10 aug. 2020

Uusi koti ja ratsastuskuvia

Tässä sitä taas ollaan, yksi kesä alkaa olla ohitse. Olen ollut viisi viikkoa kesälomalla ja tänään palasintakaisin töihin. Olen ollut etätöissä maaliskuusta asti, ja vielä jatkuu sama homma ainakin vuoden loppuun asti. Olen ehtinyt tottumaan tähän työskentelymuotoon jo aika hyvin, joten olen kyllä ihan iloinen ettei vielä tarvitse toimistolle raahautua. :) Pidin kaikki lomapäivät nyt kesän aikana, sillä matkustamisesta tulevan syksyn ja talven aikana on turha edes haaveilla. Tai no, monet matkustavat nyt vaikka missä Välimerellä jne, mutta itse en kyllä uskalla lähteä Pohjoismaita pidemmälle pandemian riehuessa.

Loman aikana tietokoneella viettämäni hetket on laskettavissa yhden, max kahden käden sormilla. Kun olin istunut neljä kuukautta kotona koneella 6-8 h/päivä, ei lomalla edes sen yksityisen tietokoneen avaaminen pahemmin kiinnostanut. Tein muutamat kisakuvatilaukset valmiiksi ja muokkasin muutamat ratsastuskuvat, mutta muuten en ole tietokonetta käyttänyt. Ihanan vapauttavaa! 

Alkulomasta olimme tosiaan Suomessa reilun viikon verran, ja oli kyllä rentouttavin Suomen reissu varmaan ikinä, kun ei missään tarvinnut (voinut) käydä eikä ketään nähdä. :D Kävi mua muutama ystävä moikkaamassa, ja vietimme yhden yön mökillä. Muuten chillasimme vanhempieni luona ja vaan olimme. Loman kolmannella viikolla lähdimme kiertämään Ruotsin vuoristoa, kun ei Norjaan tänä vuonna saanut lähteä. Ajoimme viiden päivän aikana yli 1800 km ja näimme aivan huikean upeita maisemia. Ajattelin tehdä tästä erikseen postauksen, kunhan ehdin. :)

Toivottavasti teilläkin on ollut kaikesta huolimatta kiva kesä. 
Olen päässyt ratsastamaan myös Maaikella tänä kesänä muutamaan otteeseen, ja syksyllä pääsen taas viettämään sen kanssa enemmän aikaa meidän muuttaessa takaisin Värmdöhön. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että lopetan Ludden ratsastamisen, kun yhdensuuntainen matka on 70 km. Me teimme aika nopean päätöksen muuton suhteen. Muutimme alkukeväästä uuteen asuntoon saman alueen sisällä, sillä ison kolmion vuokra oli kohtuuttoman iso, siihen nähden että se kolmas huone toimi lähinnä varastona/kissan nukkumapaikkana. Löysimme halvan ja vastarempatun, pienehkön kaksion. Samaan syssyyn muuttaessamme iski korona ja etätyöt, joten vietin koko kevään yksin pienessä asunnossa. Sijainti on vieläpä aika kehno - ensimmäisessä kerroksessa, suht ison tien vieressä ja parvekkeen edessä on bussipysäkki.

Podin "cellskräckiä", klaustrofobisia tunteita vähän ennen loman alkamista ja muutenkin alue on muuttunut levottomammaksi tässä pikku hiljaa, joten loman alkaessa otimme vanhaan vuokranantajaamme yhteyttä (yksityishenkilö, joka omistaa useita omakotitaloja saman alueen sisällä). Hänellä ei kuitenkaan ollut nyt mitään vapaana (ajattelimme toiveikkaina jos vaikka se talo, mitä ennen vuokrasimme olisi kohta vapautumassa). Mutta hän antoi naapurinsa yhteystiedot, jolla oli juuri valmistumassa pieni mökki.

Kävimme katsomassa tätä taloa ja ihastuimme. Kaksi huonetta, olkkari ja pieni keittiö. Vastarakennettu ja fresh, valoisa pieni talo. Kaksi terassia - yksi iso, ja toinen pienempi/katettu. Merenrantaan matkaa muutama sata metri ja olkkarista näkyy meri. Oma piha ja rauhallinen alue. Nykyiseen vuokraamme ja kustannuksiin verrattuna erittäin hyvä hinta. Emme miettineet kauaa, ja kirjoitimme vuokrasopimuksen heinäkuun alussa.

Olen kirjoittanut tästä aiemmin, mutta Ruotsissa vuokrapolitiikka on täysin erilainen Suomeen verrattuna. Hyviin vuokrakämppiin on 7-15 vuoden jono, ja yksityiset vuokramarkkinat ovat ihan kaoottiset. Näitä on pyritty säätämään uudella lailla, jonka mukaan et saa pyytää yli 10% vuokraa jos vuokraat oman vuokrakämpän eteenpäin. Tämä laki ei kuitenkaan koske omistusasuntoja tai taloja vuokraavia yksityishenkilöitä, ja kämäisiin, pieniin keskustayksiöihin saattaa olla 50 ihmistä tappelemassa vaikka vuokra lähentelee 2000 euroa/kk... Saaristossa on rakennusmääräysten takia monella tontilla useampi talo, ja ihmiset vuokraavat vierastaloja. Nämä ovat usein siis ihan "normaaleja", joskin vähän pienempiä omakotitaloja joista löytyy normaalisti keittiö, wc jne. Tämä meidän uusi koti on vähän sillä periaatteella rakennettu, mutta tuntuu kuitenkin ihan omalta paikalta kun vuokraisännän taloon on sen verran iso etäisyys.

Nyt kun muuttoon on vain vajaa kaksi kuukautta ja kesäkin on ollut niin ihana, tuntuu tässä nykyisessä asunnossa oleminen entistä tympeämmältä. Tupakansavua tulee sisään monta kertaa päivässä ja ohi kiitävän bussin jyrinä tuntuu vain voimistuvan.
Harmittaa kyllä lopettaa Ludden ratsastus. Meidän tiimi on toiminut niin hyvin! Sen ylläpitäjä oli harmissaan uutisista, mutta iloinen meidän puolestamme. Mutta on ihana päästä ratsastamaan Maaikella taas enemmän! Joskin "joudun" myös etsimään toisen vuokriksen, vaikka Maaikella välillä olen mennyt enemmänkin on se näiden 5,5 vuoden aikana aina ollut mulle liikutushevonen, jonka kanssa autan tarpeen mukaan. Sen omistaja on onnesta soikeana kun muutamme takaisin ja hän voi kysyä multa apua useammin, mutta avun tarvetta on vain n. 2-3 kertaa kuukaudessa.

Vaikka asuimme Värmdössä vain kolmisen vuotta, tuli siitä jollain tavalla minulle koti. Mieheni on asunut siellä teinistä asti, joten hänellä on vähän enemmän kytköksiä paikkaan. Olemme asuneet nykyisellä paikkakunnalla jo kohta neljä vuotta (mihin aika oikein rientää??), mutta en ole ikinä kunnolla täällä viihtynyt vaikka kovasti olen yrittänyt, ja takaisin Värmdöhön muuttaminen tuntuu ihan kotiin palaamiselta. Myös heppakuvioiden suhteen siellä asuminen on jotenkin "helpompaa", kunnan hevosväki on mulle tuttua ja heti kun huhu muutostamme kiiri sain jo neljältä tutulta kysymyksen haluanko alkaa vuokraajaksi. Parhaimmillaan ratsastin siellä asuessa vissiin viittä-kuutta hevosta samaan aikaan. Nyt olen ihan tylsä, enkä edes halua ratsastaa 2-3 kertaa viikossa enempää. :D


Ratsastuskuvat ovat heinäkuun puolelta väliltä - oli kuuuuuma päivä ja omistaja varoitti vähän Maaiken saattavan olla väsynyt kuumuuden takia. Yllätyin aika paljon kun allani olikin kuuma ferrari! Maaikella on niin kiva mennä nyt, sillä on ihan sikana energiaa ja se rakastaa tehdä töitä. Ihana tamma-mamma. <3

Liefkeä en ole nähnyt viime syyskuun jälkeen kun se laitumelle laskettiin. Tarkoituksena on ollut lähteä omistajien mukaan katsomaan sitä, mutta aina tulee jotain esteitä tai muita "tärkeämpiä" menoja. Suurin este on ollut PITKÄ välimatka, mutta nyt muuton myötä pääsen heidän kyydissään mukaan milloin tahdon, joten syksyllä on jossain vaiheessa tulossa Liefken kuulumisia sitten enemmän. <3 Omistaja on kuitenkin kertonut kaiken, ja Liefke on edistynyt oikein hienosti heidän kuukausittaisten "valmennuksien" myötä. Liefke on siis erään siittolan mailla nuorisolaitumella/pihattoelämässä laumallisen saman ikäisten ja muutaman "lapsenvahtihevosen" kanssa. Heillä on kerran kuukaudessa erään hevosgurun oppitunti, jolloin on harjoiteltu kaikkea taluttamisesta, kengityksestä, lastaamisesta ja satulan pitämisestä asti. Liefke on kuulemani mukaan erittäin nopea oppimaan ja rakastaa hengata ihmisten kanssa. <3 Se tulee ensi syksynä kotiin. Huh, vain muutama vuosi niin silläkin jo ratsastetaan. :o
Jättiläispaarmoja on tänä(kin) kesänä ollut todella paljon. Niitä, ja kärpäsparvia saa kyllä ratsastaa karkuun ihan toden teolla. Maastoilin Ludden kanssa viikonloppuna ja vaikka suihkutin meidät molemmat täyteen ötökkämyrkkyä ja Luddella oli kärpäshuppu päässä, niin emme päässeet reipastempoisellakaan maastoreissulla niitä täysin karkuun. :(
Maaike on AINA pelänyt tätä sivua, mutta nyt se on entistä jännempi kun kentän vieressä on putkia, rakennusmateriaalia ja nuo sadettimet... Pahin kyttäyksen aihe oli kuitenkin muita pidempi KAISLA. Jep. Kaisla.