28 feb. 2017

Kypärä pelasti henkeni - Hjälmen räddade mitt liv


Kaupallinen yhteistyö: Horze* (sisältää mainoslinkkejä, merkitty tähdellä*)
I samarbete med Horze* (innehåller adlinks, markerade mer stjärna*)

Otsikko on ehkä sensaationhakuinen mutta se on täysin totta. Viikko sitten sunnuntaina lensin pukkilaukkaan ampaisseen hevosen selästä sen verran rajusti, että siitä tuli sairaalareissu. Selvisin onneksi kuitenkin todella vähällä siihen nähden mitä olisi voinut käydä! Sain aivotärähdyksen, niska sekä alaselkä kipeytyivät ja muutamasta paikasta löytyy mustelma. Olin kolme päivää sairauslomalla ja tein kaksi päivää lyhyemmän työpäivän, mutta nyt olen jo kunnossa pientä niskasärkyä lukuunottamatta.

Rubriken är kanske lite överdramatisk men den är helt sann. För en vecka sen på söndag ramlade jag av en häst som bockade. Det var inget litet fall, utan jag fick åka in på akuten. Men jag hade turen med mig och klarade mig med ganska små skador i förhållande vad som skulle kunnat hända! Jag fick en hjärnskakning, ont i nacken och ländryggen samt några blåmärken. Jag var sjukskriven i tre dagar och gjorde två kortare dagar, men nu mår jag bra förutom lite ont i nacken ibland.

Kiitos kypärälle.
Käytin tapaturmahetkellä myös turvaliiviä.

Tack vare min hjälm.
Jag hade också en säkerhetsväst på mig.

Olen tippunut viimeksi 4,5 vuotta sitten jolloin ratsastin 10 km pitkällä hiekkarannalla Kreetalla. Ratsunani oli nuori haflinger ja lensin pukkirodeon seurauksena rantahiekkaan. Sillä kerralla selvisin itsetunnon kolauksella. Edellinen pahempi tippuminen tapahtui joskus 2010-2011 vaihteessa jolloin meni myös kypärä uusiksi päähän kohdistuneen iskun takia.

Sist ramlade jag av för 4,5 år sen när jag red på en mil lång strand på Kreta. Jag red en ung haflinger som lekte rodeohäst och jag flög av i sanden. Då klarade jag mig med en skadad självkänsla. Sist jag ramlade av och slog mig hände nån gång i årsskiftet 2010-2011 när jag också fick ett slag i huvudet.


Ratsastus on kuudenneksi suurin harrastus Ruotsissa (toiseksi suurin nuorten harrastus) ja harrastajia on yli puoli miljoonaa. Ruotsin ratsastusliitolla (Svenska Ridsportsförbundet) on noin 155 000 jäsentä (lähde: Svensk Ridsport statistik). Suomessa vastaavat luvut ovat 160 000 harrastajaa ja SRL:n seuran jäseniä noin 45 000. Luvuissa on siis iso ero, ja tässä postauksessa keskitynkin Ruotsissa kerättyihin tilastoihin.

Ridning är den sjätte största idrotten i Sverige (näst största bland ungdomar) med en halv miljon svenskar som utövar sporten. Svenska Ridsportsförbundet har ca 155 000 medlemmar (källa: Svensk Ridsport statistik). I Finland är motsvarande siffror ca 160 000 aktiva i sporten och 45 000 medlemmar i Finska Ridsportsförbundet. Det är en ganska stor skillnad i siffrorna mellan länderna, så i det här inlägget fokuserar ja på statistiken samlad i Sverige.

Joka toinen ratsastusta harrastanut on joskus pudonnut hevosen selästä ja saanut aivotärähdyksen. Vakuutusyhtiö Folksamin asiakkaista yksi seitsemästä hevosen selästä pudonneista ja päänsä lyöneistä on saanut pysyvän vamman eli lääketieteellisen invaliditeetin, johon lukeutuvat vakavien vammojen lisäksi esimerkiksi keskittymis- ja muistihäiriöt (lähde: Folksam). On siis todella tärkeää suojata pää kypärällä aina kun tarve on - ei vain ratsastaessa, vaan myös esimerkiksi ajaessa, lastatessa, juoksuttaessa ja muissa tilanteissa, joissa hevonen saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.

Varannan ryttare har en gång ramlat av och fått hjärnskakning. Av Folksams kunder är det en av sju som ramlat av hästryggen och slagit sitt huvud som får bestående besvär, alltså medicinsk invaliditet. Förutom allvarliga skador omfattar det också koncentrationsproblem och minnesförlust (källa: Folksam). Det är alltså oerhört viktigt att skydda sitt huvud vid alla tillfällen - inte bara i ridning, utan också vid körning, lastning, longering och andra situationer där hästen kan bete sig oberäkneligt. 


Ratsastuskypärää voisi luonnehtia ratsastajan tärkeimmäksi turvavarusteeksi, sillä ihmisen pää on hauras ja aivomme säätelevät koko kehon elintoimintoja. Turvavarusteisiin kuuluvat myös turvaliivi (mm. selkärangan suoja), hanskat (kerran kun on saanut palovamman karanneen hevosen riimunnarusta niin tietää miksi hanskoja käytetään), kunnolliset jalkineet (turvakengät suojaavat varpaita, hyvät ratsastusjalkineet tukevat jalkaa ja estävät jalan luiskahtamista jalustimen läpi) ja sopivat vaatteet (ei liehuvia ja löysiä vaatteita). Mutta ainakin itselleni kypärä on se ainut asia mistä en koskaan tingi noustessani hevosen selkään.

Man kan lätt säga att hjälmen är ryttarens viktigaste säkerhetsutrustning. Människans huvud är ömtåligt och våra hjärnor reglerar hela kroppens vitala funktioner. Förutom hjälmen så finns det andra viktiga säkerhetsutrustningar: säkerhetsväst (skyddar bl.a. ryggen), handskar (när man en gång har bränt händerna på ett grimskaft så använder man alltid handskar vid ledning av häst), ordentliga skor (säkerhetsskor skyddar tårna och bra ridskor stöder fotan och hindrar den att åka igenom stigbygeln) samt rätt kläder (inga fladdrande eller lösa kläder). För mig är hjälmen ändå den allra viktigaste, jag kan rida utan de andra men hjälmen har jag alltid på när jag sitter upp på hästryggen.

Kypärän tulee istua päähän hyvin eikä kasvuvaraa saisi olla yhtään. On myös tärkeää, että kypärä istuu oman pään malliin. Uuden kypärän tulee olla mieluummin hieman tiukka kuin hölskyvä, sillä kypärän pehmusteet litistyvät käytössä hieman. Toisaalta jos kypärä tuntuu sovittaessa siltä, että sitä pitää työntää syvemmälle päähän, se ei ole sopiva. Ratsastuskypärä tulee vaihtaa aina päähän kohdistuneen iskun jälkeen! Kypärän muutoksia ei aina voi nähdä paljaalla silmällä, sillä muutokset voivat olla mikroskooppisia jolloin iskuja vaimentava aine on painunut kasaan, ja näin kypärän kyky suojata iskuilta seuraavan kerran on heikentynyt huomattavasti. Tämän takia kypärää ei kannata ostaa käytettynä. Vaikka myyjä vakuuttaisi kypärän olevan kunnossa, niin tuntemattoman sanaan ei aina voi luottaa.

Hjälmen ska sitta bra på huvudet och det ska inte finnas något utrymme för tillväxt. Det är också viktigt att hjälmens form passar huvudet. En ny hjälm ska hellre vara lite tight än att den sitter löst, hjälmens stoppningar trycks ihop med tiden. Men om man måste trycka åt hjälmen vid provning så är den inte bra. Och man ska alltid byta ut hjälmen till en ny om man har fått ett slag i huvudet! Förändringarna syns inte alltid för bara ögat. Förändringarna kan vara mikroskopiska då det skyddande ämnet har sjunkit ihop och på så sätt skyddar inte hjälmen lika bra nästa gång. Därför är det inte bra att köpa en begagnad hjälm, även om säljaren säger att hjälmen är hel så kan man inte alltid lita på en främlings ord.


Aivotärähdys on hieman väärä termi, sillä sen toinen nimi on lievä aivovaurio (MTBI, Mild Traumatic Brain Injury), mikä kuulostaa heti vakavammalta. Aivotärähdyksen saaneen henkilön tulisi monen lääkärin mukaan levätä aivojen rasituksesta täysin kunnes hän on oireeton. Joissakin tapauksissa aivotärähdystä lievemmistä päävammoista kärsineet urheilijat eivät ole täysin parantuneet edes kahden viikon jälkeen. Eräs Göteborgin yliopiston tohtori osoittaa tutkimuksissaan, että aivotärähdyksestä parantuminen voi kestää jopa yli neljä kuukautta jopa siinäkin tapauksessa, että potilas olis ollut oireeton jo pitkään. Toistuvat päävammat voivat tutkitusti aiheuttaa muistihäiriöitä, päänsärkyä ja muita neurologisia vaivoja.

Hjärnskakning är kanske lite fel sagt för det andra namnet för skadan är mild traumatisk hjärnskada (MTBI, Mild Traumatic Brain Injury). Enligt läkare ska en person med hjärnskakning ha hjärnvila tills symptomen är helt borta. I vissa fall har idrottare som fått en betydligt mildare trauma än en hjärnskakning inte läkt ens efter två veckor. En professor från Göteborgs universitet påpekar i sina forskningar att ibland kan det ta över fyra månader för hjärnan att återhämta sig helt efter en hjärnskakning även i de fallen där symptomen har varit borta sedan länge. Upprepade slag mot skallen kan leda till minnesstörningar, huvudvärk och andra neurologiska problem.

Aivotärähdys syntyy aivojen altistuessa rotaatioiskulle (vapaasti suomennettu ruotsinkielisestä termistä "rotationsvåld"). Kaikki standardisoidut kypärät täyttävät ratsastuskypärälle asetetut minimivaatimukset, mutta näihin vaatimuksiin ei kuulu suojaaminen kiertoliikkeeltä. Tutustuessani Folksamin tekemään tutkimukseen (LINKKI) olin lähes järkyttynyt lukemastani. Eurooppalaiset sertifikaattitestit ovat siis vajavaiset, sillä niissä ei testata sivusta tulevia iskuja ollenkaan. Harva kypärä siis antaa hyvää suojaa sivusta tulevilta iskuilta, ja tämä on kuitenkin yleisin tapa saada isku päähän ratsastusonnettomuudessa!

En hjärnskakning är ofta följd av rotationsvåld mot hjärnan, antingen vid indirekt eller direkt våld mot huvudet. Alla standardiserade hjälmar fyller kraven som är satta för ridhjälmar men dessa krav omfattar inte skydd från rotationsvåld. När jag skummade igenom Folksams undersökning (LÄNK) blev jag nästan chockad över det jag läste. De Europeiska testarna på hjälmar är alltså ofullständiga då de inte omfattar sneda islag mot hjälmen. Flera hjälmar ger alltså ett dåligt skydd mot slag från sidan, och det är ändå den vanligaste typen av slag huvudet får i ridsporten!

Folksam testasi ratsastuskypärien turvallisuutta vuonna 2014 (LINKKI TESTIIN). Testiin otettiin mukaan kymmenen erilaista suosittua kypärämallia ja kypäröitä testattiin kolmella eri tavalla: suora isku edestä (LINKKI VIDEOON), kiertoisku takaraivoon (LINKKI VIDEOON) ja isku sivusta ohimoon.

Folksam testade säkerheten på olika ridhjälmar i 2014 (LÄNK TILL TESTET). Det var tio olika populära hjälmar som testades på tre olika sätt: rakt islag (VIDEOLÄNK), snett slag mot bakhuvudet (VIDEOLÄNK) och snett slag mot tinning.

Sen mitä testituloksia onnistuin tulkitsemaan, niin sivusta tulevien iskujen aiheuttama aivoverenvuodon riski on suurimmillaan kun kypärän rasitusprosentti on yli 50%. Näihin lukemiin ylsivät testin kaikki muut kypärät paitsi Back on Trackin EQ2 (muut kypärät 51-57%, BoT 36%). Testin huonoin kypärä oli ainakin minulle suuri yllätys: Uvex Perfexxion Active. Oma (entinen) kypäräni Lamicell Transformer oli myös yksi testin huonoimpia kypäröitä. Mietinkin Folksamin sivuja lukiessani, että olisin luultavasti säästynyt aivotärähdykseltä jos päässäni olisi ollut parempi kypärä. Testituloksia lukiessa on kuitenkin huomioitava, että kaikki testin kypärät suojaavat kyllä standardien mukaisesti, mutta toiset kypärät suojaavat toisia paremmin.

Vad jag förstod av testresultaten så finns det stor risk för hjärnblödning vid sneda islag som orskar mer än 50% töjning i hjälmen. Alla andra hjälmar var i riskzonen, förutom Back on Track EQ2 (andra hjälmar låg mellan 51-57%, BoT 36%). Den sämsta hjälmen enligt testresultat förvånade mig stort: Uvex Perfexxion Active. Också min gamla hjälm Lamicell Transformer var en av dom sämsta hjälmarna enligt testet. När jag läste igenom Folksams sidor så kunde jag inte låta bli att tänka att jag kanske hade sluppit hjärnskakningen om jag hade haft en annan hjälm. Men så klart, när man läser testresultaten måste man uppmärksamma att alla hjälmarna som var med i testet skyddar enligt EU-standarden. Men vissa hjälmar skyddar helt enkelt bättre än andra.


Ja mikä kypärä mulla on nyt? Arvoin pitkään OneK Defenderin ja Back on Track EQ3 väliltä. Pidän enemmän OneK:n ulkonäöstä mutta lopulta ratkaisuuni vaikuttivat kypärän hinta ja turvallisuus. Back on Track on noin 100 euroa halvempi, sen edeltäjä EQ2 oli Folksamin testin turvallisin kypärä ja sen MIPS-tekniikka (se kiertoiskuilta suojaava tekniikka) on vertaansa vailla. Hippsonin sivuilta löytyy hyvä ruotsinkielinen artikkeli tästä kypärästä (LINKKI). Kypärä on ollut päässäni yhden kerran ja olen aivan rakastunut siihen! Olin aluksi vähän epäileväinen sopiiko se mulle ulkonäöllisesti, mutta tuijotettuani itseäni maneesin peileistä tunnin verran silmä on jo tottunut. Toivon tietysti etten nyt hetkeen tipu selästä jotta ei taas tarvitse vaivata vakuutusyhtiötä korvaushakemuksilla, mutta mieltä rauhoittaa tieto siitä, että käytössäni on yksi markkinoiden parhaista kypäröistä. Ja huom, tämä on nyt oma mielipiteeni luettuani tutkimustuloksia ja vertailtuani eri kypäriä. :)

Och vad har jag för hjälm nu då? Jag hade svårt att bestämma mellan OneK Defender och Back on Track EQ3. Jag gillar mer utseendet på OneK-hjälmen men till slut vägde priset och säkerheten tyngst. Back on Track kostar ca 1000 kr mindre, förra versionen EQ2 vann Folksams säkerhetstest och MIPS-tekniken (det som skyddar mot rotationsvåld) är ju något helt unikt. Det finns en bra artikel på Hippson om hjälmen (LÄNK). Jag har haft hjälmen på mig en gång och är helt kär iden! I början var jag lite tveksam om den passar mig utseendemässigt, men efter att ha stirrat på mig själv genom ridhusspeglarna i en timme så hade mitt öga vant sig. Nu önskar jag så klart att jag inte ramlar av på ett tag så jag inte behöver besvära försäkringsbolaget med ytterligare anmälningar, men jag känner mig åtminstone lite lugnare när jag vet att jag har en av dom bästa hjälmarna som finns på marknaden. Och notera nu att det är är helt min egen åsikt efter att jag har läst testresultat och jämfört olika hjälmar. :)

Kuvalinkki* - Bildlänk*

Yhteistyössä Horzen kanssa saatte 15% alennusta Horzen ja B-Vertigon tuotteista koodilla: HZ-PLAYSSON. Alennuskoodi voidaan käyttää vain kerran per asiakas ja se on voimassa 27.2.-13.3.2017 välisen ajan. Horzella on myös hyvä valikoima merkin omia turvavarusteita: kypärät löytyvät täältä* ja turvaliivit täältä*.

I samarbete med Horze (finska sidan) får ni 15% rabatt på alla produkter från Horze och B-Vertigo med koden HZ-PLAYSSON. Koden funkar bara en gång per kund och den är giltig 27.2.-13.3.2017. Horze har ett bra utbud av säkerhetsutrustning av deras eget märke: hjälmarna finns här* och säkerhetsvästarna här*.



(Kaikki kypärät ovat VG1-standardin mukaisia. - Alla hjälmarna fyller VG1-standarden.) 


27 feb. 2017

Rink uudessa kodissa


Muutto uudelle tallille sujui todella hyvin. :) Muuttomatka oli vain reilu 5 km ja mun tallimatka pysyy lähes prikulleen saman mittaisena. Rink käveli hevosautoon ihan muina miehinä ja oli tosi cool saapuessaan perille ja jäi tyytyväisenä syömään heiniään. Kävin moikkaamassa sitä sunnuntaina jolloin se oli jo päässyt valloittamaan uutta tarhaansa ja tutustumaan uuteen tarhanaapuriinsa, muutama vuosi vanhempaan friisioriin. Näiden kahden tutustuminen sujui todella hyvin, ei mitään draamaa vaan pojat nuuhkivat toisiaan rauhassa ja jatkoivat sitten omia puuhiaan. :)

Flytten till det nya stallet gick bra. :) Det är bara 5 km mellan det nya och gamla stallet och för mig är det nästan exakt lika långt till det nya stallet. Rink gick in i hästbilen utan några som helst problem, var cool när han kom fram och åt sitt hö nöjd. På söndag hälsade jag på och då hade han redan utforskat sin nya hage och bekantat sig med sin granne, en frieserhingst som är några år äldre än Rink. Det var ingen drama med det nya bekantskapet, pojkarna sniffade på varandra i lugn och ro och fortsatte sen med sitt.



"Siellä se mun uusi kaveri on!"

"Ai mitä, oliko sulla porkkanaa?"

"Ja tuolla tarhassa on joku kaunis leidi! Hei wautsi!"

Tällä uudella tallilla on se meidän kaipaama maneesi, jipii! Paikka on suurien muutosten alla ja ympäristöä muokataan tällä hetkellä todella paljon. Lähitulevaisuudessa sieltä löytyy iso koulukenttä (nykyisen ulkokentän lisäksi), maastoesterata/derbykenttä (en ole ihan varma että kumpi), ratsastusreittejä ja nykyinen laukkarata kunnostetaan myös. Todella kivan kuuloisia suunnitelmia, mutta malttamattomana ihmisenä odotus on aika tuskaa. :D

Rink sai tutustua eilen ihan rauhassa uuteen ympäristöön ja seuraavaksi on edessä maneesiin tutustuminen juoksuttaen ja ohjasajaen. Tämän viikon sunnuntaina on suunnitelmissa nousta selkään, mutta katsotaan ensin miten Rink kotiutuu. En halua uutta ilmalentoa just kun sain uuden kypärän... ;)

Det finns ett ridhus på den nya anläggningen, så härligt! Dom håller på att bygger jätte mycket runt omkring stallet och i framtiden kommer det finnas en dressyrbana (förutom den befintliga utebanan), en terränghinderbana/derbybana (jag är inte helt säker vilken) och den befintliga galoppslingan ska rustas upp. Planerna låter super härliga, men det är så klart jobbigt att vänta. :D

Rink fick ta det lugnt igår och lära känna omgivningen. Det nästa steget är att ta han in i ridhuset så han får se och lära känna stället i lina och tömkörning. Planen är att jag ska sitta upp på söndag, men vi får se hur fort Rink känner sig hemma. Jag vill inte trilla av precis igen, precis när jag har fått en ny hjälm... ;)

Rinkin velmuilme :D


Rink sai mukaansa sen lempilelun, vanhan saavin jota se rakastaa heilutella ja se juoksee saavin kanssa ympäri tarhaa. :D

Kas näin.

26 feb. 2017

Vastaukset kysymyksiin - Ja vastakysymyksiä teille lukijoille!

Nyt on aika vastata jättämiinne kysymyksiin. Joukossa oli paljon mielenkiintoisia kysymyksiä joita jouduin miettimään vähän enemmänkin, ihan loistavaa! :) Mulle tuli mieleen, että olisi vastavuoroisesti todella kiva tietää teistä lukijoista vähän enemmän. Jos sinulla on siis hetki aikaa, niin kerro muutamalla lauseella itsestäsi! Jos et keksi itse, niin vastaa vaikka näihin kysymyksiin:
1. Missä päin maailmaa asut?
2. Kuinka vanha olet?
3. Onko sinulla oma hevonen, vuokrahevonen, käytkö ratsastuskoulussa tai miten harrastat hevosia?
4. Miten olet löytänyt blogiini ja kuinka kauan olet lukenut?


HEVOSJUTUT

- Haluaisitko omaa hevosta?
Ehdottomasti haluaisin, mutta en juuri nyt tähän elämäntilanteeseen... Rehellisesti, olin vähän kahden vaiheilla muuttaessamme tänne uudelle paikkakunnalle missä on talleja pilvin pimein, että jospa nyt olisi oikea hetki ostaa oma. Mutta tulin siihen tulokseen että ei, olen nyt siinä vaiheessa elämää että lapsihaaveet kolkuttelevat ovella ja toivon meille perheenlisäystä muutaman vuoden sisään enkä halua olla hevosen omistaja ja pikkulapsen äiti samaan aikaan. Mutta uskon kyllä, että 10 vuoden sisään meidän perheessä on oma hevonen! :)

- Millainen on unelmahevosesi?
Kyllä se nyt friisikärpäsen puraistua on sanottava, että friisi. Sanokoon muut mitä sanovat! :D Tosin mikä tahansa friisi ei kyllä kelpaa, vaan kyllä sen tulee olla sitä kevyempää ratsu/sporttilinjaa edustava yksilö jolla on liikettä ja oikein rakentuneet lihakset. Mielellään ruuna jolla on säkää 165-170 cm. Monitoimihevonen jolla voi harrastaa laadukkaasti ja kisata koulua vähintään MsvB-tasolla (n. VaB-taso), maastoilla vailla pelkoa ja hypätä pikkuesteitä. Sellainen kiltti koko perheen hevonen jolla kaikki voivat ratsastaa. :) Mutta tällaista helmeä on kyllä vaikea löytää ellei ole lyödä vähintään 20 000 € tiskiin, joten tulen luultavasti päätymään johonkin peruspuokkiin jossa nämä ominaisuudet kohtaavat joten kuten. ;) Sitten ovat nämä perus kriteerit tietysti, hevosen tulee olla terve, hyvärakenteinen ja selväpäinen. Eli itsestäänselvyydet. :)

- Suosikki askellaji?
Hevosesta riippuen laukka tai ravi. :)

- Elämäsi hevonen?
Kun mulla ei omaa hevosta ole ollut niin sellaista ehdotonta elämäni hevosta ei tietenkään ole tullut vastaan. Mutta kyllä Topanga oli sellainen hevonen johon tuli luotua ihan erityinen side enkä ole koskaan tavannut hevosta jolla on yhtä ihana luonne.

- Paras saavutus ratsastuksessa?
Kisatuloksista olen erityisen iloinen viime kesän seuranmestaruuksista jossa saimme Maaiken kanssa tulokseksi vajaa 64 % yhdestä helpon B:n radasta missä oli Maaikelle tosi vaikea laukkaohjelma.

- Lempi rotu?
Friisi. ;) Mutta mulla on sydämessä erityinen paikka shetlanninponeille! <3 Tykkään myös arabeista ja peruspuokeista. 

- Mitä mieltä olet siitä, että usein sanotaan ettei friisistä ole ratsastuskäyttöön ja että ne ovat vain nättejä vaunuhevosia?
Mielipiteensä kullakin ja tätä kuulee usein rotuun tutustumattoman suusta. Mutta tottakai olen sitä mieltä, ettei friisiä voi verrata puoliveriseen. Hyvällä ratsufriisillä tulee olla hommaan soveltuva rakenne ja sen tulee kehittää oikeita lihaksia liikkumalla oikein päin - mikä on tietysti koulutuksesta ja ratsastajista kiinni. Friisejä on niin monenlaisia ettei voi millään tehdä yleistystä yhden rakennekukkasen perusteella.

- Mitkä ratsastussaappaat sinulla on käytössäsi ja miten päädyit niihin?
Mulla on kahdet Mountain Horsen saappaat, Supreme (este) ja Victoria (koulu). Supremet ovat jo yli neljä vuotta vanhat ja ne kestävät ja kestävät, en tajua miten ei ole vetskari vieläkään näinkin aktiivisen käytön jälkeen hajonnut? Sitä odotellessa. Päädyin Supremeihin niiden istuvuuden ja ulkonäön takia. Ne istuvat mun jalkaan ja pohkeeseen aivan täydellisesti.
Victoriat ostin kakkossaappaiksi hyvällä alella, maksoin niistä postikuluineen noin 90 € joten se oli kyllä mieletön löytö! Nämä ovat koulusaappaat ja vähän kovempaa nahkaa (mutta eivät tosiaankaan sieltä kovimmasta päästä), joten niiden sisäänajaminen oli aika tuskaista mutta nyt ne istuvat tosi hyvin. :)


MAAIKE JA RINK

- Maiken hyvät puolet? Entä huonot?
Hyvät: kiltti, rauhallinen, erittäin maastovarma, lähtee aina iloisesti hommiin, kivat liikkeet, rakastaa hyppäämistä
Huonot: mukavuudenhaluinen, ei tee ylimääräistä ellei ole pakko, laukannostot, aika pieni hevonen (vajaa 161 cm)

- Rinkin hyvät puolet? Entä huonot?
Hyvät: kiltti ja utelias nuori, upeat liikkeet ja hieno rakenne, tarpeeksi iso hevonen ja kasvaa vielä, tykkää olla ihmisen kanssa, oppii todella nopeasti
Huonot: vähän sellaista nuoren hevosen uhmaa eli täytyy pitää todella selkeät rajat, pitkän harjan hoitaminen :D

- Rink vai Maaike?
Maaike, olen tuntenut sen kauemmin (jo 2 vuotta! <3) joten luonnollisesti se on ykkössijalla. :)

- Mikä satula Maaikella on käytössä? Entä Rinkillä?
Maaiken koulusatula on Fryso, estesatulan merkkiä en muista. Rinkillä on Schleesen koulupenkki.

- Mitä tavoitteita molemmille hevosille on tänä vuonna?
No Rinkillä nyt luonnollisesti ihan ykköstavoitteena on kehittyä ratsastuksellisesti tarpeeksi Saksan käyttökokeita varten jotka alkavat syyskuun alussa. Eli sen tulee liikkua kaikissa askellajeissa tasapainoisesti noin helppo C-tasolla, hypätä 60 cm korkeita maastoesteitä ja lisäksi liikkua hyvin vaunujen edessä. Saksasta kotiuduttuaan se saa jatkaa hommia vielä hetken ajan ja riippuen fiiliksestä varovaisena tavoitteena on ehkä startata jokin helppo pay-n-ride eli rataharjoitukset. :) Mutta tämä on vain "entä jos"-tasolla. Katsotaan sitä sitten kun ollaan siellä. :D
Maaike jatkaa omistajan ja omistajan tyttären kanssa kisaamista ja mä saan ehkä startata sillä myös jotkut kisat. Muuten mun rooli Maaiken kanssa on luultavasti lähinnä auttaa liikutuksessa tarpeen mukaan. :)


RUOTSI

- Miksi muutit Ruotsiin?
Löysin täältä miehen. :D Haha, klassikko. Kaukosuhde kävi vähän tylsäksi ja lentoihin meni liikaa rahaa joten samaan maahan muuttaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

- Minkälaisia ruotsalaiset ovat suomalaisiin verrattuna yleensäkin?
Voisi sanoa että avoimempia, eron kyllä huomaa Suomeen verrattuna varsinkin kun käy Suomessa pitkästä aikaa. Ihmiset ovat mielestäni Ruotsissa avoimempia vieraiden kanssa kommunkoinnissa, samalla kuitenkin varovaisempia ja pidättäytyväisempiä kuin suomalaiset. Suomessa meno on enemmän sellaista rehellistä ja hiljaista - paljon ei välttämättä sanota mutta on ihan ok sanoa vähän arveluttaviakin asioita suoraan. Ruotsissa ihmiset mielistelevät herkästi ja meno on sitä feikkihymy-kaikki ok-tyyliä. Ihmiset ottavat nokkiinsa/pahoittavat mielensä, "känner sig kränkt", todella herkästi ja eri fb-ryhmät ovat mitä parhainta viihdettä kun niissä valitetaan IHAN JOKA asiasta. Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin voisi olla tuosta oikea suomennos.

- Haluatko muuttaa takaisin Suomeen?
Ei mulla ole mitään varsinaista tarvetta, täällä on hyvä työ, kiva asunto, ystäviä jne. Toki jos Suomesta saisi vaikka hyvän työtarjouksen saattaisin harkita asiaa. :)

- Mihin kaupunkiin Ruotsissa muuttaisit jos pitäisi muuttaa ja Tukholmaa ei lasketa?
Olen ihan rakastunut Keski-Ruotsin, Dalarna, maisemiin. Voisin ihan hyvin asua jossain siellä isommassa kaupungissa, esim Falunissa tai Borlängessä. :) En oikeastaan edes haluaisi asua Tukholmassa sillä täällä on kaikki niin törkeän kallista. Vähän Tukholmasta länteen löytyvät suht isot kaupungit Norrköping ja Jönköping, siellä voisin myös viihtyä.

- Puhutko jo ihan ruotsi-ruotsia vai kuuleeko paikalliset suomiaksentin?
Olen aina puhunut "ruotsi-ruotsia" sillä olen syntynyt Ruotsissa enkä edes osaa kunnolla suomenruotsia. :D Kukaan ei ole koskaan maininnut mitään suomalaisesta aksentista, päin vastoin aina ihmetellään miten suomalaisuutta ei kuule puheesta ollenkaan. En oikein edes tiedä millä murteella puhun ruotsia, se on sekoitus synnyinpaikkakuntani (Gävlen) murretta, tukholmaa ja mukana on varmasti myös pieniä vaikutteita suomenruotsista.

- Mitä asioita kaipaat suomesta?
Helsingin pienuutta ja kotoisaa fiilistä, perhettä, kesämökkiä, ystäviä, karkki- ja jäätelövalikoimaa, Bulgarian jogurttia, Tommies miniluumutomaatteja, ruisleipää, saunaa...


HEVOSKULTTUURI RUOTSISSA

- Eroaako hevosenpito Ruotsin ja Suomen välillä?
Paljon vähemmän kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. En mä osaa muuta eroa sanoa kuin halvemmat vuokrat ja sen, että hevosen omistajat tekevät enemmän hommia myös "täysihoito"tallissa.

- Ovatko hevosihmiset "samanlaisia" eli perseaukisia?
Hahah varmasti löytyy erilaista porukkaa. :D Mä en tosin ole käynyt tallilla jossa olisi persaukisia tai siitä avoimesti valittavia. :) En tiedä ovatko ihmiset hiljaa raha-asioistaan vai onko täällä oikeasti ihmisillä enemmän rahaa? Toki tämä on pieni otos muutamalta Tukholman lähiseudun maneesitallilta, en siis mitenkään voi puhua koko valtavan hevos-Ruotsin puolesta.

- Onko hevosharrastus jotenkin erilaista?
En tiedä kuinka isoja eroja nämä oikeasti ovat joten älkää kivittäkö. Mutta täällä on paljon pienempiä ratsastusseuroja, lähes jokaisella yksityistallilla on oma seura ja suurin osa järjestää aktiivisesti jotain tapahtumia. Pay'n'ride (koulurataharjoitus) ja Pay'n'jump (harjoitusestekilpailut) ovat yleisiä ja myös valmennusklinikoita on paljon. Seurakisoja ei ole kovin paljoa vaan ne ovat usein ratsastuskoulun sisäisiä harjoituskisoja tai seuranmestaruuskilpailut joihin ulkopuoliset voivat osallistua kilpailun ulkopuolella. Aluekisoja järjestetään todella paljon ja luokkien osallistumismäärät ovat rajoitetut = paikoista on kova kilpailu ja varsinkin kouluratsastuskilpailut täyttyvät viiden minuutin sisällä ilmoittautumisajan alkamisesta. 

- Halutaanko Ruotsissakin hevoset mielellään omaan pihaan mutta pidetään vieraalla kun on pakko?
Ei mielestäni, kyllä täällä pidetään vieraalla enemmän kuin mielellään. Toki tämä on yksilöllistä ihan kuten kaikki asiat ja liikun ehkä "väärissä piireissä". ;)

- Kuinka paljon Ruotsissa on suomenhevosia ratsukäytössä vai onko ollenkaan? Mitä mieltä suomenhevosista ollaan?
Mä en ole koskaan nähnyt täällä suokkia tai kuullut jonkun omistavan suokin. Google ei auta asiaa valitettavasti... Wikipedia tosin kertoo rotua kasvatettavan myös Ruotsissa. Jos ruotsin kieli taittuu, kannattaa käydä lukemassa tämä suokeista käyty nettikeskustelu vuodelta 2010. Huomiokaa, että ruotsalaisten mielestä 1000-1500 € hevosesta on paljon. :D

- Mitkä ovat suurimmat erot tallien välillä Suomessa ja Ruotsissa?
Jopa ns. täysihoitotalleilla hevosen omistaja siivoaa yleensä itse karsinan ja tekee hevosen heinäpussit valmiiksi. Nämä tehtävät ovat yleensä ennemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta on toki myös talleja joissa kaikki tallihommat hoidetaan tallin puolesta. Täällä voi jopa kuulla olevansa prinsessa jos pitää hevostaan tallilla missä siivotaan karsina! :D Kuivaheinää voi olla vaikea saada ilman "hyväksyttävää" syytä, en tosin tiedä onko sama homma Suomessa. Moni hevosenomistaja ostaa itse heinät ja kuivikkeet. Monessa paikassa tallivuokra maksetaankin eri osa-alueiden perusteella. On kylmävuokra minkä päälle tulee kuivikkeet, heinä, maneesi yms. maksut.


HENKILÖKOHTAISTA

- Lempiblogisi?
Alexa Dagmar, PS I love fashion, Blondinbella ovat sellaisia joiden postaukset luen ihan heti kun näen uuden ilmestyneen. Luen myös monia muita lifestyle-blogeja, mutta harvemmin kaikki postaukset. Lähes kaikki lukemani hevosblogit ovat ainakin tällä hetkellä todella hiljaisia joten olen vähän "kyllästynyt" tarjontaan. :/ Mutta lemppareitani ovat Heidin Nelivedot, Arpakuutiollinen onnea, Jillan blogi ja Doma Natural. Lukisin mielelläni ahkerasti päivittyvää, hyviä kuvia ja tekstejä sisältävää suht aikuisen kirjoittajan blogia, tällaisia saa mielellään vinkata! :)

- Miten päädyit nykyiseen työhösi ja pidätkö työstäsi?
Laitoin ennen Ruotsiin muuttoa avoimen työhakemuksen ja sain kutsun haastatteluun jossa kävin seuraavana päivänä muutosta. Haastattelu meni niin hyvin, että mut palkattiin suoraan haastattelusta ja aloitin työt kahden viikon päästä muutosta. :D Olen nyt ollut samassa työpaikassa kolme vuotta ja en voisi kuvitella parempaa duunia. Työkaverit ovat ihania tyyppejä, työ on todella vapaata (mutta toki vastuullista) ja palkka etuineen on hyvä.

- Mitä mieltä miehesi on ratsastuksesta, onko hän ratsastanut?
Mieheni tykkää hevosista, mutta ei ole niinkään innostunut puuhasta. Olen pakottanut hänet kerran hevosen selkään (:D), seuraavan kerran hän ratsastaa kuulemma sitten meidän omalla hevosella. Hän on sanonut haluavansa opetella ratsastamaan, mutta saa nähdä milloin se toteutuu. :) Joskus saan kuulla viettäväni liikaa aikaa tallilla, mutta silloin muistutan varoittaneeni häntä seurustelun alkuaikoina tästä hevoshulluudesta. ;)

- Miten saat aikasi riittämään töille, harrastuksille ja parisuhteelle?
Tapaan sanoa, että vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikossa 7 päivää... Haha no mutta kyllä aika useinkin tuntuu siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Nipistän sitä aikaa sitten yöunista. Töihin kuluu työmatkoineen keskimäärin 9-10 tuntia päivässä mutta olen tehokas ja käyn treenaamassa kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa lounastauolla jolloin ehdin hyvin tallille töiden jälkeen. Parisuhde on tässä vaiheessa neljän vuoden jälkeen jo niin luonnollinen osa arkea ettei sitä tarvitse erikseen oikeastaan ajatella. Me ollaan molemmat aika itsenäisiä tyyppejä mutta samalla se toinen on kuitenkin siinä vieressä. Kotona kukin tekee omia juttujaan tai välillä tehdään yhdessä, käydään treenaamassa ja viikonloppuisin reissussa, retkillä tai muuta. :)

- Minkä ikäinen kissasi on? Onko sinulla ollut aiemmin lemmikkejä?
Tahvo on nyt 9 vuotta! Eli hyvin keski-ikäinen leidi.
Meillä on ollut lemmikkejä aina. :) Vanhemmillani oli kissa kun synnyin, sen kuollessa meille hommattiin koira ja kissa mun ollessa 4-vuotias. Myöhemmin meille tuli kanoja, akvaario ja kani. Ennen kuin muutin Ruotsiin mulla oli Tahvon lisäksi kaksi muutakin kissaa, mutta annoin ne yhdelle ystävälleni.


RANDOM

- Aamu vai ilta?
Riippuu siitä mitä on tapahtumassa. Yleensä vastaisin että ilta, sillä olen maailman pahin aamu-uninen ihminen. Mutta - jos tiedossa on jotain jännittävää ja kivaa, silloin on ihan parasta herätä aamulla ja tietää nyt olevan se päivä.

- Mustikka vai mansikka?
Uskokaa tai älkää, mutta inhosin sydämeni pohjasta mansikoita lähes 20:n vuoden ajan. Olen pienenä syönyt ihan liikaa mansikoita ja onnistuin kehittämään niitä kohtaan ällötyssuhteen. Mutta nykyään rakastan mansikoita! Se hetki, kun syö kesän ensimmäisen kotimaisen mansikan. Ei ole parempaa. Mutta kyllä mä rakastan myös mustikoita!

- Yksi ystävä vai kymmenen tuttua?
Ehdottomasti yksi ystävä. :) Sellainen, jolle voi kertoa kaiken ja enemmän.

- Rock vai klassinen?
Klassinen ripauksella rockia? ;) Kuten Two Steps from Hell. Riippuu minkälaista rockia. En perusta mistään kasari- tai ysärirockista, vaan sen tulee olla enemmän punkrockiin tai metalliin taipuvaa.

- Valkoinen vai punainen?
Punainen on lempivärini, mutta viinin tilaan valkoisena.

- Huumori vai jännitys?
Huumori, olen ihan liian herkkis! Tosin nyt ei mielestäni pitkään aikaan ole tullut hyvää komediaelokuvaa vai olenko ihan väärässä?

- Kirja vai elokuva?
Elokuva, olen liian laiska lukemaan kirjoja nykyään. :(

- Järvi vai meri?
Asuimme lähes kolme vuotta Tukholman saaristossa. Rakastan meren tuoksua! Ja onko parempaa kuin pulahtaa uimaan lämpimään mereen talvilomalla jossain etelässä?

- Ranta vai kaupunki?
Kyllä mä olen se tyyppi joka voi löhötä viikon rantalomalla, ehdottomasti. :)

- Suklaa vai vanilja?
Suklaa, todellakin. Olen ihan koukussa Maraboun Fudge & Seasalt-suklaaseen. Ja jos tässä puhuttiin jäätelömauista, niin vaniljajäätelö on ehkä tylsin maku koskaan.

25 feb. 2017

The King in the North


Pohjoisen kuningas... Se on ainut asia mikä mulle tulee mieleen näitä kuvia katsoessa. Miten upea tuo hevonen onkaan! Pellolle nouseva sumu loi maagisen kuvaustaustan. Aurinko oli jo laskenut ja ISO-arvo piti nostaa yli 3000 mikä vuorostaan aiheutti kuviin melkoista rakeisuutta, mutta nämä ovat silti yksiä lempikuviani.

En ole ratsastanut Rinkillä viime sunnuntain ilmalennon jälkeen. Rink päätti kokeilla lyhyttä uraansa rodeohevosena ja itse päädyin sairaalan päivystykseen. Selvisin kuitenkin aivotärähdyksellä, jumiutuneella niskalla ja kipeillä selkälihaksilla, mutta kypärä meni vaihtoon (oli jo aikakin!). Lunta tuli alkuviikosta sen verran ettei liikutus ole järkevää tai turvallista tilsakumien puuttuessa. Tänään Rink muutti maneesitallille joten kunhan se kotiutuu niin pääsemme jatkamaan treenejä.

Menen huomenna moikkaamaan Rinkiä uudelle tallille ja tutustumaan paikkoihin. Ehdin käydä sen aikaisemmalla tallilla vain tämän helmikuun ajan mutta viihdyin siellä hyvin. Talliporukka oli ihanan monipuolista - oli vanhoja setiä ravihevostensa kanssa, miniponeja, kouluhevosia ja kisaponeja. Ja sitä ravirataa tulee kyllä ikävä, mikä mieletön vaihtoehto hevosen treenaamista varten! Olen kuullut paljon hyvää uudesta tallista ja hei, siellä on se maneesi. ;) 

Tämä on kuulemma Rinkin isältä (Fabe 348) peritty ilme!


Oma suosikkikuvani


Rink näyttää tässä ihan dinosaurukselta :D




Uusi kypärä saapui postissa torstaina ja pääsin käyttämään sitä eilen ratsastaessani Maaikella. Olin aluksi vähän epäileväinen sen ulkonäön suhteen, mutta pelko oli turhaa. Olen ihan rakastunut kypärän mukavuuteen ja ulkonäköön jo yhden käyttökerran jälkeen enkä meinannut tohtia ottaa sitä pois päästä ratsastuksen jälkeen. :D Ai mikä kypärä? No Back on Track EQ3! Sompailin sen ja OneK:n välillä. OneK on mielestäni kivemman näköinen, mutta loppupelissä hinta ratkaisi. OneK on about 100 e kalliimpi kuin Back on Track jossa on vielä lisäksi patentoitu MIPS-tekniikka suojaamassa aivoja. Hippsonin sivuilla on hyvä artikkeli (ruotsiksi) tästä kypärästä. Kyllä mulla kävi pari kertaa mielessä olisinko välttänyt aivotärähdyksen jos mulla olisi ollut tämä BoT-kypärä päässä Lamicellin sijaan, joka kaiken lisäksi on Folksam-vakuutusyhtiön mukaan huonoiten suojaava kypärä. No mutta se siitä kypäräsaarnasta, kirjoitan tästä ihan erillisen postauksen. :)

Mua muuten kiinnostaa kovasti mitä kypäröitä teillä lukijoilla on käytössä?
Ja jos teillä on niitä vanhan standardin mukaisia niin mihin VG1-kypärään meinaatte vaihtaa?

Huomenna olisi tarkoitus vastailla teidän jättämiin kysymyksiin joten vielä ehtii niitä laittaa tulemaan jos joku asia mietityttää (linkki postaukseen). :) Siihen asti toivotan teille oikein ihanaa lauantai-iltaa! <3

23 feb. 2017

Carpe diem

1

Tartu hetkeen. Omasta kodistani ei onneksi tätä tekstiä löydy sisustustarrana tai muuna -elementtinä ja sille tuli myös naurettua kun Solsidan-televisiosarjan Alex otti itselleen Carpe diem-tatuoinnin. Mutta tänä aurinkoisena ja talvisena päivänä tallilla ajattelin ettei se olekaan hullumpi sanonta tai elämänohje.

Meillä on Rinkin omistajan kanssa myös muuta yhteistä kuin rakkaus hevosiin. On todella arvokasta, että vuokraajana löytää samanmielisen hevosen omistajan jonka kanssa puolen tunnin juttelun jälkeen olo on kuin olisi tuntenut toisen jo kauan. Olemme molemmat iloisia, spontaaneja, tunnollisia ja heittäytyjiä. Hyvä esimerkki on nämä kuvaukset, mä ehdotin kameran mukaanottoa ja hän kaivoi kaapistaan viitan. Ihanassa aurinkoisessa talvimaisemassa otetut kuvat onnistuivat, ja kun tunti myöhemmin pellolle alkoi nousemaan usvaa säntäsimme takaisin ulos jatkamaan kuvaushommia Rinkin kanssa. Sumukuvia on luvassa myöhemmin toisessa postauksessa.

Vihreät pellot ja +10 lämpötila vaihtui hetkessä lumimyrskyyn - tämä sopi minulle erinomaisesti sillä olin jo ihan masentunut ikuisesta harmaudesta ja lumikuvien puutteesta. Ruotsin kevät parhaimmillaan! Koskaan ei tiedä miltä maisema näyttää seuraavana päivänä. Rinkin takia tämä on aika syvältä. Tänä talvena lumiset päivät voi melkeinpä laskea kahden käden sormin. Rinkiltä on siis jätetty tilsakumit kokonaan pois, sillä muuten se tiputtelee kengät helposti. Ja no, nyt kun sitä lunta sitten tuli niin liikutusvaihtoehdot ovat aikalailla nollissa. Muuttoon maneesitallille on kuitenkin vain muutamia päiviä, joten kohta se pääsee taas takaisin treeniin.  

Fånga dagen. Det går inte att hitta såna inredningsklistermärken eller andra prylar i mitt hem. Carpe diem gav också ett bra skratt när Alex från Solsidan tatuerade det på sin arm. Men den här soliga vinterdagen tänkte jag att det är helt okej att säga carpe diem.

Kärleken till hästar är inte det enda vi har gemensamt med Rinks ägare. Det är guld värt när man som medryttare hittar en hästägare som tänker likadant och som efter en halvtimmes samtal känns som att man har känt denne redan länge. Vi är båda glada, spontana, noggranna och gör gärna nya saker. Ett bra exempel är när vi tog dessa bilder, jag förslog att jag skulle ta med kameran till stallet och hon tog fram sin cape. Bilderna i solen blev jätte fina, och när det en timme senare började flyta fram lite dimma tog vi Rink ut igen för fler bilder. Ni får se dom bilderna i ett annat inlägg.

Gröna ängar och +10 blev bara på några dagar snöstorm. Det passar mig fin-fint, jag var nästan deppig på det eviga gråa landskapet och för att jag hade knappt hunnit ta några snöbilder. Den svenska våren visar sin bästa sida! Man vet aldrig vad det ska bli för väder nästa dag. Det är lite tråkigt för Rink då han inte har haft några snösulor på sig nu när det inte har varit nån snö. Han tappar visst skorna jätte lätt med sulorna på... Och nu när det kom snö så kan man inte göra så mycket med honom. Men det är inte länge kvar tills han flyttar till en anläggning med ridhus!

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

Näitä kuvia katsoessa ei uskoisi, että Rink oli lähes mahdoton valokuvattava. Se ei pysynyt sekuntiakaan paikoillaan ja oli kiinnostunut kaikesta muusta kuin kamerasta. Tällaisena päivänä kuvaajana tulee olla rauhallinen, kärsivällinen, nopea ja ajan tasalla - kuva on otettava juuri sillä sekunnin murto-osalla kun hevonen hetken seisoo paikallaan (tai on muuten hyvän näköinen). Ohjeistan aina kuvattavana olevaa ihmistä että älä välitä siitä mitä se hevonen tekee, älä anna sen vaikuttaa sun ulkonäköön. Ja joo, mä tiedän kyllä sen olevan helpommin sanottu kuin tehty mutta usko pois, et näytä hyvältä puhuessasi ja sanoessasi HOOUUU. Pidä kuitenkin samaan aikaan hevonen hallinnassa, mutta muista keskittyä myös omiin kasvoihisi. Näytä hyvältä, katso kameraan, strike a pose - koko ajan. Ja kun se hetki tulee kun hevonen on myös yhteistyössä - vaikkakin vain lyhyen hetken - silloin sä olet jo valmis ja tadaa, onnistunut kuva!

När man ser på dessa bilder skulle man kanske inte kunna tro att Rink var jätte svårfotad den här dagen. Han ville inte stå stilla en sekund och var intresserad av allt annat förutom kameran. När man som fotograf möter såna här hästar så ska man själv vara lugn, ha tålamod, vara snabb och leva i stunden - bilden måste tas på den sekundens bråkdel när hästen står stilla (eller annars ser bra ut). Jag säger alltid till mina modeller att skit i vad hästen gör, låt den inte påverka hur du ser ut. Och ja, jag vet, lättare sagt än gjort men lita på mig, det ser inte bra ut på bild när du pratar och säger HOOUUU hela tiden :D. Samtidigt ska du så klart hålla reda på hästen, men glöm inte bort att fokusera på ditt ansikte. Du ska se bra ut, titta in i kameran, strike a pose - hela tiden. Och när den stunden kommer att hästen samarbetar - även om det är en kort stund - då är du redan färdig för bilden och tadaa, det blev en bra bild!

22 feb. 2017

Kaksikielisyys - Tvåspråkighet


Edellisen postauksen innoittamana päätin julkaista uudelleen tämän reilu kaksi vuotta vanhan postauksen kaksikielisyydestä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin tämä kielikysymys herättää edelleen paljon keskustelua ja mietteitä niin blogin kuin jokapäiväisessä arkielämässä. Blogiin on myös liittynyt paljon uusia lukijoita näiden kahden vuoden aikana enkä usko kaikkien tätä postausta lukeneen. 

Förra inlägget påminde mig om det här två år gamla inlägger om tvåspråkighet. Nu två år senare är den frågan fortfarande aktuell, inte bara här på bloggen utan också i vardagen. Bloggen har fått flera hundra nya läsare sedan 2015 så jag tror det finns flera som inte har läst det här.


Blogi kahdella kielellä En blogg på två språk

Ajatus kahdella kielellä bloggaamisesta lähti liikkeelle ihan loogisista syistä. Muutin Ruotsiin joten luonnollisesti lähipiiriini kuuluu paljon ruotsinkielisiä. Suurin syy oli kuitenkin ehkä se, että vuokrahevoseni omistaja oli täysin ruotsinkielinen. En tiedä kuinka paljon "vieraita" ruotsinkielisiä lukijoita blogillani on - ei varmaankaan kovin montaa (?) sillä en vieläkään osaa/tiedä missä ruotsalaiset mainostavat blogejaan. Ja nyt vuonna 2017 olen edelleen pihalla ruotsalaisesta blogikulttuurista :D.

Kahdella kielellä bloggaaminen on kyllä rehellisesti sanottuna haasteellista. Välillä en osaa suomentaa jotain ajatusta tai sanaa luontevasti, tai päinvastoin joskus päähän tulee joku tosi hyvä suomalainen lause mitä en taas osaa kirjoittaa yhtä nasevasti ruotsiksi. Yliopiston käännöskurssilla opetettiin sanasta sanaan kääntämisen olevan usein lähes mahdotonta joten tärkein asia on kääntää ajatus oikein. Olen myös huomannut kirjallisen suomenkieleni huonontuneen aika lailla jos vertaa muutaman vuoden takaisiin postauksiin. Tähän ei auta kuin jatkaa suomeksi kirjoittamista! Rasittavinta on ehkä se, että postauksien kirjoittamiseen kuluu melkein tuplamäärä aikaa ja otsikoiden keksiminen on ihan hirveän hankalaa! Vaihtelen suomen, ruotsin ja englannin välillä. Silloin tällöin otsikko on sekä suomeksi että ruotsiksi. En yhtään tiedä mikä on paras tyyli, joten jatkan näiden sekoittamista. :)

Det kändes helt logiskt att börja skriva en blogg på två språk. Jag flyttade till Sverige så naturligtvis fanns det många svensktalande bland mina nära. Den största orsaken var nog att ägaren till min medryttarhäst var helt svensktalande. Jag vet inte hur många "främmande" svenska läsare min blogg har - förmodligen inte så många (?) för jag vet fortfarande inte vart man kan annonsera sin blogg på svenska. Och ännu idag 2017 vet jag inte det. :D

Ärligt talat är det en utmaning att blogga på två språk. Ibland kan jag inte översätta en mening till finska eller säga något så att det låter naturligt, och tvärtom ibland kommer jag på en rolig mening på finska men har svårt att säga samma sak lika bra på svenska. Översättningskursen på universitetet lärde mig att det ofta är nästan omöjligt att översätta ordagrant men att det viktigaste är att tanken kommer fram rätt. Jag har också märkt att min skriftliga finska har blivit sämre om man jämför med några år tillbaka. Det är alltså best att fortsätta att skriva på finska! Det jobbigaste är nog att man lägger dubbla tiden på skriva inlägg och det är väldigt utmanande att komma på bra rubriker. Jag varierar mellan finska, svenska och engelska. Ibland är rubriken både på finska och svenska. Jag har ingen aning vilket sätt som är det bästa så jag fortsätter som hittills. :)


Kieli solmussaSpråkproblem

Kun olin juuri muuttanut Ruotsiin minulle sattui aika usein hassuja ajatus- tai käännösvirheitä. Olen mm. innoissani puhunut tallilla vattenboxista (vesikarsina) vaikka se on ruotsiksi spolspilta. Sekoitin puheessani AINA bro/brygga (silta/laituri) ja kyl/frys (jääkaappi/pakastin), näille on mieheni päässyt monesti naureskelemaan ja itse sitten heti väärän sanan möläytettyäni olen ollut vähän nolona mutta minkäs teet. :D Myös pakettiauton ruotsennos oli jotenkin hirveän vaikea sisäistää: ei paketbil vaan skåpbil, eli kaappiauto. Vertailun vuoksi unohdan välillä sanoja suomeksi ja varsinkin siskoni jaksaa kommentoida huvittuneesti miten kuulostan välillä ihan ruotsalaiselta puhuessani suomea. Yritän kuitenkin parhaani tässäkin asiassa.

Aamurutiineihini kuuluu junassa lukea blogeja (jotka ovat suurimmaksi osaksi suomenkielisiä). Monta kertaa mulle on käynyt niin, että unohdan olevani Ruotsissa ja kauhistun kun joku vieressäni sanoo jotain ruotsiksi. :D Sekoitan myös kielen/olinmaan välillä niin pahasti etten tajua luenko suomea vai ruotsia, esimerkiksi Suomessa leffassa käyminen on vähän ärsyttävää kun luen välillä epähuomiossa tekstitykset molemmilla kielillä ja ihmettelen miksi sama asia toistuu kahteen kertaan. Idiootti...

När jag var nyinflyttad i Sverige gjorde jag ofta roliga tanke- och översättningsfel. Jag har bl.a. berättat ivrigt om vattenboxen istället för spolspiltan (på finska vesikarsina=vattenbox). Jag blandade också ofta ihop bro och brygga samt kyl och frys... Min man har fått många bra skratt när jag har direkt efteråt fattat att nej nu blev det fel, men vad kan man göra. :D Skåpbil har också varit ett svårt ord för mig, jag pratade ofta om paketbil vilket är den ordagranna översättningen från finska ordet "pakettiauto". För jämförelse så glömmer jag ibland bort finska ord och min syrra brukar reta mig för att jag ibland låter som en svensk när jag pratar finska. Men jag gör mitt bästa. 

En av mina morgonrutiner på tåget är att läsa bloggar och de flesta är på finska. Det har hänt flera gånger att jag glömmer bort att jag faktiskt är i Sverige och blir förvånad när någon säger något på svenska. :D Jag kan också blanda ihop språket/landet så illa att vissa gånger vet jag inte om jag läser en text på finska eller svenska, t.ex. på bio i Finland är det väldigt jobbigt när jag av misstag läser undertexterna på båda språken och undrar varför dom har skrivit samma sak två gånger. Idiot...


Kaksi äidinkieltä - Två modersmål

Monelle tuntuu olevan hirveän vaikea tajuta, että ihmisellä voi oikeasti olla kaksi äidinkieltä jotka ovat yhtä vahvoja. En vain osaa sanoa onko suomi vai ruotsi mun äidinkieli! Opin kummatkin kielet samaan aikaan yhtä vahvoina ja olen läpi elämäni käyttänyt molempia kieliä. Olen yrittänyt kysyä äidiltäni kumman kielen opin ensin, mutta hänkään ei osaa sanoa. Toki virallisissa papereissani lukee äidinkielen kohdalla ruotsi, mutta ei se mikään absoluuttinen totuus ole. Asuttuani Suomessa 17 vuotta voin kyllä myöntää, että mulla meni muutama kuukausi muuton jälkeen siihen omaksuessani ruotsin ensisijaiseksi arkikieleksi. Välillä tuli hetkiä jolloin en väsyneenä olisi jaksanut puhua ruotsia ja kerran unenpöpperössä olen höpöttänyt miehelleni jotain suomeksi (joka ei siis osaa yhtään suomea). Nyt taas kun suomea tulee puhuttua vain muutaman kerran kuukaudessa (jos edes niinkään usein) on tilanne päinvastainen.

Työelämässä kielen omaksuminen olikin sitten hieman vaikeampaa. Ammattisanasto oli aluksi ihan vierasta minulle ja viralliset keskustelut jännittivät. Pomoni sanoikin mulle hauskasti puolen vuoden jälkeen... "Kun sä aloitit täällä olit aika hiljainen mutta nykyään papatat kuin papupata"

Monelle tulee myös yllätyksenä se, etten puhu suomenruotsia. "Mutta sähän olet Suomesta, miten sulla ei ole ollenkaan aksenttia?" Tämä johtuu siitä luonnollisesta asiasta, että olen syntynyt Ruotsissa ja tietysti sitä kautta oppinut synnyinkaupunkini murteen. En oikeastaan "osaa" puhua suomenruotsia ja yritin sitä pakolla vääntää yläasteen ruotsin tunneilla kun en halunnut olla erilainen... :) Yritän myös aina kertoa suomalaisille ruotsinkieltään häpeäville, että Ruotsi on täynnä erilaisia murteita ja aksentteja eikä kenenkään mielestä ole oikeasti outoa jos puhut norrlänskaa, suomenruotsia tai skånea. Itse asiassa suomenruotsalaisen kanssa on helpompi kommunikoida kuin aidon skånelaisen kanssa. ;)


För många är det väldigt svårt att fatta att någon kan faktiskt ha två modersmål som är lika starka. Jag har väldigt svårt att säga om mitt modersmål är finska eller svenska! Jag lärde mig båda språken samtidigt lika bra och har hela mitt liv använt dem båda. Jag har försökt fråga min mamma vilket språk jag lärde mig först, men till och med hon har svårt att säga. Visst, i folkbokföringen står det att mitt modersmål är svenska, men det är inte den absoluta sanningen. Efter att ha bott 17 år i Finland så tog det några månader efter flytten att svenska blev mitt naturliga vardagsspråk. Ibland var det stunder jag var trött och orkade inte prata svenska, och en gång sa jag halvsovande nånting på finska till min man, som alltså inte kan finska alls. Och nu när jag pratar finska bara några gånger i månaden (om ens så ofta) har situationen blivit helt omvänd.

Det var ännu svårare att använda språket flytande i arbetslivet. Yrkestermerna var helt främmande för mig i början och jag var ganska nervös om jag var tvungen att prata i något "viktigt" sammanhang. Min chef sa lite roligt till mig efter att jag hade jobbar här i ett halv år... "När du började här var du ganska tystlåten men nuförtiden babblar du på som en babian."

Många blir förvånade att jag inte pratar finlandssvenska. "Men du är ju från Finland, hur kommer det sig att du inte har nån brytning?" Därför att jag är förr i Sverige och på så sätt naturligtvis lärt mig den lokala dialekten. Jag "kan" inte ens prata ren finlandssvenska, det var något som jag tvingade fram under högstadiet på svenskan när jag inte ville vara annorlunda... :) Jag försöker alltid säga till finska vänner som tycker det är pinsamt att prata "dålig" svenska, att Sverige är så full av olika dialekter och brytningar att ingen tycker det är konstigt om du pratar norrländska, finlandssvenska eller skånemål. Det är faktiskt lättare att kommunicera med en finlandssvensk än en riktig skåning. ;)



Ollessani 7-vuotias muutimme Suomeen ja menin suomalaiseen pieneen kyläkouluun. Siellä ruotsia puhuva ekaluokkalainen oli kauhistuttava kummajainen ja jouduinkin aika rankan kiusaamisen kohteeksi ala-asteella ja yläasteen alussa. Yläasteiän jälkeen tämä kuitenkin muuttui ja sen jälkeen en ole koskaan kuullut mitään negatiivista kaksikielisyydestä. Päin vastoin, opiskelu- ja varsinkin työelämässä kaksikielisyydestä on ollut pelkästään hyötyä.

Jos joskus saan omia lapsia aion ehdottomasti opettaa heille myös suomen, aivan kuten minun vanhempani tekivät. Enkä ole pätkääkään katkera äidilleni joka pakotti minut lainaamaan vain ruotsalaisia kirjoja kirjastosta. Se on varmasti yksi niistä syistä minkä vuoksi onnistuin pitämään kielitaidosta kiinni asuessamme Suomessa. Kaksikielisyys on rikkaus ja olen todella kiitollinen saatuani sen edun!

Jag var sju år när vi flyttade till Finland och jag började på en liten finsk byskola. Där tyckte dom andra skolbarnen att den svensktalande nykomlingen var en konstig freak och jag blev ganska grovt mobbad under hela lågstadiet och i början av högstadiet. När jag började åttonde klass på ett nytt högstadie ändrades det här helt och efter det har jag aldrig hört något negativt om tvåspråkighet. Tvärtom, det har bara varit positivt när jag har pluggat och varit i arbetslivet.

Om jag får egna barn ska jag absolut lära dem finska precis som mina föräldrar lärde mig. Och jag är inte alls bitter på min mamma som tvingade mig att endast låna svenska böcker från biblioteket. Det är säkert en av de orsakerna som har bidragit till att jag har lyckats behålla språket. Det är guld värt att vara tvåspråkig och jag är verkligen tacksam över att jag har fått den förmånen i mitt liv.



Millaisia kokemuksia sinulla on kaksikielisyydestä tai kielten opiskelusta?

Hurdana erfarenheten har du om tvåspråkighet eller studera språk?