Kouluvalmennus espanjalaisen selässä

Väliaikaisratsuni, PRE-ruuna Senador pääsi viime viikolla valmentajani rääkkiin. En ollut ratsastanut sillä yli kuukauteen joten vähän meinasi jännittää... ;)

Se on ihan kiva hevonen, mutta valmentajani sanoin - (rehellisesti :D) ikään kuin sille olisi työnnetty lankku takapuoleen. En ole itse edes ajatellut sitä niin paljoa, muuta kuin etten saa niin hyvää fiilistä ratsastaessani sillä. Valmentaja sitten puki hyvin sanoiksi sen mitä olen yrittänyt hänellekin kuvailla. Senador on jäykkä, se on vaikea saada motivoitua käyttämään itsensä oikein, liikkumaan selkä ylhäällä ja se on lähes kuuro taivuttaville avuille. Alkutunnista valmentajani kysyi multa ihan suoraan, että olenko varma haluanko jatkaa tällä hevosella ratsastamista... :D No joo, onhan se erilainen hevonen ja erilailla ratsastettu, mutta kehittää ainakin mua ratsastajana jos ei muuta.

Valmentajan analyysi alkuverkan jälkeen oli se, että tällä kerralla emme keskity mihinkään muuhun kuin että Senador taipuu ja kuuntelee apuja. Se oli oikeasti ihan hällä-väliä asenteella liikkeellä, keskittyi kuuntelemaan kaikkea muuta kuin mua ja kaarteissa ainut taipuva asia oli sen kaula. Ihan aluksi valmentaja halusi saada S:n kuuntelemaan väistättävää pohjetta ja pyöristymään sisäjalan ympäri. Hän auttoi maasta käsin hieman, sillä Ässää ei oikeasti tippaakaan kiinnostanut kuunnella mun heikkoa pohjetta. Se reagoi pohkeeseen kyllä ihan hyvin eteen, mutta sivulle vievä apu meni kuuroille korville. Sainkin neuvoksi laittaa ensi kerralla kannukset jalkaan jotta saan tarvittaessa sen helpommin kuulolle.

Teimme koko valmennuksen samoja juttuja - erikokoisia kaaria ja voltteja, tavoitteena saada S pyöreäksi ja elastiseksi, kuuntelemaan pohkeita, ilman että se alkaa ennakoimaan mitään. Rehellisesti kuulolle ja liikkumaan selän läpi. Nyt se reagoi kyllä eteen jos pyysin, mutta lähinnä kipittämällä kovempaa selkä alhaalla nopeammassa tahdissa.

Ihan uusi ongelma tällainen, en ole koskaan ennen ratsastanut hevosella jolle taipuminen on näin vieras ja hankala asia. Valmentaja laittoi mulle vähäksi aikaa molempiin käsiin raipat jotta sain vahvistettua pohjeapua kaaria tehdessäni. Alla olevat kolme kuvaa ovat aika hyvät havainnollistamaan tätä kuvailemaani ongelmaa! Hetken aikaa Senador liikkui ihan kelvollisesti, mutta sitten homma meni raskaaksi ja loput voltista mentiin vain kaula taipuneena makkaralle.

Ihan kiva kevyt asetus ja reipas liike...

Sitten lähdettiin taivuttamaan voltille. Vielä ihan ok!

Mutta sitten homma hajosi käsiin ja Senador jatkoi taipumista pelkästään kaulasta kaatuen samalla pohjetta vasten. 

Sisäpohje lähellä satulavyötä yrittää kovasti taivuttaa.

Työstimme myös paljon käyntiä, missä valmentaja neuvoi "ratsastamaan Lappiin". En saanut pusertaa ja pusertaa, vaan Senadorin tuli kuunnella pohjeapua kerrasta pidentämällä käyntiaskelta ja jatkamalla samassa tahdissa. Ei ollut helppo homma, ja Senador tarjosikin rennon käynnin sijaan ravia. Siinä tilanteessa sain neuvon ratsastaa ravia reippaammin eteen, siirtää takaisin käyntiin ja kokeilemaan uudestaan. Valmentaja avusti raipalla maasta ja vaikka Senador oli aluksi vähän ihmeissään tästä tehtävästä niin pikku hiljaa sen käynti muuttui rennommaksi, se alkoi käyttämään paremmin selkää ja pää alkoi "heilumaan" rennosti käynnin tahdissa!

Lopuksi Senador oli ihan kuin eri hevonen. Ei tunnissa ihmeitä kuitenkaan saatu aikaan, mutta fiilis oli aivan eri ja valmentajakin kehui. Aluksi hän kuulemma epäili mitä tästä tulee, mutta sanoi yllättyneensä positiivisesti! ;D

Tämä valmennus oli kyllä niin erilainen kuin mitä olen koskaan ratsastanut, mutta kuitenkin erittäin antoisa. Ihailen valmentajani kykyä lukea hevosia, olla tilanteen tasalla hyvien tehtävien kanssa ja hänen taitoa valaa itseluottamusta ja hyvää mieltä myös ratsastajaan.

Oli myös hauska huomata miten Senadorin asenne muuttui valmennuksen aikana: seisoessamme paikallaan kesken valmennusta kuunnellen neuvoja se otti vaivihkaa sivuaskeleita tai peruutti pois päin valmentajasta. Lopuksi se taas haki kontaktia valmentajasta! Ihan mielettömän kiinnostava reaktio, ja valmentajan mukaan erittäin normaali: kesken valmennuksen hevonen vain ajattelee miten rasittavaa on kun keskellä on huutava akka ja miten nyt joudutaan töihin. Mutta (onnistuneen) valmennuksen jälkeen hevonen tajuaa että hei, täähän oli kiva juttu - ratsastaja ratsasti paljon selkeämmin ja johdonmukaisemmin, meno oli sujuvaa ja nyt on fiilis hyvä. Näin valmentaja muuttuikin positiiviseksi asiaksi. :) Aika järkeenkäypä kuvaus, eikö?

Huh, ei ole helpoimmasta päästä ratsastaa kyllä tämä herra. :D Kuvista ja videosta kiitos Rinkin omistajalle! Yritin väsätä tähän suomenkielistä tekstitystä, mutta en saanut aikaan järkeviä lauseita. Toivottavasti siitä saa jotain irti ilman kielitaitoakin. :)