käyvä nuoriin ja ongelmahevosiin erikoistunut hevostenkouluttaja), jota ennen omistaja Micaela kehotti mua ottamaan kypärän mukaan ja varautumaan nousemaan selkään.

Arvatkaa jännittikö?? En oo koskaan ennen istunut täysin raa'an nuoren selässä. Pelotti, että teen jotain väärin, jännitti mitä Lif tykkää, miten se reagoi muhun jne... Oon ollut mukana kun sillä on ollut muita selässä ja se on tosi fiksu + rauhallinen, mutta silti! :D

Micaela ja kouluttaja tekivät ensin muita juttuja, juoksutusta ja ohjasajoa. Sitten oli aika! Aloitin laittamalla jalan jalustimeen (ei liian syvälle nuoren kanssa), nojaamalla sään yli ja rapsutin Lifiä. Sitten nostin oikean jalan pepun päälle ja hieroin jalkaa lautasille, ja siitä sitten hetken päästä jalka selän yli ja toiseen jalustimeen. Istuin selässä!! Ihan uskomatonta, herkistyin melkein. :) Hieno tunne!

En ollut varautunut mitä tapahtuisi seuraavaksi. Olin ajatellut istuvani selässä hetken ja that's it. Mutta kouluttaja sanoi nyt olevan aika treenata pohje- ja ohjasapua. Minä noviisi?? Okei, ei kun kokeilemaan. Micaela piti narusta kiinni, mutta ei saanut auttaa. Pohkeet tasaisesti kiinni kylkiin ja samalla maiskutusta. Liefke lähti kävelemään. Wau! Sitten ohjista kiinni, prr-ääni ja se pysähtyi. Maiskutin tai prr'asin aina niin kauan, että apu meni perille. Eikä tarvittu kuin muutama toisto, niin Liefke lähti liikkeelle ja pysähtyi ennen kuin ehdin ottaa ääniavun avuksi. Miten se voi oppia niin nopeasti??

Seuraava vaihe aiheutti mussa kauhunsekaisia tunteita. Kouluttaja käski Micaelaa päästämään irti. Oli aika "vaihe 1 ratsastuksessa", eli Liefke saisi kulkea ratsastaja selässä minne haluaa. Ja se sujui ihan super hyvin! "Ratsastin" ehkä minuutin yksinäni, ja Leifke ymmärsi pidätyksen ja pohkeiden alkeet. Wow. En olisi uskonut pääseväni kokemaan tämän!

Uskomatonta, että aika on kulunut näin nopeasti. Ensi keväänä-kesällä on aika oikealle sisäänratsastukselle. Tämän kanssa on kyllä tehty niin hyvä pohjatyö nyt, etten usko sen kanssa olevan mitään ongelmia. On niin kiva olla mukana tässä projektissa, vaikka toki aika vähän vielä toistaiseksi. Liefke on niin fiksu ja kiva hevonen. <3



2 kommentarer:

  1. Hyvin menee, hieno nuori hepo. Vaan miten toi aika jotenkin lentää, vastahan tää(kin) oli maitobaarilainen.
    Mut hei hyvä sä, mä oisin ollut ihan suolapatsas tommosessa tilanteessa.

    SvaraRadera
    Svar
    1. No älä muuta sano! Ei voi käsittää, miten nopeasti aika menee. Meillä on Maaiken kanssa keväällä 7-v päivä. <3

      Radera