Hevoshistoriani, osa 1

Etsin muutama kuukausi sitten erästä tiettyä kuvaa ulkoiselta kovalevyltäni ja samalla jumituin katsomaan vanhoja hevoskuvia. Vitsi mitä muistoja voikaan tulla mieleen yhdestä kuvasta! Sain ensimmäisen virallisen vuokrahevoseni ollessani 15-vuotias ja sen jälkeen niitä onkin ollut aika monta. Ihan kamalaa miten nopeasti aika menee - tästä on jo 12 vuotta! Näistä mukavista hevosmuistoista saa myös aika hyvin täytettä ja tarinaa tänne blogiin jopa kahden postauksen verran, joten päätin julkaista yhden kuvan jokaisesta hevosesta ja kertoa muutaman lauseen verran muistoja tästä hevosesta. Osa hevosista on ollut vakituisia vuokrahevosia, ja sitten on myös paljon niitä joiden liikutuksessa olen auttanut tarpeen mukaan.

Make 2003-2007

You never forget your first love. Make-makkara asui meidän mökkinaapureilla, ja joka kesä vuosina 2003-2007 olin 2-4 viikkoa mökillä ratsastaen ja hoitaen sitä joka päivä. Make oli vähän jäykkä kinnerpattihevonen eikä se osannut paljoa, mutta se oli maailman luotettavin maastomopo ja muistan ikuisesti meidän ihanat seikkailut kesäisissä maalaismaisemissa. Se oli sellaista pienen heppatytöt unelmaelämää, kuin suoraan Pappilan Ponitytöt-kirjasarjasta!

Tässä muutama hauska muisto Makesta:

Lähdin maastoon ilman satulaa ja suitsia, pelkkä riimu ja naru apuvälineinä. Kotiin päin laukatessa Make sitten innostui sen verran, että tipuin ojaan ja hevonen juoksi yksin kotiin. En ratsastanut toiste ilman suitsia. :D

Ihan parasta olivat myöhäiset metsäkävelyt ilman satulaa, kun aurinko siivilöityi puiden läpi, linnut lauloivat ja metsätähdet peittivät metsän. 

Bonanza 2005

Vaikka Make tuli kuvioihin jo ollessani 13-vuotias, oli Bona se ensimmäinen "oikea" vuokrahevonen. Löysin sen ihan sattumalta. Olimme juuri muuttaneet Nurmijärvelle ja olin tutustunut yhteen rinnakkaisluokalla olevaan tyttöön jolla oli oma hevonen Jokirannan ratsastuskoululla. Bonanza asui samalla tallilla ja sen omistaja kysyi haluaisinko ratsastaa. Tottakai halusin! :) Menin Bonalla muutaman kerran viikossa ja mulla on siitä vain hyviä muistoja, joskaan ei kovin vahvoja. 

Jet 2005-2009

15-vuotissyksyllä olin siinä tilanteessa, ettei perheeni enää halunnut tukea ratsastusharrastustani rahallisesti. Neuvokas teini kun olin, laitoin S-marketin ilmoitustaululle (käsin kirjoitetun :D) lapun jossa kerroin etsiväni hoitohevosta. En tiennyt silloin vielä mitään ht.netin olemassaolosta, vaan ihan oldskool-meiningillä vaan... ;) Jetin omistaja soitti isälleni jonka numero oli ilmoituksessa, ja lähdimme katsomaan Jetiä. Se oli ihan kamala. :D Epäsopiva satula, talvikarvassa oleva täysin osaamaton 4-vuotias risteytyshevonen joka hädin tuskin liikkui eteen. Ei todellakaan se paras vaihtoehto 15-vuotiaalle suht osaamattomalle ja kokemattomalle teinille, mutta silloin sitä rakasti jokaista vastaantulevaa hevosta joten tottakai lupauduin Jetin hoitajaksi.

Kävin tallilla ahkerasti 3-5 kertaa viikossa. Meidän alkutaipaleella iski aivan kamala lumimyrsky, ja muistan miten pakotin äitini viemään mut tallille sillä olin luvannut hoitaa Jetin - 4 km täysin auraamattomia pikkuteitä. :D Kun ei ollut lunta pääsin hyvin skoballa sen 5 km matkan, mutta oli monta kertaa kun kyydin puuttuessa kävelin tai pyöräilin -20 asteen pakkasessa päästäkseni tallille.

Taisi olla syksyllä 2006 kun Jeti muutti toiselle tallille vähän kauemmaksi. Tällä tallilla oli kunnon ratsastuskenttä ja osaava valmentaja tallinpitäjänä, joten pääsimme vihdoin tunneille! Kehityimme molemmat Jetin kanssa todella paljon. Jatkoin sen liikuttajana myös kun se vaihtoi omistajaa joskus vuosien 2007-2008 paikkeilla. Vuonna 2009 sitä tarjottiin mulle ostettavaksi ja meinasin ostaa sen, mutta hinta oli aika kova suht osaamattomasta risteytyksestä joten tein fiksun päätöksen enkä ryhtynyt opiskelijana hevosenomistajaksi. Siihen valitettavasti päättyi meidän yhteinen tie, mutta olin oppinut todella paljon ja kiitollinen kaikesta.

Tomppa 2006

Pieni russruuna Tomppa asui Jetin kanssa samalla tallilla ja pääsin ratsastamaan sillä aina kun tarvetta oli. Se oli pikkuponiksi mieletön hyppääjä ja kävimme jopa lähitallilla estevalmennuksissa sen kanssa! Korkeutta sillä oli vain joku 125 cm, mutta olin teininä niin laiha ettei pituuteni haitannut.

Sofia 2007

Sohvi oli vanhempi suokkitamma jota ratsastin yhden kesän ja syksyn verran. Se oli tosi kiva ja kiltti neitonen!

Nuppu 2008-2009

Pv-tamma jota vuokrasin kerran viikossa kouluratsastukseen ja kävin sen kanssa välillä kouluvalmennuksissa.

Welsa 2009-2010

Elsa ja sen omistaja ovat ihan huippu tyyppejä ja jos en olisi muuttanut toiselle puolelle Uuttamaata en olisi kyllä heitä jättänyt. :) Elsa oli iso leidi, mutta erittäin reipas ratsastaa ja sen lempihommia olivat esteet ja täysillä maastossa laukkaaminen. Jarrut olivat välillä hukassa, mutta saatiin me kerran ruusuke kotiin estekisoista, korkeus huima 50 cm! :D 

Verkku 2010-2011

Verkku vastasi lapsuuden unelmaani, kimo arabiori. Se on yksi hevosista joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen ja opettanut aivan mielettömästi. Verkku osasi koulua vaativalle tasolle asti ja kisasi ylläpitäjänsä kanssa aluemetriä sijoittuen. Verkku opetti mut hyppäämään ja starttasin sen kanssa yhden 90 cm luokan, emme tosin päässeet maaliin asti ilman hylkyä sillä Verkku kielsi ulos yhdellä super pelottavalla erikoisesteellä... :D Verkun kanssa oli ihan parasta maastoilla sillä se oli ihan super maastovarma. Tai no, kerran se sai slaagin kun vastaan tuli shettis taluttajan kanssa ja suostui liikkumaan eteenpäin vasta kun poni ohitti meidät. Tätä hevosta mulla on ikävä!

Aspar 2011

Asparin omistaja loukkasi itsensä ja autoin häntä ponin liikuttamisessa muutaman kuukauden ajan. Hauska eestinponiruuna joka meni mielellään maastossa todella kovaa. :D

Fia 2011-2012

Mulla oli elämässä vähän huono rahatilanne enkä voinut maksaa ratsastamisesta rahaa, joten ryhdyin aikuiseksi hevosenhoitajaksi! :) Viihdyin Fian ja sen omistajan kanssa todella hyvin. Palkaksi omistaja kävi myöhemmin koutsaamassa mua Masan kanssa.

Masa 2011-2012

Masa on myös yksi niistä hevosista, joka on opettanut mulle ehdottomasti eniten. Se oli todella hieno, vaativaakin aikoinaan kisannut kouluratsu joka oli sittemmin myyty pois ratsastuskoulusta saatesanoin, ettei se varmaan montaa vuotta elä. :D Pyh, 22-vuotiaana koulutuomarin kommentti oli "potentiaalinen nuori"! Masalla oli hienot ja isot liikkeet, oikein liikkuessaan se esitti kunnon keinuhevosmaista shwung-ravia. Mutta se ei missään nimessä ollut helppo hevonen ratsastaa, taisipa mulla mennä yli puoli vuotta ennen kuin opin oikeasti ratsastamaan sitä! Kisasimme muutamat seurakisat, luokkana helppo B. Tulokset eivät olleet kovin hyviä sillä me molemmat jännityimme kisoissa todella paljon. Mutta Masa oli kyllä hieno hevonen jolla oli sydän paikallaan ja sen kanssa oli aina kivaa. <3