19 jan. 2019

Mitä kadun koiran hankkimisessa?


Kohta kahdeksan kuukautta koiranomistajuutta takana. Aika on kulunut hurjan nopeasti! Pienestä 2 kg painavasta, kahteen kämmeneen mahtuvasta pumpulipallosta on kasvanut villi, 7 kg painava ja noin 35 cm korkea teini. Snö täyttää kohta 10 kuukautta ja on jo ehtinyt näkemään ja kokemaan vaikka mitä. Ja niin paljon kaikkea kivaa edessä!




Voin täysin rehellisesti sanoa, etten ole hetkeäkään katunut koiran ottamista. Olen joka päivä niin täynnä onnea tuosta pienestä riiviöstä, ettei sitä voi kuvailla. Tottakai meillä on ollut hankaliakin päiviä. Aluksi tuntui ettei Snö tule sisäsiistiksi millään, sitten oli noin 7 kk iässä pieni uhma ja nyt 9 kk molemmin puolin Snö käyttäytyi 3-4 viikon ajan erittäin rasittavasti. Mutta toisaalta mulla ei ole vertailupohjaa ja tiedostan, että Snö on ollut myös näinä "hankalina" kausina erinomaisen hyväkäytöksinen. Se on vaan ollut niin helppo koira, että heti kun jokin pienikin asia on erilailla sen käytöksessä, tuntuu se jo ongelmalta. ;)



Minkä kanssa meillä on sitten ollut "ongelmia"?

Snö on ollut ihan pienestä koiranpennusta asti erittäin ronkeli ruoan kanssa. Kokeilimme muutamaa eri kuivaruokamerkkiä, kunnes n. 4-5 kk iässä kyllästyin ja ostin raakaruokaa. Se upposi 1-2 kk ajan, sitten alkoi venkaaminen juu-ei-juu-ei ja välillä Snö oli syömättä parikin päivää. Ollaan kokeiltu kaikki maut Mushilta ja Vomilta, Mushista se ei tykkää melkein ollenkaan (liila pussi menee välillä), Vom maistuu paremmin. Olin tosi tiukkana, että jos ei ruoka kelpaa olkoon ilman seuraavaan kertaan. Nyt se teki yhtäkkiä täyskäännöksen, ja on syönyt viikon verran paremmin kuin hyvin. Seuraavaa "testailukautta" odotellessa... ;) Enpä olisi arvannut, että ruoka ja nirsoilu tulisi olemaan meidän suurin ongelma! :D


Snö alkoi vahtimaan todella paljon joskus joulukuun alussa, ja aluksi oli kausia kun se räksytti jopa ulkoa kuuluville äänille ja juoksi ovelle rähjäämään aina kun jotain kuului rappukäytävässä. Se ei tosin ikinä ole haukkunut jos se on yksin kotona, olen kysynyt naapureilta ja itsekin kuulen kotiin tullessa sen olevan hiljaa. Korkeintaan vingahtaa ilosta kun kuulee kotiväen saapuvan. Kokeilin monta eri taktiikkaa, ja parhaiten on toiminut luoksekutsuminen, "istutus"/muu temppu sekä kehuminen kun se keskittyy. Nykyään Snö jättää 80% huomioimatta äänet, ja tulee usein "ilmoittamaan" mulle jos se kuulee jotain. On se hauska, miten Snöstä huomaa vahtimisen olevan sen "tarkoitus", se ei välillä edes voi omalle vaistolleen mitään, ikään kuin sen on pakko edes vähän murahdella. Ilmoittaminen on meidän taloudessa sallittua, mutta ovelle ei saa juosta haukkumaan vaikka miten tekisi mieli. ;)


Remmikäyttäytyminen on ollut alusta asti erinomaista, ja meillä on ollut käytössä valjaat melkein aina. Snö ei edes sietänyt kaulapantaa kuin ihan hiljattain. Tykkään valjaista itsekin, mutta nyt on ollut kiva välillä käyttää kaulapantaa kun hormonit ovat hyrränneet vähän ylikierroksilla... Snöstä tuli rasittava vähän ennen joulua, ja piippaus, yliaktiivinen haistelu ja stressikäytös jatkui tammikuun ekalle viikolle. Nyt se on taas rauhoittunut ja normalisoitunut. :) Piippaa välillä edelleen lenkillä jos näkee koiran, mutta ohitukset sujuvat hyvin ja ollaan pienestä pennusta asti treenattu "skvallerträning", eli muhun katsomisesta palkinto. Metsässä Snö on saanut olla irti siitä asti kun metsässä ollaan alettu käymään, eli n. 4 kk iästä. Siellä se seuraa kuin hai laivaa, välillä jää jotain haistelemaan mutta pinkoo äkkiä kiinni jos se jää jälkeen. Pari kertaa ollaan "taisteltu" metsässä kun Snö meinaa lähteä kuurosokeana jonkun hajun perään, silloin olen ottanut sen remmiin ja tehty johtajuusharjoituksia (ei saa ohittaa mua, tulee luokse kun kutsun, seis kun pyydän), minkä jälkeen se on taas ollut herran nuhteessa. :D



Ollaan alettu "treenaamaan" agilityä, tai siis käyty hallilla kaksi kertaa kaverien kanssa. Yksi heistä kilpailee ja treenaa aktiivisesti agilityä mäyriksensä kanssa, joten hän on ohjannut ja neuvonut meitä muita. Snö on päässyt testaamaan matalimpia hyppyjä ja tunneleita, ja oli nyt toisella kerralla jo ihan liekeissä. En malta odottaa millainen agilitytaituri siitä tuleekaan! :) Suunnitelmissa on alkaa harjoittelemaan agilitya aktiivisesti 2-4 kertaa kuukaudessa. Muita tulevaisuuden suunnitelmia meillä ei Snölle vielä ole, se saa olla laadukas perhe- ja harrastuskoira. Näyttelyhommat on meillä kuopattu täysin, Snöllä on vain yksi kives joten se siitä. :D Harmi kyllä, sillä Snön vanhemmat ovat championeita vaikka kuinka monessa Pohjoismaassa ja Snö on muutenkin (mielestäni ;)) aivan erinomainen rotuyksilö.


Alla video meidän viimeisimmästä agilitytreenistä, suoritimme kahdeksan esteen radan! <3 Pari kertaa tuli virhe yhdelle esteelle kun oma keskittyminen hävisi ja Snö ei tiennyt mitä tehdä. Viimeisellä kerralla pääsimme puhtaasti, siitä ei tosin tietenkään ole videota... :)


Niin, ehdittiinhän me Suomessakin käymään Snö matkassa mukana! Laivamatkat menivät paremmin kuin hyvin. Snö tuntui viihtyvän, oli rauhassa koko ajan ja nukkui sikeästi hytissä. Kotimatkalla uskalsimme jättää sen hyttiin nukkumaan illallisen ajaksi, ja saapuessamme takaisin se vain käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. :)

En voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi, että päätimme 1,5 vuotta sitten hankkia koiran. <3

Tässä vielä joukko kuvia Snöstä ja sen bestiksestä Fonziesta, saman ikäinen chihuahua-pomeranian-mittelspitz-seropi. Nämä kaksi ovat niin valtavan suloisia yhdessä, kuin paita ja peppu ja niin parhaita ystäviä kuin olla ja voi! <3 Ne tapasivat ensimmäisen kerran noin 3 kk ikäisinä.











13 jan. 2019

Kai tämä tästä kohta lähtee sujumaan


Ratsastin Floriksella toista kertaa uudenvuodenpäivänä ja meno oli jo sujuvampaa kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä ratsastuskerralla uskalsin jopa ratsastaa, ja testasin vähän enemmän kaikkea. Ratsastin enemmän laukkaa ja harjoitusravia ja pakko myöntää, että olin vartin jälkeen ihan loppu!! :D Hieman eri fiilis ratsastaa kunnolla isoliikkeistä, laadukasta kouluhevosta, kuin kipitellä menemään toipilas-Mutterin kanssa... Seuraavana päivänä vatsalihakset ja puolet jalkojen lihaksista muistuttivat olemassaolostaan. Postauksen lopusta löytyy Instagramista upotettu video, siitä näkee vähän liikkuvaa kuvaa.






Kaksilla ohjilla ratsastus tuottaa edelleen hieman harmaita hiuksia, mutta se sujui tällä kerralla jo paljon paremmin. Vaikka välikäyntien jälkeen pitikin aina pysähtyä ja käyttää muutama sekunti ajatustyöhön ja ohjien keräämiseen... ;)






















Olimme molemmat tällä kerralla huomattavasti rennompia, mutta kyllä tässä on ihan hirveästi kehitettävää. Täytyy uskaltaa ratsastaa enemmän eteen, samalla kuitenkin rentoutta hakien ja selkää ylös. Omistaja osti onneksi nyt Florikselle sopivat suitset, jos vaikka pääsisin jo ensi kerralla menemään perus suitsilla kankien sijaan, mielestäni ratsastuksen pitää sujua ensin niillä. :)

Mun oli tarkoitus ratsastaa eilen, mutta joduimme perumaan. Seuraavan kerran näillä näkymin parin viikon päästä. Omistaja haluaisi, että ratsastaisin Floriksella jossain esityksessä Malmössä helmikuun puolessa välissä, mutta en taida uskaltaa... :D Täytyy löytää ensin parempi yhteinen sävel ja tutustua Florikseen vähän paremmin ennen kuin menen yleisön eteen tunaroimaan... ;)

6 jan. 2019

Vauhtiveikko Floris


Vuoden 2019 ensimmäinen päivä, ja mallina sekä ratsuna näin upea hevonen - kyllä kiitos! Kävi hyvä tuuri säiden kannalta, sillä seuraavana päivänä meitä riepottelemaan saapui Alfrida-myrsky ja Itämeren 14 metriset aallot ovat edelleen mielessä. Onneksi, onneksi me emme olleet siinä myrskyssä laivan kyydissä. Ei olisi sen kummemmin kyllä kiinnostanut autollakaan ajaa kolmea tuntia siinä tuulessa.

Ratsastuskuvia ja -juttua tulee myöhemmin parempana päivänä ja ajalla, mutta tässä hieman kuvia mitä otin päivän viimeisessä valossa. On se vaan myönnettävä, että oma "rakas" Canon 80D:ni alkaa olla ajastaan (ja omista vaatimuksistani) jäljessä, pakko yrittää tänä vuonna oman mielenrauhani vuoksi raapia kasaan rahaa uutta kameraa varten. Ei tässä vaan riitä prestanda pimeitä olosuhteita varten.

Lauantaina pääsen taas tämän komistuksen kyytiin, ja toivottavasti myös tätä valmennustallia pitävän, taitavan kouluratsastajan Emelie Brolinin valmennukseen!