30 sep. 2016

Ei tuu kesää eikä kisoja



Kesä on ihan selkeästi nyt loppu. Täällä satoi tällä viikolla ensimmäistä kertaa kuukauteen tai kahteen. Ihan kiva syksy siis ollut täällä meill, todella lämmin ja kuivaakin kuivempi. En oikeasti muista milloin olisi viimeksi satanut. Toivottavasti tämä syksy jatkuukin yhtä kauniina. :)

Huomenna piti olla kauden ensimmäinen kilpailustartti, mutta Maaiken lastausongelmien takia peruttiin nämä kisat ja otettiin tilalle lastaustreeniä ammattilaisen kanssa. En ole itse ollut mukana treeneissä, mutta ensimmäinen kerta sujui kuulemma jo todella hyvin. Maaikella on vielä kaksi kurssipäivää edessä tänä viikonloppuna jolloin ongelmat ovat toivottavasti historiaa.

Viime viikon valmennus ei jättänyt mulle kovin hyvää fiilistä enkä olisi tällä viikolla ehtinyt ratsastamaan kuin yhtenä päivänä pikaisesti. Sinänsä tämän viikon kisojen peruminen oli ihan hyväkin juttu. Tosin ensi viikolla on sitten oikeasti näytön paikka kun ratsastamme vieraassa paikassa, pitkällä radalla, mulle ihan täysin uuden ohjelman... En ymmärrä miksi stressaan nyt tätä radan opettelua ja muistamista niin paljon. Keväällä opin kolme eri koulurataa ihan vaivatta. Varhaisdementia? :D 


Dee muuttaa uuteen kotiin huomenna, ja hyvästelin sen vähän haikein mielin tiistan ratsastuksen jälkeen. Sen kanssa on ollut tosi kiva työskennellä ja se on edistynyt paljon varsinkin nyt kesän laidunloman jälkeen. Viimeisimmillä ratsastuskerroilla olemme työstäneet esim. ravipohkeenväistöjä, vastalaukkoja ja laukanvaihtoja joista erityisesti väistöt olivat muutama kk sitten sille täyttä hepreaa. Se on myös saanut paljon lihasta ja ryhtiä, sekä lennokkuutta liikkeisiin.

Mulle on tarjottu jo kolmea hevosta ratsastettavaksi Deen tilalle, joten seuraavat viikot tulevat sisältämään koeratsastuksia. Kaksi hevosta asuvat samalla tallilla kuin Dee ja sitten yhden vähän kauempana asuvan perheen kilpahevoset (3-4 kpl?). Toivottavasti näistä löytyy joku kiva uusi ratsu! :)

Ainut kuva viime perjantain kouluvalmennuksesta.

Huomenna treenaamme ensimmäisen kerran LB:2 koulurataa Maaiken kanssa. Ajatuksena on myös ottaa hienoja syksyisiä pönötyskuvia. :) Ensi viikon keskiviikkona meillä on kouluvalmennus (mikä juttu tää muuten on, että mulla on valmennus joko aamulla seiskalta tai illalla kymmeneltä?), perjantaina on läpiratsastus ja viime hetken hienosäätöjen tekeminen, sekä tietysti hevosen ja varusteiden pesu. Lauantaina pääsemme sitten toivottavasti kisoihin asti, peukut pystyssä että lastaustreeni tuo tulosta (ja ettei meidän startti ole taas ensimmäisten joukossa)... ;)



Lehmä- ja ruokakuvia ei ole koskaan tarpeeksi, vaikka aika random ne hevosblogissa ovatkin. ;) Ruokakuvista kuitenkin sen verran, että jos joku miettii mihin Tukholmassa kannattaa mennä syömään - voin lämpimästi suositella Supperia (Tegnérgatan 37). Aivan T-Ö-R-K-E-Ä-N hyvää ruokaa ja hyviä drinkkejä. Olin ravintolassa toista kertaa, tällä kerralla työporukan kanssa, ja aivan varmasti syön siellä vielä monta kertaa. Pöytävaraus kannattaa tehdä monta viikkoa etukäteen, ainakin jos haluaa syödä pe-la illalla. :)

Loppukevennyksenä Maaiken riemukas laitumelle päästäminen. Täällä ovat hevoset vielä laitumella, mikä sen parempaa kun lämpötila ja pohja sen vielä sallii.

26 sep. 2016

Hullu heppahöpöttelijä


Olen antanut itselleni diagnoosin: hullu heppahöpöttelijä. Vaiva on ollut tiedossani jo useamman vuoden, mutta vasta nyt kypäräkameran myötä olen oikeasti tajunnut ongelman laajuuden. Kanssani on varmaan ihan mielettömän raskasta ratsastaa samaan aikaan, pahoittelen kaikkia jotka ovat vaivalleni altistuneet. ;) Ei siinä mitään jos hevosta välillä kiittää tai sille jotain sanoo, mutta täytyykö sen suun käydä koko ajan ja äänen olla aivan idiootin kuuloinen? Ilmeisesti...

Kävin tosiaan ulkoiluttamassa GoPro-kameraani viime viikonloppuna mm. ravi-/laukkaradalla ja pellolla. Unohdin välillä ihan kokonaan kameran olevan päällä joten ääniraita on myös sen mukainen. Kuinka monta kertaa voi sanoa minuutin aikana duuuuuktig tjeejjjjj? Onneksi en omista tällaisissa asioissa ihan hirveästi itsesensuuria, joten nauttikaa (tai kärsikää). ;) Olin kuitenkin sen verran kiltti, että tein tästä kaksi versiota. Mikäli et jaksa kuunnella epämääräistä kikattelua ja jatkuvaa hevoselle höpöttelyä, voit katsoa videon taustamusiikilla. LINKKI

Vai tunnistatko kenties itsesi?

Jag har gjort en diagnos på mig själv: jag är en galen pratryttare. Jag har vetat om problemet i flera år men det är inte förens nu när jag har fått en actionkamera som jag förstår hur stort problem det faktiskt är. Det måste vara jätte jobbigt att rida samtidigt med mig, förlåt till alla som har blivit utsatta för det här. ;) Visst är det bra att då och då tacka hästen eller säga något till den men måste man hålla på hela tiden och låta som en idiot? Uppenbarligen...

Jag hade med mig min GoPro förra helgen på vår uteritt när vi red bl.a. på travbanan och på Båtis. Några gånger glömde jag helt bort att kameran är på och ja, ni kan ju höra på videon hur det låter då. Hur många gånger kan man säga duuuuuuktig tjeeejjjj på en minut? Tur att jag inte är så blyg med att visa den här sidan av mig, så hoppas ni gillar videon (eller förmodligen hatar den). ;) Jag var dock så pass snäll att jag gjorde två versioner av den. Om du inte orkar lyssna på fniss och larvigt prat med hästen så kan du välja att se filmen med bakgrundsmusik istället. LÄNK

Eller känner du kanske igen dig?

24 sep. 2016

Valmentajan apu

Meillä on nyt valmentaja! Kyllä mua ihan oikeasti ärsyttää ja nolottaa, että olen viimeksi ollut valmennuksessa keväällä. Melkein puoli vuotta sitten. Onneksi tilanne ei ole ollut ihan katastrofaalinen, mutta en voi valehdella ettenkö olisi kaivannut apua ja osaavampaa ihmistä antamaan vinkkejä. Tutustuin friisipäivillä vähän paremmin erääseen puolituttuun joka oli tullut sinne esittämään yhden nuoren orin. Siitä se ajatus sitten lähti. Aina parempi mikäli valmentajalla on kokemusta friisillä ratsastamisesta - toki jokainen hevonen on yksilöllinen, mutta toisaalta saman rotuisilla hevosilla on yleensä aika paljon yhteistä. Erityisesti friiseillä tämä pätee mm. työskentelymuotoon ja liikkeisiin.

Keväällä minua valmensi Topangan omistaja.

Aikataulujen yhteen sovittaminen on aina hieman konstikasta, varsinkin kun ratsastan Maaikella vain satunnaisesti. Tämä on yksi pääsyistä minkä takia sillä valmentautuminen on ollut ihan hunningolla. Tuntuu aika vaikealta lähteä rakentamaan mitään valmentaja-valmennettava -suhdetta täysin tuntemattoman valmentajan kanssa kun lähtökohtina ovat "joo ratsastan sillä joskus pari kertaa kuussa ja välillä pari kertaa viikossa ja sitten taas välillä pari viikkoa putkeen". Nyt kun talliltamme löytyy valmiiksi mukava ja osaava kaveri jolla on sopiva kokemus ja tutkinto taskussa, oli kynnys kysyä häneltä valmennusta huomattavasti pienempi. Hän myös tietää hevostilanteeni ja on joustava aikataulujensa suhteen. Tavoitteenani on päästä ratsastamaan hänen silmien alle vähintään pari kertaa kuukaudessa, riippuen tietysti kaikkien osapuolien aikatauluista ja suunnitelmista!

Onneksi on näitä ilon hetkiä aina välillä!

Mä en tosiaankaan ole mikään aamuihminen. Vaikka heräänkin töihin joka aamu klo 5.45-6.15, ei se tarkoita sitä että mun aivoissa olisi mitään toimintaa ennen aamu-ysiä. Olo oli siis hieman pöhnäinen kun perjantaiaamuna löysin itseni tallilta vähän ennen seitsemää. Puoli kahdeksalta hytisin aamukoomassa hevosen selässä ja valmentajan saapuessa kentällä klo 7.45 olin jo ehtinyt toteamaan ettei tänään ole meidän päivämme. :D Ihan perus juttu. Viime sunnuntaina Maaike oli niiiin hieno, teki mielettömän hienot keskiravit ja oli vaan niin jätte fin, ja nyt oli fiilis ihan kuin täi tervassa ja kaviot liimassa. Ehkä Maaikekin oli aamuväsynyt, tai sitten vaan ärsyyntynyt kun se ei päässyt kavereiden kanssa laitumelle.

Ei auta itku markkinoilla ja niin edelleen. Kerroin lyhyesti J:lle Maaiken ongelmista (laukannostot, takajalkojen aktivoiminen, kulmiin meneminen, reaktionopeus siirtymisissä) mutta tietysti myös sen hyvistä puolista (tekee mielellään töitä, kivat liikkeet, kiltti).

Meidän puoli tuntia kestävä valmennus oli todella tehokas ja myös silmiä avaava. J teetätti meillä harjoituksia joiden tarkoituksena oli saada Maaike suoraksi, ja taipumaan sekä nopea reagointi siirtymisissä ja takaosa töihin. Maaike oli tosin ravissa TODELLA tahmea ja se painoi vähän kädelle mikä ei ole sillä ominaista... Aamuväsynyt tai ei, mutta en saanut sitä heräteltyä niin kuin yleensä. Teimme ravissa toiselle pitkälle sivulle kaksi 10 m volttia joilla mun piti asettaa neljä kertaa kevyesti ulospäin ja asetuksen jälkeen ratsastaa sisäpohkeen ympäri. Toisella pitkällä sivulla (yritin) ratsastin eteen ajatuksena keskiravi, mutta en oikeastaan saanut esiin yhtään kunnollista reippaampaa askelta... Mikä voisikaan olla hevosten kanssa hauskempaa kuin se, ettei yksikään päivä ole samanlainen. ;) Toisella kerralla tulee niin maan parkeleen hienot keskiravit ja sitten toisena päivänä ei mitään reaktiota. Tiedätte varmaan fiiliksen.

Kesä - meillä paistoi aurinko ja parin kilometrin päässä satoi kaatamalla.

Laukassa Maaike oli kuitenkin kaikesta huolimatta aika hieno ja teki aika hyviäkin nostoja. Viime sunnuntaina sen ollessa ihan tosi kiva ratsastaa tehtiin myös tavallista parempia nostoja, joten ehkä tässä on pieni noususuuntaus meneillään laukannostojen suhteen?

Nostin laukan keskiympyrällä, mutta mun tuli ratsastaa jo edellinen kulma hyvässä ravissa, hyvässä tahdissa ja hyvässä muodossa. Siitä keskiympyrälle ja laukannosto. J neuvoi mua myötäämään sisäkädellä nostossa. Siis miten voi olla yksi neuvo niin helppo, yksinkertainen ja oikeastaan itsestään selvä. Mutta kuultuani sen nyt valmentajan suusta tajusin, että siinä on selkeästi yksi osasyy laukannostojen ongelmallisuuteen. Jään sisäkädellä kiinni asetukseen refleksinomaisesti, ikään kuin paniikissa ettei se muoto nyt vaan levähdä siinä nostossa. Tämä tietysti aiheuttaa töksähdyksen ja entisestään hankaloittaa laukannostoa kun Maaike ei pääse eteen. Välillä täytyy uskaltaa päästää irti! Laukannostot sujuivat huomattavasti pehmeämmin omaksuttuani tämän. Toinen juttu, ah niin itsestään selvä ja helppo - ajattele eteen siirtymisessä laukasta raviin. Vaikka hevonen jännittyy ja tahti saattaa mennä sekaisin, on minun tehtäväni pysyä rauhallisena ja rentona. Ne pari raviaskelta laukan jälkeen saattavat mennä hapuillessa, mutta oma rento istunta ja pohje auttaa hevosen takaisin tasapainoon ja tahtiin.

Just tällaista valmennusta ja valmentajaa mä tarvitsen - valmentaja, joka näkee ne pienet yksityiskohdat mutta osaa samalla perusratsastuksen ja yksinkertaisten neuvojen avulla viedä mua ratsastajana eteenpäin. Yritän jo kuumeisesti miettiä milloin pääsen seuraavan kerran J:n tunnille, mutta ainakaan ensi viikolla se ei onnistu sillä ratsastan vain keskiviikkona jolloin olen luvannut auttaa omistajan tytärtä radan ratsastamisessa oman ratatreenini jälkeen.

Tää fiilis. Tuttu muille? Näistä mehukkaista kuvista on tulossa ihan oma postauksensa. ;)

Huh. Mun on jotenkin hirveän vaikea tuoda näitä treenifiiliksiä, ajatuksia ja valmennuksia kirjoitettuun muotoon. En ole mikään taitava asiatekstien kirjoittaja ja olen valehtelematta kirjoittanut tätä postausta nyt reilu kaksi tuntia Revengen katsomisen lomassa. Näitä tekstejä on kuitenkin hyvä, ja kivakin kirjoittaa suht säännöllisesti niin pysyy itsekin vähän kärryillä mitä on tullut tehtyä ja opittua. ;)

Meillähän on siis syyskauden ekat koulukisat ensi viikon lauantaina. Mikäli siis pääsemme kisoihin asti, mutta se on sitten sen aamun ongelma. :D Joten tulevan viikon ohjelma on opetella LB:1 rata. Ja kyllä mä sen oikeastaan osaan kun olen sen kaksi kertaa kisoissa mennyt, täytyy vain palautella mieleen. Ratana se on mukavan yksinkertainen ja looginen. 8.10 kisoissa ratsastammekin sitten ihan täysin uuden ohjelman - LB:2, joten siinä tulee olemaan vähän enemmän opettelemista ja muistamista. Onneksi täällä Ruotsissa on niin vähän eri kouluohjelmia kunkin tason sisällä joten ihan mahdottomaksi ei ole tämä muistaminen tehty... ;)

Tiedättekö muuten mikä on ihan hullua?
Instagram-tililläni on nyt 10 000 seuraajaa.

19 sep. 2016

Frieserpremiering 2016 - Kuvakooste

Upea tamma, Frauke fan Grien!

Friisiläishevosten kantakirjaustapahtuma, keuring, oli yksi tämän syksyn ehdottomista kohokohdista. Friisiläiset ovat aina olleet yksi lempi hevosrotujani, mutta tämän viikonlopun jälkeen voin sanoa vain wau. Makuasioista ei voi kiistellä ja siinä missä itse en tykkää yhtään suomenhevosista, joku muu ei voi sietää friisejä ja tämä on mulle ihan ok. :)

Kirjoitin artikkelin aiheesta Playssoniin, käy lukemassa mikäli referoitu fakta kantakirjaustapahtumasta kiinnostaa. :)

2. Premien tamma Ylday fan 'e Ridderdyk

Nuoria hevosia laitumella

Maaike majoittui muiden hevosten kanssa vierastallissa nro 1 - yhteensä tilalla on vieraskarsinoita kahdellesadalle hevoselle! Skövden Grevagården on muutenkin aika kiva paikka - kolme maneesia (30x65, 23x60 ja 25x25), kaksi hiekkakenttää (65x75 ja 40x60), kaksi ruohokenttää (isompi 100x120), mahtavat maastot, ravintola ja ratsastajahotelli - aika passeli paikka järjestää isompia hevostapahtumia!

2. Premien tamma Ylday fan 'e Ridderdyk
1. Premien tamma, Famke JB
Ori Martin af Vibbleboda

IBOP-ratsastuskoetta oli mielenkiintoista seurata. Kaikki hevoset olivat aika jännittyneitä, mutta jokaiselle annettiin tarvittava aika suorittaa rauhassa rata ja mahdollisuus esittää hevonen niin hyvin kuin niissä olosuhteissa voi. 

IBOP-kokeen voittaja 77,5 pisteellä ja parhailla askellajeilla - ruuna Maston från Norrholt.


Päivän championin tittelin voitti tämä yllä oleva upea orivarsa, Churtchill af Humlebäck. Se sai ensimmäisen Premien ja oli tietysti myös päivän paras varsa!

Agapanthus
Voittajan elkeet... ;)
1-vuotias 2. Premien tamma Xhakira PJW
Päivän paras tamma, 2. Premie - Reny från Beritzholm

Seuraavan kerran osallistutaan sitten toivottavasti varsan kanssa. ;)

16 sep. 2016

Syksyn suunnitelmat

Olen vihdoin alkanut miettimään ja lyömään lukkoon syksyn suunnitelmia. Syksy? Täällä on ollut tosi lämmin elokuun lopusta asti, lähes joka päivä kahden viikon ajan ollaan nautittu yli +20 asteen lämmöstä. Tänäänkin hikoilin ratsastaessa kuin pieni porsas. Vai hikoilevatko porsaat?

Anyway. Syksyn suunnitelmat on siis lyöty lukkoon, ja ajattelin kertoa teillekin niistä. :) Seuraava vapaa viikonloppu mulla taitaa olla joulukuun puolessa välissä, mutta eipähän käy aika pitkäksi. ;) 

Kuvituksena viime syksyn kuvia. Tässä Viking ja Diana. Nyt Viking laukkaa vihreämmillä laitumilla. :(

Dee poistuu kuvioista. Eihän sitä ihan kauheasti olekaan täällä blogissa näkynyt, mutta kuitenkin. Se muuttaa uudelle tallille vajaa 40 km päähän eikä mulla ole mahdollisuuksia (tai oikeastaan halua) ajaa 40 min/suunta. Käytän työmatkoihin jo melkein kolme tuntia päivässä, joten siihen päälle vielä puolitoista tuntia autossa istumista ei houkuta liiaksi asti. Toisaalta harmittaa, sillä Dee on ollut oikein mukava pieni hevonen ja meillä on sujunut tosi hyvin. Toisaalta meillä poikkeaa aika paljon omistajan kanssa näkemys hevosen hoidosta, aina karsinan siivouksesta varusteiden kunnossapitoon ja puhtauteen. Ei mitään dramaattista, mutta kerran viikossa ratsastavana en koe, että vastuullani tulee olla esimerkiksi karsinan täydellinen tyhjentäminen vuokrauspäivinäni. No se siitä avautumisesta. :D Etsin siis Deen tilalle uutta vuokrahevosta, lähinnä hiljaisesti tuttujen kautta. Saa nähdä löytyykö, täällä päin kun ei ihan hirveästi ole vuokrahevosia tarjolla.

Kisakausi alkaa pian! Olen ilmoittautunut Maaiken kanssa kaksiin aluekoulukisoihin. Ensimmäiset ovat 1.10 Haningessa, Bergassa ja seuraavat 8.10 täällä meidän kotipaikkakunnalla Fågelbron tallilla. Ratsastan molemmissa helpon B:n, ensin LB:1 lyhyellä radalla ja sitten LB:2 pitkällä radalla. LB:2 on mulle ihan uusi rata - siinä on kivoja juttuja, mutta tietysti myös niitä hankalia. Teen näistä vielä erikseen analyysit ennen kisoja. :) Näiden kaksien aluekisojen lisäksi mulla on suunnitelmissa osallistua oman seuran seuranmestaruuksiin, mutta niistä kisoista ei ole vielä tullut mitään infoa ulos. Yleensä ne kisat on pidetty joskus marraskuussa. Toivottavasti sopii meidän aikatauluihin!

Nyt tulevana sunnuntaina käymme Fågelbron maneesissa treenaamassa. Ihan huvin vuoksi, treenataan pitkän radan ratsastamista ja muuten vain mennään tutustumassa paikkaan. Ensi perjantaina mulla on myös ekaa kertaa puoleen vuoteen kouluvalmennus, pieni reality check tähän väliin on ihan hyvä juttu. ;) Toivottavasti valmentaja on kiva ja meille sopiva niin pääsisin ainakin kerran kuussa kouluvalmennukseen. Koulutuuppauksen lisäksi sykyn suunnitelmissa on päästä hyppäämään ja maastoilemaan aikataulujen salliessa! Maaike ja omistajan tytär hyppäsivät viime viikolla 105 cm. Ehkä Maaikesta tulee isona estehevonen? ;)

Miten pieni Maaike oli vuosi sitten!

Estekurssi. Muistatteko kun viime syksynä osallistuin ratsastuskoulun neliviikkoiselle estekurssille? Selasin taas tuntitarjontaa Horsemanagerissa ja mikä jottei, pääseepähän taas hyppäämään ja ratsastamaan erilaisella hevosella. Täytyy katsoa milloin on mulle sopiva kurssi tarjolla!


Suomen reissut. Olen ostanut peräti kahdet lennot Suomeen tälle syksylle. HIHS on jäänyt väliin multa jo kolmena vuotena, ja siihen oli tehtävä muutos. Joten tulossa ollaan! Ainakin lauantaina, ehkä myös sunnuntaina. :) Toinen reissu on marraskuun lopussa jolloin Playsson.net järjestää Blogiexpot. Lupasin auttaa tapahtuman ohjelmassa aika paljon, joten siellä nähdään. :D

Topanga. Siitäkin on tulossa juttua jossain vaiheessa, kunhan rohkaistun.

Blogi. Ideoita ja suunnitelmia on enemmän kuin aikaa. Ja miksi kaikki parhaat ideat syntyvät aina punttiksella kesken kyykkysarjan? Postausluonnoksissa on lähes parikymmentä kivaa ajatusta postauksen tynkää. Kuitenkin ideat sujuvat päässäni paremmin ja kun on aika istua alas ja tuottaa tekstiä, tuntuu pää ihan tyhjältä. Toivottavasti jaksatte olla kärsivällisiä mun kanssa, kyllä ne postaukset vielä joskus näkevät päivän valon! Kuvittelin jotenkin kesällä, että syksyllä mulla on enemmän aikaa kirjoittaa. Ja mitä vielä. Töiden, treenin, tallin ja pakollisten kotiaskareiden jälkeen kello on turhan paljon (kuten nytkin, kohta 23 - tosin tämä tulee jäljessä ajastettuna). Kyllä minä vielä.

Sen takia olen ajatellut, HUOM ajatellut, julkaista muutaman videopostauksen. Kai niitä voi sitten vlogi-postauksiksikin (APUA MIKÄ SANA.... kirjoitin varmaan ihan väärin) sanoa. Ajattelin mm. valottaa Topangan tilannetta, siitä on kyselty ja kommentoitu tosi paljon ihan ht.nettiä myöten mutta mulla ei ole ollut energiaa tai kiinnostusta kertoa siitä. Nyt kuitenkin keksin tuon videoidean. Kunhan on sopiva päivä, aikaa ja niin edelleen - saatte kuulla kaiken.

Blogiin liittyen haluan kuulla mikä teitä kiinnostaa.
Mitä haluatte nähdä ja lukea?
Videoita toivottiin joskus kauan sitten aika paljon (mistä aiheista?) ja myös treenipostaukset kiinnostivat. En tosin tiedä mitä enää voin treenaamisesta täällä blogin puolella kertoa, tuntuu että kaikki on sanottu alkuvuoden postauksissa. :D Erilaisia treeniohjelmia? Ruokavaliojuttua? Lisää laihtumiskokemuksia?


Muuten elämä jatkuu ja rullaa eteenpäin aika samalla tavalla kuin menneinäkin vuosina. Parisuhde-elämää, heppailua, töitä. Sitä ah niin ihanaa, harmaatakin arkea. :) Aika menee niin hirveän nopeasti ja kohta on tämäkin vuosi ohi... No, nautitaan nyt tästä hetkestä.
Eikö?

14 sep. 2016

I heart you


Tämän vuoden lempikuvat syntyivät täysin suunnittelematta, aamukävelyllä Grevagårdenin upeissa maisemissa. En ollut edes ottanut kameraa mukaan kävelylle, sillä aamu oli ihan harmaa. Jossain vaiheessa aurinko kuitenkin alkoi lämmittämään ja pilvet väistyivät sen tieltä. Pelloilta nousi usva ja kaikki oli vaan niin kaunista. Soitin äkkiä kaverille ja pyysin häntä tulemaan kameran kanssa. Tuloksena oli aivan ihania kuvia! Pääsin myös itse kameran eteen, ja kerrankin sitä näyttää jopa melko luonnolliselta. Ehkä sitä ei osaa esittää mitään kun on ihan aamukoomassa?

Päätyipä näistä yksi myös uuteen ulkoasuun. Olen itse tosi tyytyväinen tähän, tykkään ulkoasuista jotka ovat yksinkertaisia mutta tyylikkäitä. Kun on hyvä kuva niin muuta ei tarvita. (Enkä mä edes osaa tehdä tätä monimutkaisempia bannereita. :D) Mitä te tykkäätte, miellyttääkö silmää vai onko ihan tylsä?

Kiitos Magda ihanista kuvista!

Årets favoritbilder blev helt oförberedda och oplanerade, tagna när vi gick vår morgonpromenad i Grevagårdens vackra landskap. Jag hade inte ens med mig kameran för att morgonen var så grå. Men det dröjde inte länge till att solen började värma och molnen flydde undan. Morgondiset lyfte från ängarna runt och allt var bara så vackert. Jag ringde fort min kompis och bad henne komma till oss med kameran. Resultatet blev helt underbara bilder! Jag fick själv också stå framför kameran, och för en gångs skull ser man ju nästan normal ut. Det är kanske lite svårt att fejka nåt när man är helt morgontrött?

Och en av bilderna har ni ju redan sett i den nya bloggdesignen. Jag är jätte nöjd med hur det blev, jag gillar när det är simpelt men snyggt. Det räcker med att man har en bra bild. (Och sen är det ju så att jag kan inte göra något svårare än så. :D) Vad tycker ni, gillar ni designen eller är den tråkig?

Tack Magda för dom här underbara bilderna!




Maaiken perheen isä oli fiksannut meille kaikille ihanat Niken tekniset pikeet joissa on rinnassa kuva Maaikesta ja selässä lukee Team Maaike ja tietoja Maaikesta. Tykkään tästä paidasta tosi paljon, se pääsee ehdottomasti käyttöön!

Ja ei tarvitse huolestua, en ole kaljuuntumassa... :D Aika värjätä hiukset! ;)

Pappan i Maaikes familj hade fixat jätte fina tekniska pikétröjor från Nike till oss! På framsidan är det en bild på Maaike och på ryggen står det Team Maaike och lite info om henne. Jag tycker tröjan är jätte fin, ska absolut använda den i fortsättningen!

Och nej, jag håller inte på att bli flintskallig... :D Dags att färga håret. ;)


12 sep. 2016

Frieserpremiering 2016 - Maaike


No niin, nyt on viikonloppu friisien keskellä upeissa Grevagårdenin maisemissa ohi. Te jotka seuraatte meidän menoa Instagramissa ja Facebookissa olettekin jo suunnilleen hukkuneet kuvatulvaan, ja "valitettavasti" sille ei näy vielä hetkeen loppua... ;) Viikonlopun saldona oli vajaa tuhat kuvaa, ja kun mallina on lauma upeita friisejä niin kamera sai kyllä laulaa ihan mukavasti. Kuvatilauksia ja omaan käyttöön editoitavia kuvia riittää hetkeksi, mutta onpahan materiaalia julkaistavaksi. ;)

En halua tunkea kaikkia kuvia samaan postaukseen, joten ensimmäisenä on vuorossa Maaiken kuvat ja kuulumiset.

Så där, helgen på vackra Grevagården bland fina frieserhästar är över. Ni som följer oss på Instagram och Facebook har redan fått se massor av bilder, och "tyvärr" finns det mycket kvar att se... ;) Jag tog cirka tusen bilder under helgen, det kan man inte undvika när man är omringad av fina hästar. Det finns mycket att göra nu framöver, både bildbeställningar och till egen användning. Men visst är det kul med bra bildmaterial?

Jag vill inte ösa på med allt i ett inlägg, så det första inlägget från premieringen handlar om Maaike.


Matkat sujuivat oikein hyvin molempiin suuntiin! Maaike vähän kyseli lastauksessa, mutta meni kuitenkin koppiin viidessä minuutissa. Matka kesti noin kuusi tuntia per suunta sisältäen 2x 20-25 minuutin tauon. Maaike matkusti kiltisti ja rauhallisesti, ja se oli tyytyväisen oloinen jokaisella pysähdyksellä.

Resan gick bra både dit och hem! Maaike tvekade lite i lastningen, men gick in i transporten på fem minuter. Det tog nästan sex timmar att köra per resa inklusive två pauser på 20-25 minuter. Maaike reste snällt och var lugn och nöjd varje gång vi stannade.

Täys kymppi... ;) En klar tia!

Saavuimme Skövdeen alkuillasta. Maaike pääsi kävelylle ja sitten syömään iltaheiniään vierastalliin. Me söimme illallisen tilan yhteydessä olevassa ravintolassa ja pääsimme hotellille vihdoin ysin jälkeen illalla. Siinä vaiheessa väsytti aika paljon ja nukahdin varmaan samalla sekunnilla kun pää osui tyynyyn. Vain herätäkseni seuraavana aamuna taas kuudelta... Pirteetä touhua. ;)

Vi var framme i Skövde tidigt på kvällen. Maaike fick gå en promenad och sen äta sitt kvällshö i gäststallet där hon hade en box. Vi åt middag i restaurangen som finns på gården och sen åkte vi till hotellet efter nio. Jag kan berätta er att vid det läget var jag helt utmattad och somnade på samma sekund som jag la huvudet i kudden. Bara för att vakna upp nästa morgon kl sex... Pigg som bara den. ;)



Scandic Billingen aamiainen yllätti erittäin positiivisesti ja voin kertoa, että se oli paras hotelliaamiainen mitä olen ikinä syönyt! Vatsat supertäysinä ajoimme takaisin Grevagårdenille jossa olimme puoli kahdeksan jälkeen. Maaike oli taas kovin tyytyväisen oloinen ja näytti viihtyneen hyvin viikonloppukodissaan! :) Kävimme reilun puolen tunnin kävelyllä ja ihailimme mitä kauneimpia maisemia. Puoli yhdeksältä oli hevosten mittaus, ja nyt tiedämme Maaiken olevan virallisesti 161,5 cm korkea. Se puoli senttiä on aina hyvin tärkeä asia. ;) Hassua, olen jotenkin kuvitellut sen olevan korkeampi sillä se tuntuu selkään isommalta kuin esim Dee, joka on sitten 163-165 cm korkea. Mitä muhkumpi sen parempi, ilmeisesti. ;)

Frukosten på Scandic Billingen överraskade mig väldigt mycket, positivt(!) och jag kan säga att det var den bästa hotellfrukosten jag har ätit! Mätta och belåtna körde vi tillbaka till Grevagården och var framme efter halv åtta. Maaike var lugn och nöjd och det såg ut som att hon trivdes fint i sitt weekendhem! :) Vi gick en halv timmes promenad och fick njuta av de vackra landskapen runt gården. Halv nio var det dags att mäta hästarna, och nu vet vi att Maaike är officiellt 161,5 cm hög i manken. Det är jätte viktigt med den extra halva centimetern. ;) Lite lustigt, jag har alltid tyckt att hon är högre, hon känns nämligen större än tex Dee, som är ca 163-165 cm hög. Man ska ha lite hull på sig vettja. ;)




Mittauksen jälkeen kävimme katsomassa IBOP-ratsastuskoetta minkä jälkeen olikin jo lounas. Tacosalaatti for the win! Puolen päivän jälkeen alkoi tallialueella kuhina kun kaikki alkoivat valmistella hevosiaan esittämistä varten.

Ensimmäisenä oli vuorossa maitovarsat. Sen jälkeen 1-vuotiaat tammat, 3-vuotiaat, 4-vuotiaat ja 7-vuotiaat ja vanhemmat tammat. Näiden jälkeen oli vielä ruunat ja oriit, mutta me lähdimme kotiin tammojen jälkeen.

Paikalla oli hollantilaisten tuomarien lisäksi viralliset hollantilaiset handlerit, jotka pinkoivat hevosten kanssa minkä jaloistaan pääsivät! Huh mikä vauhti. Jalka nousi koreasti molemmilla, hevosella sekä handlerilla. ;)

Efter mätningen såg vi på IBOP-ridprovet och efter det var det lunchdags. Tacosallad for the win! Efter lunchen var det fullt ös i stallet när alla förberedde sig för premieringen.

Först ut var fölen. Efter det 1-åriga ston, 3-åringar, 4-åringar och 7-åriga och äldre ston. Efter stona var det dags för valackerna och hingstarna, men vi åkte hem efter att stoklassen var slut.

Förutom de holländska domarna så fanns det officiella handlers på plats, som sprang med hästarna. Hjälp vilken fart det var! Vet inte vem som lyfte sina ben högre, hästarna eller handlersen. ;)


En ole vissiin täällä blogissa aiemmin asiasta huudellut, mutta Maaike on siis Hollannin ajoiltaan toisen premien tamma ja lisäksi sillä on sport-titteli. Me olimme siis liikkeellä lähinnä kokemus- ja hupimielessä (eli ei niinkään business, vaan ihan pleasure tämä reissu), mutta olisihan se ensimmäinen premie ollut ihan kiva saada... ;) No vitsit sikseen. Maaike suoriutui ihan älyttömän hyvin, oli upean näköinen juostessaan ja käyttäytyi todella kiltisti. Käynnissä se oli tosi rentona ja piti päätä rennosti alhaalla. Mukavaa vaihtelua handlereille kun varsinkin nuoremmat tammat olivat vähän... reaktiivisempia. :D No, ei tullut ensimmäistä premietä mutta ai että oli hienoa nähdä Maaike siellä niin ihan ammattilaisena. On se upea hevonen!

Jag vet inte om jag har skrivit förut, men när Maaike bodde i Holland har hon fått andra premie och hon har också blivit sportförklarad. Så vi åkte till premieringen främst för att få erfarenhet och en upplevelse, men visst skulle det varit lite kul att få en första premie... ;) Skämt o sido. Maaike var helt underbar, sjukt fin när hon sprang där och hon var så snäll. Hon var avslappnad och lugn i sin skritt och visade en fin gångart där. Måste varit trevligt för handlern att leda en lugn häst efter alla unga spralliga ston. :D Det blev alltså ingen första premie, men det var så härligt att se Maaike där som ett värsta proffs. Hon är en helt underbar häst alltså!

9 sep. 2016

Destination: Frieser Premiering 2016!


Täällä ollaan ihan lähtökuopissa ja tunnelma on hieman jännittynyt, sillä ihan kohta suuntaamme Maaiken kanssa kohti Skövdeä, Grevagårdenia ja Frieser Premieringejä! Suomeksi sanottuna siis friisinäyttelyihin, friisipremierinkeihin tai satuhevoskarkeloihin. Kuitenkin, kyseessä on siis tapahtuma jossa friiseille jaetaan premieitä ja arvosteluja. SFHF:n sivuilta löytyy lisää tietoa tapahtumasta ja osallistujista - LINKKI. Nopealla googlettamisella löysin muutaman linkin jossa on (englanniksi) vähän enemmän tietoa. Friesian info/Tanbark Acres ja FHAGBI:n infoläpyskä. Maaikella on ennestään Hollannin ajoilta II premie. Ykkösen saamiseen vaaditaan käsittääkseni aika paljon eikä sitä nyt ääneen oikein uskalla sanoa toivovansa. ;) Me otamme reissun ihan puhtaasti kokemuksena ja elämyksenä, nautimme upeista hevosista ja pidämme hauskaa. :)

Raportoin reissun päältä Snäppiin/Snapchatiin josta minut löytää nimellä rossew. Instagramiin tulee varmasti myös jotain tilannepäivitystä niin kuvien kuin Storiesin muodossa, sieltä löydät minut nimellä @ridelovelaugh.


Kuvituksena kuvia tiistain peltoratsastukselta jolloin teimme ihan kaikkea mahdollista - rallitimme täyttä laukkaa, hyppäsimme ja harrastimme myös vähän kouluratsastusta. Ihan parasta kun pääsee yhdellä kerralla tekemään kaikkea! ;)

Yritän ohjeistaa kuvaajalle sopivaa paikkaa. Taivaalla?
Eka laukkapätkä mennään aina vähän varmistellen ja maisemia tutkien, jossain voi olla mörkö.
Mutta sitten - hanaa!!
Liian nopea kameralle...
Piruetti? Ei, (kiito)laukannosto. Ei tarvita kuin pieni muutos istunnassa niin Maaike ampaisee eteen.

Pienempi ilmanvastus kun korvat ovat taaksepäin.

Tosiaan, hurjastelumoodi iski päälle ja uskalsin tulla tämän hurjan esteen. Voin vannoa sen olleen paljon isomman näköinen selästä käsin. :D Nyt vähän naurattaa, mitäköhän tolla on korkeutta, 40 cm? Ja jalustimetkin olivat mukamas niin lyhyet. Hehe.


Ei tyylillä niin väliä, kunhan on intoa! Maaike tuli esteelle korvat hörössä, hyvällä laukalla ja pinkaisi sujuvasti yli. En usko, että se olisi vuosi sitten hypännyt näin vaivatta ja rohkeasti näin "pelottavan" esteen! Silloin oli tavallinen okserikin suuri hirvitys.




Aika nopeasti pidensin jalustimet takaisin tuttuun turvalliseen pituuteen. Maaikella on ihan tosi kiva tuuppailla tuolla pellolla (Båtiksilla), oma moottori toimii (okei, välillä vähän turhan hyvin ja ulkolapa meinaa lähteä karkuun) ja kuvausmaisematkin ovat huomattavasti esteettisemmät kuin kentällä.





Välillä ihmettelen miten saan väännettyä itseni tällaisiin asentoihin. Yritän muka niin kovasti keskittyä käyttämään vatsalihaksia ja istumaan suorassa, mutta jostain se notkoselkä kuitenkin tunkee esiin ja vasen käsi elää omaa elämäänsä. Ei oo helppoa. :D Sain pari vuotta valmentajalta ohjeeksi istua kunnolla takakenossa ("tänk att du sitter i en solstol"), sillä siihen aikaan oikeasti könötin etukenossa ja kun luulin olevani pahasti takakenossa, istuinkin suorassa... ;) Voisin tähän myös nyt selitellä miten Maaiken isot liikkeet ja en oikeasti ole raskaana, mutta kukaan ei usko kun paska ratsastaja yrittää keksiä selityksiä. Ja ei, oikeasti en ole raskaana. Ratsastajana vain huono notkoselkä jolloin läskipötsi ilmaantuu.



Tosin näkyy se läskipötsi ilman sitä notkoselkääkin. ;)

Ai että mä tykkään tästä hevosesta! <3

Maaikesta irtosi kuitenkin todella mukavaa liikettä. Niin mukavaa, että noi Kingslandin housut eivät olleet ihan paras väline tähän ratsastukseen. Liukkaat kuin saippua. :D 

Once you go black you never go back. ;)

Outfit:
Kypärä - Lamicell
Paita - HM
Hanskat - Roeckl
Housut - Kingsland
Saappaat - Mountain Horse
Kannukset - Lorenzini




Sori kuvatulvasta. Tosin kuvia rakastavana ihmisenä tykkään itse katsoa tällaisia postauksia, mutta ymmärrän jos joku ärsyyntyy. Smaken är som baken. :) Nyt vedän nopeasti lounaan naamaan ja sitten lähden tallille pakkaamaan kamoja ja lastaamaan hevosta! Seuraa menoa siellä Snapchatissa ja/tai Insagramissa jos friisikarkelot kiinnostavat, linkit löydät postauksen alusta.

Loppuun vielä ravipätkä tiistailta. Latasin tämän kännykän kautta, joten laatu jäi valitettavasti matkan varrelle enkä ehdi nyt lataamaan sitä uudestaan tietokoneen kautta. Ehkä parempi niin, eipähän näy istuntavirheet niin tarkasti. ;)

Hauskaa viikonloppua kaikille! :)