30 sep. 2015

Mikä onkaan tärkeintä elämässä

 Ei paljoa raha paina vaakakupissa kun on kyse parhaan ystävän, perheenjäsenen elämästä.

Det är omöjligt att tänka på pengar när livet på din bästa vän, en familjemedlem står på spel.

Eilen lääkärissä - Hos veterinären igår

Tahvo, blogissakin esiintynyt rakas kissamme, on ollut nyt kaksi päivää eläinlääkärissä tiputuksessa. Viikonloppuna siltä hävisi puhti ja se muuttui todella apaattiseksi. Vein sen eilen lääkäriin ja tosiaan se oli tiputuksessa koko päivän sekä siltä otettiin verikokeita. Verensokeri oli vähän koholla, mutta tarkempia arvoja ei saatu otettua veren laadun takia. Saimme hakea sen illalla kotiin ja ohjeeksi katsoa, että se syö ja juo kunnolla ja jos menee huonommaksi niin takaisin. Takaisin piti tulla muutaman päivän päästä uusiin verikokeisiin ja pissapurkin kanssa.

Tahvo, som också har synts tidigare här på bloggen, har varit nu två dagar inlagd på dropp hos veterinären. I helgen förlorade hon alla sina krafter och blev helt apatisk. Igår tog jag henne till veterinären och som sagt så fick hon vara på droppe hela dagen och ge blodprover. Hennes blodsocker var lite högt men man fick inga exakta värden då hennes blod var dåligt. På kvällen fick vi hämta hem henne och se till att hon äter och dricker ordentligt och ifall hon blir sämre så skulle vi åka tillbaka. Om några dagar skulle vi ge nya blod- och urinprov.

Tänään aamulla - I morse

Sain soittaa eläinlääkärille heti aamusta - Tahvo oksensi eikä sille maistunut ollenkaan ruoka tai vesi. Jouduin ihan pakkosyöttämään ja -juottamaan sitä. Nyt se on ollut aamusta asti tiputuksessa ja se on röntgattu sekä siltä on otettu uudet veri- ja pissakokeet. Vastauksia löytyi: luultavasti jotain vikaa haimassa sekä diabetes. Varmat tulokset selviävät vielä iltapäivän aikana.

Jag fick ringa veterinären redan tidigt på morgonen - Tahhvo spydde och hon hade ingen aptit och ville inte dricka. Jag fick tvångsmata och dricka henne. Nu har hon varit på dropp igen sedan i morse och hon har blivit röntgad och gett nya blod- och urinprov. Dom hittade svar: förmodligen något fel med bukspottskörteln och diabetes. Vi får säkrare svar på eftermiddagen.

Tänään lääkärissä - Hos veterinären idag

Olen osittain helpottunut. Positiivista on se, että syy löytyi. Eilen epäiltiin vähän kaikkea: munuaiset (worst case scenario), virtsatietulehdus, maksa, sokeritauti jne. Jos olisi ollut nuo kaikki niin en tiedä olisiko ollut järkeä jatkaa hoitoja. Mutta nyt jos/kun on kyseessä "vain" sokeritauti ja haima niin asia on toinen - ne ovat hoidettavissa. Toki se vaatii omistautumista, aikaa, tarkkuutta ja rahaa mutta mitä sitä ei rakkaan eteen tekisi. Kyllähän tässä hommassa pääsi näin sujuvasti kahdessa päivässä yhden ihmisen kuukausipalkoille, mutta jos Tahvo tervehtyy niin kyllä kaikki on sen arvoista.

Jag är delvis lättad. Det positiva är att felet hittades. Igår var det väldigt oklart vad det är eller är det allt på samma gång: njurarna (worst case scenario), urinvägsinfektion, levern, diabetes osv. Om hon skulle haft allt så vet jag inte om det skulle varit nån idé att fortsätta behandlingen. Men nu när det "bara" är sockersjuka och bukspottskörteln så är det en annan sak - det går att behandla. Dock kräver det mycket, man måste ägna sig åt det helt, ge sin tid, vara noggrann och bränna massor med pengar men vad gör man inte för sin kära. Visst, man har bränt en hel månadslön nu bara på några dagar men om Tahvo blir frisk så är det helt klart värt det.

Mitä tästä opimme?
Vakuutus. Oi, vakuutus. Olisipa ollut.
Ja on se rakas.

Och vad lär vi oss av dette?
Försäkring. Åh, en försäkring. Önskar vi hade haft en sån.
Och hon är så kär, så kär.

28 sep. 2015

Photoshoot: Sunset

Sunnuntai-iltana taivas näytti parastaan ja maalasi sellaisen taideteoksen ettei voinut kuin haukkoa henkeään. Valitettavasti sekä kameran, kuvaajan että kuvankäsittelijän taidot ovat vähän niin ja näin joten en ole ihan varma kehtaako tätä postausta laittaa Phoshoot-otsikon alle, mutta menköön. Ensimmäistä kuvaa en ole käsitellyt muuten kuin pienentämällä sitä, joten siitä näette mikä oli todellisuus. Muiden kuvien muokkaus on vähän niin ja näin ja ihanat rajat ja kaikki mukana haha mutta minkäs teet, olkoon noin nyt. :D

Det var en otroligt vacker solnedgång nu på söndag. Tyvärr så saknar kameran, fotografen och redigeraren talang och kunskap. Jag var inte helt säker om jag vågar publicera dessa under rubriken Phoshoots, men nu får det vara så. Den första bilden är oredigerad förutom att jag har förminskat den så där kan ni se vad som var verkligheten. De andra bilderna är redigerade lite så där haha men vad kan man göra, det är som det är. :D








26 sep. 2015

Hoppkurs, day 2

Viime viikon estetunnista voit lukea täältä.
Du kan läsa om förra veckans hopplektion här.

Estekurssin toinen kerta on siis takana ja olen edelleen hengissä, jes! :D Sain tällä kertaa ratsukseni mukavan pv-ruunan nimeltä Findus. Yllätyin todella positiivisesti kun huomasin miten hellyydenkipeä ja kiltti se oli karsinassa. Harvoin törmää näin positiivisiin ratsastuskouluhevosiin. Tai no toisaalta, mun ratsastuskouluajoista on melkein 12 vuotta... Mutta eikö se ole yleinen klisee, että ratsastuskouluhevoset ja -ponit ovat yleensä kiukkuisia ja turhautuneita? Ennakkoluuloni ovat kyllä saaneet kyytiä jo näiden kahden ratsastustunnit jälkeen. Olen jutellut monen tunnilla kävijän ja opettajan kanssa ja kaikki sanovat, että VRK:n tuntihevoset ovat yleisesti ottaen kaikki todella kilttejä, miellyttäviä ja laadukkaita. Tämä on tietysti kiva kulla! :)

Dag två för hoppkursen är över och jag lever fortfarande. :D Den här gången fick jag rida trevliga halvblodsvalacken Findus. Jag blev glatt överraskad när jag märkte hur gosig och snäll han var i boxen. Enligt mina minnen brukar ridskolehästar inte vara så positiva. Men åt andra sidan så är det nästan 12 år sen jag sist red på ridskola... Men visst är det nånting som man brukar tänka om ridskolehästar, att de är sura och frustrerade? Nu har mina fördomar blivit helt skrotade redan efter dessa två lektioner. Jag har pratat med några som går på lektioner och också med lärare och alla säger att hästarna på VRK är i allmänhet väldigt snälla, trevliga och har bra kvalité. Och det är ju så klart väldigt kul att höra! :)



Valitettavasti en saanut Finduksesta parempaa kuvaa. Se ei halunnut pysyä ollenkaan paikoillaan karsinan oven ollessa auki... Liikaa tutkittavaa ja maisteltavaa!

Tyvärr kunde jag inte ta nån bra bild på Findus. Han ville inte stå still när boxdörren var öppen... Det fanns för mycket roligt att upptäcka och smaka på!

Tunnin teemana oli hyppääminen ilman jalustimia. Voi apua, ihan kamalaa. :D Alkuverkattiin niin, että piti mennä viisi askelta kevyttä ravia jalustimilla ja sitten viisi askelta keventäen ilman jalustimia. Ei kyllä ole koskaan ollut mun lempipuuhaa keventää ilman jalustimia. Onneksi Findus oli tosi kiltti ja sillä oli kivat liikkeet, muuten olisi voinut tulla ruumiita.

Meillä oli toisella pitkällä sivulla jumppasarja jossa oli viisi estettä. Aluksi ne olivat puomeina ja tultiin ne kevyessä istunnassa ilman jalustimia ja jalustimien kanssa. Sitten näitä puomeja/esteitä nostettiin pikkuhiljaa ja jokaisella kerralla tultiin sekä jalustimien varassa että ilman. Homma meni kyllä aika työlääksi siinä vaiheessa kun esteet olivat 60 cm korkeudella, mutta selvisimme voittajina Finduksen kanssa! En edes meinannut tippua. ;)

Kuvaaja pääsi paikalle vasta puolen välin jälkeen, tultiin jumppista kyllä myös toisesta suunnasta. Ikävä kyllä viimeistä tehtävää ei ole tässä videolla mukana. Siinä tehtävässä otettin kaksi estettä pois niin, että ajatuksena oli ratsastaa "kolmoissarja". Viimeisen esteen korkeus oli siinä 60-70 cm paikkeilla ja täytyy myöntää, että meidän viimeinen hyppy (ilman jalustimia) oli kyllä vähän töksähtävä omasta puolestani. Mutta hauskaa oli! :D

Temat för lektionen var att hoppa utan stigbyglar. Hjälp vad hemskt! :D I framridningen skulle vi rida delvis utan stigbyglar, också rida lätt utan dom. Fem steg med stigbyglar och fem utan. Jag har alltid hatat att rida lätt utan dom, så jobbigt... Tur att Findus var jätte snäll och hade trevliga steg, annars hade det säkert slutat illa.

På andra långsidan fanns det studs med fem hinder. I början var de bara markbommar som vi kom i lätt sits, först med stigbyglar sen utan. Och sen höjde ridläraren bommarna/hindren lite i taget och varje gång kom vi både med och utan stigbyglar. Det blev lite jobbigt vid det läget när hindren var ca 60 cm, men vi klarade oss! Och inte en enda gång höll jag på att ramla av. ;)

Jag blev filmad lite i mitten av lektionen så alla gånger syns inte här. Tyvärr finns inte heller den sista övningen med. Där kom vi en "trekombination" och sista hindret var mellan 60-70 cm. Jag måste erkänna, att när vi kom den för sista gången utan stigbyglar så blev det lite studsigt för min del. :D Men roligt var det!

25 sep. 2015

Photoshoot: Wilma

 © Minä/Jag
Kuvien kopioiminen kielletty!
Kopiering förbjudet!
















24 sep. 2015

Löysin takaisin onnen kukkuloille

Ylä- ja alamäkiä. Miksi alamäkeä muuten ajatellaan negatiivisena asiana vaikka nimenomaan alamäkeen meno on helpompaa? Onko kukaan muu ajatellut tätä? Vai olenko käsittänyt koko tämän sanonnan ihan väärin? :D No oli miten oli. Me ollaan taas päästy ylös sieltä synkästä laaksosta ja löydetty takaisin sinne onnen kukkulalle. Kuinka kauan siellä pysytään - sitä ei kukaan tiedä, mutta teemme parhaamme.

Upp- och nedförsbackar. Varför tänker man att en nedförsbacke är en negativ sak när det egentligen är mycket lättare att gå åt det hållet? Har nån annan funderat på det? Eller har jag missförstått hela grejen? :D Nå ja, det får vara som det är. Vi har kommit upp från den där mörka dalen igen och hittat tillbaka till lyckan. Hur länge vi kommer att stanna där - ingen vet det men vi gör vårt bästa.


Sunnuntaina meidän tallilla oli esteratsastuksen seuranmestaruuskilpailut. Olisi ollut aika huikeaa osallistua itse, mutta mistä mä muka ratsun löytäisin. Kukaan ei yllättynyt mitenkään tavattoman paljon kun Diana ja Viking voittivat yksityishevosten mestaruuden. Arvostelu on kyllä näissä meidän seurakisoissa todella reilu: jokainen ratsukko hyppää kisaradan omalla tasollaan oli se sitten 60 cm tai 100 cm mutta kaikki kilpailevat kuitenkin samassa luokassa. :)

Kävin kisojen lomassa ratsastamassa Topangalla maastossa. Kilpailualueen ohi meneminen oli tietysti aivan kamalan hirveää ja Topanga oli silmin nähden järkyttynyt kaikesta karkeloinnista, yleisöstä, esteistä ja musiikista. Tosin huomasin sen kyllä vähän myös sikailevan - aluksi se kyllä pelkäsi, mutta sitten sille iski se vaihe "en halua, en mene, ei kiinnosta". Aikani yritin ja meinasin jo luovuttaa ja taluttaa sen ohi, mutta sitten paikalle saapui pelastava enkeli (=toinen ratsukko) jonka peesissä pääsimme tämän järkytyksen ohi. Menimme Båtikselle - ensimmäistä kertaa 1½ vuoteen! Olimme molemmat ihan täpinöissä, Topanga varsinkin. Ravattiin ehkä neljä parin sadan metrin mittaista pätkää ja pari kertaa Topanga ei meinannut pysyä nahoissaan! Se ravasi kuitenkin kiltisti ja rennosti kunhan tajusi ettei nyt hötkyillä.

I söndags var det KM på vårt stall. Det skulle varit så kul att delta själv men jag har ju ingen häst så det är lite svårt. Ingen blev så där jätte överraskad när Diana och Viking vann mästerskapet för privathästar. Bedömningen är faktiskt ganska bra i den här tävlingen: varje ekipage hoppar banan på sin egen höjd, vare sig det är 60 cm eller 100 cm men ändå tävlar alla i samma klass. :)

Jag gjorde en uteritt med Topanga mellan tävlingarna. Det var jätte läskigt att gå förbi tävlingsområdet och Topanga var helt förskräckt över allt ståhej, publiken, hindren och musiken. Men jag märkte att hon började jävlas med mig efter den första reaktionen, hon blev så där "jag vill inte, jag ska inte, jag bryr mig inte". Försökte en stund och höll på att ge upp och leda henne förbi allt, men sen kom Weltman med matte och räddade oss från knipan. Vi gick till Båtis - för första gången på 1½ år! Och vi var båda helt super taggade. Speciellt Topanga. Vi travade typ fyra gånger några hundra meter och Topanga hade lite svårt att hålla sig. Men hon travade ändå snällt och lugnt när hon fattade att det var det som gällde.

Maanantaina jatkettiin maastoilua ja pään tyhjennystä. Saimme Maaiken ja M:n seuraksemme ja kävimme kävelemässä ratsastustien, aikaa siihen meni noin 20 min minkä jälkeen kävimme vielä kentällä ravaamassa reilu 5 min ajan. Topanga tuntui todella kuumalta mutta se kuunteli, keskittyi ja malttoi mielensä - ei siis pomppinut tai hermostunut kertaakaan! Oikein tunsin miten sen aivot käyvät kuumana ja pähkäilevät että pitäisikö nyt singota johonkin suuntaan, mutta ilokseni ja yllätyksekseni se onnistui pitämään itsensä kurissa ja sen sijaan käytti energiansa oikein. Tästä tuli kyllä mielettömän hyvä fiilis!

På måndag fortsatte vi med en uteritt och att ventilera huvudet. Vi fick sällskap av Maaike och M och skrittade runt sandtaget, det tog typ 20 minuter och efter det travade vi på banan i kanske fem minuter. Topanga kändes väldigt het men hon lyssnade på mig, koncentrerade sig och behärskade sig - hon skuttade inte en enda gång! Jag kunde faktiskt känna hur hennes hjärna arbetade hårt och hur hon funderade om hon ska sticka iväg eller inte men till min stora överraskning (och glädje!) höll hon sig tillbaka och använde sin energi rätt. 


Tiistaina tähtäsinkin sitten tallille töiden jälkeen ratsastuskoulujen tuntien väliin. Meillä yksityistallilaisilla on kolmena päivänä viikossa "hyppytunti" eli silloin ei ole tuntia ja maneesi on näin ollen vapaa. Maanantaina ja perjantaina tunnit loppuvat suht aikaisin (20-21 välillä) joten on ajateltu, että yksärit voivat käyttää maneesia sen jälkeen.

Huomasin Topangan olevan iloisella tuulella jo kuntoon laittaessa. Se ei kuopinut lattiaa läheskään yhtä paljon kuin yleensä haha. :D Meitä oli maneesissa aika monta (6 ratsukkoa), mikä vaatii vähän totuttelua taas kesän jäljiltä. Mutta sulassa sovussa mentiin ja kaikki sujui hyvin. Mua tosin vähän jännitti miten Topanga reagoi ahtauteen ja ohi laukkaaviin ratsukkoihin, mutta se yllätti ja oli oikein siivosti. Välillä vähän luimi ja otti kierroksia mutta noin pääpiirteittäin se oli kyllä tosi hyvä.

På tisdag siktade jag på att rida efter jobbet på fritimmen. Vi på privatstallet har tre dagar i veckan en fritimme på oss att rida i ridhuset, då har ridskolan ingen lektion och ridhuset är alltså ledigt. Sen på måndagar och fredagar slutar lektionerna mellan 20-21 så man kan rida efter det.

Jag fick märka att Topanga var på jätte bra humör redan när jag började borsta henne. Hon viftade knappt på sitt framben som hon brukar göra haha. :D Vi var ganska många i ridhuset (6 ekipage) och det krävde ju lite mer fokus än vad man är van vid nu efter sommaren. Men allt gick bra! Jag var lite fundersam hur Topanga skulle reagera på trängseln och förbigalopperande hästar, men hon överraskade mig och var riktigt fin. Ibland skyggade hon lite och blev lite småhet men i helheten var hon jätte bra.


Topanga oli sen tuntuinen, että sitä uskalsi jopa ratsastaa. Aloitin vähän turhan varovasti mutta huomasin pian miten paljon voin tällä kertaa pyytää. Sieltä löytyi taas se ihana hevonen jota rakastan yli kaiken, jonka kanssa on mielettömän kiva työskennellä ja ratsastuksen jälkeen ei voi lopettaa hymyilemistä. Onhan se vähän huvittavaa, että tällaisen suorituksen jälkeen sitä on kuin hangon keksinä vaikka oikeasti ei ole tehnyt mitään erityistä, just ja just mennyt harjoitusravia kaksi minuuttia. Ja normaalissa treenissä oleva ratsukko nauraa partaansa että mitä sä tollaista heikkoa suoritusta hehkutat. Mutta kun itse tietää missä sitä on ollut! Kuinka tämä hevonen oli kuoleman rajalla reilu vuosi sitten eikä ollut tietoa näkeekö se seuraavaa kevättä. Ja sitten tulivat nämä ratsastukselliset ongelmat hyvän alun jälkeen. Niin nyt kun sai taas kokea edes pientä onnistumista niin tekisi mieli hehkuttaa asiaa koko maailmalle.

Jag kände lite försiktigt på Topanga hur hon var att rida, och märkte att jag faktiskt kunde be henne om lite mer. Började lite väl försiktigt men märkte snabbt hur mycket jag kan be den här gången. Jag hittade den där fina hästen som jag älskar över allt, som är super härlig att jobba med och man kan inte sluta le efter ridpasset när man har ridit henne. Visst är det ganska lustigt att man blir så lycklig över det här lilla när man inte ens har gjort något speciellt, knappt travat arbetstrav i två minuter. Någon som kan träna sin häst normalt kanske skrattar lite åt allt detta, men när man själv vet var man har varit så är det en helt annan sak! Hur den här lilla hästen var på väg att tas bort för ett år sen och man inte visste om hon kommer att se våren. Och sen hade vi alla de små problemen i ridbarheten efter en god början. Så nu när man får känna på de minsta framstegen vill man bara berätta det för hela världen.


Otin kyllä nämä screenshotit ovelasti niistä parhaista pätkistä, muahaha. Mutta alla näette koko videon, sen raa'an totuuden - mitään en ole leikannut pois. Lyhyethän nuo kaksi pätkää ovat, mutta siinä on kokolailla se aika mitä me tehtiin töitä. Just ton verran siltä uskaltaa pyytää. Ehkä vielä käyntitauon jälkeen kaksi pääty-ympyrää per suunta, mutta sitten saa riittää.

Jag tog dom här screenshotterna (så klart) på de bästa bitarna, muahah. Men här nere kan ni se hela den råa verkligheten - jag har inte klippt bort något. Visst, det är korta klipp men det är ju typ allt vi gjorde. Det är precis vad man kan och vågar be henne om just nu. Kanske gjorde man några volter till efter en skrittpaus, men sen var det nog.


Katson tuota omaa istuntaani ja en pysty ymmärtämään miten voi olla niin iso ero kevyen ja harjoitusravin välillä. Eikö sen pitäisi olla päin vastoin, kevyessä ravissa on helpompi istua hyvin kuin harjoitusravissa? Harjoitusravissa onnistun kantamaan käteni, istumaan suorana ja vaikutan hevoseen ihan erilailla. Kevyessä ravissa ajaudun etukenoon ja kädet valuvat alas. Vinkkejä?

Jag är lite fundersam om min sits och kan inte riktigt förstå hur det kan vara en så stor skillnad när jag rider lätt eller sitter ner. Det borde ju vara tvärtom, enklare att sitta bra när man rider lätt? Men nej, när jag rider i arbetstrav bär jag mina händer bättre, sitter rakare och kan påverka hästen på ett helt annat sätt. Och sen när jag rider lätt lutar jag framåt och mina händer sjunker neråt. Några tips?


Ja juu, olen tietoinen Topangan suun aukomisesta. Koittakaa keskittyä muuhun. :)

Och ja, jag är medveten om att Topanga håller på med sin mun. Försök att fokusera på något annat. :)

23 sep. 2015

Video: Ruotsalainen hevosenpito


Kysymyspostauksen ylivoimaisesti kysytyin asia oli miten ruotsalainen hevosenpito eroaa suomalaisesta. No, katsokaa video niin saatte kuulla vähän omia huomioitani. Etkö jaksa katsoa videota? Kommentoi alle tai paina nappia I WAS HERE (toimii vain tietokoneella) niin saatan julkaista aiheesta tekstin lähitulevaisuudessa. :) Pahoittelen tönkköä esiintymistyyliä, nenän kaivamista ja hiusten pöyhimistä - en tosiaankaan ole parhaimmillani kameran edessä.

Inget här för svensktalande tyvärr. ;)

21 sep. 2015

Topanga dressyrbilder













Outfit:
Hjälm/Kypärä - Lamicell Transformer
Jacka/Takki - Kingsland
Byxor/Housut - Euro-Star Laureta
Handskar/Hanskat - Roeckl micro mesh
Stövlar/Saappaat - Mountain Horse Supreme high rider

20 sep. 2015

Photoshoot: Sheriffen

 © Minä/Jag
Kuvien kopioiminen kielletty!
Kopiering förbjudet!