29 mars 2019

Maailman paras koira täyttää vuoden!


Meidän ihana, maailman paras Snö, täyttää huomenna yksi vuotta! Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Snö elää tällä hetkellä rentoa "kasvukautta" ja on todella fiksu, rauhallinen, kiltti ja tottelevainen nuori koira. Just mietin muutama viikko sitten miten hyvä tuuri meillä on käynyt, että saimme ensikoiraksi näinkin helpon tyypin. Se tykkää kaikesta ja kaikista, tulee toimeen lasten ja kaikkien koirien kanssa, on todella perhekeskeinen ja nauttii seikkailuista. Ainoat riesat ovat olleet huono ruokahalu ja vatsaongelmat, mutta ne näyttäisivät nyt olevan historiaa 4x/päivä ruokinnan avulla. 





Snön päivät koostuvat kotona lepäilystä, pitkistä metsälenkeistä, välillä nähdään muita koiria ja silloin tällöin Snö pääsee (tai joutuu, omasta mielestään) mukaan tallille. Aloitimme myös agilityn joulukuussa, mutta siitä on nyt tullut pidettyä hieman taukoa Snön vatsaongelmien takia. Ehtiihän sitä. :) Snö on rento, iloinen, leikkisä ja mukavuudenhaluinen tyyppi. Se ei mielellään herää ennen yhdeksää ja vaatii vähintään kahdet pidemmät päiväunet päivässä. Mitä sitä turhaa stressiä ottamaan, kun elämä voi olla mukavaa ja letkeää. 8)




Kaikki, mitä japaninpystykorvasta luin ja kuulin ennen oman koiran hankkimista, osuu kyllä niin oikein Snön kohdalla. Wikipedia kertoo näin rodusta:

"Japaninpystykorva on perheeseensä syvästi kiintyvä, älykäs, hyväntuulinen ja valpas koira, joka seuraa terhakkaana mukana askareissa. Seurallinen japaninpystykorva onkin miellyttävä ja tottelevainen seurakoira, mutta myös omapäisyyttä saattaa löytyä. Japaninpystykorva tarvitseekin pienestä koostaan huolimatta määrätietoisen kasvatuksen. Se on kuitenkin koulutettavissa ja vauhdikkaana koirana soveltuu moniin harrastuksiin, kuten tokoon ja agilityyn. Useimmat japaninpystykorvat ovat oikeita "ikiliikkujia".

Seurallisuutensa takia japaninpystykorva ei sovellu tarha- tai ulkokoiraksi. Koiralle voi kylläkin rakentaa ulkoaitauksen, jossa se voi päivittäin käydä lyhyitä aikoja jaloittelemassa, mutta aitaus ei korvaa lenkkeilyä. Rotu voi suhtautua vieraisiin ihmisiin ja koiriin hieman epäluuloisesti, mutta tämäkin ominaisuus riippuu paljon pentuaikana koetuista tapahtumista. Äänekkyys ei ole sallittua rotumääritelmän mukaan eli haukkumista on pyrittävä kitkemään jo pentuna."

Ensimmäinen lause on kuin Snötä kuvailisi suoraan. Kovin omapäinen se ei mun mielestä ole, tottakai tieni-iän/sukukypsyyden tuomaa uhmaa on välillä näkyvissä jos esim. jokin pissaläntti haisee erityisen hyvällä, silloin voi joutua pari kertaa karjaisemaan "HIT!!!!". ;) Mutta muuten Snö on kyllä hyvin kuuliainen, pehmeä ja herkkäkin koira.

Tokoa ei olla kokeiltu, mutta agility on kyllä ihan parasta! Ikiliikkujaksi en Snötä myöskään sanoisi, tottakai se tykkää lenkkeilystä ja on innoissaan mukana retkellä loppuun asti, mutta kotona se lähinnä nukkuu.

Snö ei ole epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta toisaalta se ei myöskään ole super innokas jokaista tapaamaansa ihmistä kohtaan. Se haluaa mielellään tervehtiä kaikkia iloisesti, mutta siitä huomaa selkeästi miten jotkut ihmiset ovat ihan parhaita, ja jotkut taas "Ok moi kiva"-tyyppejä. Valikoiva maku. ;)

Luulin pitkään ettei Snö edes osaa haukkua! :D Mutta jossain vaiheessa se alkoi vahtimaan tosi paljon ja sitä onkin sitten treenattu nyt viimeisimmän 4 kuukautta. Nykyään Snö on suurimmaksi osaksi ok ja usein vain ilmoittaa äänistä, mutta kyllä se edelleen välillä jatkaa haukkumista "yli rajan". Räksyttäväksi koiraksi en sitä kuitenkaan miellä, mutta vahtivietti on kova ja ymmärrän, että jos omistajalla ei ole kärsivällisyyttä/taitoa/halua, saattaa tämä ominaisuus olla vaikea kitkeä pois. Meillä saa siis vahtia ja ilmoittaa, mutta täytyy aina tulla luokse "sanomaan" ja täytyy osata lopettaa. :)





Snö taitaa jäädä tällaiseksi pikku käppänäksi. :D Se on kyllä n. 34-36 cm korkea, eli jopa keskivertoa hieman korkeampi, mutta painaa vain n. 7 kg kun moni keskikokoinen uros painaa 8-9 kg. Pieni mies! <3

17 mars 2019

Motivaatiopula? Ratsasta laukkapiruetti


Näin pääsi käymään. Ratsastin elämäni ensimmäiset laukkapiruetit. Wow. Tästä sitten GP:tä kisaamaan... ;)

Joo kyllä, vitsailen, ellette sitä ymmärtäneet jo. :D Mutta olihan tuo huikea kokemus! Lähdin pitkästä aikaa 1,5 h päähän Floriksen luokse. EHV-1 tilanne on rauhoittunut täällä Tukholmassa eikä uusia tapauksia ole tullut helmikuun jälkeen. Uskaltauduin siis pestyjen ja virkonoitujen kamojen kanssa lähteä vieraisiin.

Mulla on ollut viime kuukausina aivan toivoton motivaatiopula hevosten ja ratsastuksen suhteen. Tunnen polkevani paikallaan, en saa harrastuksesta tällä hetkellä mitään irti eikä mikään ole kivaa tässä pimeässä mutaloskassa. Mieli kaipaa jo kevättä, valoa, vihreyttä ja lämpöä. Floriksen selkään pääseminen tuli siis juuri oikeaan aikaan, sillä olin yhtä suurta hymyä koko ratsastuksen ajan, ja olen edelleen. Se on aina ollut hieno, mutta se on edistynyt hurjasti näiden kahden kuukauden aikana. Florista ratsuttava Emelie Brolin on tehnyt ihan huippua työtä sen kanssa, on jännä nähdä miten pitkälle tämä ratsukko vielä pääsee!

Otimme ennen ratsastusta kuvia. Floris rallitteli ihan urakalla ulkokentällä ja veti oikein komeat rodeopukkisarjat. On siinä poweria! Kuvia tulee myöhemmin instaan ja tänne blogiinkin. :)

Varusteurheilusieluni itki verta nähdessäni tarjolla olevan satulan. xD Luojan kiitos väärän värin pelasti se, että vanha ja pohkeiden kohdalta puhkikulunut tallin luottosatula oli aivan mahtava istua. Florikselle tulee ensi viikolla mittatilattu Equipe, jännä päästä testaamaan sitä ensi kerralla. :) Kokemukseni mukaan Equipeja on monenlaista, toisissa malleissa olen viihtynyt hyvin kun taas jossain muistoksi on jäänyt lähinnä hiertymät. Peukut pystyssä ettei ole jälkimmäinen. :D




Poden melkein huonoa omaatuntoa siitä, miten surkea bloggaaja olen. Olin nimittäin viime kerralla Emelie Brolinin valmennuksessa, mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa lausettakaan siitä. Sitä olisi ollut tuhat kertaa mielenkiintoisempi lukea kuin näitä turhanpäiväisiä jaarituksia. :D Pahoittelen. Mutta niin, koitin muistella niitä oppeja tällä kerralla. Kädet alas, paljon istuntaa ja vatsalihaksia, ääni apuna jos vauhti kiihtyy, Floriksen pää alas ja selkä pyöreäksi. Jännittynyt kirahvikaula on kielletty, rentous tärkeä ja aktiiviset takajalat. Tauosta huolimatta sujui todella hyvin! Vähän jännitti kun Emelie oli siinä vieressä vilkuilemassa samalla kun piti toista valmennusta, mutta sain jälkeen päin viestin että meni paljon paremmin kuin viimeksi, joten ehkä tämä tästä. 






Floriksella on tehty paljon laukkatreeniä viime aikoina ja se on suorittanut puhtaat laukkapiruetit jo moneen kertaan. Sen omistaja kehoitti mua leikkimään laukalla, kokoamaan hieman, sitten eteen, kokoa ja hidasta ja lopuksi kannusti kokeilemaan piruettia. Enhän mä sellaista ole ikinä ratsastanut, lukuunottamatta muutamaa "ristiaskelta" Mutterin kanssa. Mutta päätin yrittää, ja wow! Ensimmäiset yritykset muistuttivat lähinnä tavallista volttia. :D Ne tuntuivat kyllä selkään hyvältä, tunsin miten Floris kokoaa ja näin. Mutta videolta kyllä sitten näkyi totuus, eli jotain voltin tapaista me siinä mentiin. xD Mutta viimeisellä yrityksellä onnisti, ja siitä todisteena postauksen ensimmäinen, sekä viimeiset kuvat. Floris on niin upea. Olen tuhannesti kiitollinen, että saan mahdollisuuden ratsastaa sitä. Kunnon rusinat pullasta-tilanne, kun sitä ratsastaa lähes päivittäin yksi Ruotsin parhaista kouluratsastajista. Kuten sanoin, olen nöyrän kiitollinen tästä tilaisuudesta.














Sitten toiseen, kamalaan aiheeseen.
Meinasin kirjoittaa tästä oman postauksen, mutta en halua. Tahdon kuitenkin kertoa asiasta, sillä tämä on ollut eilen ja tänään uutinen Ruotsin päivälehtien etusivuilla.
Tilanne on aivan järkyttävä, voin pahoin. Se on vain murto-osa siitä, miltä omistajaperheistä ja tallin porukasta tuntuu. Tämä on kuulemma yllättävän yleistä, miten yleistä sitä ei tiedä, mutta ainakin kerran vuodessa saa lukea tapauksista jolloin tekijä on jäänyt varsakameran ansiosta kiinni. Nyt toivotaan, että tekijä tunnistetaan ja hän saa ansaitsemansa rangaistuksen. Sanat eivät riitä kuvailemaan miten kuvottavaa tämä on. Pyydän, jättäkää epäasialliset kommentit pois.