18 mars 2020

Mene korona pois


Korona ei ole kiva. Huh mikä tilanne. Ahdistaako tai pelottaako teitä?
Mua joo, toisaalta ei. Oma mahdollinen sairastuminen ei pahemmin huoleta vaikka astmaa sairastan. Edelleen on kuulemma epäselvää onko astmalaiset riskiryhmään kuuluvia vai eivät. Toisaalta tiedän miltä tuntuu saada ihan perus flunssa ja miten jo sekin vaikuttaa keuhkoihin, joten enpä usko että korona olisi kovin kiva juttu.

Itse sairautta en siis kauheasti pelkää (ainakaan tällä hetkellä), vaikka en tietenkään toivo tulevani kipeäksi. Enemmän mua pelottaa omien läheisteni, oikeasti riskiryhmiin kuuluvien puolesta. Ahdistaa maailman tilanne. Miten iso "haloo" tämä on. Se on pelottavaa. Pelottavaa on myös miten nopeasti ja helposti tämä leviää. Kuinka moni on ihan muutaman viikon tai jopa päivän sisään joutunut työttömäksi. Onko minullakaan enää työpaikkaa kuukauden päästä jos kukaan ei enää tarvitse palontorjuntaa?


Suurin ahdistus mulle iski viime perjantaina. Seurasin muutamana päivänä paikallisesta FB-ryhmästä ihmetyksen vallassa vessapaperin ja pastan loppumista ja mietin omaa strategiaa kaupassa käynnin suhteen. Perjantaiaamuna lähdin ajamaan naapurikuntaan heti hypermarketin avattua ja sain tehtyä ongelmitta ruokaostokset. Kaikkea muuta löysin kuin hiivaa, jota sitäkin kuulemma oli tulossa vielä saman päivän aikana. Vessapaperiakin oli. ;) Olo oli kuitenkin kauppareissun jälkeen jostain syystä vähän lohduton ja itkin lähes koko matkan kotiin. Itkin töitä tehdessä. Ahdisti. Nyt on jo helpottanut ja olo on normaali. Kotona ollessa koronaa tai tilannetta ei edes huomaa, me kun asumme vähän "landella" kuitenkin.

Mutta saa nähdä mihin tämä panemia oikein vielä menee. Ruotsissa ollaan vielä toistaiseksi eri linjalla lähes kaikkien muiden Euroopan maiden kanssa ja peruskoulu sekä päiväkodit ovat vielä auki. Ihmisjoukkojakin saa vielä vissiin olla 500 pään verran. Mutta kaipa tämä tästä muuttuu.


Omassa elämässäni korona näkyy aika vahvasti monen muun toimistotyöläisen lailla: töitä on tehtävä kotoa. Tänään on neljäs päivä etätöissä ja alkaa jo vähän kyllästyttämään 8 h päivässä yksin hengailu. Kiva saada nukkua vähän pidempään ja viettää kaikki päivät koiramme Snön kanssa, mutta sosiaalisuutta ja työkavereita alkaa olla ikävä. Konttorilla saa käydä jos on pakko, mutta mielellään ei, ja luultavasti mun on sinne mentävä 1-2 päivää viikossa erinäisten tilausten ja "puuhastelujuttujen" takia. Mitään riskiä en siinä näe kun autolla menen. :)





Onneksi tallilta ja koiran kanssa olemisesta saa energiaa ja positiivisuutta. Vaikka kyllä täytyy myöntää, että pikku hiljaa alan miettimään myös hevosharrastuksen riskejä tässä tilanteessa. Kävin Ludden kansa yksin pitkällä maastoreissulla perjantaina. Mentiin aika pitkät pätkät melko vilkaasti liikennöityä hiekkatietä pitkin, laukkailtiin pitkiä pätkiä ja Luddella oli reilusti virtaa, se vähän pomppi ja hötkyili pari kertaa, säikkyi kerran autoa ja muutama kevätpuro olivat jännittäviä. Ohitettiin myös isoja, rämiseviä metalliromuja kantavia raksamiehiä joille Ludde puhisi kunnolla ja oli hetken aikaa räjähdysaltis.

Vaikka Ludde on erittäin fiksu 5-vuotias (okei, virallisesti 6-vuotias mutta tykkään puhua näistä nuorista niiden "oikeilla" iäillä kun kuukaudessa tapahtuu jo niin paljon kehitystä), niin onhan toi ehkä vähän tyhmänrohkeaa lähteä maastoon yksin. Palattuani takaisin tallille mieleen tuli ajatus, että jos tässä jotain olisi tapahtunut niin kuinka mielellään olisin lähtenyt sairaalaan tässä tilanteessa, kun siellä ovat tehohoitopaikat ja vuodeosastot täynnä koronapotilaita? Espanjassa on ratsastus kielletty, enkä yhtään yllättyisi jos myös täällä ratsastus ja muut "extreme"-lajit kielletään hetkeksi.

Puhuimmekin tästä Ludden omistajan ja toisen vuokraajan kanssa. Ihan niin tiukka linjaus kuin Etelä-Euroopassa tänne tuskin tulee kun eläinsuojelulait ovat niin erilaisia. Mutta ei todellakaan ole mahdottomuus, että tallilla saa käydä vain 1 henkilö/hevonen ja että ratsastaminen kielletään. Tiedän jo monta ruotsalaista tallia, joissa on aikaraja käytössä. Ratsastuskoululaiset saavat tulla tallille aikaisintaan 30 min ennen tuntinsa alkua ja kotiin on lähdettävä viimeistään puoli tuntia sen jälkeen. Hevosenomistajat saavat olla tallilla max 3 h/päivä.

Ajatukseni ovat tämän suhteen nyt niin solmussa, etten tiedä kuinka paljon järkevää tekstiä sain aikaiseksi. Halusin kuitenkin purkaa omia ajatuksiani tilanteen suhteen.


Miten tämän uuden tähden kanssa sitten sujuu?

Hyvin! Ludde tuntuu enemmän omalta kerta kerralta ja sen kanssa on tosi hauska puuhata. Se tuntuu antavan mulle itsestään yhä enemmän ja lähes joka ratsastuskerralla on tullut joku WOW-fiilis. Ne wow-fiilikset ovat toki aika lieviä ja pieniä näin vihreän hevosen kanssa, mutta sitäkin iloisempia. :) Esimerkiksi kun Ludde vaikka onnistuu laukkaamaan tasapainoisesti yhden kaarteen verran, kiva siirtyminen, onnistuneesti eteen-alas ravaaminen... <3 Ja tuolla perjantaisella maastoratsastuksella se teki niin upeita ja voimakkaita laukannostoja, tuli super hyvä tunne ja eiköhän nostot ole yhtä laadukkaita myös neljän seinän sisälläkin kohta!










Nuoren kanssa pään/kaulan asennolla on pienempi merkitys ja muoto vaihtelee jatkuvasti. Teen parhaani ratsastaakseni Luddea tasapainoisesti eteenpäin hyvässä tahdissa ja sopivalla vauhdilla. Juosta ja kaahottaa ei saa, pyrimme tasapainoon, mutta vauhtia ja energiaa saa olla sopivassa määrin.

Energia on tervetullutta, ja myös laukassa saa verkata jos Ludde niin tahtoo. ;) Launtaina sieltä tuli laukannosto kun aikomukseni oli siirtyä käynnistä alkuverkkaraviin, joten Ludde sai laukata rentoa laukkaa maneesin ympäri.

Päivästä riippuen sillä on joko super paljon energiaa tai sopivasti. Vielä en ole kokenut Ludden olevan hidasta tyyppiä. Tasapaino on monesti hakusessa, ja se yrittää korvata tasapainon välillä vauhdilla. Optimaalinen muoto ei pysy koko ajan eikä sillä ole mulle kauheasti väliä, mutta voimattomana Ludde tahtoo painua kuolaimen taakse ja siitä pyrin ratsastamaan sitä vähän eteen ja kehun kun Ludde ottaa oman aloitteen työntää turpaa mieluummin eteen.

















Eteen-alas ravi on Luddelle vähän outo ja uusi asia, mutta hienosti se on alkanut yrittämään!



Pysykää turvassa, terveinä ja positiivisina! <3

26 feb. 2020

Vuoden 2020 hevoset


2020 ja kohta maaliskuu. Kääk! Millaisia heppajuttuja onkaan tiedossa tälle vuodelle?

Mulle on nyt siunaantunut kaksi ihanaa vakkariliikutettavaa. Ruotsinratsuponi Candy ja kuusivuotiaaksi kääntyvä SWB-ruuna Ludde.

Candy tuli mulle "vahingossa", omistaja kysyi voisinko auttaa häntä kouluratsastuksessa. Vastasin ensin kieltävästi sillä en tosiaan ajatellut olevani ok:n kokoinen hennolle D-ponille, mutta omistaja sanoi ettei pituuteni pitäisi olla ongelma ja päätin kokeilla miltä Candy tuntuu. Ja hyvin se on kantanut mut 173 cm pituudestani huolimatta, ei näytä edes pahalta! :D

Candy on aivan ihana ponitamma, sillä on todella laadukkaat liikkeet ja ihana asenne työhön. Välillä pitää tamman kanssa neuvotella ja jos jokin on liian rankkaa sieltä saattaa tulla pieni pukki, mutta pääsääntöisesti sen kanssa ovat hommat olleet nousujohteista ja omistaja on kiitellyt ponin ratsastettavuuden parantumista. Ollaan työstetty paljon rentoutta ja itsensä kantamista siirtymisten läpi. Meidän on tarkoitus osallistua valmennuksiin ja varovaisia kisasuunnitelmia on, kunhan Candy on taas kunnossa. Se onnistui tekemään *jotain* tarhassa ja on ollut nyt kävelylevolla muutaman viikon. Toivottavasti uusintakäynti klinikalla ensi viikolla antaa vihreää valoa.



Sitten on tämä harmaa aasi nimeltä Ludde! Ajatuksenani oli etsiä Candyn rinnalle "valmis" hevonen ja meinasin aluksi ihan kieltäytyä edes kokeilemasta Luddea. Kävin kokeilemassa ja huomasin, että mun alkoikin tehdä mieli ratsastaa taas nuorta. :D Neuvottelin puhelimessa yhden ystäväni kanssa, ja hän kehotti mua olemaan fiksu ja mieluummin alkaa ratsastamaan hieman kokeneempaa hevosta josta saisin "enemmän irti". Kävin kokeilemassa viittä muuta hevosta, mutta jokaisessa oli joku "vika". Yksi hevonen liikkui enemmän taakse kuin eteen (omistajankin kanssa) ja näytti suorastaan kipeältä, yhdellä oli outo omistaja, kolmas hevonen oli "kova" käsitellä ja sosiaalisesti tympeä vaikka olikin ratsastaessa upea - haluan nauttia myös hevosen kanssa olemisesta. Yksi kokeilemistani hevosista oli kiva ja omistaja aivan huippu, mutta ratsastus ei tällä vain tuntunut hyvältä - emme sopineet yhteen.

Ludden omistaja on aivan ihana, ja hevonen sosiaalinen, kiltti, yritteliäs ja nopea oppimaan. Niinpä päätin heittää periaatteeni (=en enää ikinä vuokraa nuorta hevosta) roskikseen ja päätin antaa tälle mahdollisuuden.

Ludde rakastaa mudassa piehtaroimista ja sen puunaamiseen (+talvikarvan irroittamiseen) saa käytettyä koko elämänsä. :D Se on ihan nakuna vuorokauden ympäri, myös ulkona, joten likaa ja talvikarvaa riittää. ;) Olen käynyt ratsastamassa sillä vasta muutaman kerran, ja tuntuu aina paremmalta. Voimaton ja raakahan se on, osaa avut hyvin ja on kuitenkin reipas tyyppi. Ihan kivat liikeetkin sillä on, joskin melko maahan sidotut ja voimattomat vielä. Ei sillä ole ratsastettukaan kuin vasta viime kesästä. Uskon kuitenkin, että tästä saattaa tulla aika kiva peli!

















Video on meidän ensimmäiseltä itsenäiseltä kerralta, loppuraveista. Vähän näyttää tönköltä meno mutta olen iloinen että tästä on nyt materiaalia, toivottavasti voi verrata edistymistä sitten muutaman kuukauden päästä!

Ludden ja Candyn lisäksi ratsastan edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti Maaikea. Myös Floriksella saan periaatteessa käydä milloin haluan, mutta en just nyt halua/jaksa... Ehkä sitten keväämmällä, kun 1,5 h matka ei tunnu yhtä rankalta ajaa. :)