13 jan. 2020

Uudelle vuosikymmenelle


Vuosi ja samalla vuosikymmenen vaihtui enkä voi muuta sanoa, ettei tule ikävä vuotta 2019. Olipa suoraan sanottuna paska vuosi. Blogivuosikaan ei ole ollut millään lailla aktiivinen, mutta täällä sitä vielä ollaan, tuli kirjoitettua jopa hurjat 46 postausta vuoden 2019 aikana! Selkeä laskusuhdanne näkyvissä vuodesta 2015: 197, 186, 162, 89 ja nyt ei edes postaus per viikko. Aika ja inspiraatio ei riitä, kirjoitustaito on hävinnyt ja innostuskin laantunut. Mutta en ole vielä valmis lopettamaan bloggaamista, vaikka vähän tuntuu siltä, että heppablogien aika on ainakin Suomessa ohi. Kivahan näitä on kuitenkin sitten vanhana lukea, mitä sitä tulikaan nuorena heppatyttönä tehtyä. :)

Vuoden luetuimmat postaukset:

1: Huoli hevosystävistä: EHV-1
(Tämä postaus oli ilmeisesti linkattu yhteen FB-ryhmään, sillä tällä on melkein 7000 yksilöllistä katselukertaa. :D Muilla postauksillani on n. 300-700.) Ruotsissa riehui tuo kamala, pelätty tauti ja siihen kuoli useampi hevonen. Maaiken tallilta 5 km linnuntietä sijaitsevalta tallilta vietiin muutama hevonen hevosambulanssilla sairaalaan ja tietääkseni yksi niistä kuoli. Tuttavani hevonen oli yksi näistä sairastuneista, mutta se selvisi onneksi juuri ja juuri. Talvi ja kevät olivat kamalia, mutta onneksi isompi vältimme isomman epidemian kaikkien tallien ollessa suljettuja liikenteeltä.

2: Koulusatula
Jostain syystä riemuni Robbielle löytyneestä sopivasta (laina)koulusatulasta oli vuoden toiseksi suosituin postaus. :D Se muutti kyllä meidän yhteisen sävelen ihan täysin ja Robbiesta kuoriutui aivan uusi hevonen kun pääsin ratsastamaan sillä kunnolla.

3: HIHS 2019
HIHS oli jälleen yksi hevosvuoteni kohokohdista ja Suomessa on aina kiva käydä! Tänä vuonna oli pakko lähteä sunnuntain ensimmäisellä lennolla kotiin, joten missasin harmillisesti World Cupin. HIHS:ssä tuli myös räpsäistyä yksi vuoden lempikuvistani, nimittäin tuo ensimmäisenä oleva.

4: Motivaatopula? Ratsasta laukkapiruetti
Ei me nyt ehkä ihan täydellistä laukkapiruettia tehty, mutta Floris yritti amatöörikuskin kanssa parhaansa. ;) Sain kokea ratsastuksellisesti upeita hetkiä Floriksen kanssa viime vuonna! Pitkä matka (1,5 h/suunta) kuitenkin väsytti mua liikaa enkä ole jaksanut nyt talven aikana käydä siellä vaikka omistaja on pari kertaa kysellyt. :/

5: Valokuvavarkauden lopputulos
Myös tämä postaus kiinnosti teitä, ja olihan kyseessä melko törkeä tapaus kun SIHS:n pääsponsori varasti minulta kuvia ja eikä meinannut ensin myöntää tehneensä virhettä. Oikeus kuitenkin voitti ja sain rahani, myös monelta muulta kuvia pöllineeltä firmalta, ja asiallisesti hoidettujen tapausten ansiosta minulla on tulevaisuudelle isoja asiakkaita. :) Ensi vuonna laitan kuviin tapahtumakuviin  kyllä jättikokoiset logot!!


Heppaelämä koki monenlaista aaltoilua ja epäselvyyttä viime vuonna. Alkuvuoden epäonnistuneet vuokraheppakokeilut (Musse joka loukkaantui tarhassa parin viikon päästä aloitettuani ratsastamaan sillä, ja Rotstern - josta en edes tiedä kerroinko blogissakaan - ei parin kuukauden jälkeen tuntunut ollenkaan omalta, joten tuntui parhaalta lopettaa.) Mutterin kanssa oli "pakko" lopettaa oman mielenterveyteni takia, en vaan jaksanut enää sitä ahdistusta ja epätoivoa kun en voinut vaikuttaa sen terveydellisiin asioihin. Florista ratsastin joten kuten säännöllisesti ennen kesää, sitten sillä oli jotain löydöksiä/hoitoja kesällä jonka takia se oli saikulla, ja nyt syksyllä en vain ole jaksanut käydä.






Liefken syntymä oli yksi vuoden kohokohdista, ja oli ihan mahtava kokemus päästä mukaan sen elämään heti alusta, olla mukana sen ensimmäisessä kantakirjaustilaisuudessa ja lopulta päästää villiviikari varsalaitumelle, josta Maaike kotiutui loka-marraskuussa. Maaike on nyt ollut siis pari kuukautta treenissä, ja se tuntuu ihan mahtavalta! Olen päässyt ratsastamaan sillä kaksi kertaa, ja se on niin reipas, laukka tuntuu paremmalta kuin ennen, sillä on super paljon virtaa ja motivaatiota ja se on niin iloinen tehdessään töitä. Mulla oli 14 kuukauden tauko sen ratsastamisesta, mutta se ei tuntunut vaikka niin pelkäsin. :) Ihana Maaike! Jatkan nyt Maaike liikuttamista aina kun sen omistaja tarvitsee apua (ja itse pääsen).









Valitettavasti Robbien kanssa yhteistyö jäi lyhyeksi, sillä se lähti joulukuun alussa Skåneen myyntiin. Harmitti! Meillä alkoi just sujumaan kun saatiin koulusatula lainaan, ja valmentajanikin tykkäsi Robbiesta. No, näille ei voi mitään. Olin aika maani myynyt kun ensin olin "jättänyt" Mutterin, sitten just kun uskalsin alkaa tykkäämään Robbiesta se myytiin. Uhosin jo lopettavani ratsastukseni, mutta uskokaa tai älkää niin rakas mieheni kannusti mua etsimään uutta ratsastettavaa saatesanoin "Eikö sun nyt kannata etsiä uusi hevonen, se tekee sut onnelliseksi!". Ihana kun hän tukee tässä kamalanihanassa harrastuksessa. <3

Laitoin ensin meidän tallin ryhmään viestiä, ja tämän söpön ponin omistaja otti muhun yhteyttä, että hän kaipaisi ponilleen läpiratsastajaa ja vähän viemään koulussa eteenpäin. Vastasin, että kai hän tietää etten ole ihan ponikokoinen? :D Ei kuulemma haittaisi, satulakin on isompaa tuumakokoa, hän kehotti mua kokeilemaan ja vaikka vähän hirvitti nousta 147 cm ponitamman kyytiin, niin yllätyin ettei se tuntunutkaan niin pahalta! Mulla ei edes roiku jalat mahan yli edes vaikka koulusatulalla ja -jalustimilla menen. Ja tällä ponilla on aivan mielettömän hienot liikkeet, sen ratsastettavuus on priimaa ja se on niin yritteliäs ja iloinen työstettävä. Olen mennyt sillä vasta pari kertaa, mutta odotan jo seuraavaa! Candy-ponin kanssa on tarkoitus jatkaa saman tutun valmentajan silmien alla ainakin muutaman kerran kuukaudessa. :) Ratsastan sillä 1, välillä 2 kertaa viikossa, koulua ja lupasin myös käydä maastossa jos omistaja haluaa.

Candyn lisäksi etsin "kunnon" ratsastettavaa. Olen käynyt kokeilemassa paria hevosta, mutta ne eivät tuntuneet omilta. Viikonloppuna on pari koeratsastusta, pidetään peukkuja näistä jomman kumman olevan sopiva. :)


Isoja ratsastuskilpailuja tuli kuvattua jonkin verran tänä vuonna, ensin kouluratsastuksen SM-kilpailut, LGCT täällä Tukholmassa, sitten Aino Nations Cup ja syksyn huipennukset HIHS ja SIHS. Ensi vuonna suunnitelmissa ovat jo LGCT, HIHS ja SIHS. Göteborgiin tekisi mieli lähteä, mutta sinne on pitkä matka ja majoitukset ovat kalliit ja kiven alla tuon viikonlopun aikana... No, katsotaan! :)

Kouluratsastuksen SM-kilpailut
LGCT
Aino Nations Cup
HIHS
SIHS
Valokuvauskeikkoja tuli myös tehtyä odotettua enemmän, kiitos kaikille ihanille asiakkaille! <3 Suomen kuvausajat olivat haluttuja, harmikseni aikaa ei ollut kaikille. Ensi kesänä pitää pyhittää enemmän aikaa myös sinne!



Ja mitäs sitten?
Meidän perheeseen muutti tällainen pieni kissanpoika! Nimeksi valikoitui Kisse-Krut, ja se on 5.6 syntynyt maatiais(ex)kolli. Nimi tarkoittaa Kisu-Ruuti. Alunperin sen nimi piti olla vain Krut, mutta totesin kutsuvani sitä lähinnä Kissekisseeee, joten lopulta sen viralliseksi nimeksi tuli tuo, ja sitä kutsutaan ihan koko nimellä, mitä se myös tottelee. :D

Snön kanssa menee tosi kivasti, se on niin hyvässä vaiheessa nyt! Täyttää 2 vuotta parin kuukauden päästä, apua. Miten nopeasti aika menee. Kävimme ekoissa agilitykisoissa ennen joulua (seuranmestaruudet), ja päädyimme toiselle sijalle kovassa, kokeneessa kilpailuseurassa! Ihan huikeaa. Eka rata oli luokka 1 agilityrata, mistä saimme valitettavasti hylsyn. :D Snö jäi tunneliin nuuhkimaan pissaläikkää (mitä se ei ole KOSKAAN ennen elämässään tehnyt, no kerta se on eka), ja sitten meni pasmat sekaisin ja se hyppäsi yhden esteen väärin päin. Toinen rata oli klass 2 hyppyrata, mistä saimme "vain" kaksi virhettä - ja ne molemmat slalomilta! Aika oli nopea, olisi ollut paljon nopeampi ilman noita virheitä. :) Mua jännitti ihan hirveästi, ja olin niin ylpeä kun pääsimme maaliin. Ensi vuonna on tarkoitus alkaa kisaamaan ihan kunnolla (tai no kunnolla ja kunnolla, max 1-2 kisat per kuukausi jos edes niin usein), ja tulevaisuudessa haaveissa olisi kruunata Snö agility- ja hyppychampionina. <3

Täällä meidän kisarata,
ja täällä viimeisin treenikerta. <3

Muuten me sitten olemme aktiivisia luonnossa seikkailijoita ja Snö suoritti myös luonnetestin lokakuussa hienoin saatesanoin. "Pirteä, aktiivinen, luottavainen ja iloinen koira joka luottaa 110% ihmiseensä eikä välitä yhtään vieraista ihmisistä. Sille riittää sen oma lauma."





Hyvää uutta vuotta 2020, tehdään tästä vuodesta LOISTAVA!

7 dec. 2019

Valokuvavarkauden lopputulos


SIHS tuli ja meni, puolet kuvista on vielä muokkaamatta mutta tästä "kohusta" on nyt pakko kirjoittaa. Nämä kaksi minun ottamaa kuvaa lähtivät nimittäin leviämään kulovalkean tavoin Instagramissa erinäisten ISOJEN firmojen tileillä sen jälkeen, kun Cathrine Dufour oli ne omalla tilillään julkaissut (ostettuaan kuvat multa). Niin kansainvälisten kuin ruotsalaisten firmojen tileillä.

Kuvavarkaus ei ehkä kaikkien mielestä ole mikään iso asia, mutta meille valokuvaajille se on erittäin iso juttu. Hävisin näillä julkaisuilla lähes tuhat euroa, verrattuna siihen jos nämä firmat olisivat ostaneet kuvat minulta. 

Ensimmäinen "kiinni jäänyt" firma oli meidän paikallinen, iso hevostarvikeliike. He olivat täysin kysymättä julkaisseet ensimmäisen kuvan sekä instassa että fb-tilillä, ilman kuvalähdettä. Koska kyseessä oli ensimmäinen vastaan tullut kuva, ja koska olen vähän liian kiltti, annoin heille vaihtoehdoksi poistaa kuva tai maksaa kuvasta. He valitsivat poistaa kuvan. Ilmainen on kiva, mutta kuka nyt kuvista haluaa maksaa? Mulle vitsailtiin valokuvaajien ryhmässä, että harmi kun ei tullut kuvan luvaton käyttö vastaan SIHS:n aikana, muuten olisin voinut mennä firman expoständille hakemaan "lainaan" pari takkia. :D No ei nyt, mutta periaate on melkeinpä sama.

Tämän jälkeen näitä kuvia alkoi tulemaan vastaan lähes kymmenkunta. Toisen jälkeen mulla paloi päreet, ja muutin "tiedoksiantomeiliä" aikalailla tiukempaan sävyyn ja vaihtoehdoksi kuvan maksu tai lasku luvattomasta käytöstä. Edelleen olin liikkeellä asiallisella ja ystävällisellä sävyllä, ja moni firma pahoitteli todella paljon, muutama halusi ostaa kuvan ja muutama vain hiljaa poisti kuvan (näille lähtee lasku).

Sitten tuli se, mikä veti kupin nuri täysin. Nämä kuvat pomppasivat esiin SIHS:in isoimman sponsorin, Saabin/Ridsportens innovationer instagram-tilillä. Kukaan ei ollut kysynyt lupaa, ja mikä pahinta, mun nimi ja tägi puuttui täysin. Laitoin taas meiliä, ja ette arvaa millaisen yllätyksen sain, kun (tukholmalaisen) mainostoimiston työntekijä vastaa mulle, että Instagramin sääntöjen mukaan heillä ei ole mitään velvoitetta kysyä lupaa kuvaan tai kirjoittaa kuvaajan nimeä. Vaihdoin hänen kanssaan muutaman meilin missä vetosin Instagramin sääntöihin ja Ruotsin tekijänoikeuslakiin, kunnes oli pakko kysyä neuvoa itseäni kokeneemmalta valokuvaajalta ja juristilta. Hän (keski-ikäinen mies) otti minut siipensä alle, kirjoitti lakia ja instan sääntöjä lainaavan, pitkän meilin jonka lähetin mainostoimistolle. Vastaus tuli, ja kuulemma meillä on näkemyseroja eivätkä he ole velvollisia maksamaan mitään. Kuvat kuitenkin poistuivat pikaisesti... ;)

Tämän jälkeen tämä juristivalokuvaaja poltti päreet mun puolesta ja soitti firman toiselle osakkaalle. :D Puheli kesti viisi minuuttia, hän valisti/koulutti tyyppiä tekijänoikeuslaista, GDPR:stä ja ig/fb-säännöistä. Tämän jälkeen lähetin firmalle melko tuntuvan laskun ja sain hyväksyvän vastauksen.

Inhottavaa tässä on se, että toimiston (kuitenkin myönteinen) vastaus oli edelleen todella alentava, ei mitään pahoittelua ja sävy se, että tämä on mun vika. He kuulemma vain hyväntahtoisesti halusivat onnitella voittajaa. En ole näin daijujen media-alan asiantuntijoiden kanssa ollut koskaan tekemisissä, mutta eivätköhän he ole jatkossa melko tarkkoja julkaisujensa kanssa. En nimittäin ole ensimmäinen valokuvaaja, jonka kuvia he julkaisevat luvatta, mutta olen ensimmäinen joka on asiasta jaksanut heidän kanssa tapella. Kiitos kuuluu tietysti suurimmaksi osaksi mahtavalle hevoskuvaajien yhteisölle ja tälle kollegalleni, joka minua asiassa auttoi. :)

On käsittämätöntä, että kuvia kopioidaan ja julkaistaan luvatta niin isossa mittakaavassa. Instagramin käyttäjäehdoissa lukee aivan selkeästi, että ET SAA JULKAISTA kuvia joiden tekijänoikeutta et omista tai jos sinulla ei ole KIRJALLISTA LUPAA. Ja vielä kun asia on oikeasti kielletty monen maan laissa, niin miten tämä voi näin 2010-luvun lopussa olla niin vieras ja ihmeellinen asia? Voisin jauhaa asiasta loputtomiin, mutta ehkä päätän tämän tähän mahtavaan meemiin.

22 nov. 2019

Koulusatula


Ai että sitä ilon ja onnen päivää, kun Robbien karsinanaapurin omistaja kuuli minun ja valmentajan keskustelun ja tarjosi hevosensa vanhaa Albionia mulle käyttöön, ihan ilmaiseksi. <3 Miten ihania ihmisiä sitä onkaan olemassa! Testasin satulaa ehkä kuukausia sitten ja Robbien liikkuminen muuttui täysin. Ennen oli selittelyä sanoa olevan satulan syytä, jos istui huonosti tai hevonen ei liikkunut optimaalisesti. Nykyään se on ihan todellisuutta! Ei tämä satula mulle ihan optimaalinen ole, mutta niin paljon parempi kuin estepenkki.

Ihan mahtava fiilis, kun pystyn oikeasti istumaan liikkeessä mukana rentona. Robbie käyttää ja kantaa itsensä ihan erilailla! Valmentaja hihkaisi viime viikolla eron olevan ihan huomattava edelliseen kertaan.

Niin, valmennus! Me ollaan käyty nyt 2 kertaa kouluvalmennuksissa, ja fiilis paranee joka viikolta, myös niiden itsenäisien ratsastuksien kanssa! Robbie on jäykkä ja etupainoinen minkä johodsta mun on vaikea pitää tarpeeksi lyhyttä ohjaa. En ole pitkään aikaan kokenut ohjien pituutta tai valumista ongelmana, mutta tämän hevosen kanssa se on fakta! Olen joutunut valmennuksissa ottamaan 5-10 cm lyhyemmät ohjat. Ekalla kerralla se tuntui ihan järkyttävältä, viime viikolla jossain sanoi KLICK ja lopputunnista jouduin ihan ääneen ihmettelemään valmentajalle, että onko mulla muka lyhyt ohja nyt, kun ei tunnu yhtään vaikealta!?



Ollaan keskitytty valmennuksissa nyt tuohon Robbien niskan jäykkyyteen, taipumiseen/asettumiseen ja takaosan käyttöön. Robbie "huijaa", kulkee ihan kivassa perusmuodossa niska nöykyssä mutta todellisuudessa sen on vaikea taipua, se hiipii takaosallaan ja on mukavuudenhaluinen. En ole ratsastanut tällaista hevosta pitkään aikaan, joten mun on vaikea olla tarpeeksi napakka omalla kädellä ja jalalla! Olen saanut hurjasti apua valmentajalta, vaikkakin tuntuu oudolta olla niin "kova" kädellä. Tai no, kova ja kova. Olen kai vain tottunut olemaan hiljaa ja pehmeä, ratsastaa hevosta jolla on oma tasainen tuntuma/elastisuus ja pääpaino jalalla ja ohjan tuella. Nyt mun pitää pelata johtavalla sisäohjalla, ratsastaa kunnolla pohkeen ympäri, tukea ulko-ohjalla, välillä asettaa ulos ja sitten pyöristää sisäjalan ympäri.

Pari hyvää harjoitusta tähän oli ratsastaa pohkeenväistöä uralla tai avotaivutusta, ja sitten lyhyellä sivulla pyöristää, samalla kuitenkin suoristaen hevosta. Kuulostaa niin oudolta kirjoitettuna ja eteenpäin selitettynä. :D




Siirtymisistä olen saanut huutia, erityisesti käyntiin siirtymisestä. Pitää olla super tarkkana, ettei Robbie valahda pitkäksi ja etupainoiseksi! Ennen siirtymistä kunnon valmistelut, tiivis istunta, ulko-ohjan tuki ja vähän johtaa sisäänpäin. Samalla pohje jatkaa eteen. Sama toisin päin esim. laukannostossa missä Robbie mielellään vain plösähtää laukkaan. Sain tehtyä meidän tähän astiset parhaat nostot viime valmennuksessa!

Tällä viikolla ratsastaessani itsenäisesti jatkoin samoilla ohjeilla ja yritin muistuttaa koko ajan itseäni siitä ohjien pituudesta. Miten vaikeaa se voikaan olla!! Mutta Robbie tuntui ihan sairaan hyvältä. Se oli super jäykkä vasempaan aluksi, mutta tuli paremmaksi loppua kohden. Laukkasiirtymiset olivat tasapainoisimmat ikinä ja vaikka ravissa Robbie hieman väsähti lopussa, niin se tsemppasi ihan uudenlaisella fiiliksellä ja korvat olivat niin keskittyneet koko ajan. Se on niin kiva heppa kyllä, vaikka ekat kuukaudet lähinnä kärsin satulan takia. :D












Uudet, upeat saappaat! <3 Olen ihan rakastunut näihin. Teen kuvauskeikkoja Amazona Suecalle, ja nämä sain nyt "yhteistyössä", vai mitenkä tällaista kuvailisi. Ei kivun kipua edes ekalla ratsastuksella (paitsi jäykkä nilkka), ja kolmen ratsastuskerran jälkeen istuu jalkaan kuin hansikas.



Snökin on alkanut jotenkuten viihtymään tallilla. :D Se on niin kiltti ja kuuliainen, odottaa kärsivällisesti paikallaan kun fiksaan ruoat, karsinan ja hevosen sekä nukkuu karsinassa hiljaa ratsastuksen ajan. Olen kysynyt tallikavereilta pitääkö se ääntä tms, mutta kukaan ei edes huomaa karsinassa olevan koira. Rasavillistä slyngelistä on tullut fiksu aikuinen! <3

Loppuun vielä kaksi videota, ensimmäinen on marraskuun alulta itsenäiseltä ratsastuskerralta ja toinen video on viime viikon valmennuksesta. En nyt tiedä näkyykö näissä mitään eroa, mutta kenties hauska nähdä välillä, pitkästä aikaa, liikkuvaa kuvaa. :D