Titaania ja blingiä

Yhteistyössä House of Horses Helsinki

Minä olen varusteurheilija! Jos seurassani erehtyy "käväisemään" hevostarvikeliikkeessä voi olla varma siitä, ettei kaupasta poistuta viidessä minuutissa. Ei, vaikka tarkoituksena on "ihan nopeasti vain käydä ostamassa uudet ratsastushanskat". Lapsena Hööksin kuvasto oli parasta mitä postinkantaja toi mukanaan (Pollux-paketin lisäksi) ja luin sen tarkasti läpi monta kertaa, merkkasin haluamani tuotteet ja haaveilin. Nyt aikuisena tienaan omat rahani ja (useimmiten) käytän mielelläni rahaa kivoihin ratsastusvarusteisiin. Varusteurheilu ei rajoitu vain ratsastukseen, olen myös samanlainen muissa lajeissa (kuntosali ja laskettelu). Haluan varusteiden ja vaatteiden olevan mukavia, tyylikkäitä ja pitkäikäisiä.

Mukavuus.

Käsi ylös kuka on saanut hiertymiä huonosti istuvista ratsastushousuista, päänsärkyä epäsopivasta kypärästä, ärsyyntynyt kannuksiin jotka eivät pysy paikallaan ja painavat, tai raivostunut ratsastushanskoihin joissa ei ole mitään pitoa?

Täällä on kaksi kättä ylhäällä. ja vielä varpaatkin! Hanska- ja housuongelmaan olen löytänyt ratkaisun jo vuosia sitten. En suostu käyttämään muita kuin Roecklin hanskoja (prove me wrong, olen testannut monia merkkejä ja malleja). Housuiksi kelpaavat mitkä tahansa hyvin istuvat, hyvän näköiset ja hyvälaatuiset ratsastushousut. Harmikseni en ole löytänyt hyviä housuja alta sadan euron, ja kaikki housuni taitavat maksaa 150-250 €. Uutena siis. Olen aika hyvä tarjoushaukka enkä ole oikeasti maksanut yksistäkään housuista yli 150 €. ;)

Mutta ne kannukset. En ole mukamas uskaltanut kokeilla kalliimpia merkkejä kuten Sprenger (ilmeisesti ovat kuitenkin investoimisen arvoiset, vai?) vaan olen puksuttanut menemmän milloin milläkin Horzen, CRW:N, BR:n tai Prisman tarjouskannuksilla. Mitkään näistä eivät oikein istu jalkaani, pysy paikallaan tai ole mukavat. Lukuunottamatta Metalabin flexi-muovikannuksia, mutta niillä ei käsittääkseni saa kisata (eivätkä ne ole tyylikkäimmästä päästä vaikka söpöt ovatkin), ainakaan koulua. INHOAN kun kannus painaa, liikkuu ja on epämukava.

Kävin kesällä Ypäjällä ottamassa kuvia House of Horsesin tuotteista ja rakastuin täysin näihin kannuksiin. Jos nyt kannuksiin voi rakastua? Titaanista vamistetut Lorenzini Titanium-kannukset ovat ehkä cooleimmat näkemäni kannukset! Näiden kannusten design miellyttää silmääni ja ne ovat uskomattoman kevyet. Samalta valmistajalta löytyy myös suojia ja kuolaimia. Näitä olisi myös kiinnostavaa kokeilla!

Käyttökertoja ja kokemusta on nyt kertynyt vajaa kahden kuukauden verran ja en enää suostu käyttämään tavallisia kannuksia. Nämä ovat oikeasti kevyet ja mukavat, sekä tietysti erittäin hyvän näköiset. Tallikaveritkin ovat kehuneet. ;) Kumi suojaa saapasta ja on sellaista vähän tahmeampaa materiaalia, joten kannus pysyy paikallaan kuin liimattu. Omistan yhdet BR:n kumisuojatut kannukset mitkä ovat todella kömpelöt, paksut ja painavat näihin verrattuna. 

Kyllä nyt kelpaa aloitella kisakausi!

(Tosin taidan käydä ostamassa uudet kannusremmit. :D)

PS: Ostin kannukset ihan omilla rahoillani.

Toinen uusi juttu vaatekaapissani ovat Licarzon ratsastushousut (saatu). Merkin housut ovat ranskalaisen suunnittelemia, Italiassa valmistettuja ja materiaaliltaan 65 % puuvillaa. Olin etsinyt pitkään harmaita ratsastushousuja ja nämä Camilla-mallin housut (tällä hetkellä valitettavasti loppu) olivat just eikä melkein visiotani vastaava. Tämä harmaa väri on vähän kameleontti, valosta ja muiden vaatteiden väristä riippuen ne näyttävät joko vihertävän tai sinertävän harmailta. Tässä mallissa on yksityiskohtana taskuissa pitsireunukset ja takataskuissa blinginapit. Kaikissa housuissa on lahkeissa sukkapuntit (onko se muuten oikea nimitys niille ei-tarrallisille lahkeille?) ja toistaiseksi merkillä on mallistossaan vain polvipaikkaisia housuja. Olen ehtinyt käyttää näitäkin nyt parin kuukauden ajan (vajaa kymmenisen kertaa) ja en voi kuin suositella. Housuissa on melko normaali vyötärönkorkeus ja ne sopivat tällaiselle leveälanteisellekin ratsastajalle hyvin. Koot ovat ehkä vähän isot (minulla on koko 36), joten jos olet kahden koon väliltä ota pienempi.

Ovatko nämä merkit sinulle ennestään tuttuja?

Photoshoot: Alexandra ja Arbaleesia

Syksyn ensimmäinen päivä on täällä (se ei onneksi vielä näy säässä, Tukholmassa nautitaan tällä hetkellä reilusta +20 asteen lämmöstä ja auringonpaisteesta), mutta palataan vielä takaisin kesään ja Suomeen. Kävin moikkaamassa ystävääni Alexandraa ja otin samalla vähän kuvia hänestä ja Arbaleesiasta, ja pääsin vielä itsekin lopuksi Arbaleesian selkään! Kuvausreissu kävi ihan urheilusuorituksesta sillä kuvauspaikalle oli noin puolen tunnin kävely per suunta ja lämpöä oli mukavat +25. Mitäpä sitä ei tekisi hyvien kuvien eteen! ;)

Kesäinen Suomi on kaunis!

Matka taittui kapean asfalttitien reunaa ja välillä hypittiin metsän puolelle kun vastaan tuli traktori.

Tämän lähemmäs vettä ei Arbaleesia suostunut menemään, ja tähänkin päästiin vain peruuttamalla.

Rannassa keikkuvat veneet olivat Arbaleesian mielestä ihan kamalia. :D

Tämä on oma lempikuvani!

Kesää ja lämpöä tulee kyllä vähän ikävä, mutta onneksi syksyn kalenteri on ihan täpötäynnä kivoja matkoja ja tapahtumia. Suomeenkin olen tulossa peräti kaksi kertaa kuukauden sisään, ensin HIHSiin ja sitten marraskuun lopulla BLOGIEXPOON! Laittakaa 20.11 kalenteriin. ;)

Ihana kesä!

Tämä kesä on ollut ihana. Ainahan kesä on ihana, mutta tässä kesässä oli jotain erityistä. Paljon ystäviä, aurinkoa, hevosia, shampanjaa, auringonlaskuja ja reissaamista. Kokeilin nyt tehdä näitä kuvakollaaseja yhdellä läppärille lataamallani ohjelmalla, olen nimittäin ihan väsynyt väsäämään niitä Photarilla... Lopputulos kelpaa mainiosti!

Kesä alkoi onnistuneella kisasuorituksella kun päräytimme Maaiken kanssa seuranmestaruuksissa henkilökohtaisen ennätyksemme, ja vielä meille vaikeassa luokassa. Kisojen lisäksi, tai oikeastaan pääosin, olen humputellut menemään maastossa ja nauttinut elämästä.

Elämä on ikuista tasapainottelua. Herkkuaamiaiset vaativat treeniä, hevospäivät 10.00-21.00 vaativat parisuhdeaikaa. Kaikkea näitä tuli tehtyä paljon tänä kesänä - erityisesti herkuttelua ja hevosia. ;) Mulla taisi olla melkein kuukauden mittainen treenitauko ja nyt syksyllä perinteinen salille paluu on aiheuttanut aikamoista jomotusta lepoon tottuneissa lihaksissa.

Mikäli hyvä ruoka ja Tukholman saaristo miellyttää, suosittelen ottamaan laivan kohti Fjäderholmarna ja syömään Fjäderholmarnas krogissa! Sinne mekin suuntasimme viettämään hääpäiväämme mieheni kanssa. :) Toukokuun sää oli kovin vaihteleva, yhtenä päivänä +25 ja seuraavana (kun oli kesän ensimmäisen ulkoilmakeikan vuoro) satoi vettä ja oli +10. No, kolme kerrosta vaatteita sadetakin alle eikä ollut mitään ongelmia seurata lempibändin keikkaa. Kesän alku on myös toisaalta aina vuoden pahin aika ja joudun käyttämään tallilla hengityssuojaa allergian takia. 

Grönalundin auringonlaskusta Suomeen - työkaverini olivat kauhuissaan kerrottuani heille Suomessa olleen +8 ja vesisadetta. Okei, kyllähän se siitä sitten muuttui ja loppulomastamme pääsimme nauttimaan Löylyn terdellä auringostakin. :) Kesän toinen Grönalundin keikka tarjosi onneksi aurinkoa!

Kävin liikuttamassa Vikingiä parina päivänä. Tälle tallille ei kannata tulla kulahtaneissa farkuissa, on nimittäin ihan normaalia että autosi viereen parkkeeraa tuliterä McLaren. Joo-o, hiippailin tuosta sitten vähin äänin nurkan taakse piiloon. Firman kesä-kick off tarjosi onneksi pientä luxusta arjen keskellä Nynäshamnissa!

Tänä vuonna taisi olla ensimäinen juhannus moneen, moneen vuoteen jolloin oli hyvä sää. Ja mikä sää! +28 astetta mahdollisti kesän ensimmäisen (ja viimeisen) uintireissun, ystävien kanssa saunomista ja tietysti sitä skumppaa.

Juhannuksena myös valvoimme läpi yön, terassilla viiniä juoden ja aamuyöstä menimme meren rantaan ihailemaan auringonnousua. Poimin törkeän paljon metsämansikoita (yhteensä mulla oli jossain vaiheessa pakkasessa reilu 2 litraa), ratsastin paljon maastossa ja nautin viimeisestä päivästä töissä ennen kesälomaa.

Kesäloma, mikä ihana tekosyy! Olimme suunnitelleet uintireissua hevosten kanssa, mutta Maaike laittoi ranttaliksi eikä suostunut menemään koppiin. Se siitä, ja lastaustreenit kehiin. :D  

Road trip lapsuuden kotikaupunkiini Gävleen sujui rattoisasti ja Tahvokin pääsi kuskin puikkoihin.

Suomen matka nro kaksi meni (jälleen kerran) minuuttiaikataululla, mutta olipahan ihan huippu reissu! Ystävien tapaamista, viidakossa seikkailua ja kuvauskeikkaa.

Niin ja tietysti sitä ruokaa.

Tänä kesänä myös rakastuin - Norjaan. Niin upea, kaunis ja ihana maa! Oslo oli kuin täydellinen sekoitus Tukholmaa ja Helsinkiä. Haluaisin asua tällä kadulla!

Norjasta kotiuduttuamme tämä pieni karvakasa aiheutti meille runsaasti harmaita hiuksia karkaamalla hoitopaikastaan. Tahvo oli poissa melkein kolme vuorokautta ja sitä kävi etsimässä jopa jäljestyskoira, mutta lopulta se löytyi mieheni sinnikkyyden avulla naapurin talon alta. Kotiin päästyään Tahvo vain nukkui kaksi vuorokautta putkeen mitä erikoisemmissa asennoissa ja paikoissa, mutta voi seikkailuistaan huolimatta hyvin.

En koskaan kyllästy auringonlaskuihin ja onneksi pääsen ihailemaan niitä rannassamme säännöllisesti. Kaksi muuta asiaa joihin en ikinä kyllästy ovat fika Vanhassa kaupungissa ja ratsastus. Parasta se on silloin, kun kissa nukkuu sylissä ja vieressä on kippo täynnä karkkia.

Kaikelle on aikansa ja ensimmäinen kerta - automme koki kovia lomalla. Onneksi vastapuoli jäi rysän päältä kiinni ja vakuutusyhtiö korvaa kaiken. Kesään kuuluvat myös mummolan lehmät, auringon otto terdellä ja grillatut lammracksit. 

Ei kannata lisätä mua Snapchattiin, sieltä saattaa ilmestyä tällaisia. LOTR ei ole enää ikinä entisensä. Kotitoimistoni koki myös pienen faceliftin kun sain vihdoin aikaiseksi tilata muutaman taulun. Millencolin päätti Grönalundin mahtavan konserttikesän! Maailmanluokan tähtiä ja vapaa sisäänpääsy koko kesän vain 240 kr. Aika jees. :)

Kesän viimeisenä viikonloppuna vietimme perheeni kanssa rapujuhlia rannassamme. Tavallisesti käytän viikonlopun vapaat hyödyksi kirjoittamalla blogipostauksia ja muokkaamalla kuvia, mutta nyt en ehtinyt ruokaähkyltäni edes katsomaan tietokoneeseen päin. Hengissä kuitenkin ollaan ja vaikka kesän päättyminen on aina yhtä tylsää ja haikeaa, niin syksylle on paljon suunnitelmia ja pääsenpähän käyttämään uusia upeita kenkiäni. ;)

Toivottavasti teillä lukijoilla on ollut ihana kesä! Mikä oli sinun kesäsi kohokohta?