28 apr. 2019

Kirsikkapuistossa


Valokuvaajan "must-see" ehdoton kohde on tietysti kukkivat kirsikkapuut! Alunperin mulla oli suunnitelmissa viedä Snö perinteiseen Kungsträdgårdeniin, mutta se on nykyään aivan täynnä valokuvaajia aamuisin, milloin siellä kuvataan malleja, bloggaajia, hevosia, kaneja, koiria... You name it! Niin löysin hieman lähempää, keskustan eteläpuolelta, paikallisen fb-ryhmän avustamana hieman pienemmän, mutta yhtä upean - ja rauhallisen puiston täynnä kirsikankukkia! Toki olimme paikalla jo auringonnousun jälkeen, tarkemmin sanottuna klo 5.45 unisen kuvaajan ja koiran kanssa. Snö raukka on minuakin aamu-unisempi tyyppi, eikä se jaksanut muutamaa minuuttia kauempaa keskittyä vaan alkoi näyttää hieman riutuneelta ja väsyneeltä. :D

Pientä koiraa oli hieman hankala kuvata isojen kirsikkapuiden alla. Ei meinannut auttaa edes kameran maahan laittaminen, mutta onneksi puistosta löytyi penkkejä ja kivimuuria minkä päälle sain koiran hieman korokkeelle jotta kuvissa näkyi muutakin kuin puunrunkoja ja laatoitusta. :)

Ja vaikka herätyskellon soidessa 4.45 teki mieli perua koko homma ja meinasin kuolla väsymykseen koko loppupäivän, niin oli se kyllä vaivan arvoista. Näistä kuvista tuli aivan ihania! <3














26 apr. 2019

Motivaationi


Mun motivaatio hevosiin ja ratsastukseen on ollut pohjamudissa viimeisen puoli vuotta. En todellakaan ole ainut, kehen pimeys, kylmyys, märkyys ja mutaisuus vaikuttaa, joten siltä kantilta tämän talven motivaationpuute on ollut ihan normaalia. On kuitenkin asioita, joihin en ole itse voinut vaikuttaa ja olen muutaman kerran jopa harkinnut pitäväni hetken taukoa hevosista.

Mutterin kanssa tilanne on ollut niin epävarma viimeisen vuoden. Se rasittaa/kuormittaa itseään helposti väärällä tavalla mikä johtaa jumeihin, se on tosi herkkä millä satulalla sitä ratsastetaan ja sen kaviot vaativat säännöllistä ja tarkkaa huoltoa. Nämä ovat asioita joihin en voi itse vaikuttaaa ollenkaan, niin on ollut turhauttavaa kun Mutter on vuoroin levossa väärän satulan aiheuttaman selkäkivun takia, havaittavissa olevaa ylirasitusta tai mitä tahansa. En edes jaksa kertoa kaikkea, muuten kuin lyhyesti todeta että jos se olisi täysin mun vastuulla ja ratsastettavana, voisi se varmasti hyvin. Mulla ei kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä tai ottaa ylläpitoon, joten näillä mennään.

Auttelin talvella sen pv:n Mussen kanssa, mutta se loukkaantui tarhassa parin viikon päästä siitä kun aloitin sitä ratsastamaan. Pari kk jaksoin kävellä ja autella sen kanssa, mutta kun näytti ettei siitä hetkeen tule käyttöhevosta lopetin sen kanssa. Ratsastin toista puoliveristä kuukauden ajan, mutta huomasin pian ettei sen ratsastaminen anna mulle mitään vastinetta melko korkean vuokrahintaan suhteutettuna ja hevosen taso sekä terveys oli ihan muuta mitä ilmoitus ja omistajan puheet antoivat ymmärtää, joten lopetin myös sillä ratsastamisen. 



Mutterin tilanne on harmillinen. Jos mulla ei olisi siihen niin vahvaa tunnesidettä, olisin lopettanut jo aikoja sitten. Mutta minkä teet kun olen kiintynyt siihen niin paljon. Ei ikinä saisi rakastua hevoseen mikä ei ole oma, ja jatkossa aion olla varovaisempi tunteiden kanssa.

On se sellainen höntti söpöläinen, aina katsoo iloisena kun tulen tallille tai hakemaan sitä tarhasta. Haaveilen koko ajan oman elämäntilanteeni muuttuvan sen verran, että voisin vaikka ottaa sen ylläpitoon. Tai vaikka ostaa, mikäli ell-tarkastus ei näyttäisi liian hälyyttävältä. Mutta tällä hetkellä en voi, teen parhaani sen eteen että se voi niin hyvin kuin mulla on mahdollisuus asioihin vaikuttaa.







Uskon kevään valon ja lämmön tuovan myös motivaation takaisin. Olen vähän karsinut nyt hevosista ja ratsastan "vain" noin kolme kertaa viikossa. Se on ihan sopiva määrä tällä hetkellä. Ennen ratsastin 6-8 kertaa viikossa, neljää eri hevosta - parhaimmillaan mulla taisi olla 5-6 hevosta liikutettavana. Oma aika ja jaksaminen on kuitenkin tällä hetkellä rajallista, ja haluan tehdä muutakin kuin olla tallilla. Lähes aikuinen koiramme Snö vie paljon aikaa, pakko myös käydä salilla vähintään pari kertaa viikossa jotta kipeä selkäni pysyy kunnossa. Kotona on myös kiva olla ja pitää se siistinä, reissuunkin on mukava päästä ja olla ystävien kanssa. Ennen jaksoin tehdä näitä kaikkia ja vielä muutakin, mutta viime vuoden burn out opetti ottamaan rauhassa. Kukaan ei kuole jos istun sohvalla yhden, tai vaikka kaksikin, illan viikossa.

18 apr. 2019

Tervetuloa maailmaan, Liefke fan Evlinge!


17.4.2019 illalla syntyi maailmaan pieni tammavarsa, joka sai nimekseen Liefke fan Evlinge. <3
Kaikki meni erinomaisesti, lähes oppikirjamaisen hyvin. Sekä Maaike, että Liefke voivat mainiosti. 

Pääsin tänään todistamaan tätä uutta, pientä elämän ihmettä ja olen ihan rakastunut. Itkuhan siinä tuli, kun tuon pienen näin. Mikä ihana villiviikari! Utelias, eloisa, hieman villi ja luonteikaskin pikku neiti joka otti laukka-askelia jo yhdeksän tunnin ikäisenä ympäri karsinaa, äidin nipistäessä pepusta varsan juodessa maitoa saattaa se hieman kiukustua määräävälle mutsille ja koittaa potkia hieman.






Eläinlääkärikin oli jo ehtinyt tänään paikalle tutkimaan Maaiken ja Liefken, ja totesi molempien voivan erinomaisesti. Vasta-aineet (vai miksikä niitä kutsutaan) ovat "siirtyneet" varsaan hyvin, maito on laadukasta, varsan raajat ja nivelet näyttävät hyviltä ja kaikki toimii.

Maaike pitää hyvää huolta pienestä ja oli tänään erittäin suojelevainen sitä kohtaan, mutta jo niiden neljän tunnin aikana mitä pääsin kaksikkoa näkemään se jo muuttui hieman leppoisammaksi. Aamulla naapuritamma ei saanut edes katsoa varsaan päin ilman että Maaike meni korvat luimussa väliin, iltapäivästä varsa sai nukkua rauhassa sen puolen nurkassa Maaiken torkkuessa vieressä rentona.








Ai että. Ihan mahtava kokemus päästä todistamaan näin pienen varsan ensimmäistä päivää. En malta odottaa, että pääsen seuraamaan sen kasvua. Ihana, kaunis, elämän ihme! <3 Pienen pieni utelias turpa kävi parikin kertaa haistelemassa ja Liefke vaikuttaa tosiaankin rohkealta ja erittäin uteliaalta pieneltä. Muutaman viikon päästä Maaikella on täysi työ pitää pieni riiviö kurissa. ;)

Emo ja varsa saivat olla tänään rauhassa karsinan turvissa, joten kuvat ovat hämäriä, karsinan kalterin läpi otettuja. Toivottavasti se ei kuitenkaan häiritse elämystä, nauttikaa pienen söpön varsan ihailusta. <3