24 juni 2015

Läski, laiha, iso nenä, hörökorvat, lättäjalat.

Ulkonäkökompleksi. Tuskin on montaa ihmistä joka ei siitä jossain vaiheessa elämäänsä kärsisi. Kaktu kirjoitti jokin aika sitten postauksen jossa hän haastaa muut bloggaajat kirjoittamaan mistä ulkonäössään tykkää ja mistä ei. Ja täytyy mainita vähintään viisi positiivista asiaa. Jos päätätte kirjoittaa aiheesta niin laittakaa linkki omiin blogeihinne, näitä on kiva ja hyvä lukea! :)


Mulla on todellakin viha-rakkaussuhde omaan ulkonäkööni. On todella paljon asioita joista pidän mutta samalla koen ahdistusta yhtä monesta. Olen esimerkiksi todella tyytyväinen kasvoihini päähäni, mutta kun niiden osia alkaa erittelemään niin en enää olekaan niin tyytyväinen. Ja on kyllä uskomatonta miten itsekriittinen sitä voikaan olla. Sellainen piirre josta ei itse tykkää onkin sellainen mitä kukaan muu ei ole koskaan huomannutkaan tai josta joku tykkää mielettömästi.

HIUKSET. Ah niin ohut liruletti ja ihan väärän värinenkin. Siskollani ja äidilläni on ainakin kolme kerta paksummat hiukset kuin mulla, mä taisin periä isäni fledan. No, näillä mennään mitä on annettu ja hyvinä päivinä tykkään kyllä hiuksistani. Olen tyytyväinen siihen ruskeaan sävyyn minkä saan purkista ja haluaisin todella kovasti olla naturelli brunette, mutta harmi kyllä se blondi juurikasvu puskee sieltä esiin todella innokkaasti ja jos en värjää hiuksia 2,5 viikon välein niin näytän kaljuuntuvalta. Kuten esimerkiksi nyt. Hiukseni kasvavat siis nopeasti mutta eivät tuuheiksi.

KASVOT. Tykkään kasvojeni mallista, silmieni koosta, hymystäni ja hampaistani. Sen sijaan nenäni, kaksoisleuka, silmäpussit ja vaaleat kulmakarvat eivät ole suosiossani. Ihoni on aina ollut hyvässä kunnossa ja käytän meikkivoidetta ehkä muutaman kerran kuukaudessa kun jaksan panostaa meikkiin enemmän tai on jotkut juhlat. Silmät ja hymy ovat aina olleet "valttikorttini". Vaikka olenkin tosi tylsän näköinen ilman meikkiä kun ripset ovat vaaleat ja suorat ja kulmakarvat hiusten väriin verrattuna todella vaaleat (näissä kaikissa kuvissa niissä on väriä), niin ei kuitenkaan tarvita kuin se kulmaväri ja ripsari niin silmät tulevat esiin. Vasen korvani höröttää aika paljon, se jäi nimittäin puristuksiin synnytyksessä ja on siis aina ollut tuollainen. Teini-iässä se häiritsi mua todella paljon enkä koskaan pitänyt hiuksia kiinni mutta nykyään en enää ajattele sitä yhtään ja mulla onkin hiukset todella usein ylhäällä. Voisinpa vielä lopuksi mainita etten tykkä isältäni saadusta vinosta nenästäni, otsarypyistäni jne... Mutta antaa olla. ;)


VARTALO. Se on kyllä todellinen taistelukenttä. Heti kun jättää pari päivää treeniä väliin ja viettää mättöviikonlopun tuntuu kuin olisi välittömästi paisunut. Ja joskus sitä paisuukin. :D Mutta sitten vaan takaisin kuriin. Olen käynyt säännöllisesti salilla nyt about kolme vuotta eikä sieltä peilistä vieläkään tuijota vastaan fitnesspimu tai miehen näköinen lihaskimppu. Miksei? No arvatkaapa. Mä vaan rakastan liikaa suklaata ja karkkia. Valehtelematta mulle on TODELLA iso saavutus jos olen edes yhden päivän ilman herkkuja. Ikuinen taistelunaihe enkä usko koskaan sitä taistelua voittavani mutta yritys on kova ja sen takia sitten täytyykin treenata niin paljon. :D Käyn puntilla yleensä neljä kertaa viikossa, joskus kolme ja joskus viisi. Riippuu vähän mitä muuta ohjelmaa sillä viikolla on.

Olen kroppaani tyytyväinen kyllä. Välillä joka päivä mua kyllä ärsyttää ne ylimääräiset löllöt reisissä ja missä milloinkin, mutta ilman niitä ei kehitystä huomaisi eikös? ;) Joskus selittelin miten isot lihakset mulla on ja sen takia näytän isommalta kuin olen (:D) mutta se nyt on samaa selittelyä kuin isot luut. Nyt olen ollut vähän kurinalaisempi ravinnon ja cardion suhteen joten lihaserottuvuutta on tullut hieman lisää, mutta siihen täydellisyyteen en taida koskaan päästä ja sen takia tää onkin niin hauskaa puuhaa. ;)

PS: Jos joskus ikinä eksyn fitnesskisoihin lupaan vetää poseeraukset näillä ilmeillä. Onneksi en siis koskaan sinne mene. :D


Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen miten vahva olen! Tää yllä oleva punttiskuva on joku puoli vuotta vanha. Tossa mä kyykkään 30 kg ja tällä hetkellä vedän 3x10 sarjat 50 kg. Muistan kun mulle oli kova saavutus maxata 45 kg! Nyt en ole päässyt pitkään aikaan kokeilemaan sitä maximipainoa kun harvoin on kaveri mukana salilla, mutta seuraavan kerran kun siihen on mahdollisuus niin olisi tavoitteena 60 kg. Ehkä mä sitten puolen vuoden päästä vetelen sarjat sillä kuudellakymmenellä kilolla. Hauiskäännössä otan käteen 9 kg painon. Ylätaljaan isken 40 kg. Ja edistyn koko ajan. :)



Parasta ja huonointa mussa on ilmeikkyys. Oon saanut kuulla (jopa mun mieheltä...) että mun perus ilme on se "bitchy resting face" eli saatan näyttää aika jurolta ja vaikeasti lähestyttävältä, mutta heti kun rentoudun ja puhun niin sieltä tulee se positiivinen Rosse esiin. Jolla on maailman kamalimmat ilmeet ja räkänauru. 


Tärkeintä mulle on kuitenkin että mun kroppa toimii. Uskokaa pois, ongelmia on ollut varsinkin nyt viimeisimpinä vuosina. Tuntuu todellakin ettei vanhuus tule yksin vaikka ikääkään mulla ei ole kuin 25 vuotta! Kuitenkin jouduin lonkkaleikkaukseen jo 22-vuotiaana ja joudun siis olemaan edelleen todella tarkka miten lonkkaani rasitan ja että teen kaikki liikkeet oikein. Lonkan nivelpussin tulehdus on iskenyt leikkauksen jälkeen kaksi kertaa. Ekalla kerralla se oli niin paha etten pystynyt edes kävelemään, lonkkaan sattui niin paljon että se petti alta jopa kävellessä. Silloin sain siihen kortisonipiikin. Nyt noin kuukausi sitten huomasin tulehduksen hiipivän päälle ja lopetin saman tien kaiken lonkkaa rasittavan liikunnan, rullailin lonkkaa foamrollerilla ja venyttelin päivittäin. Luojan kiitos sain näin estettyä ettei se tulehdus iske päälle kunnolla!

Toinen tärkeä juttu mulle on hyvä ruokavalio. Vatsani on todella herkkä ja ärtyy milloin mistäkin. Olen epäillyt keliakiaa, laktoosivammaa, ärtynyttä suolta, crohnia ja jopa suolistosyöpää. Suurin syy sen oireiluun tuntuu kuitenkin olevan stressi, liikaa viljaa ja huonosti sulavat ruoka-aineet. Koitan siis syödä mahdollisimman terveellisesti, käytän ruoansulatusta edistäviä lääkkeitä silloin tällöin, urheilen säännöllisesti ja vältän gluteenia. En kuitenkaan elä täysin kurinalaisesti ja pienet määrät gluteenia vatsani kyllä sietää. Jokainen vatsan kannalta hyvin mennyt viikko on pieni voitto. :)

10 kommentarer:

  1. Mulla on kans aina tuo bitch face.. Cant help it :D Ja toinen korva höröttänyt aina, mutta en kyllä tiennyt että se voi synnytyksestä johtua..! Pitänee syyttää siis äitiä näistä korvista :D

    SvaraRadera
    Svar
    1. Mulla ihan siis roikkui toinen korva syntymisen jälkeen ja se jouduttiin teippaamaan että pysyi ylhäällä ja kasvoi "oikein. :P

      Radera
  2. Hauskaa kun menee toisinpäin :D mulla on tummanruskea tukka omasta takaa ja tosi tummat kulmakarvat, ei tartte ees maalata niitä :D mutta nyt kun oon blondannu tukkaani niin paljon ja joudun kokoajan tummaa juurikasvua värjäämään niin mietin jo tekiskö liukuvärjäyksen jotta ois tarkotuksel oma tumma tyvi. Kulmakarvojen vaalentamista mietin mutta saattais näyttää tyhmältä :D

    Menee just toisinpäin!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Joo ikinä ei mee niinku haluais! :D jos mulla olis oma väri päässä ni sit olis just täydelliset kulmakarvat, vähän tummemmat kuin oma tukka. Oon tässä pohtinut jaksaisko lähteä siihen projektiin "oma väri takas" mut ei kauheasti houkuttele joka kuukausi laittaa monta sataa kampaajaan... -_-

      Radera
  3. Wau, sulla on kyllä upeat kasvot! Tekisin mitä tahansa jos mulla olis yhtä virheetön iho.

    SvaraRadera
  4. Hyvä kirjoitus ja sinulla on ihana asenne! Mulla oli pari vuotta sitten kriisi hiusten väreistä ja värjäsin ne. Mutta nyt tykkään taas omasta väristä 😂. En tiedä onko väri vaihtunut vai mun asenne.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Mä toisaalta vähän luulen että tykkäisin omasta väristä, mutta se on just se että jos haluan takaisin vaaleat hiukset niin se on vähintään vuoden kestävä operaatio ja kallis sellainen... :/ Vähän oon kyllä miettinyt, helpottaisi elämää todella paljon jos ei tarvitsisi värjätä joka kolmas viikko. :)

      Radera
  5. Hieno kirjoitus, pidin suuresti siitä, ettet lähtenyt sellaiselle linjalle missä lopussa julistetaan ,että kaikki ovat huippukauniita omalla tavallaan, ja jokaisen pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on! niistä tulee aina vähän sellainen olo, että jaa, eikö tässä nyt saa inhota itseään rauhassa...:-D

    itse en pidä itsessäni mistään, ainakaan nykyään, kun kasvot ovat iästä/elämäntavoista/geeneistä johtuen valahtaneet entistä muodottomammiksi. Olen kuitenkin tuumaillut, että väliäkö tuolla. Kun on vielä terve, kroppa toimii eikä ole epämuodostumia kuin varpaissa ja hampaissa niin asiathan ovat aika hyvin. :)

    Sulla on nätit kasvot ihan peruslukemillakin, mutta oikeassa olet siinä, että hymy kaunistaa kaikkia! Pitäisi itsekin muistaa :D

    SvaraRadera
    Svar
    1. Haha ja mä jo luulin että tää on ihan tarpeeksi kliseinen kirjoitus! Mutta tuon unohdin sanoa. ;)

      Se terveys on kyllä todella tärkeä juttu. Mitään hyötyä näistä lihaksikkaista koivista olisi jos toi mun lonkka päättäisikin pamahtaa lopullisesti. Sen takia on mun mielestä ehdottoman tärkeää pitää kehostaan huolta jotta siitä saa nauttia hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään! :)

      Jep, muistetaan hymyillä! :)
      Ja kiitos mielettömän kivasta kommentista!

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.