Olen ratsastanut Deellä nyt neljä kertaa sen laidunloman jälkeen ja se on kerta kerralta parempi! Ensimmäinen ratsastus oli vähän huono hetki ottaa ratsastuskuvia ja nyt se on tuntunut niin hyvältä, että pitäisi saada jotain vertailukelpoista materiaalia jota verrata näihin kuviin. :) Eka kerta oli aika kevyt perus ratsastus, Dee tuntui loman jäljiltä vähän voimattomalta ja etupainoiselta. Toisella viikolla se oli vähän parempi, mutta en tehnyt mitään perustyöskentelyä kummempaa.
Viime viikolla nämä ahaa-elämykset sitten alkoivat.
Alkuverkka Deen kanssa on aika mielenkiintoista. Sillä on ihan hirveän kiire - käynnissä se harppoo menemään kuin pikajuna niin kauan kuin annat sille pitkät ohjat. Käppäilyn jälkeen se jaksaa hetken keskittyä, jolloin lyhennän ohjat ja teen esim. voltteja ja pysähdyksiä. Käyntiosuuden jälkeen Dee alkaa jo aavistamaan, että kohta alkaa action ja se malttaa juuri ja juuri mennä kevyttä ravia. Verkkaan yleensä kevyessä ravissa muutaman minuutin molempiin suuntiin - teen eri kokoisia kahdeksikkoja ja ympyröitä sekä hidastan ja lisään ravia. Mutta sitten kun pikku herra on vertynyt ja päässyt vauhdin makuun, niin seuraavassa ravisiirtymisessä hän ei enää haluakaan ravata vaan silloin on joko laukan tai pomppimisen aika. Tässä vaiheessa on parasta antaa Deen laukata muutama kierros maneesia ympäri, välillä antaa ohjaa ja välillä ottaa kiinni ja istuu satulaan. Tämän jälkeen myös Deen pääkoppa on valmis treeniin! :D
Mutta niin, siitä viime viikosta.
Suosikkiliikkeeni, avo- ja sulkutaivutus tekivät come backin. Harrastimme näitä ahkerasti Topangan kanssa ja ne olivat sen bravuuriliikkeet, mutta Maaiken kanssa niiden treenaaminen on jostain syystä jäänyt muutamaa satunnaista avotaivutuskoukeroa lukuunottamatta. Täytyy senkin kanssa tehdä tätä treeniä mitä Deen kanssa, tosi hyvä ja hyödyllinen! :) Teen yleensä avotaivutuksen pitkällä sivulla peiliä kohti, jotta näen miten paljon/vähän hevonen asettuu ja poikittaa. (Huomaattehan mun erinomaiset pedagogiset taidot ja oikeaoppiset selitystermit... ;)) Olen saanut monta kertaa noottia valmentajalta siitä, että taivutan hevosta avossa liikaa. Peilit ovat siis paras ystäväni! Hyvän avopätkän jälkeen myötääminen ja suoristus ennen kulmaa (minkä läpi hevonen taivutetaan ja suoristetaan). Lyhyen sivun keskeltä kääntö keskihalkaisijalle ja sulkutaivutus takaisin uralle. Sama toiseen suuntaan. :)
Dee yllätti ja suoriutui molemmista tehtävistä kelvollisesti kaikissa askellajeissa, jopa laukassa. Laukassa tosin sulku ei ollut mikään gp-radoille yltävä liike (ei edes aluekisoihin) ja mentiin ehkä lähinnä suoraan kohti pitkää sivua, mutta Dee yritti ehdottomasti parhaansa ja onnistuin jopa ylläpitämään vastalaukan seuraavan lyhyen sivun läpi. Estehevosena se vaihtaa laukan välillä vähän liiankin helposti, joten olen aina tyytyväinen onnistuessani vastalaukassa! :D
Tänään Dee oli alkuratsastuksessa ihan mielettömän kuuma ja melkein hyppi pystyyn kun ei saanut lähteä heti käynnin jälkeen laukkaamaan. Perus. :D Mietin jo ettei tästä tule tänään yhtään mitään, mutta jälleen kerran annoin sen laukata hetken aikaa ja jatkettiin sitten töitä jolloin Dee oli ihan eri tunteella mukana touhussa. Jännä hevonen! Jatkoimme vähän samalla teemalla kuin viime viikolla, mutta vaihdoin sulkutaivutuksen pohkeenväistöön - helpompi liike Deelle. Se oli ihan mielettömän hyvä, ravi oli todella ryhdikästä ja voimakasta mutta samalla Dee pysyi rauhallisena - tällaista tunnetta en ole vielä saanut sen kanssa aiemmin. :)
Kolme kertaa avoa ja pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, sitten välikäynti. Olen aika tarkka siitä, että hevonen saa levätä tehtävien välissä ja koitan myös muistaa myödätä ja kiittää hevosta äänellä heti kun se tekee oikein. Varsinkin tällaisen nuoren kanssa se lepo ja paineen poistaminen on paras kiitos! :)
Laukassa Dee oli hieman hätäinen, joten halusin vain saada sen pyöreäksi ja takaosa kunnolla alle. Tein aina pari pääty-ympyrää, josta pitkälle sivulle, muutama kierros keskiympyrällä jne. Tein välillä loivan asetuksen ulos päin ja sitten sisään, sisäpohkeen ympäri. Ei mennyt kauaa kun päässäny syttyi lamppu ja muistin jotain kevään valmennuksesta - älä jää ulko-ohjaan roikkumaan asettaessasi sisään! Olen vähän liiankin kunnollinen pitämään ulko-ohjan tuen, mutta välillä on hyvä päästää irti. Ei mennyt kauaa kun Dee laukkasi pyöreänä ja rentona myös oikeaan, vaikeampaan suuntaan. :)
Täällä siis yksi kouluvalmennuksen tarpeessa oleva tyyppi... Deen tallilla on vakipäivinä (täynnä) kouluvalmennukset ja mulla taas ei ole nimettyä vakipäivää vaan mennään molempien aikataulujen ehdoilla, mutta yritän nyt kärkkyä peruutuspaikkoja aina tilaisuuden tullen. Mulla olisi yksi kaveri joka voisi pitää meille tunteja silloin tällöin, mutta tällä tallilla ei muiden kuin nimettyjen valkkujen pitämiä tunteja katsota hyvällä joten en tiedä, se tuskin onnistuu. Äh, kunhan tässä nyt avaudun ja yritän selitellä.
Ei mulla muuta. :D
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar