30 sep. 2017

Malta olla ratsastamatta!


Ja rasittamatta itseäsi jos olet kipeä. Itsehän olen nyt elävä esimerkki siitä, mitä käy kun urheilee puolikuntoisena. Olen ollut kipeä nyt neljä viikkoa ja joka kerta kun on tuntunut "vähän paremmalta" olen käynyt ratsastamassa. Yleensä en ole kipeä ja voin hyvin tehdä asioita vähän puolikuntoisenakin, mutta tällä kerralla päälle on ilmeisesti iskenyt joku supervirus ja en parane ollenkaan. Viime viikon alussa luulin olevani terve ja osallistuin Mutterin kanssa kouluvalmennukseen ja kävin ratsastamassa Maaikella. Ei olisi kannattanut, yskä ja kurkkukipu palasivat moninkertaisina. Sen jälkeen lupasin itselleni etten rasita/hengästytä itseäni ollenkaan ennen kuin olen TÄYSIN parantunut. Ja mielummin odotan vielä yhden ylimääräisen viikon ennen kuin palaan normaaliin treenitahtiin.

Tämä on aika paha juttu mulle... Olen tottunut ratsastamaan/treenaamaan 8-10 kertaa viikossa joten tämä paikallaan oleminen ei sovi mulle ollenkaan. Kävin tiistaina lääkärissä eikä mitään näkynyt nieluviljelyssä tai verikokeessa. Nenästäni otettiin myös viljely ja se lähetettiin eteenpäin. Luulin saavani tulokset perjantaina, mutta mitään ei kuulunut joten odottelen ensi viikkoon. Lääkäri epäili mun kärsivät mykoplasmasta. Alan oikeasti olla ihan täynnä tätä sairastamista, tähän on mennyt koko syyskuu ja en ole edes tajunnut ajan kulkua. Voitte kuvitella miten järkytyin tajutessani huomenna olevan lokakuu!

Ja mitä lokakuu tarkoittaakaan?
Rink tulee kotiin!!! <3

Enää kaksi viikkoa jäljellä. Ei vitsi, en malta odottaa! Ihan mieletöntä päästä paikan päälle seuraamaan loppukokeita. Mitähän siellä on vastassa? Onkohan Rink aikuistunut ja kypsynyt paljonkin? Miten paljon se on kehittynyt? Onko siitä tykätty? Kovin paljoa siitä ei ole kuulunut, kaikki menee ilmeisesti hyvin kun mitään ei kuulu... ;)

Nämä kuvat Maaikesta ovat viikon takaa. Aivan kamala sää, tihutti ja oli ihan pimeä. Kuvat on kuvattu 50 mm kiinteällä objektiivilla, ei ehkä se optimaalisin kapistus kuvata 70*70 m ratsastuskentällä. ;)

















Olkaa siis please viisaampia kuin minä jos teille iskee flunssa. Nyt taitaa oikeasti olla liikkeellä jotain tosi ärhäkkää/pitkäkestoista flunssaa. Vaikka kuinka moni tuttu on valitellut sairastumista ja kuinka ei millään meinaa parantua. :( Eiköhä tää tästä, jossain vaiheessa... Palasin itse asiassa jo eilen satulaan, mutta kuten mainitsin niin olen luvannut etten rasita itseäni vielä hetkeen. Mennään siis ihan vain käyntipolitiikalla, maastoköpöttelyä ja satunnaisia ravipätkiä. Ei rallitteluja tai koulutreenejä ennen kuin pystyn olemaan kokonaisen päivän yskimättä.

26 sep. 2017

8 asiaa joita en ymmärrä Instagramissa


1. Seuraajien ja tykkäyksien mankujat
Nämä F4F, L4L ja mitälie lyhenteitä käyttäviä tyyppejä tulee aina säännöllisesti vastaan. Ei, sinun ei tarvitse seurata tiliäni mikäli olet vain takaisin seurausta vailla ja ei, en seuraa tilejä jotka eivät itseäni kiinnosta. Haluan seuraajieni olevan aidosti kiinnostuneita tuottamastani sisällöstä sillä sellainen olen itsekin, seuraan vain itseäni kiinnostavia käyttäjiä.

2. Kielellä x tai y kommentoijat
Näitä tulee päivittäin. Milloin on arabiaa, saksaa, venäjää, siansaksaa tai mitä tahansa kieltä oleva kommentti/yksityisviesti. Ihan oikeasti, mitä jos itse kävisin kommentoimassa vieraiden ihmisten kuviin suomeksi olettaen heidän  ymmärtävän? :D Mielestäni on ihan peruskohteliaisuutta käyttää englantia niinkin isossa sosiaalisessa mediassa kuin Instagram eikä vain olettaa kaikkien osaavan äidinkieltäsi (vaikka toki saksa ja arabia isoja kieliä ovatkin). 


3. "Ilmahevoset"
Hevosvalokuvaajien (ja suosittujen hevostilien) ikuinen riesa. Vai onko tämä vain ruotsalaisten pikkutyttöjen villitys? Näitä "lufthäst"-tilejä on melkein pelottava seurata ja tulee mieleen onko lapsilla kaikki kunnossa, siellä on kaikkea juttua hevosten kihlajaisista/tyttöystävistä seksijuttuihin ja itsemurha-ajatuksiin. Olen löytänyt monta kertaa ottamiani kuvia tällaisilta käyttäjiltä ja laitan usein viestiä, että kuvavarkaus ei ole okei. 

4. Käyttäjät, jotka julkaisevat vain toisten kuvia
Toki on ihan kiva, että Instagramista näitä repost-tunnuksia löytyy, mutta että jokaisen täytyy perustaa omansa, kerjätä seuraajia ja kysyä saako repostata kuvan. Onneksi monet kysyvät, mutta sitäkin useampi ei kysy lupaa.


5. Tyhmien kysymysten kysyjät
Kun kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus profiilista (tai siitä kuvatekstistä), ei jaksa kuin ihmetellä miten tieto on mennyt ohi.
"Minkä rotuinen hevonen?" (shettis)
"Mikä tämän hevosen nimi on?" (pertti)


6. Kuvavarkaat
Se mitä ei tiedä ei vahingoita, mutta joka ikinen kerta kun eteeni osuu kuvavarkaus, ilmiannan profiilin Instagramille. En käytä aikaani etsien luvattomasti julkaistuja kuvia, mutta aika usein seuraajat niitä mulle ilmiantavat ja/tai törmään niihin itse silloin tällöin. Instagram on onneksi todella nopea reagoimaan kuvavarkauksien suhteen ja poistaa kuvat yleensä saman päivän aikana.

7. Treffikutsujen/"hey baby"-viestien lähettäjät
Näitä ei onneksi tule kuin muutama kuukaudessa. Onneksi epämääräiset tyypit eivät näe etten "näe" heidän viestejään vaan ne voi hiljaa poistaa ja blokata koko tyypin. Haha oon niin vainoharhainen tyyppi etten koskaan uskaltaisi (tai haluaisi) postata monta kertaa päivässä uuden selfien (tai belfien). Riittää, että pärstä näkyy sivusta ratsastuskuvissa (ja satunnaisissa heppapose-kuvissa). ;)

8. Instagramin algoritmi
Pakko vielä mainita tämä itseäni häiritsevä, Instagramin "ominaisuus". Niin paljon kuvia jää näkemättä, kun Instagram valitsee joukosta ne mitkä muka voisivat mua kiinnostaa. Anteeksi, mutta mua kiinnostaa kyllä nähdä ihan kaikki seuraamieni käyttäjien kuvat! Nyt käydessäni alle tulevaa vinkkilistaa läpi huomaan multa jääneen näkemättä vaikka kuinka monen suosikkikäyttäjäni kuvat. :( No, tällä ei itse voi mitään, mutta on muuten ihan sairaan rasittava ominaisuus muuten niin kivassa sovelluksessa.


Olen pahoillani jos joku otti itseensä jostakin postauksen kohdasta. Nämä kuitenkin ovat asioita, mitkä itseäni häiritsevät/huvittavat/ihmetyttävät. Muuten Instagram on ehdottomasti suosikkini eri appseista ja varmasti se käytetyin. Siellä pääsee näkemään ystävien ja tuttavien kuulumisia, stalkkaamaan julkkiksia sekä hakemaan inspiraatiota lahjakkailta valokuvaajilta ja ratsastajilta. Itse seuraan lähes neljää sataa käyttäjää pelkästään heppatunnuksellani. Jep, mulla on kaksi muutakin käyttäjää Instagramissa - henkilökohtainen sekä "stalkkaustunnus" jonne olen koonnut kaikki turhat julkkikset yms joiden kuvia haluan nähdä vain silloin tällöin. Hyvä vinkki jos tunnut hukkuvan mielenkiintoisten kuvien tulvaan! :)

Tässä on kymmenen seuraamisen arvoista hevos- ja valokuvaustunnusta (nopeita poimintoja omista suosikeistani):

  • dalecarlian_horsetales - Ihania kuvia arabista, friisistä ja welshistä!
  • llidholm - Upea, vaativaa kisaava friisiori (Rinkin puoliveli).
  • abdressage - Kansainvälistä kilpaileva kouluratsastaja ja syötävän suloinen/kuvan kaunis voikko poniruuna.
  • life.by.linus - Aivan mielettömiä luontokuvia (ja muitakin kuvia) ottava valokuvaaja!
  • judithpietersen - Friisiläisillä, ja muilla hevosilla kilpaileva kouluratsastaja.
  • elena_shumilova - Maagisimpia koskaan näkemiäni kuvia.
  • ride_egypt - Ihania hevoskuvia Egyptin maisemista!
  • liga.liepinaa - Islannissa asuva, taitava hevoskuvaaja!
  • corneliarylen - Isoja kisaava esteratsastaja jolla paljon erilaisia hevosia.

24 sep. 2017

Mutterin ensimmäinen valmennus


Tällä viikolla pääsimme Mutterin kanssa ensimmäistä kertaa valmentajani rääkkiin! Mutterilla on vielä kunnonkohotus ja lihasten kasvatus kesken, mutta valmentajani on sen verran hyvä lukemaan hevosta että uskoin kyllä Mutterin jaksavan. Hyvähän se vain on saada apua myös tähän alkuvaiheeseen!

Onkin valmentajani ansiota, että päädyin Mutterin kanssa yhteen! Hän itse asiassa vinkkasi mulle Mutterista ensimmäisen kerran jo keväällä, mutta nyt mun ollessa puoliksi hevoseton sain Mutterin omistajan yhteystiedot ja tässä sitä ollaan, olen kohta ratsastanut Mutterilla kuukauden ja se on vakuuttanut mut ihan täysin erinomaisuudestaan! Valmentajani on sisäänratsastanut Mutterin ja sen kyllä huomaa - en ole elämässäni ratsastanut yhtä hyvin ratsastetulla ja yritteliäällä hevosella.

Oon muuten miettinyt näitä valmennusvideoita ja kieltä. Ymmärrättekö/haluatteko kuunnella valmentajan alkuperäisiä ruotsinkielisiä ohjeita? Kaipaatteko tekstityksiä tai suomenkielistä selostusta päälle?

Mitä valmennuksesta jäi sitten mieleen?

Mutterin täytyy liikkua aktiivisesti takaosalla eikä se saa jäädä matalaksi/löysäksi edestä! Tämä on vielä aika vaikeaa Mutterin huonon kunnon takia... Mutta mieluummin ratsastaa sitä lyhyissä pätkissä tehokkaasti, ryhdikkäänä heti aluksi ja lyhyt ratsastus.

Päästän helposti oman istuntani liian löysäksi/rennoksi ja täytyy muistaa pitää keskivartalo tiukkana myös siirtymisissä missä tekisi mieli keinua mukana vähän liikaa. Mun täytyy pysyä tiukkana ja suorana, mutta samalla mukautua liikkeeseen. Kevennyksessä pitää keventää ylöspäin ja varoa etten vahingossa purista sisäreisillä.

Kulmat tulee ratsastaa läpi askel askeleelta, ei kiirehtien. Näin Mutteri ehtii kulman läpi tasapainossa eikä vain "kaadu" kulmaan. Ennen kulmaa hidastus, asetus, ulko-ohja tukee ja sisäpohje pyöristää.


Olemme nyt molemmat Mutterin kanssa vähän puolikuntoisia. Multa ei näköjään tää flunssa parane koskaan ja siitä toiveikkaana peruin kaikki viikonlopun aktiviteetit, piilouduin viltin alle inkivääriteetä juoden ja parasta toivoen. Kolmas viikko kipeänä, ensi viikolla en oikeasti enää jaksa tätä vaan aion palata takaisin normaaliin elämään. Täytyy tehdä tallireissut vähän kevennetysti ja välttää rankkaa treeniä, mutta ei tätä kotona surkuttelua enää kukaan jaksa. :D Mutteri sitten taas, no, sillä on satulaongelmia. Tuo satula on istunut sille ihan ok:sti, mutta nyt kun se on alkanut liikkumaan enemmän ja kehittämään lihaksia niin satula ei enää ole hyvä. Ensi viikolla mennään rungottoman kanssa tai ilman satulaa, ja toivottavasti sovittajan avulla löytyy asap hyvä satula! :)

22 sep. 2017

Tee asioita joista tulet onnelliseksi


Olen ollut todella stressaantunut viimeisimmät viikot. Töissä on ihan sairaasti tekemistä ja vuorokaudesta tuntuvat loppuvan tunnit kesken. Minä joka "en koskaan ole kipeä" onnistuin saamaan jostain todella ärhäkän viruksen ja olin/olen ollut kipeä jo kohta kolme viikkoa. Tein sen virheen, että kävin ratsastamassa heti kun olo oli vähän parempi ja ärhäkkä yskähän siitä seurasi... Tämän viikon olen ollut melkein terve, mutta pieni kurkkukipu ja satunnainen yskä vaivaavat edelleen. Saikkua en ole ehtinyt pitämään vaan olen painanut töitä kotoa käsin. Onneksi siihen on mahdollisuus, mutta välillä olisi kyllä kiva olla ihan "tavallisessa" työssä ja pystyä jäämään saikulle hyvällä omallatunnolla. :D

Työstressin keskellä on ihana kun on muutamakin eri paikka minne paeta pään tuntuessa liian täydeltä. Ihanat liikutushevoset pitävät hyvin huolta henkisestä palautumisesta ja kiireisen työpäivän jälkeen ei ole parempaa rentoutumistapaa kuin lähteä tallille. Hyvä esimerkki oli nyt keskiviikkona kun oikeasti tunsin olevani henkisesti aivan puhki poikki töiden jälkeen. Olin yrittänyt korjata yhtä ohjelmisto-ongelmaa lähes kolmen tunnin ajan samalla kun kahden projektin deadline lähestyi. Kotiin päästyäni en jaksanut edes selittää miksi olen kärttyinen, mainitsin vain sanan "työ" ja lähdin tallille. Meillä oli Mutterin kanssa ensimmäinen valmennus, todella antoisa ja rankka - aivan täydellinen pään nollaus ja illalla olin aivan kuin eri ihminen!


Hevoset ovat aina olleet mulle pelastus. Lapsuudesta asti, teinivuosien läpi ja nuoren aikuisen kriisien keskellä. Niinä hetkinä, kun mieli on ollut aivan musta, on se saanut levätä ratsastuksen ajan. Kuulen usein ihmettelyä (kuten varmasti lähes kaikki muut hevosihmiset :D) miten jaksan käydä tallilla niin usein, eikö se vie ihan hirveästi aikaa? No todellakin, mutta mitä muutakaan sitä tekisi? Mitä lapsettomat ja harrastuksettomat ihmiset ylipäätään tekevät töiden jälkeen? Niinä arki-iltoina kun en ole sopinut tallireissua on fiilis ihan tyhjä ja tyyliin makaan sohvalla katsoen Netflixiä. Kuntosalilla käyn mieluiten keskellä työpäivää lounasaikaan, eikä siellä iltaisinkaan kulu aikaa kuin enimmillään puolitoista tuntia.

Tunnen olevani todella onnekas saatuani mahdollisuuden ratsastaa niin monella ihanalla hevosella. Tällaisesta tilanteesta olisin osannut vain haaveilla vaikka 10 vuotta sitten. Kaikki neljä hevosta joita ratsastan tällä hetkellä ovat aivan ihania yksilöitä, kunnon persoonia, ja jokaisella on omat ketkunsa, luonteensa ja tyylinsä. Maaike on ollut näistä mukana pisimpään, jo 2½ vuoden ajan!

Tiedostan hyvin ettei tämä elämäntilanne tule jatkumaan ikuisesti ja sen takia yritän tällä hetkellä ottaa vapaudesta kaiken irti. Jos/kun toivottavasti joskus tulevaisuudessa saamme lapsia tulee elämän tärkeysjärjestys tietysti menemään uusiksi. Ratsastuksesta en kuitenkaan tule koskaan luopumaan, mutta silloin en enää voi kadota koko päiväksi tallille sanoen tulevani kotiin 2-8 tunnin päästä... ;)

17 sep. 2017

Heppatyttö ratsastaa säässä kuin säässä


Det finns inget dåligt väder, bara dåliga kläder!

Täällä päin erittäin useasti kuultu sananparsi. Onko suomeksi vastaavaa? Pukeutuminen sään mukaan ei ihan istu tähän nyt... "Ei ole huonoa säätä, on vain huonot vaatteet"? Mulla on siinä tapauksessa ne huonot vaatteet. Aina kylmä, liian kuuma tai kastuu. Tähän aikaan vuodesta on mun mielestä hirveän vaikea pukeutua oikein. Viimeisimmän kuukauden olen uinut hiessä lähes jokaisella ratsastuskerralla kun vaatetta on päällä ihan liikaa. Palelen tallille lähtiessä ja sinne saapuessa, mutta tulee kuuma ensimmäisen ravikierroksen jälkeen. Koita siinä sitten vähentää vaatetusta kun topissa on liian kylmä mutta pitkähihaisessa liian kuuma.

Perjantaina ratsastaessani Maaikella päälle sattui oikein kunnon Aku Ankka-pilvi. Sää oli ollut koko päivän oikein miellyttävä ja poutainen, ja siltä näytti vielä selkään noustessani. Tämä oli ensimmäinen ratsastukseni flunssan jälkeen joten olin ajatellut ottavani melko rauhassa - ensin maastossa lyhyt lenkki ja sitten kentälle ratsastamaan askellajit läpi. Pouta riitti puoleen väliin maastoa ja sitten alkoi tihuttamaan. Päästyämme kentälle taivas aukesi, ja siinä ratsastin iloisesti kaatosateessa kunnes tunsin olevani litimärkä alushousujani myöten. Muutama minuutti ennen luovuttamista totesin miehelleni, että mistä lyödään vetoa sateen loppuvan heti kun pääsemme takaisin talliin.

Arvaatteko miten kävi? xD











Ehkä vartin verran jaksoin tsempata sateessa. Tähän väliin pieni kunnianosoitus maailman parhaalle miehelle joka jaksoi seistä kamera kaulassa sateenvarjon alla koko tuon ajan, olet ihana! <3 Maaikelle myös kunnianosoitus, se oli tosi hieno omista mokailuistani ja kovasta sateesta huolimatta. Vähän sen ilmeestä huomaa muutamassa kuvassa ettei nyt ihan ole lempitouhua tämä sateessa huhkiminen. Omista ilmeistäni se paistaa kyllä jo kilometrin päähän :D. Ihan en ollut (ole) vielä täysin kunnossa ja ei tuo yskä ainakaan sateen ansiosta parantunut hehe. Ohjien pituus oli näköjään mystinen asia, ja esteratsastajan könötyskin tarttui näköjään mukaan estesatulasta... No, ensi kerralla sitten paremmin.

Ja juu, arvasitte oikein. Sade loppui sillä sekunnilla kun pääsimme takaisin tallin pihaan. 



Pitkästä aikaa päivän asua kehiin:
Kypärä - Back on Track
Liivi - HV Polo
Paita - Equestrian Stockholm
Hanskat - Roeckl
Housut - Animo
Saappaat - Mountain Horse


16 sep. 2017

Photoshoot: Kultainen hetki


Aina ei voi jäädä odottamaan sitä täydellistä hetkeä valokuvaukselle, ja toisaalta suunnitellut kuvaukset voivat mennä täysin pieleen huonon valon takia. Nämä kuvat ovat täysin ex-tempore räpsäisyjä eilisen ratsastuksen jälkeen. Miten tyypillistä, että satoi kaatamalla koko ratsastuksen ajan ja ehdin jo sanoa miehelleni sateen varmasti loppuvan sillä sekunnilla kun pääsemme takaisin talliin. Ja niinhän siinä kävi, että sade alkoi laantumaan meidän kävellessä tallille päin. Samalla näin miten aurinko pilkisti esiin luoden aivan taianomaisen valon juuri tallin vieressä olevan sorakasan kohdalle. Parkkeerasin Maaiken siihen, annoin ohjat miehelleni ja hän huitoi vähän sateenvarjolla jotta Maaike näyttäisi jollekin muulle kuin uitetulle koiralle. Sillä sitä me olimme, mulla vaatteet läpimärkiä alushousuihin asti ja Maaike täynnä vesipisaroita ja hiekkaa. Valo oli aivan mieletön ja mielestäni näiden kuvien tunnelma on upea. Kameralla oli vähän hankaluuksia tarkentaa ja käydessäni läpi kuvia huomasin yli puolissa kuvissa ison vihreän läntin - voisi ehkä joskus pitää huolen, että kameran linssi on puhdas...

ISO on näissä kuvissa 250 ja f2,0. Kuvattu Canon EF 50mm f/1.4 USM-objektiivilla.





14 sep. 2017

Kuulumisia ja Saksan suunnitelmia


Nämä viimeisimmät kaksi viikkoa ovat menneet kuin sumussa ja ihan huomaamatta ohi. Kipeänä oleminen ei ole hauskaa... :( Tein sen virheen, että kävin ratsastamassa heti kun oli olo "sinne päin" ja vähän parempi. Ei olisi kannattanut, flunssa iski takaisin kahta kauheampana. Yskä äityi niin pahaksi, etten saanut nukuttua. Lääkäri määräsi mulle vähän tujumpaa yskänlääkettä (Cocillana, saako sitä Suomesta?), ja nyt alkaa vihdoin olo tuntumaan paremmalta! En yleensä peru sovittuja ratsastuksia kovin helpolla, mutta tällä viikolla jouduin perumaan kahtena päivän kun olo oli yksinkertaisesti aivan kamala. Nyt olo alkaa tosiaan olemaan melkein parantunut, ja huomenna menen ratsastamaan Maaikella vaikka mikä olisi - ihan vain kevyt maastoretki.

Ensi viikolla meillä on ensimmäinen kouluvalmennus Mutterin kanssa. Sen omistaja on aivan ihana kyllä, on kuulemma ostanut treenejä varten uuden satulahuovan ja pintelit sävy-sävyyn. :D Kuten olen kertonut, Mutteri on ollut vähän oloneuvoksena viimeisimmän vuoden. Sen omistaja tuntuu olevan tästä yhteistyöstä jopa melkein enemmän innoissaan kuin minä haha, suunnittelee jo kovasti tulevia kisoja ja treenejä haha. Mainitsinkin jo, että meidän ensimmäiset "kisat" on lokakuun alussa ihan vain radan ratsastus kotitallilla, mutta siitä on hyvä aloittaa. Mennään ihan vain joku helppo luokka, mutta olen vähän "kaikki tai ei mitään"-tyyppi ja mietin jo onko ehkä vähän liikaa pukea täysi kilpailuasu päälle...? ;)

Ehdin vasta nyt muokkaamaan nämä kuvat mitä otin Rinkistä päivää ennen sen Saksaan lähtöä. Ihan outoa kun ei ole isoa kuvapinoa odottamassa muokkaamista. En ole Rinkin lähdön jälkeen käyttänyt kameraa kuin kerran, viime viikolla tehdessäni yhden kuvauskeikan. Täytyy ottaa kaikki irti tästä syksystä nyt ennen kuin pimeys ja harmaus valtaa taas maailman.






Varasin itselleni juuri lennon kotiin Saksasta! Lähdemme Saksaan päivää ennen loppukokeiden alkamista yhdessä omistajan kanssa hänen vuokraamalla hevosautolla. Mitähän se ajomatka kestää hevosautolla, joku 12-14 h + lauttamatka. :D Kunnon road trip tiedossa siis! Lennän yksin kotiin, sillä he ajavat yhdessä miehensä kanssa Rinkin kotiin. Hevosautossa ei silloin ole mulle tilaa, eikä mulla oikeastaan edes ole mahdollisuutta/aikaa viettä vielä toinen vuorokausi auton kyydissä vaan kyllä siinä vaiheessa on jo päästävä takaisin töihin torstaiksi ettei pomo ihan liikaa hermostu näistä mun hevospoissaoloista haha. :D Kovin ymmärtäväinen hän kyllä on ja itse asiassa mun pyytäessä töistä tätä varten vapaaksi hän vain sanoi, että "Tottakai lähdet sinne, ihan mieletön tilaisuus ja reissu!". Ihana pomo.

Me yövymme siittolan vierasmajoituksessa. Siittola sijaitsee "keskellä ei mitään", lähimpään pieneen kylään on kuulemma joku 5 km matkaa joten aika hyvä että sieltä löytyy majoitusmahdollisuus. Voi että, en malta odottaa. Mitenhän monta kertaa sen vielä ehdin sanomaan tulevan kuukauden aikana. ;) Kuukauden. Mitä? Kyllä vain, enää reilu kuukausi jäljellä. <3