Vauvahevonen

Sanokaa moi Inalle! :) 

Ina on nuori kouluhevosen alku, vasta 4-vuotias pieni vauva. No, virallisesti siis 5-vuotias mutta mielestäni elokuussa syntynyttä on ihan ok sanoa vielä tässä vaiheessa vuotta 4-vuotiaaksi... ;) Ina on ollut Ruotsissa vajaa puoli vuotta sen nykyisellä omistajalla ja sitä ennen sen historiasta ei ihan hirveästi tiedetä. Aika hyvä suku (Rubinels - Donnerhall) sillä kuitenkin on ja kivat liikkeet! :)

Tää on mulle kuitenkin aika iso haaste sillä en ole näin nuorella hevosella ratsastanut yli kymmeneen vuoteen. Isona erona tässä on kuitenkin se, että nykyään mulla on niin kokemusta, ratsastustaitoa, järkeä kuin lihaskuntoa sata kertaa enemmän kuin 15-vuotiaana. Mutta onhan tässä haastetta, sitä en todellakaan kiellä! Ina on kuitenkin tosi kiltti tyyppi ja luonnollisesti sen omistaja hoitaa koulutuspuolen, mä yritän parhaani etten pilaa hevosta. ;)

Muuttaessani tänne Haningeen sanoin ystävälleni, että sitten kun etsin täältä vuokrahevosen en AINAKAAN ota itselleni kouluttamatonta tai projektia... Ja nyt mulla on niitä kaksin kappalein. Missä meni vikaan? :D Aina ei ole tärkeintä löytää sitä just eikä melkein kriteereihin sopivaa hevosta, vaan kaikkien palapelin palojen sopiessa yhteen kannattaa lähteä mukaan. Tässä Inan tapauksessa mulle oli nimenomaan tärkeää se, että me tulimme omistajan kanssa niin hyvin juttuun! :) Harvoin sitä ensinäkemisellä klikkaa niin hyvin. Ja siis kuten koeratsastuspostauksesta luitte, meni myös itse koeratsastus hyvin ja Ina on oikein kiva hevonen.

Ratsastin sillä koeratsastuksen lisäksi kerran ennen lomaa ja omistaja laittoi meille puomeja saatesanoin ettei se ole koskaan hypännyt. Kiva. :D Ina sitten otti puomeista ja siitä yhdestä 15 cm kavaletista niin paljon kierroksia, että se heitti oikein mukavan rodeopukkisarjan maneesin pitkää sivua pitkin. Ehdin muutaman sekunnin ajan ajatella tippuvani ja kuolevani just sopivasti ennen Floridaan lähtöä, mutta sain Inan pään ylös ja käännettyä sen voltille jolloin riekkuminen loppui. Hyvä niin, nuorelle ei ole optimaalista oppia, että ratsastajasta pääsee eroon pukittamalla. ;) Tein kuitenkin ilmeisesti vaikutuksen Inan karsinanaapurin omistajaan, sillä eilen hän tervehti mua sanoin "Ai niin, sä oot se jonka kanssa Ina pukitti! En ole koskaan ennen nähnyt sen pukittavan." - Joo kiva kiitos, hyvä että jäin mieleen, minä se olin... :D First impressions, ja sitä rataa.

Ehdin eilen jo iloita tyhjästä maneesista (luxusta, kokoa 20*80), mutta yhden kävelykierroksen jälkeen maneesiin tupsahti kunnon tätijoukko ja yhtäkkiä seuranani oli kymmenen muuta ratsukkoa. Jännitystä elämään nuoran ohjaustehostottoman hevosen kanssa. ;) Ilokseni Ina oli kuitenkin näiden parin viikon aikana kehittynyt nimenomaan suoraan menemisessä ja kääntymisessä tosi paljon! Vauhti siltä kuitenkin puuttuu ja muutaman tuskaisen ravisiirtymisen jälkeen nöyrryin ja kävin hakemassa avukseni taikakepin. Se kädessä ravia ei tarvinnut kaivaa esiin, vaan Ina oli oikein kiva. Tein siirtymisiä ja vähän kiemuroita, harjoiteltiin pysähdyksiä ja sitä suoraan, molempien pohkeiden välissä etenemistä. Ratsastus jäi käynti- ja ravihommiin, sillä en uskaltanut/viitsinyt lähteä räpeltämään laukkaa siinä ruuhkassa kun pari muuta hevosta vähän sinkoili sinne sun tänne ja joku treenaa epämääräisiä siksak- ja laukanvaihtokuvioita. Paras pysyä omassa comfort zonessa, arkajalka kun olen. ;)

Loppusanoina - tässä on haastetta, mutta mukava nuori hevonen. Se ei ole helppo ja paljon on opeteltavaa niin yhdessä kuin erikseen, mutta takana on hyvä tiimi ja omistaja luottaa muhun. Enköhän selviä. :)

Pieni ruma ankanpoikanen, tästä kasvaa vielä hieno hevonen!