20 juli 2019

Kesäiset laidunkuvat 2,5 kk ikäisestä Liefkestä


Paksu, pörröinen varsakarva peitti Liefken kesäkuun lopussa. <3 Sieltä alkaa pikkuhiljaa kasvamaan esiin melko upea hevonen! 




























17 juli 2019

Super-mega-monta kuvaa Aino Nations Cupista!


Kaupallinen yhteistyö: Aino Nations Cup

Niin on yksi kesän parhaista viikonlopuista taputeltu, ja samalla ihmettelen mihin tämä aika oikein menee kun tästäkin on jo melkein pari viikkoa?

Oma kesälomani alkoi tosiaan jo pari viikkoa sitten, kun keskiviikkona lähdin heti töiden jälkeen iltapäivällä Suomeen. Matka ei todellakaan sujunut hyvin, sillä täällä Tukholmassa oli joka ikinen julkinen liikenneväline myöhässä tai peruttu. Paikallisjunat seisoivat tunnelipalon vuoksi, joten jouduin pyytämään miestäni viemään mut lähimmälle metroasemalle n. 15 km päähän. Siinä hikoilin ja kiirehdin 40 kg matkatavaroideni kanssa, kun metro yhtäkkiä pysähtyy sillalle ja kuljettaja huikkaa jotain signaaliviasta. Vielä kun lentokentän pikajuna oli täysin peruttu onnettomuuden takia, niin meinasi oikeasti iskeä paniikki!! Lentokenttäbusseihin oli ihan hirveät jonot, mutta onnistuin saamaan paikan - joskin bussi lähti 20 minuuttia myöhässä. Onneksi olen kuitenkin aika hyvä varaamaan extra-aikaa lentokentälle siirtymisessä, joten olin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla. Lentokonekin oli vielä puoli tuntia myöhässä, mutta se ei siinä stressissä enää tuntunut miltään. :D

Olin perillä Suomessa joskus seitsemältä illalla paikallista aikaa, tehtyäni matkaa Ruotsin klo 12.30 asti. Fiilis oli kuitenkin huippu, sillä yksi kesän eniten odottamiani tapahtumia oli edessä! Torstaiaamuna olinkin ensimmäistä kertaa elämässäni Ratsastuskeskus Ainossa ja mun sekä Aadan neljän päivän työkeikka saattoi alkaa. Neljän päivän ajan kuvasimme, päivitimme instaa/facebookkia, haastattelimme ratsastajia sekä talkoolaisia ja nautimme upeasta tunnelmasta. Odotin Ainon kisoilta aika paljon, mutta loppujen lopuksi on myönnettävä odotuksien ylittyneen satakertaisesti. Olin tosiaan Ainossa ekaa kertaa ikinä elämäni aikana, ja olin vaikuttunut miten hieno paikka se oli, ja kuinka paljon näihin kisoihin oli panostettu. Wau! Eikä huippupuitteet vielä tee kaikkea, vaan myös paikalla olleiden ihmisten - niin henkilökunnan/talkooväen kuin yleisön kesken, oli ihan mahtava.







Kuvia tuli räpsittyä viikonlopun aikana melkoinen määrä, kuten aina kisoja kuvatessa. Nyt en kuitenkaan ollut paikalla puhtaasti kuvaajana, joten ei ollut samanlaista stressiä kuin yleensä kisoissa. Päätyötehtävänä oli tehdä päivityksiä someen ja kerrankin istuin luvan kanssa puhelin kourassa. ;)
 
Editoin kuvia jatkuvalla syötöllä tapahtuman aikana, ja maanantaina sekä tiistaina taisin istua 4-6 h/päivä vielä tekemässä viimeisiä kuvia. Ratsastuskisojen kuvaaminen on kyllä yksi lempipuuhiani, mutta rankkaa ja aikaavievää puuhaa. Ei se pelkkä kuvaaminen, vaan kuvien karsiminen, valitseminen ja editoiminen!
 

Seura oli tietysti ihan huippua, oli ihana tutustua uusiin kasvoihin, nähdä vanhoja tuttuja ja viettää aikaa ihanien ystävien kanssa. Tämä on ollut yksi blogin ja somen parhaita asioita ainakin omalla kohdallani, että on saanut tutustua niin ihaniin tyyppeihin joista olen saanut muutaman sydänystävänkin!

Viikonloppu oli hurjan kiireinen, joten välillä tuntui etten pystynyt pysähtymään hetkeen ja esimerkiksi juttelemaan tai huomioimaan tarpeeksi kaikkia ympärilläni. Yritin kuitenkin pitää hymyn ja iloisen fiiliksen yllä koko ajan, eikä se kyllä toisaalta vaikea ollutkaan. Kertaakaan ei väsyttänyt tai ärsyttänyt vaikka päivät olivat pitkiä ja tuli nukuttua liian vähän, ihan parasta tehdä töitä isoimpien intohimojen parissa!














Oli huikeaa nähdä, miten taitavia ratsastajia Suomellakin nykyään on. Oloni on vähän ulkopuolinen Suomen hevospiireissä vieraillessa, kun en oikein tunnista suomalaisia ratsastajia tai tiedä oikeastaan mistään mitään... Onneksi kollegani Aada on tarkka tyyppi ja tuntee lähes jokaisen, niin sain häneltä apua.

Mutta niin, erityisesti nuorten kouluratsastajamiehien, Villen ja Henrin ratsastuksen seuraaminen oli ihan mieletöntä. Henri Ruostehan voitti molempina päivinä, olen varma hänen pääsevän vielä pitkälle - ei sillä, etteikö menestystä jo olisi tullut.



Osallistuimme viikonloppuna myös paneelikeskusteluun, minkä teemana oli "Yhdessä myös somessa". Olin pelännyt ja jännittänyt sitä ihan hurjan paljon, ja jalkani tärisivät keskustelun aikana niin paljon, että pelkäsin kaatuvani. :D Koko ajan tuntui myös siltä, etten saa sanaakaan suustani, unohdin vähän väliä mitä piti sanoa, jännitin niin paljon etten edes jälkikäteen tiedä mitä sanoin. En ole luonteva esiintyjä ja nyt se vähintäänkin kävi ilmi, mutta selvisin hengissä. ;) Toisaalta oli kiva olla mukana keskustelemassa tärkeästä aiheesta, mutta jos vielä joskus pyydetään tuollaiseen mukaan niin osaan sanoa ettei se ehkä ihan ole mua varten. ;)







































Huh, näitä kuvia tuli kyllä ihan hurja määrä. Kuvia päätyi muokattavaksi kaiken karsinnan jälkeen noin 400 kpl, ja neljän päivän sisältö oli kyllä vaikea supistaa tähän yhteen postaukseen. Lopun tiivistyksenä toimivat hyvin nämä kaksi kuvaa, sää piti koko Järvenpäätä jännityksessä koko viikonlopun lopulta iskien maailmanlopun kaatosateen ja ukkosmyrskyn niskaan. Toisaalta viikonlopun fiilis, tunnelma ja kisojen puitteet olivat niin mielettömät, ettei tästä jäänyt kuin positiivinen ja onnellinen olo. Mikäli olit paikalla tai seurasit kisoja Ruutu-palvelun välityksellä, niin toivottavasti viihdyit yhtä hyvin. Ja ISO kiitos Ratsastuskeskus Ainon väelle, kun järjestitte näin upeat kisat!

PS: Mikäli haluatte nähdä kunnon koosteen viikonlopusta, katsokaapa nämä Aadan tekemät videot: