Heppaviikko

Siitä tuntuu olevan pitkä aika, kun listasin blogiin päiväkirjamaisesti viikon heppailut. :) Usein vielä jokaisena päivänä, apua... Nyt kun ei meinaa riittää aika edes kirjoittaa postausta niille kerroille kun on kuvamateriaalia. Mennään siis hieman nostalgisissa tunnelmissa postauksen muodon kanssa, tässä on "rakas päiväkirjani"-tyylisesti viime viikon heppailut yhdessä paketissa niin näette hieman miltä melko tyypillinen viikkoni hevosten kanssa näyttää. :)

Tällä viikolla mulla tosin oli poikkeuksellisesti Rink neljä päivää putkeen (ma-to), yleensä ratsastan sillä ti+la ja Mutterilla ma+ke+pe+su. Tällä hetkellä Mutteri on kuitenkin lomalla/saikulla, kirjoitan siitä lisää kun tiedän enemmän. 

Maanantai: (Rink) Siivosin karsinan, tein heinäpussit ja väkkärit. Ratsastin Rinkin maneesissa reilu puoli tuntia. Paljon siirtymisiä, laukannostoja ravista, käynti-ravi siirtymisiä. Se oli vähän jännittynyt ja sinkosi pari kertaa haha. Muuten hyvä ja teki tosi hyvä nostoja!

Tiistai: (Rink) Siivosin karsinan, tein heinäpussit ja väkkärit. Meinasin parahtaa itkuun haettuani Rinkin tarhasta (tai no, se fiilis tulee melkein joka kerta xD). Tämä mies nimittäin RAKASTAA piehtarointia, ja kuivassa hiekassa/pölyssä piehtaroimiseen kun yhdistää mustan hevosen... On tuloksena epämääräinen hiirakko hevonen, jota astmaatikko saa puunata hengityssuojain naamalla. Jes. Siivosin tarhasta kottikärryllisen kakkaa ja vanhaa heinää. Ratsastin kentällä reilu 20 min, käyntitreeniä: pysähdyksiä, kääntöjä, pohkeenväistöä. Pari laukannostoa per suunta, hieno ja reipas. Lopuksi harjoitusravia keskiympyrällä, hieno ja rento. Putsasin varusteet kunnolla.

Keskiviikko: (Rink) Tänään oli vuorossa operaatio letitys - eli vanhojen lettien avaaminen, harjan selvitys ja uusien tekeminen. Tähän mulla meni tunti aikaa, ei ole mikään ohuin liru tuo Rinkin harja kun otsiskin on tyyliin paksumpi kuin normihevosen häntä. :D Mieheni oli tulossa ottamaan ratsastuskuvia yhtä yhteistyötä varten, joten yritin puunata hiekassa ja pölyssä piehtaroinutta Rinkiä edustuskuntoon. Vaihtelevalla menestyksellä. Ratsastin kentällä n. 45 min ajan, harjoiteltiin pohkeenväistöjä, siirtymisiä, erikokoisia kaaria ja voltteja sekä laukannostoja ravista ja käynnistä. Rink oli super kuumalla päällä ja oli niin täynnä energiaa. Kuitenkin todella hyvä rentoutuessaan ja jäi hyvä fiilis ratsastuksesta. Käytössäni oli kuvassa näkyvät ratsastusleggarit, eikä muuten näiden jälkeen tee mieli ratsastaa tavallisilla ratsastushousuilla.

Torstai: (Rink) Jännä päivä! Otin meidän 14 viikkoa vanhan koiranpennun mukaan tallille. Tää oli eka kerta kun se oli mun kanssa tallilla kaksin, tätä ennen se on ollut vissiin kolme kertaa mukana niin, että mieheni toimii koiravahtina. Meni tosi hyvin, Snö oli reipas ja kiltti, seurasi mua koko ajan ja oli utelias muita tallilaisia kohtaan. Heinäpussien pakkaaminen oli ihan parasta sen mielestä ja se hyppelehti edes takas heinänkorsia metsästäen. Hieman sitä pelotti rämisevät kottikärryt ja hevosia se halusi moikata vain takaapäin, etupää oli pelottava. Meni kuitenkin hyvin hakea Rink tarhasta Snö samalla toisella puolella kipittäen. :) Autossakin se matkusti rauhallisesti penkillä maaten, kotimatkalla se nukahti hetkeksi. <3

Perjantai: (Mutter) Pitkästä aikaa Mutterin luona <3 En tehnyt mitään ihmeellistä. Tallihommat vain ja sitten harjasin sitä vähän.

Lauantai: Hevosvapaa! :D

Sunnuntai: (Mutter) Kävin aamulla Snön kanssa pikaisesti Mutterin luona. Tein vain tallihommat (karsinan siivous, heinät + väkkärit) ja sitten lähdin ajamaan kohti Värmdötä, jossa kävin ystäväni mukana tallilla kuvaamassa heidän estevalmennusta ja ratsastin myös itse hetken hänen hevosellaan. Snö käyttäytyi koko reissun mallikkaasti ja istui kiltisti maneesin nurkassa odottamassa kun kuvasin tuntia. :)

Mitä asioita ikävöin Suomessa?

Saan aika usein kuulla kysymyksen, että enkö ikävöi takaisin Suomeen? Vastaus on hieman kaksipiippuinen, sillä en periaatteessa. Mutta kyllä, tietysti ikävöin. Enkä nyt pelkästään niitä itsestäänselviä asioita - perhettäni ja ystäviä, vaan tällä kerralla puhun pienistä asioista/jutuista joita mulla on ikävä. Tämä haikea fiilis syntyi itse asiassa tajuttuani viime Suomen reissusta olevan aikaa viisi kuukautta, ja seuraavaan kertaan on aikaa vielä pari viikkoa. Tämä on pisin aika minkä olen ollut poissa Suomesta, joten vähemmästäkin alkaa ikävöimään! :D

Kuvat Rinkistä ovat marraskuun alusta. <3 Tänä vuonna saimme kokea ennätyksellisen monta aurinkoista päivää marraskuussa, ihanaa!

1. Herkut

Ensimmäinen asia mitä hamstraan Suomessa ollessani! Käydessäni Suomessa viime keväänä tulin lähes tyhjän käsimatkatavaralaukun kanssa ja kotiin lähtiessäni en meinannut saada sitä suljettua. Syy? Karkkipussit, suklaalevyt, suklaapatukat, purkkapussit, well you name it. Sen lisäksi Suomessa on valehtelematta kymmenen kertaa isompi jäätelövalikoima! Ruotsissa puikko-/tuutti-/yms jäätelöitä on ehkä kahden keittiönpöydän kokoisen pakastearkun verran kun taas Suomessa se allas on ainakin 10 metriä pitkä. Ja Taffelin sipsit, nam...

2. Ruoka

Ihan sellaiset hassut asiat kuin pakastepizzat, Tommies-miniluumutomaatit, Bulgarian jogurtti, Hesen ranskalaiset, karjalanpiirakat, grillimakkarat... Laitan nämä aina äidilleni ostoslistalle ennen Suomeen saapumistani. :D

3. Liikenne

Tukholmassa ei ole vuorokaudenaikaa jolloin ei olisi ruuhkaa. Okei, ehkä öisin 23-03 välillä, mutta muuten on 99,99% varmuudella jossain kohti matkaa ruuhkaa. Täällä menee myös koko kaupunki aivan sekaisin ja bussit eivät kulje jos sataa 5 cm lunta. Kyllä, se koettiin viimeksi muutama viikko sitten. Huoh!

4. Helsinki

Se on niin kompakti ja helppo kaupunki! Pelkästään Tukholman Södermalm on tyyliin Helsingin kantakaupungin kokoinen (vai onko peräti Södermalm isompi). Helsingissä on helppo liikkua kävellen ja julkisilla, mutta ennen kaikkea autolla.

5. Erikoisruokavalioiden huomionti
Suomessa on lähes per automatic, että varsinkin laktoositon ruokavalio on huomioitu! Täällä on enemmänkin harvinaisuus, että mikään valmis ruoka ravintolassa/kahvilassa on laktoositon. Mulla nyt ei ole "virallista" maitoallergiaa, mutta vatsani voi huomattavasti paremmin jos valitsen laktoosittoman vaihtoehdon eikä ole todellakaan itsestään selvää löytääkö edes sellaista. Viimeksi vuosi sitten HIHS:ssä ruotsalainen tuttavani oli aivan onnessaan, mutta myös ihmeissään, kun kaikki ruoka-annokset olivat laktoosittomia. Gluteenittomuudesta ei varmaan sitten tarvitse edes mainita. :) "Gluteeniton, onko se joku maitoallergia" saattaa olla yleinen kysymys.

6. Suikaloitu kana/broileri
Ei löydy!! Arvatkaa vaan miten väsynyt olen kanan leikkaamiseen. Todella väsynyt. Mutta sitä ei oikeasti saa täältä melkein mistään. Joskus harvoin meidän (isosta) ICAsta löytyy valmiiksi suikaloitua broileria, mutta nekin suikaleet ovat sellaisia 0,5 cm x 5 cm kokoisia (ja maksaa mansikoita). Kananliha on muutenkin melko kallista täällä Ruotsissa ja lähes kaikki ostavat pakastettuja broilerinfileitä (halvempaa). Niitä saa sitten olla aina muistamassa ottaa sulamaan.

7. Sauna

Huvitan välillä kollegoitani kertomalla tarinoita suomalaisesta saunakultuurista. Kuulemma on aivan käsittämätöntä, että jopa kerrostaloyksiöissä on oma sauna! Täällä lähes missään ei ole saunoja kerrostaloasunnoissa, hyvä jos edes omakotitaloissa (tai sitten ne toimivat varastoina). Kuntosalien saunat ovat harvoin edes päällä, vaan tulee käydä erikseen pyytämässä niiden päälle laittamista. Ja usein sitten yleiset saunat ovat aivan jääkylmiä. Kotona Suomessa käydessä onkin sitten ihan parasta päästä kunnon saunaan - siitäkin huolimatta, etten oikeasti ole edes mikään saunojatyyppi!

8. Ruisleipä
Tai no, oikeastaan kaikki leipä. Tällä hetkellä tätä postausta kirjoittaessani en edes muista milloin olisin syönyt leipää. Ei kun okei, syön viikottain töissä hiivaleipää/limppua maanantaiaamupalalla, mutta näin muuten en näe mitään tarvetta/himoa ostaa kotiin leipää ruokakaupasta. Suomalaistyyppistä, kunnon/aitoa ruisleipää on lähes mahdotonta löytää. Jos menee kaupassa leipäosastolle "Tumma leipä"-hyllyn alle, on siellä ehkä hyvällä tuurilla kahta laatua ruisleipää (joista ainakin toisessa on siirappia) ja loput viisi lajia ovat "tummaa" paahtoleipää.

Kiva muuten huomata, että 5/8 asioita liittyvät jollain tavalla ruokaan. :D 

11 vinkkiä hevoskuvaukseen

Hevoskuvaus on oma taiteenlajinsa (eikä sieltä yksinkertaisimmasta päästä) ja vaatii kuvaajalta kärsivällisyyttä sekä tilannetajua. Kokosin tähän postaukseen muutaman vinkin/neuvon joita itse noudatan.

Nämä kuvat otin lokakuussa ja mallina toimi erään tallikaverin 4-vuotias pv-ruuna. Objektiivina mulla oli tällä kerralla Saksaan vuokraamani Canon EF 70-200mm f/2,8L IS II USM. En ollut kuvannut sillä potretteja ennen tätä, mutta pakko sanoa sen olevan huippu vekotin myös tähän puuhaan!

1. Valmistele hevonen hyvin

Harjaa, puunaa, putsaa. Tämä on tietysti hevosen omistajan/kuvien tilaajan vastuulla. Tilaustöitä tehdessäni muistutan hevosen omistajaa aina ennen kuvauksia valmistelemaan hevonen huolella: harjaa hyvin, rähmät ja räät pois, kavioiden päältä muta/hiekka veke, putsaa silmänympärykset sekä turpa (baby oil tms öljy antaa kauniin kiillon) ja pue hevoselle nätit, yhteensopivat (ja puhtaat!) varusteet.

2. Ota avustaja mukaan

Hevosen pitelijän ja kuvaajan lisäksi on mahtavaa jos mukaan saa vielä kolmannen kaverin, joka voi toimia kuvausassistentin/hevosen houkuttelijan roolissa. Ehkä 1/4 kerrasta kuvauksen tilaaja on ottanut tästä neuvosta vaarin, mutta muuten saan kuvaajana pitää huolen siitä, että hevonen katsoo kiinnostuneena kameraan. Olenkin tottunut päästelemään mitä oudompia ääniä suustani, tiedän parhaat Youtube-videot hevosia varten ja myös pussin/avaimien/risun heiluttelu kuvaamisen ohella onnistuu. Mutta kaikista mieluiten delegoin ne hommat jollekin toiselle ja keskityn kameran käyttämiseen.

3. Muista turvallisuus!

Hevosten kanssa ei voi koskaan ottaa liian varovasti. Jokainen hevonen on toki yksilönsä, mutta jos multa kysytään niin suosittelen aina tallin alueelta poistuttaessa suitsia, liinaa, hanskoja ja kypärää. Tai sitten olen ollut liikaa tekemisissä sinkoilevan nuoren orin kanssa. :D Joka tapauksessa, hevosta ei KOSKAAN päästetä irti vaarallisessa ympäristössä. Kuvan muokkauksella pääsee pitkälle jos haluaa poistaa liinan/päävehkeet ja taitoja siihen riittää, mutta muuten hevonen pidetään pääsääntöisesti aina kiinni jos ei olla aitojen sisällä. Hevosta ei myöskään päästetä laukkaamaan hulluna ympäriinsä jos pohja on huono. Pelloille mennessä kysytään aina maanomistajalta lupa. Ratsastuskuvia ottaessa en koskaan suosittele ratsastajaa olemaan ilman kypärää, "taidekuvissa" se on toki toivottavaa mutta tämän ratkaisun tekee jokainen täysi-ikäinen itse. Kypärä ei aina haittaa, hyvänä esimerkkinä nämä suloiset kuvat nuorista tytöistä poneineen. :)

4. Ole kärsivällinen

Voit olla varma, että hevonen näyttää 4/5 kuvista aivan kamalalta. Kärsivällisyys ja oikea ajoitus ovat siis todella tärkeitä asioita hevosta kuvatessa! Hevonen ei aina suostu yhteistyöhön ja näyttämään hyvältä juuri sillä hetkellä kuin kuvaaja haluaisi, tai seisomaan juuri siinä tietyssä asennossa. Tässä on siis tärkeää olla "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" eli asetukset ja tarkennus valmiina, jotta voit ottaa kuvan juuri sillä millisekunnilla kun hevonen katsoo oikeaan suuntaan korvat hörössä. Tai sitten voit käyttää seuraavaa kohtaa...

5. More is more

Sarjakuvausasetus on hyvä olla päällä hevosia kuvatessa. Potretteja kuvatessa on kyllä helpompaa ajoittaa kuva oikeaan hetkeen, mutta usein käytän sarjakuvausta myös siinä tarvittaessa. Ja erityisesti liikekuvia kuvatessa käy sarjakuvaus kuumana. Tässä tarvitseekin sitten nopean kameran ja muistikortin, mutta en syvenny kameroiden ominaisuuksiin sen enempää.

6. Kameran asetukset

Oikeat asetukset ovat tietysti kuvaamisen A ja O! Liikekuvia ottaessa pyrin välttämään alle 1/500 valotuksen käyttämistä jotta koko hevonen pysyy terävänä. Maneesikuvissa tämä valitettavasti sitten tarkoittaa sitä, että ISO-arvon tulee olla korkea ja se taas tuo helposti rakeisuutta kuviin. Toisaalta vakaalla kädellä ja nopealla tarkennuksella voi saada aikaan hienoja taustan liike-epätarkkuusefektejä ja silloin valotusta voi ja kannattaakin laskea.

Liikekuvissa pidän aukon mahdollisimman isona, maneesissa vähintään 2.8. Rinkin maneesi on niin pimeä, että siellä ei pärjää alle 2.0 aukolla. Aukko tuo kuvaan lisää valoa, mutta potretteja ottaessa se ei taas saa olla liian suuri jotta kuvassa ei ole liikaa sumeutta. Pelkkää hevosta kuvatessa pidän aukon aina max 2.2, jos ihminen on mukana nostan sen johonkin 3-4 tuntumaan. Toisaalta kauempaa kuvatessa aukon voi taas säätää isommaksi. (Iso aukko = pienempi arvo = enemmän valoa = sumeampi tausta)

7. Taustan tärkeys

Kaikkea ei voi valita, mutta mikäli mahdollista pidä tausta mahdollisimman kliininä. Huolehdi ettei hevoseen osu teräviä varjoja, ettei taustalla ole häiritseviä asioita kuten hevosen "selästä kasvavia" puita tai tolppia. Jälkikäsittelyä on huomattavasti mukavempaa tehdä jos taustalta ei tarvitse poistaa montaa asiaa. ;) Toisaalta taas joskus olosuhteet ovat mitä ovat (kuten tämän kentän ympäristö), ja silloin on paras tyytyä siihen mitä on. Liika kuvan muokkaus/kloonaustyökalun käyttö ei yleensä ole hyväksi.

8. Ihmismallin auttaminen

Kameran takaa kaikki tuntuu niin itsestään selvältä, mutta kameran edessä olevalla ihmisellä on täysi työ pitää hevonen edustavana ja vielä pahempaa, näyttää itse hyvältä. Itse yritän aina muistuttaa mallejani että paskat siitä mitä hevonen tekee, yritä itse hymyillä koko ajan/pitää neutraali ilme kasvoilla. Kun hevonen sitten näyttää hyvältä sen yhden sekunnin, on ihmismalli jo valmis kuvaan! Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Kuvaajana tehtäväsi on myös pitää huoli kuvan yleisilmeestä - oli se sitten taskujen vetoketjujen sulkeminen, hevosen roikkuvan räkäpallon huomaaminen tai jokin muu kuvaa häiritsevä yksityiskohta mikä helposti jää mallilta huomaamatta. Muista myös ohjata malleja parhaasi mukaan. "Näytä rakastuneelta!" on yksi suosikeistani. ;)

9. Pienet niksit

- Jos et halua riimunnarua mukaan kuvaan (poistat sen jälkikäsittelyssä), kiinnitä naru vastakkaisen puolen kuolaimeen! Mikään ei ole yhtä rasittavaa kuin kuolainrenkaan siistiminen.

- Tarkista ettei hevosella ole silmissä rähmää. Paras on, kun huomaa jälkikäteen jokaisessa kuvassa ison klimpin silmäkulmissa.

- Huolehdi suitsien/riimun oikeaoppisesta kiinnityksestä. Kerran kasa kuvia oli melkein julkaisukelvottomia kun suitsien yksi remmi oli kierteellä.

- Hevosen houkuttimina toimivat erinomaisesti Youtubesta löytyvät videot hakusanalla "horses neighing", variksen raakkumista matkivat äänet, sateenvarjo, muovipussi, kauraämpäri, raipan päähän kiinnitetty pussi... Tai muovinen hevosen pää, kuten opin viime kuvauskerralla. 

10. Kuvien jälkikäsittely

Kuvien käsittely on osa kuvausprosessia, varsinkin RAW-kuvia kuvatessa. Muokkaan itse kaikki kuvat Photoshop Camera Rawissa, missä säädän valoja, varjoja, terävyyttä, kontrastia ja välillä tarvittaessa värisävyjä. En ole itse koskaan oppinut tykkäämään Lightroomista vaikka sitä olen pari vuotta yrittänyt käyttää, mutta toiset taas rakastavat sitä. Itse Photarin puolella en tee oikeastaan muuta kuin määritän kuvan lopullisen koon ja tallennan sen JPG-muotoon. "Isoimmat" muokkaamani asiat ovat räkien, ötököiden ja narujen poistot ns. peruskuvista. Sitten ovat asia erikseen jos lähden jotain erikoisempaa väsäämään, mutta olen luonteeltani aika laiska ja pyrin saamaan kuvan mahdollisimman "oikeaksi" jo kuvausvaiheessa.

11. Muista tekijänoikeudet

Aloitteleva kuvaaja ei ehkä tätä ajattele. Muista, että sinulla on kuvaajana aina täydet tekijänoikeudet ottamiisi kuviin! Kukaan ei saa julkaista ottamiasi kuvia ilman lupaasi, ja vaikka annat kuvat kaverillesi ei hän saa antaa niitä eteenpäin kolmannelle osapuolelle ilman lupaa. Muista arvostaa omaa työtäsi! :)

8 asiaa joita en ymmärrä Instagramissa

1. Seuraajien ja tykkäyksien mankujat

Nämä F4F, L4L ja mitälie lyhenteitä käyttäviä tyyppejä tulee aina säännöllisesti vastaan. Ei, sinun ei tarvitse seurata tiliäni mikäli olet vain takaisin seurausta vailla ja ei, en seuraa tilejä jotka eivät itseäni kiinnosta. Haluan seuraajieni olevan aidosti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstä sillä sellainen olen itsekin, seuraan vain itseäni kiinnostavia käyttäjiä.

2. Kielellä x tai y kommentoijat

Näitä tulee päivittäin. Milloin on arabiaa, saksaa, venäjää, siansaksaa tai mitä tahansa kieltä oleva kommentti/yksityisviesti. Ihan oikeasti, mitä jos itse kävisin kommentoimassa vieraiden ihmisten kuviin suomeksi olettaen heidän  ymmärtävän? :D Mielestäni on ihan peruskohteliaisuutta käyttää englantia niinkin isossa sosiaalisessa mediassa kuin Instagram eikä vain olettaa kaikkien osaavan äidinkieltäsi (vaikka toki saksa ja arabia isoja kieliä ovatkin). 

3. "Ilmahevoset"

Hevosvalokuvaajien (ja suosittujen hevostilien) ikuinen riesa. Vai onko tämä vain ruotsalaisten pikkutyttöjen villitys? Näitä "lufthäst"-tilejä on melkein pelottava seurata ja tulee mieleen onko lapsilla kaikki kunnossa, siellä on kaikkea juttua hevosten kihlajaisista/tyttöystävistä seksijuttuihin ja itsemurha-ajatuksiin. Olen löytänyt monta kertaa ottamiani kuvia tällaisilta käyttäjiltä ja laitan usein viestiä, että kuvavarkaus ei ole okei. 

4. Käyttäjät, jotka julkaisevat vain toisten kuvia

Toki on ihan kiva, että Instagramista näitä repost-tunnuksia löytyy, mutta että jokaisen täytyy perustaa omansa, kerjätä seuraajia ja kysyä saako repostata kuvan. Onneksi monet kysyvät, mutta sitäkin useampi ei kysy lupaa.

5. Tyhmien kysymysten kysyjät

Kun kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus profiilista (tai siitä kuvatekstistä), ei jaksa kuin ihmetellä miten tieto on mennyt ohi.

"Minkä rotuinen hevonen?" (shettis)

"Mikä tämän hevosen nimi on?" (pertti)

6. Kuvavarkaat

Se mitä ei tiedä ei vahingoita, mutta joka ikinen kerta kun eteeni osuu kuvavarkaus, ilmiannan profiilin Instagramille. En käytä aikaani etsien luvattomasti julkaistuja kuvia, mutta aika usein seuraajat niitä mulle ilmiantavat ja/tai törmään niihin itse silloin tällöin. Instagram on onneksi todella nopea reagoimaan kuvavarkauksien suhteen ja poistaa kuvat yleensä saman päivän aikana.

7. Treffikutsujen/"hey baby"-viestien lähettäjät

Näitä ei onneksi tule kuin muutama kuukaudessa. Onneksi epämääräiset tyypit eivät näe etten "näe" heidän viestejään vaan ne voi hiljaa poistaa ja blokata koko tyypin. Haha oon niin vainoharhainen tyyppi etten koskaan uskaltaisi (tai haluaisi) postata monta kertaa päivässä uuden selfien (tai belfien). Riittää, että pärstä näkyy sivusta ratsastuskuvissa (ja satunnaisissa heppapose-kuvissa). ;)

8. Instagramin algoritmi

Pakko vielä mainita tämä itseäni häiritsevä, Instagramin "ominaisuus". Niin paljon kuvia jää näkemättä, kun Instagram valitsee joukosta ne mitkä muka voisivat mua kiinnostaa. Anteeksi, mutta mua kiinnostaa kyllä nähdä ihan kaikki seuraamieni käyttäjien kuvat! Nyt käydessäni alle tulevaa vinkkilistaa läpi huomaan multa jääneen näkemättä vaikka kuinka monen suosikkikäyttäjäni kuvat. :( No, tällä ei itse voi mitään, mutta on muuten ihan sairaan rasittava ominaisuus muuten niin kivassa sovelluksessa.

Olen pahoillani jos joku otti itseensä jostakin postauksen kohdasta. Nämä kuitenkin ovat asioita, mitkä itseäni häiritsevät/huvittavat/ihmetyttävät. Muuten Instagram on ehdottomasti suosikkini eri appseista ja varmasti se käytetyin. Siellä pääsee näkemään ystävien ja tuttavien kuulumisia, stalkkaamaan julkkiksia sekä hakemaan inspiraatiota lahjakkailta valokuvaajilta ja ratsastajilta. Itse seuraan lähes neljää sataa käyttäjää pelkästään heppatunnuksellani. Jep, mulla on kaksi muutakin käyttäjää Instagramissa - henkilökohtainen sekä "stalkkaustunnus" jonne olen koonnut kaikki turhat julkkikset yms joiden kuvia haluan nähdä vain silloin tällöin. Hyvä vinkki jos tunnut hukkuvan mielenkiintoisten kuvien tulvaan! :)

Tässä on kymmenen seuraamisen arvoista hevos- ja valokuvaustunnusta (nopeita poimintoja omista suosikeistani):

• dalecarlian_horsetales - Ihania kuvia arabista, friisistä ja welshistä!
• llidholm - Upea, vaativaa kisaava friisiori (Rinkin puoliveli).
• abdressage - Kansainvälistä kilpaileva kouluratsastaja ja syötävän suloinen/kuvan kaunis voikko poniruuna.
• life.by.linus - Aivan mielettömiä luontokuvia (ja muitakin kuvia) ottava valokuvaaja!
• judithpietersen - Friisiläisillä, ja muilla hevosilla kilpaileva kouluratsastaja.
• elena_shumilova - Maagisimpia koskaan näkemiäni kuvia.
• ride_egypt - Ihania hevoskuvia Egyptin maisemista!
• liga.liepinaa - Islannissa asuva, taitava hevoskuvaaja!
• corneliarylen - Isoja kisaava esteratsastaja jolla paljon erilaisia hevosia.

Nuoren orin käsittely

Rink 4-vuotias nuori ori, ja sen sukupuoli tuo luonnollisesti mukanaan tiettyjä haasteita sekä varotoimenpiteitä. Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että ori on "tavallinen" hevonen siinä missä muutkin, mutta olisi silkkaa typeryyttä ajatella ettei oria tarvitse käsitellä mitenkään erilailla. Turvallisuus ennen kaikkea, onhan kyseessä lapsen mielen omaava hormoneja ja vaistoja kuunteleva 600 kiloinen lihaskimppu.

Kuvissa Rinkillä on Equestrian Stockholmilta mainosyhteistyöstä saatu satulahuopa, malli "Pistage".

Better safe than sorry. Rinkiä talutetaan aina liinassa, hanskat kädessä, mieluiten kypärä päässä ja raippa kädessä. Tarhaan viedessä sillä on pidempi, liinamainen ketjuriimunnaru ja ketju laitetaan turvan päältä. Ei sen takia, että se automaattisesti hölmöilee vaan jos jotain tapahtuu. Yleensä se kulkee vierellä kiltisti ja rauhallisesti löysän narun päässä, mutta milloin tahansa voi tulla yllättävä tilanne eteen jolloin on kiva olla vähän järeämmät varusteet.

Ensimmäiset kuukaudet juoksutin Rinkiä aina ennen selkään nousua ja käytin myös turvaliiviä. Nämä olivat tosin enemmän nuoren hevosen kanssa käytettäviä varotoimenpiteitä eivätkä ne niinkään liittyneet sen orimaisuuteen. Juoksuttaminen oli enemmän kuin tarpeen, sillä aika usein Rink veteli iloista pierupukkilaukkaa ensimmäiset kierrokset... ;) Turvaliivistäkin oli hyötyä sillä kerralla kun tipuin selälleni.

Tällä hetkellä talutan Rinkiä aina ensin muutaman kierroksen jotta näen millä fiiliksellä se on ennen selkään nousua. Jos se vaikuttaa vähän raisulta, juoksutan sitä muutaman kierroksen ravissa nähdäkseni miten paljon pöllöilyenergiaa onkaan. Se on rauhoittunut tosi hyvin ja en oikeastaan edes muista milloin olisi viimeksi ollut tarve päästellä ylimääräisiä höyryjä ulos. :)

Turvaliivin laitan päälle jos poistumme kentän aitojen ulkopuolelle.  

Rinkin käsittelyssä olemme tarkkoja - varmoja, johdonmukaisia, päättäväisiä mutta samalla pehmeitä. Se on aivan ihana hevonen luonteeltaan, todella ystävällinen ja utelias, viisas ja aina iloisena lähdössä töihin. Nämä luonteenpiirteet haluamme säilyttää. Rink on kuitenkin myös kova kokeilemaan rajojaan ja saattaa hyvin yrittää nappaista taluttaessa kädestä, "kun on pakko kokeilla miltä se maistuu". Sen kanssa saa siis olla vähän silmät selässä. Näen heti sen ilmeestä jos se saa päähänsä jonkun hölmön idean ja pystyn jo siinä vaiheessa kieltämään äänellä tiukasti.

Moni näistä asioista koskee tosiaan ehkä enemmän Rinkin nuorta ikää. Se yllättää mut viikko viikolta nopealla oppimiskyvyllään! Isoja juttuja ovat mm. miten hienosti se nykyään nostaa kaviot, kuinka iloisesti se tulee vastaan karsinan ovelle jos vähän heiluttaa suitsia ja kuinka hyvin se pysyy (suurimman osan ajasta) paikallaan harjatessa/satuloidessa.

Talvella se oli vähän laiska nostamaan kaviot ja yritti usein polkea jalan alas. Nyt se nostaa kaviot (yleensä) automaattisesti, välillä niin rivakasti että kavionputsaajan kannattaa varoa ettei kavio kopsahda päähän! Joskus Rink ei ihan meinaa tajuta kummalla puolella se kavionputsaaja nyt onkaan ja tarjoaakin vastapuolen kaviota... <3

Aiemmin se nosti helposti pään ylös suitsia laittaessa. Ongelma oli kylläkin ratkaistu aika nopeasti ihan vain lahjomalla namilla. Nykyään Rink tosiaan rakastaa suitsia ja on heti korvat hörössä jos sille niitä näyttää, vaikka kesken ruokailun. Herkuille perso hevonen on niiiin helppo opettaa... ;)

Ratsastaessani samaan aikaan muiden ratsukoiden kanssa yritän pitää Rinkin hommissa koko ajan antaen sille paljon ajateltavaa ja erilaisia tehtäviä. Pidän myös parhaani mukaan huolen välimatkoista. Joskus on päiviä, jolloin en kerta kaikkiaan saa sitä kunnolla kuulolle ja silloin tulee vain hyväksyä tilanne ja tehdä parhaansa. Valmentajamme on aivan ihanan kannustava ja on sanonut monesti, että joillakin ratsastuskerroilla täytyy olla tyytyväinen niihin pienimpiin onnistumisiin - hyvin ratsastettu kulma, yksi rento voltti tai hyvät pysähdykset. Rink vain paranee joka kerta, joten jos yksi kerta menee vähän huonommin se ei ole maailmanloppu. Kaikista kerroista oppii jotain!

Vähän taustaa näistä kuvista... :D

Näiden kuvausten jälkeen fiilis oli lähinnä epätoivoinen. Päässäni oli visio hienoista kuvista nuo upeat lupiinit taustalla. No, ei se sitten ihan niin mennytkään. Rink pelkäsi lupiineja ihan kuollakseen ja vain rynni niiden läpi. Se ei seissyt sekuntiakaan paikoillaan ja/tai näytti aivan kamalalta. Olin oikeasti ihan varma etten saanut otettua ainuttakaan onnistunutta kuvaa. Lähelle osui arvaus, otin nimittäin lähes 400 kuvaa ja joukossa oli 15-20 onnistunutta. No, se riitti! :D Mainittakoon, että olen muokannut jokaisesta kuvasta ison kasan liinaa, ihmisen ja aidantolppia pois. Yritin parhaani, mutta tarkkasilmäiset löytävät varmasti virheitä kuvista. Harjoittelemalla sitä oppii! Nämä lopussa olevat screenshotit puhukoon puolestaan.