31 maj 2016

Uusia kavereita ja koulutreeniä

Taas on viikko mennyt ihan sairaan nopeasti! Mihin tämä aika oikein katoaa. Huomenna on jo kesäkuu, torstaina mulle tulee vuosia lisää mittariin ja viikon päästä onkin jo kesäloma sekä Suomen reissu. Apua, ikä- ja aikakriisi sekä -stressi! Mua piinaa myös aivan K-A-M-A-L-A siitepölyallergia ja vieressä oleva nenäliinapino kasvaa eivätkä lääkkeet meinaa auttaa. Yritin nauttia lämpimästä kesäpäivästä ulkona mutta käytettyäni puolet vessapaperirullasta niistämiseen näin parhaaksi paeta pölymäärää sisälle. Masentavaa. Mutta mitä tänne taas kuuluu ja mitä on ehtinyt tapahtumaan?

Viime viikolla kävin kuvaamassa yhtä kaveria hänen super söpön poninsa kanssa ja lähipäivinä saan kuvat valmiiksi jolloin julkaisen ne myös täällä blogissa. Instagramissa näitä kuvia onkin jo näkynyt. Tänään ja lauantaina mulla on taas kuvauskeikat joten tekemistä sekä muokattavaa riittää. Olen kyllä tosi iloinen, että kuvaustilauksia on tullut näin paljon. Olen saanut hurjasti lisää kokemusta sekä uutta materiaalia "portfoliooni"! Nyt tulevalla Suomen reissulla mulla on myös muutama kuvattava tiedossa, toivottavasti huono sää ei estä näitä.

Pakko kai se on myös julkisesti täällä sanoa, että Topanga ei luultavasti ainakaan hetkeen blogissa tule näkymään, jos enää ikinä. En kerro edes uteliaimmille tämän enempää sillä se ei ole minun hevoseni. Topangan "korvaavat" samalla tallilla asuvat Dee ja Rozzie joista Dee kaipasi vakituista vuokraajaa ja vuokraan sitä nyt kouluratsastukseen kerran viikossa, kun taas Rozzie on vanha tuttavuus. Se sama tamma jolla ratsastin rataharjoituksissa kevättalvella ja jonka kanssa olen autellut silloin tällöin. Se on todella hieno sekä laadukas 6-vuotias estehevonen, ja autan sen liikutuksessa nyt epäsäännöllisen säännöllisesti kunnes omistaja saa sen myytyä. Jos etsit kilttiä, laadukasta, kaunista ja hyväsukuista estetammaa, laita mulle meiliä! :) Rozzie on täydessä kisakunnossa ja kisaa tällä hetkellä 120 cm.

Dee taas on todella mukava 8-vuotias hollantilainen esteruuna joka yllätti mut hyvällä ratsastettavuudellaan! Myönnän, olen vähän ennakkoluuloinen aina istuessani estehevosen kyytiin - monet ratsastamani estehevoset tai "estehevoset" kun ovat olleet vähän... No, huonosti ja "sinne päin" ratsastettuja. Joten oli todella positiivinen yllätys kun koeratsastus meni niin hyvin ja Dee oli pehmeä, miellyttävä ratsastaa sekä tasapuolisesti hyvä ja herkkä molempiin suuntiin. Tällaisten hevosten vuokraajana on aina kiva olla kun voi vaan omana vuokrauspäivänään istua kyytiin ja nauttia menosta eikä tarvitse laittaa säätöjä kohdilleen ja tehdä kaikkea alusta asti. Ihan mukavaa vaihtelua siis olla vain "perus vuokraaja". :D

Lisäsin näistä lyhyet esittelyt "Muut hevoset"-sivulle. En usko, että näistä ihan hirveästi juttua tänne blogiin tulee mutta tiedättepähän mitä hevosia tarkoitan sitten kun nimet täällä vilahtavat. Topangan sivua en ainakaan vielä poista sillä eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin tilanne kehittyy.

Ratsastuskuvat ovat about kuukauden takaa, nyt täällä on tietysti jo ihan kesä!

Maaiken kanssa on mennyt ihan todella hyvin ja meillä on ensi viikon maanantaina kauden viimeiset kisat. No, eipä tämä kisakausi oikein ehtinyt edes alkaa kun ei kyytiongelmien takia päästy kuin kotitallin järjestämiin kisoihin. Syksyllä sitten! ;) Nämä ovat ihan vaan seuranmestaruudet joissa mä ratsastan ulkopuolisena pay'n'riden/rataharjoituksen sillä en kuulu tänä vuonna tähän seuraan. Mennään Maaiken kanssa se vaikein helppo B, LB:3 ja en voi kieltää etteikö mua jännittäisi ja vähän myös pelottaisi sillä tiedän ettei se tule olemaan helpoin rata meille. Varsinkin viime kisojen epäonnistuneen helpon C:n jälkeen ei ole itseluottamus kovin korkealla. :D Mutta en aio nyt antaa periksi, tämä on paras mahdollinen tilaisuus kun saa treenata kotona sitä vähän vaikeampaa rataa.



Olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa tuomarisihteerinä oman seurani koulukisoissa. Kirjoitin ponien helpon A:n ja oli kyllä tosi hyödyllistä ja opettavaista! Tuomari oli ihan mielettömän hauska tyyppi ja kommentoi ponien söpöyttä ja hyräili musiikin mukana. Ihan loistava tilaisuus koulutuupparille päästä kuulemaan tuomarin kommentteja vierestä. Oletko ollut sihteerinä joskus? Suosittelen!



Kisojen jälkeen kävin ratsastamassa Maaiken. Mun oli tarkoitus treenata sitä LB:3 rataa ulkokentällä. Se on pitkä rata joten ei onnistu meidän pätkämaneesissa... No, ratsastuskoululla oli jotain ylimääräisiä estevalmennuksia joten jouduin menemään maneesiin. Olin jostain syystä ihan sairaan väsynyt ja ajattelin etten tällä kerralla tee mitään muuta kuin vähän keventelen ja ratsastan kaikki askellajit läpi. Onneksi piristyin sitten ja lopputuloksena oli ihan mieletön treeni.



Päätin treenata laukkasiirtymisiä, pysähdyksiä ja keskiaskellajeja - kaikki siis meidän heikkoja kohtia ja kisojen kompastuskiviä.

Mä olen ratsastaja joka voi ratsastaa joko tosi hyvin tai huonosti oikeastaan päättämällä ja psyykkaamalla. Tähän pitäisi varmaan sanoa, että valitettavasti. Se on se motivaatio. Ihan oikeasti, ärsyynnyn usein itseeni tajuttuani taas jääneeni matkustelemaan ja ongelman ratkaisemisen sijaan vain valitan ja keksin tekosyitä. Monesti on käynyt niin, että tuskailen puolet ratsastukseta ettei hevonen muka toimi ja miksen mä nyt osaa mitään. Sitten joku sanoo päässä naks ja sen hetken päästä ollaan kuin eri ratsukko.

Tällä kerralla laitoin aivot heti alkukäyntien jälkeen ON-asentoon. Ratsastin jokaisen siirtymisen ja kulman ajatuksella, käytin istuntaa. Ehkä meillä molemmilla oli hyvä päivä, mutta Maaike liikkui tosi hyvin. Tein paljon laukannostoja kulmissa F:ssä ja H:ssa, LB:3 radassa laukannostot tulevat niissä pisteissä (eikä "vid" tai "nära" kuten C:ssä) joten ihan hyvä tehdä täsmällisiä nostoja treenissä. Maaike teki paljon hyviä nostoja ja lopuksi se oli niin herkkä laukka-avuille (tai sitten se ennakoi niitä samoja kulmia), että se nosti laukat ihan vaivatta. Raviin siirtymiset olivat tosi hyviä ja pehmeitä, se on kehittynyt niissä tosi paljon. :)

Keskiravissa ja -laukassa Maaike innostui aika paljon (hyvä!) ja muutaman diagonaalin jälkeen se teki lisäykset ihan itsestään ja oli aivan innoissaan. :D LB:3 radassa on kaksi keskiravia ja kaksi keskilaukkaa. Jos saan esitettyä kisoissa ne samalla powerilla ja vauhdilla niin hyvä juttu! Luultavasti en, sillä luultavasti Maaike on taas yhtä jännittynyt ja liikkuu kuin täi tervassa kuten viimeksi. Huomaatteko tän mun asenteen? Wää... Liikaa negatiivista ajattelua (tai mä sanoisin kylläkin että realismia :D), mun pitäisi nyt yrittää psyykata itseni onnistumismoodiin ja ratsastaa kuten mä ratsastan treeneissä. No tällaista tää on...



Huomenna ja sunnuntaina treenataan sitten täysiä maanantain kisoja varten ja perjantaina ratsastan Deellä. Tästä viikosta tulee kiva! :)

27 maj 2016

Suomen ja Ruotsin eroavaisuudet, osa 3

Näitä Suomen ja Ruotsin eroavaisuuksia oli niin helppo bongata ensimmäisen vuoden aikana, mutta nykyään en enää yhtä usein huomaa/tajua eroja tai sitten olen jo kertonut kaiken. Ensimmäisestä postauksesta löytyy enemmän niitä suuria sekä selkeitä eroja kun taas toisessa osassa menin ehkä hieman enemmän yksityiskohtiin. Tämä kolmas osa antaa teille ehkä vielä enemmän yksityiskohtaisen näkökulman näin mamun/pamun silmin ja näitä onkin tullut kerättyä puhelimen muistiinpanoihin jo melkein vuoden verran.

Edelliset osat löydät täältä:

Mulla ei ole valitettavasti aiheisiin sopivia kuvia, joten sekalaiset heppakuvat tältä vuodelta saavat kelvata.




RAKKAUDENTUNNUSTUKSET


Täällä eivät isot ja raavaat miehet pelkää jakaa rakkaudentunnustuksia omalle kullalleen. Vieläkin näin kahden vuoden jälkeen järkytyn/yllätyn kun kuulen esimerkiksi bussissa jonkun pusuttavan puhelimeen kovaan ääneen. :D Tämä on tietysti ihan asia, mutta ainakin oman otantani mukaan aika isokin kulttuuriero Suomeen verrattuna. 

HEDELMIEN PUNNITUS

Jos et tee ostoksiasi self-scannerilla voit huoletta unohtaa hedelmien punnituksen! Kassa punnitsee ne puolestasi. En tosin vielä ole ymmärtänyt miten kassa erottaa esimerkiksi ruotsalaiset tomaatit espanjalaisista. Suomessa käy sitten tietysti niin, että ainakin puolet kauppakerroista unohdan punnita hevi-tuotteet...



PIKKUJOULUT

En tiedä olenko päässyt sivistyneeseen seuraan, mutta olen ollut firman pikkujouluissa (Julbord = joulupöytä) nyt kahdesti enkä ole kummallakaan kerralla nähnyt työkavereitani humalassa. Kukaan ei ole tanssinut pöydällä tai oksentanut jukkapalmuun... Olenkin useasti huvittanut svenssoni-työkavereitani kertomalla tarinoita suomalaisista pikkujouluista. 



SMALL TALK

Olen edelleen vähän kujalla kun minulle esitetään periruotsalainen hyvääpäiväntoivotus "Är det bra?". Koko ensimmäinen vuosi meni opetellessa, että tähän kysymykseen ei vastata mitään muuta kuin "Jo, själv då?" eikä kumpaakaan keskustelun osapuolta yleensä voisi vähempää kiinnostaa onko toisella asiat hyvin vai ei. Liian useasti olen alkanut kertomaan bussin myöhästymisestä ja kissan oksennuksesta enkä ole ymmärtänyt tämän olevan vain toinen tapa sanoa "God morgon". Olen myös sikäli vähän suomalaisen mentaliteetin omaava, että aika ajoin on päiviä jolloin ei jaksaisi yhtään kiinnostaa harrastaa tekopirteää small talkia ja ihastella auringonpaistetta tai keskustella Solsidanin uusimmasta jaksosta.


BUSSIT

Nyt mulla on toki ainoastaan kokemusta oman paikkakunnan liikenteestä joten johonkin muuhun kaupunkiin tämä ei ehkä päde ollenkaan. Mutta bussikuskit ovat täällä yleisesti jos ei todella mukavia, niin ainakin perusystävällisiä! En ole kertaakaan nähnyt bussin kiilaavan autoilijan eteen vaan kuskit odottavat sopivaa rakoa (vaikka autoilla onkin väistämisvelvollisuus), 90 % kuskeista hymyilee ja tervehtivät iloisesti. Muut autoilijat myös kunnioittavat busseja ja bussikaistoja todella hyvin. Aamuruuhkassa KUKAAN ei aja moottoritien bussikaistaa vaikka liikenne seisoo.



PÄÄSIÄIS- JA JOULUKARKIT

Suomessa erikoiskarkkihyllyt ilmestyvät jo pari kuukautta ennen pyhiä, ne notkuvat erilaisia suklaarasioita ja karkkipusseja ja kaikkea on ja vielä enemmän. Ruotsissa karkit ilmestyvät kauppoihin ehkä kolme viikkoa ennen juhlaa ja jouluisin löydät hyvällä tuurilla kahta eri Fazerin laatikkoa, Aladin + Paradis konvehtirasioita, Lindtin suklaata (mitä nyt saa ympäri vuoden) sekä Juleskumia. Jipii. Sukulaiset ja ystävät ovatkin aina varsinkin pääsiäisenä uhrejani ja saavat hamstrata mm. Pupuneidin hedelmärakeita mulle varastoon. :D


MURTEET

Suomessa on vähän noloa puhua jotain murretta, varsinkin jos on kotoisin Turusta. Tuntuu myös siltä, että suurin osa suomalaisista puhuu "yleiskieltä" vai mikä sen nimitys onkaan. Täällä Ruotsissa on jokaisessa kaupungissa (tai ainakin maakunnassa) oma murteensa eikä tarvitse mennä kuin 150 km Tukholmasta länteen niin jo kuulee ihmisestä hänen olevan kotoisin Östergötlandista. Myös multa löytyy pieni murre vaikka siitä onkin parikymmentä vuotta kun asuin kotipaikkakunnallani ja olenkin yllättävän monta kertaa saanut kuulla puhuvani Gävlemålia



TRAKTORIAUTOT

Mikäli vihaat mopoautoja, niin odotapa kunnes kohtaat Ruotsissa traktoriauton - amisautoista pahin laji. Vai löytyykö näitä jo Suomesta? Kyseessä on siis tavallinen auto (yleensä vanha ruma Volvo), mikä on tuunattu traktoriksi jolloin 15-vuotias Janipetteri saa ajaa sitä. Ne haisevat, pörisevät kovaan ääneen ja kulkevat max 20-30 km/h aiheuttaen hirveän jonot kapealla ja mutkaisella maantiellä. Argh. Mieluummin se mopoauto kuin tämä.


KERROSTALOT

Suomessa kerrostalossa asuvien osoite on yleensä muotoa "Mallitie 28 B 17", mutta täällä jokaisella rapulla on oma numero eikä asuntojen numero (yleensä muotoa "lgh 1615") ole ollenkaan mukana postiosoitteessa vaan postimies tuo postin perille sukunimen avulla. Ehkä jossain on poikkeuksia, mutta mulle tämä aiheutti paljon hämmennystä muutettuamme kerrostaloon.

23 maj 2016

Photoshoot: Release the force

Onko mitään hienompaa kuin vapaana laukkaava kaunis, kiiltävä friisiläinen?
Nyt on pakko kyllä olla vähän puolueellinen ja sanoa, että ei terve Maaike on kyllä UPEA hevonen! Siitä jos mistä saa myös upeita kuvia. Kuvausolosuhteet olivat tässä kuusien reunustamassa tarhassa hieman haastavat sillä musta hevonen hukkui helposti taustaan. Kaiken lisäksi kokeilin kuvata ehkä vähän turhan pienellä aukolla, mutta hei kokeilemalla sitä oppii!

Mikä kuva on mielestäsi hienoin?

Finns det något finare än en underbart vacker, svart och glansig frieser?
Jag måste vara lite partisk och säga att Maaike är en så oerhört SNYGG häst! Och hon är en dröm att fota. Det var dock inte så lätt att fota i den här hagen som är omringad av granar då en svart häst lätt försvinner i bakgrunden. Och på toppen av allt hade jag ett lite för lågt bländartal, men hej, övning ger färdighet!

Vilken bild tycker du är finast?

1
2
3
4
6
7
9
10
11

22 maj 2016

Photoshoot: Kukkakissa

Kissakuvat tekevät onnelliseksi!

Varsinkin kun mallina on maailman suloisin Tahvo. ;) Meidän laiskasta sisäkissasta on tullut kunnon peto. Ihan vapaaksi en uskalla sitä ulos päästää joten se ulkoilee n. 10-20 m narussa valvonnan alaisena. Siitä huolimatta se on nyt reilun viikon sisällä onnistunut pyydystämään kolme hiirtä. Ihan uskomaton tyyppi, en olisi uskonut sillä se on ollut koko elämänsä (8 vuotta) sisäkissa, toki sen ohessa se on käynyt säännöllisesti ulkona valjaissa. Täällä meidän nykyisessä kodissa se voisi periaatteessa olla ulkonakin, mutta en uskalla ottaa sitä riskiä vaikka meillä ei vilkkaasti liikennöityjä teitä lähellä olekaan. Mutta merikotkia ja kettuja löytyy sitten sen edestä... 

1
2
3
6
7

Mikä kuvista oli sinun mielestäsi hienoin?

21 maj 2016

Ilman satulaa ekaa kertaa kolmeen vuoteen

Mun on aina vähän vaikea sanoa EI jos tulee tilaisuus päästä ratsastamaan. :D Varsinkin eilen... Sain työpäivän jälkeen tekstarin, että mikäli haluan saan mennä ratsastamaan Maaikella kun kukaan muu ei ehdi. Kaikki tallihommat oli kuitenkin tehty! Ai että mitä luxusta, eihän siihen voinut vastata ei. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja kaikkea muuta kliseistä kevätfiilistelyä oli ilmassa. Viimeisimmässä TBT-postauksessa kerroin mieleni tekevän ratsastaa ilman satulaa ja nyt päätin toteuttaa tämän mieliteon. Mä en tosiaan ole ratsastanut ilman satulaa oikeastaan kolmeen vuoteen. En laske tähän mukaan 20 minuutin kävelymaastoa... Joten kyllähän mua vähän jännitti. En ole tippunut neljään vuoteen joten tässä olisi ollut hyvä sauma katkaista putki. ;)

Tukkajumala ♥

No ei katkennut putki, onneksi. Sen sijaan homma tuntui yllättävän helpolta ja kivalta, mitä nyt klipatun hevosen karvat kutittelivat vähän epämiellyttävästi ratsastushousujen läpi... Käveltiin ensin maastossa parikytä minuuttia ja uskaltauduin jopa ravaamaan lyhyen pätkän. Maaike oli tosi kiltti ja tasainen. Kerran se tosin jännittyi vähän ja teki pienen sivuloikan kun pusikosta juoksi esiin kettu.



Lässytiläälää-selostuksen jälkeen vaihdettiin metsä ulkokenttään ja no, olihan se aika mielenkiintoista ratsastaa ilman satulaa. Ihan hyvä tasapaino mulla on mutta pari kertaa meinasin jatkaa eri suuntaan kuin Maaike. Taidan virallisesti olla tätiytynyt. Oi niitä aikoja kun teininä laukkailtiin menemään ilman satulaa, pelkkä riimunnaru ohjana eikä edes haitannut vaikka sieltä muksahdettiin ojaan ja hevonen laukkasi takaisin talliin. Nyt kun seuraavan vuosikymmenen pyöreät kolkuttelevat ovella vähän ahdistavaan malliin niin tuollainen touhu ei tulisi mieleenkään.

Ei tehty kentällä mitään mistä kannattaisi sen enempää kertoa. Mulla oli täysi työ pitää itseni hyvässä asennossa ettei Maaike kummastele mun kummallisia istunta-apuja. Se oli nimittäin heti kiltisti pysähtymässä jos vähänkään heilahti painopiste eteen. Suuri huomionarvoinen ja positiivinen asia oli kuitenkin se, että laukka nousi paljon paremmin istunnalla kuin yleensä! Ja pieni harmittava juttu tässä ilman satulaa humputtelussa oli etten oikein saanut vasempaan kierrokseen täydellistä fiilistä ja jopa hyvän pyöreän ympyrän tekeminen vasempaan oli aika vaikeaa. Tallikaveri oli kiltti ja kuvasi meidät videolle. Tuollainen jännittävä reilu kolmeminuuttinen ympyrällä pyörimisestä. Kun olet nähnyt ensimmäisen minuutin olet nähnyt kaiken. Eikä näitä mun biisivalintoja kannata ottaa vakavasti, laita vaikka mutelle. ;)


Hauskaa viikonloppua!

18 maj 2016

Bloggajan blokki - Blockad


Writer's block.

Puolen vuoden ajan olen julkaissut keskimäärin 22 postausta kuukaudessa, 5½ postausta viikossa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siltä, ettei minulla ole mitään sanottavaa. Päässä on kyllä asioita mistä haluaisin kirjoittaa ja luonnoksista löytyy yli kymmenen postausaihetta. Joko minulla ei ole aikaa istua alas ja kirjoittaa näistä aiheista tai jos yritän, ei ajatus kulje tai tekstiä synny.

On asioita joista haluaisin tänne avautua mutta tunnen blogimaailmaa tarpeeksi tietääkseni, että kaikkea ei kannata kertoa. Bloggaajana olen mielestäni rehellinen ja avoin mutta samalla haluan pitää jonkinlaisen rajan sen kanssa mitä tänne julkaisen. Blogiani lukee kuitenkin päivittäin monta sataa minulle täysin tuntematonta ihmistä ja näiden joukkoon mahtuu ikävä kyllä myös niitä vähemmän mukavia tyyppejä. Olen aina halunnut pitää blogin kommentoinnin avoinna kaikille, myös anonyymeille. 99% blogiini tulevista kommenteista ovatkin asiallisia ja kivoja, mutta sitten on eräs (eräät?) henkilö joka on ottanut asiakseen kommentoida samalla tunnistettavalla tyylillä anonyymisti joka toiseen postaukseen. En tiedä mitä tässä on takana. Halu näpäyttää ja nolata? Katkeruus tai kateus? Viha tai halu tuottaa pahaa mieltä? Oma huono olo ja epävarmuus? Olen ottanut sen linjan, etten enää julkaise tällaisia anonyymikommentteja. Osaan ottaa kritiikkiä vastaan mutta tiettyjä kommentteja en todellakaan osaa ottaa vakavasti saati näe tarvetta vastata niihin kun takana on (luultavasti) yksi ja sama henkilö joka ei uskalla kommentoida omalla nimellään.

Under ett halv års tid har jag skrivit i snitt 22 inlägg i månaden, 5½ inlägg i veckan. Nu för första gången på länge känns det som att jag inte har nåt att säga. Jag har många idéer och saker som jag skulle vilja skriva om men antingen har jag inte tid eller sen när jag väl sitter ner och försöker skriva vet jag inte vad jag ska skriva.

Det finns saker som jag skulle vilja berätta er men jag känner bloggvärlden tillräckligt nog så att jag vet att det inte är så smart att dela med sig allt. Själv tycker jag att som bloggare är jag öppen och ärlig men samtidigt vill jag ju ha en gräns vad jag skriver här och inte. Flera hundra läsare klickar sig in i bloggen varje dag, dom flesta känner jag inte alls och tyvärr så finns det alltid några skitstövlar bland alla guldkorn. Jag har alltid velat att alla kan kommentera, också anonyma. 99 % av alla kommentarer som jag får i min blogg är trevliga men sen finns det en (eller fler?) som skriver en bitter kommentar med samma stil i varannan inlägg. Jag vet inte vad som ligger bakom detta. Kanske vill hen förödmjuka eller knäppa till? Eller är bitter eller svartsjuk? Hatar mig eller helt enkelt bara vill göra mig ledsen? Är själv missnöjd med sitt liv eller osäker? Jag har bestämt att jag ska inte publicera såna här kommentarer längre. Självklart kan jag ta emot kritik men det finns vissa kommentarer jag inte kan ta seriöst eller ser någon poäng att svara på när det är (förmodligen) en och samma människa som inte vågar kommentera med sitt eget namn.


Nyt on avautuminen avauduttu. Ei mun oikeasti ollut tarkoitus tästä asiasta valittaa sillä en yleensä ole se bloggaaja joka selittelee tekemisiään tai ottaa nokkiinsa kommentoinnista. Anonyymikommentointi tulee olemaan mahdollista myös jatkossa ja jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Tämä on kuitenkin minun blogini ja haluan pitää kokonaisuuden positiivisena ja rakentavana. Jos sinulta ei löydy muuta sanottavaa kuin katkeraa piikittelyä etkä uskalla sanoa sitä omalla nimelläsi, pidä jooko tällainen kommentti omassa päässäsi. ;)

Så, det var det. Egentligen skulle jag inte klaga om det här, jag är inte den bloggaren som förklarar sig eller blir sur över kommentarer. Också i fortsättningen kommer det vara möjligt att kommentera anonymt och alla har rätt till en åsikt. Men det här är min blogg och jag vill att helheten är positiv och uppbyggande. Så om du inte har något annat att säga än en bitter, sur kommentar och inte vågar säga det med ditt eget namn så kan du hålla den kvar i ditt lilla huvud. ;)



Näitä kuvia katsottuani halusin kertoa myös teille kuinka kiitollinen ja onnellinen olen siitä, että saan kuulua "Team Maaike"-tiimiin. Maaiken omistajasta on tullut minulle erittäin hyvä ja rakas ystävä - melkein varaäiti. Maaike on kehittynyt todella paljon samalla kun myös jokainen meistä sen ratsastajista on kehittynyt. Saan paljon kiitosta omasta hyvästä ratsastuksestani ja tunnollisuudestani. Kissa se kiitoksella elää ja niin edelleen... :) Muutama vuosi sitten en osannut edes haaveilla tällaisesta tilaisuudesta! Meillä on yhdessä tiiminä todella mukavaa ja ratsastamme samalla tyylillä. Kummallakin on omat heikkoutensa ja vahvuutensa juuri sopivissa mittasuhteissa niin, että täydennämme toisiamme. Uskallamme antaa toisillemme rehellistä palautetta, jakaa sekä onnistumiset että epäonnistumiset ja myös minun mielipidettäni sekä toivomuksiani kuunnellaan sekä arvostetaan. Tunnen oikeasti olevani tärkeä osa kokonaisuutta enkä vain se välttämätön paha joka auttaa kattamaan tallivuokran.

Tiedän varsin hyvin oman tasoni ratsastajana ja sen, etten todellakaan ole mikään maailman taitavin. Siitä huolimatta olen päässyt näinkin "pitkälle", ilman omaa hevosta tai edes virallista vuokrahevosta. Liikutettavia hevosia olisi enemmän kuin itselläni on aikaa! Oikea asenne, nöyryys, rehellisyys sekä tunnollisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia tällaisena sijaisratsastajana, liikuttajana, apukätenä mitä minä milloinkin hevosen omistajalle olen.

När jag såg dessa bilder ville jag berätta också till er hur tacksam och lycklig jag är över att jag får vara med i Team Maaike. Maaikes ägare har blivit en väldigt god och kär vän till mig - lite som en låtsasmamma. Maaike har gått framåt samtidigt som alla vi hennes ryttare har blivit bättre. Jag får mycket positiva kommentarer om min goda ridning och noggrannhet. Och bara för några år sen kunde jag inte ens drömma om en sån här möjlighet! Vi har det väldigt trevligt som ett team och vi rider ganska likt varandra. Båda har vi våra svagheter men tillsammans kompletterar vi varandra. Vi vågar vara ärliga åt varandra, ge ärliga kommentarer och delar med oss både det goda och dåliga. För första gången känner jag mig som en viktig del av helheten och inte bara den nödvändiga medryttaren som får ta allt skit.

Jag vet mycket väl hur jag är som ryttare och att jag inte är något nära fullkomlig. Trots det har jag kommit så här pass "långt", utan egen häst eller ens en officiell medryttarhäst. Det är faktiskt så, att jag blir hela tiden erbjuden att rida fler hästar än vad jag har tid med! När man har rätt inställning, är ödmjuk, ärlig och noggrann så blir man uppskattad som medryttare/skötare/vad som helst.


Kesä on (melkein) täällä, lomafiilis alkaa jo nostamaan päätä ja elämä on suurimmaksi osaksi mukavaa. ;) Ehkä senkin takia jutut kuivuvat kasaan. Haluatteko te auttaa ja kertoa mitä te haluaisitte lukea tai nähdä? Erikoispostauksia, tietynlaisia kuvia, videoita, tarinoita, treenaamista, Ruotsia tai ruotsia, you name it.

Sommaren är (nästan) här, semesterkänslan smyger på och livet känns trevligt för det mesta. ;) Kanske precis därför känns det som att det inte finns något att skriva om. Vill ni hjälpa mig och berätta vad ni skulle vilja läsa om eller se? Specialinlägg, en viss typ av bilder, videos, historier, träning, Sverige eller svenska, you name it.

13 maj 2016

Photoshoot: Kohti valoa

Poseerauskuvia, aina vain poseerauskuvia. ;)
Sori, mutta näitä asiakkaani useimmiten haluavat. Yhteiskuvia rakkaan hevosensa kanssa. Ainut mitä minä valokuvaajana voin tehdä, on saada aikaan kuvia joissa on kaunis valo, harmoniset värit ja sopiva tarkkuus/terävyys. Vaikka näitä kuvia on välillä vähän tylsä räpsiä, niin teen silti parhaani ja yritän luoda kuviin kauniin tunnelman. Nämä kuvat otin viikonlopun kuvausreissulla ja vaikka aluksi sopivan kuvauspaikan ja valon löytäminen oli hieman haasteellista laskevan auringon takia, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Kevään ensimmäisten, vaaleanvihreiden lehtien läpi siroutuva vastavalo on niin kaunis.

Malleina toimivat Cecilia ja Lina, hevosina tammat Alva + Heysan sekä ruuna Alfred. Kiitos!

Mikä kuvista on mielestäsi paras?

1
2
3
4
5
6
7
8

12 maj 2016

Throwback Thursday: Toukokuu/Maj

Vuosi on mennyt ihan hurjan nopeasti ja nyt on vuorossa Throwback Thursday-postaussarjan viimeinen osa. Toivottavasti olette tykänneet näistä postauksista! :)

Det har gått ett år igen och det är dags för det sista inlägget i Throwback Thursday-serien. Hoppas ni har gillat dessa inlägg! :)

Tässä linkit edellisiin osiin:
Här har ni länkar till alla delar:



2006
Oi mitä nostalgiaa... Teinityttö ja Make-makkara! :D Make oli mulla ylläpidossa monta kesää ja sen kanssa tuli vietettyä ikimuistoisia päiviä.

Vilken nostalgi... Tonårstjejen och Make-korven! :D Jag hade honom på foder flera somrar i rad och fick lära mig mycket.


2010
Ruudulliset ratsastushousut olivat kovin IN 2010-luvun taitteessa. Muistaako joku? ;) Tässä kuvassa upeaakin upeampi vuokrahevoseni, arabiori Mel Veraz eli Verkku. Hevonen, joka opetti mulle ihan mielettömän paljon!

Rutiga ridbyxor var inne i början av 2010-talet. Kommer ni ihåg? ;) På bilden är den underbara arabhingsten Mel Veraz, Verkku som var min medryttarhäst. En häst som lärde mig oerhört mycket!


2011
Monitoimiponi, eestinponiruuna Aspar ja huuuurja este! Liikutin Asparia muutaman kuukauden. Mitä tuo valkoinen kuvassa näkyvä on?? Lunta toukokuussa?? Apua.

Allroundponnyn, estniska ponnyn Aspar och ett stort hinder! Jag red Aspar under några månaders tid. Vad är det där vita som syns på bilden?? Snö i maj? Usch.


2012
Jokainen hevonen on opettanut mulle paljon ja vienyt mua eteenpäin ratsastajana, mutta Masan selässä sain ensimmäistä kertaa tuntea millaista on ratsastaa osaavalla ja isoliikkeisellä kouluhevosella. Ne hetket kun sen sai oikeasti liikkumaan rehellisesti ja pääsi siihen "keinuhevosraviin" olivat aivan mielettömiä.

Alla hästar har lärt mig något och utbildat mig som ryttare, men Masa var den första hästen jag fick känna på hur det är att rida en välskolad dressyrhäst med stora steg. Dom stunderna jag fick honom att röra sig i en bra form och trava fram i sin "gunghästtrav" var helt oslagbara.


2013
Tämän kuvan nähdessäni mulle tuli ihan hirveä himo ratsastaa ilman satulaa! Viime kerrasta on aivan mielettömän kauan. Täytyykin jättää joku kerta satula pois ja altistaa itsensä niille kamalille hiertymille mitä vain tässä lajissa voi saada aikaan... ;) Kuvassa ihana entinen vuokrahevoseni Gracia! G asui Gumbölen tallilla ja se on yksi harvoista talleista joita mä oikeasti ikävöin. Ehkä eniten upeiden maastoreittien takia. :)

Jag blev jätte sugen att rida utan sadel när jag såg den här bilden! Det är jätte länge sen jag gjorde det sist. Måste göra det någon gång och utsätta mig för dom hemska skavsåren bara den här sporten kan ge dig... ;) På bilden är min underbara medryttarhäst Gracia! Hon bodde på Gumböles stall, vilket är ett av dom få stall jag saknar jätte mycket. Kanske mest för dom underbara uterittmöjligheterna...


2014
Ensimmäinen kuukausi Topangan kanssa takana. Katsokaa mikä muskelimake se oli! Nyt nämä upeat pyöreät lihakset ovat muisto vain ja taas tulee takapakkia jalkaongelmien takia... :(

Första månaden med Topanga bakom. Titta vilka muskler hon hade! Nu är dom bara ett minne blott och ännu mer bakslag ska det bli nu när hon är halt igen... :(


2015
Tätä kuvaa kun vertaa meidän uusimpiin ratsastuskuviin en voi olla hymyilemättä. Miten paljon Maaike onkaan kehittynyt, ja miten paljon paremmin mä sitä nykyään ratsastankaan!

När jag ser den här bilden och jämför den med dom nyaste ridbilderna kan jag inte sluta le. Hur mycket Maaike har utvecklats, och hur mycket bättre jag rider henne i dagsläget!