24 juni 2017

Ratsastin ilman satulaa, en tippunut!


Juhannushuvinsa kullakin. Ilman satulaa ratsastaminen - peruskauraa jollekin muulle, mulle se on täysin vieras asia, asia jota teen ehkä 2-3 kertaa vuodessa. :D Jos olisi oma hevonen menisin varmasti vähintään kerran viikossa ilman satulaa, mutta Maaikella kun pääsee ratsastamaan loppujen lopuksi melko harvoin. Niillä kerroilla on sitten kiva treenata "tosissaan" tai vetää kiitolaukkaa pellolla, jolloin on ihan kiva olla satula avustamassa. ;)

Täti-ikä (tai ainakin tätimentaliteetti) kolkuttelee näköjään jo uhkaavasti ovella. Kovasti yritän pysyä nuorekkaana ja ainakin toistaiseksi asiat ovat ihan hyvin kun en saa ostettua viiniä ilman henkkareita (Pari kuukautta sitten mulle ei meinattu myydä energiajuomaa kun olin jättänyt lompakon autoon, piti se sitten käydä hakemassa jotta sain päivittäisen kofeiinintarpeeni tyydytettyä. Tälle kyllä nauroin räkäisesti ja epäilin kassatyöntekijän täysipäisyyttä.). Muistin vasta pari päivää sitten muuttaa ikäni Instagramissa, vaikka tässä ollaan oltu 27 vuoden ikäinen jo kohta kuukauden. Muistan kuin eilisen ollessani 16-vuotias ja pohtiessani aikuistumista. Teinin silmin ajatus 25 vuotta täyttämisestä oli pelottava, silloin sitä on sitten niin aikuinen ja lapsiakin on ainakin kaksi. Rehellisesti, vaikka järkeä on tullut päähän rutkasti ja jollain tavalla kuitenkin on "aikuinen" olo, niin silti en tunne itseäni yhtään sen vanhemmaksi kuin silloin 16-vuotiaanakaan.

Ratsastustaitoa ja järkevyyttä on onneksi suotu moninkertaisesti näiden reilun kymmenen vuoden aikana. Toisaalta sitä tiettyä rämäpäisyyttä ja rohkeutta on ikävä. Ainakin minulle on tullut vuosien kartuttua vähän liikaakin tietoisuutta riskeistä ja omista rajoituksista. 13-vuotiaana ei ollut juttu eikä mikään vetää kiitolaukassa kotiinpäin, ilman satulaa ja pelkällä riimunnarulla - ei haitannut vaikka ratsastaja tippui ojanpohjalle ja hevonen paineli täyttä neliä kotiin. Kypärä sentään oli päässä, mutta sillä oli tiputtu ainakin viisi kertaa aiemmin. Nyt meni kypärä heti vaihtoon kun talvella lensin Rinkin selästä.

Juhannusaattonna kävin mieheni kanssa tallilla. Otimme ensin kesäisiä kuvia (näitä tulossa myöhemmin) ja sitten ratsastin vajaa puoli tuntia ilman satulaa. Päivän suurin haaste oli pysyä tasapainossa ja olla tippumatta. Tästä selvitäkseni tein kaikki laukannostot käynnistä, pelkuri. Meillä meni kuitenkin tosi hyvin ja en ollut niin epätoivoinen siellä kyydissä mitä etukäteen pelkäsin. Maaike oli kiltti ja rauhallinen, odotti rauhassa jos kadotin tasapainoni ja liikkui tasaisen mukavasti. On se ihana hevonen.
























22 juni 2017

Eväsretki Rinkin kanssa


Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.
Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.
On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen.
- Annu Valo -

Tänä vuonna ei juhannusta vietetä yhtä lämpimissä tunnelmissa kuin vuosi sitten (+28 juhannusaattona, kyllä kelpasi!), mutta kylmäkään ei pitäisi olla - se on aina erikoista, kun puhutaan juhannuksen säästä. ;) Vaikka toisaalta tuntuu siltä, että joko se juhannus jo on ja voi että miten nopeasti aika menee ja kohta on kesäkin ohi... Niin tosiasiassa tästähän se kesä vasta alkaa, kesäloman alkuunkin on vielä kolme viikkoa aikaa.

Näiden kuvien kautta haluankin toivottaa kaikille lukijoille ihanaa keskikesää!














20 juni 2017

We're back!


Rink alkaa taas pikku hiljaa olemaan iskussa! Se lepäsi pari viikkoa/oli kevyemmällä liikunnalla, mutta eilen ratsastin sillä pitkästä aikaa. Kävin viime viikolla selässä tsekkaamassa kunnon, mutta Rink yskähteli silloin ravissa hieman joten en ratsastanut varttia kauempaa. Nyt oli aika aloittaa taas treenit ell:n ohjeiden mukaisesti.

Odotin Rinkiltä vähän suurempia reaktioita tauon takia, minkä takia laitoin päälle turvaliivin. Oman jännityksensä touhuun toivat kovaääniset poolpartyt joita vietettiin kentän tuntumassa olevalla uima-altaalla. Ehdin jo varautua pahimpaan, mutta Rink ei ollut moksiskaan bileistä ja meluavista teineistä. Se pysähtyi katselemaan nuorten touhuja ja vaikutti silmin nähden kiinnostuneelta. Musiikki pauhasi täysiä, teinit polskivat ja mekastivat altaassa - ja se oli Rinkin mielestä pelkästään hauskaa! :D Villihevosesta ei ollut tietoakaan, ja nousin satulaan alkukävelyjen jälkeen luottavaisin mielin.

Sama fiilis jatkui, Rink oli rennon mutta innokkaan oloinen noustuani satulaan. Tehtiin hommia käynnissä puolen tunnin ajan. Niitä perus juttuja mitä tähänkin asti ollaan tehty - pysähdyksiä, eteenratsastusta, serpentiinejä, voltteja ja kahdeksikkoja. Herkistystä istunnalle ja kädelle, "pehmentävää" ja rentoa treeniä. Lopuksi otin ehkä yhteensä viisi minuuttia ravia, aina kierros tai puolikas kerrallaan minkä jälkeen käyntiä. Rink tuntui tosi rennolta ja iloiselta! :) Vähän oli eteenpäinpyrkivyydessä lisää toivomisen varaa, mutta en pyytänyt kauheasti ja tällaisen tauon jälkeen Rink oli luultavasti vähän jäykkä. :)

Oli kyllä ilo huomata miten rauhallinen Rink oli bileistä huolimatta. Postauksen lopusta löytyy videonpätkä mistä saa jonkin verran käsitystä tästä tilanteesta. Huomion arvoista on kuitenkin se, että tässä vaiheessa uima-altaassa ei pahemmin polskittu ja musiikki oli paljon hiljaisemmalla ja rauhallisempi biisi kuin aiemmin. Hieno Rink! <3




18 juni 2017

Maaike: Missä on keskiravi?


Keskiravi on jännä asia. Välillä se onnistuu Maaiken kanssa aivan täydellisesti ja ratsastaja saa kunnon "wooouuu"-elämyksen ja tuntuu kuin mikään ei voisi mennä pieleen. Sitten mennään kisoihin, ja siellä se keskiravi ei vaan lähde, ei toimi. No joo, saimmehan viime kisoista siitä yhdestä keskiravista "jopa" 6, mutta tiedän Maaiken pystyvän huomattavasti parempaan! Kuten se osoitti nyt perjantaina...

Sain kuvaajaksi erään aivan ihanan nuoren tytön, joka on nuoresta iästään todella taitava kameran käyttäjä. Ensimmäiset yhdeksän kuvaa on otettu mun Canonilla ja Sigma 17-50/2.8 putkella, loput kuvat hänen Nikonillaan - aika kiva ero ratsastuskuvien laadulla kun kuvaa telezoomilla. Minäkin haluan sellaisen, mutta se mun haaveilemani objektiivi maksaa reilu 2200 euroa. Nyt tosin kun olen perustanut oman firman saisin siitä alvit pois, mutta katsotaan vielä hetki. :D Onneksi Tukholmassa on loistava kameraliike mistä kyseisen objektiivin saa vuokrattua suhteellisen edulliseen vuorokausihintaan.




Alkukävelyt maastossa venyivät puolen tunnin mittaisiksi, mutta mikäs siinä kun sää oli aivan täydellinen, linnut lauloivat ja hevonen valitsi innoissaan oman suuntansa - tällä kerralla metsäpolut houkuttelivat ratsastustietä enemmän, joten metsäseikkailu siitä alkuverkasta tuli. Ihan loistavaa treeniä hevoselle mennä polkuja ylös alas!

Kentällä aloin sitten heti hommiin, paljon laukannostoja käynnistä ja ravista, eri kokoisia voltteja. Maaike oli tosi pehmeä edestä ja herkkä pohkeelle, mutta sen liikkeestä puuttui kuitenkin tietty terävyys ja kuvaaja kommentoikin, että Maaike vähän kuin raahaa välillä takajalkoja vähän väsyneen oloisesti. Kuumuus teki siis tehtävänsä, Maaikella on nimittäin vuodenaikaan nähden jäljellä melko paksu karva ja omistaja sanoikin mulle aikovansa klipata Maaiken. Kevät ja kesä ovat olleet niin kylmiä, ettei ole ollenkaan ihme jos hevoset haluavat säästellä karvojaan. :D






Outfit:
Kypärä - Back on Track EQ3
Paita - Kingsland
Hanskat - Roeckl
Housut - Equiline
Saappatt - Mountain Horse Victoria







Maaike teki kerran niin törkeän hyvän laukannoston, ettei se ole koskaan tehnyt niin hyvää! Huh, olin ihan ihmeissäni sen jälkeen. :D Se hypähti laukkaan juuri sellaisella energialla ja selkeydellä mitä tavoittelen, säilyttäen hyvän muodon. Tein vielä muutaman noston samanlaisen fiiliksen toivossa, mutta en saanut toistettua tätä "hypähdystä" - toki seuraavatkin nostot olivat erittäin hyviä, mutta eivät sen yhden täydellisen veroisia. ;) 

Lopuksi ratsastin vielä keskiravia kahdeksikolla, ensin muutaman kerran keventäen ja sitten alas istuen. Maaike ravasi hyvin eteen ja innostui tästä keskiravitouhusta todella paljon. :D Pari kertaa se lähti lävistäjälle kuin tykin suusta ja silloin ravi muuttui liian hätäiseksi, Maaike ikään kuin vain juoksi menemään. Kun onnistuin pitämään Maaiken hyvällä tuntumalla edestä ja samalla säilyttämään energian sekä tahdin, oli keskiravi kyllä tosi hyvän tuntuista. Mikään helppo siellä ei todellakaan ole istua kuten kuvistakin näkyy... :D Mutta edistystä on tapahtunut mielestäni. Ainakin sen suhteen, että saan pidettyä ainakin hieman paremmin keskivartaloni sekä erityisesti käteni kurissa ja näin ollen Maaikekin pysyy paremmalla tuntumalla eikä muoto häviä ensimmäisten askelten jälkeen.


Tässä keskiravia keventäen


Ja sitten alas istuen - kiva takakeno. :D




Ilmeestä päätellen ei ole helppoa touhua. :D


Tässä Maaike kyttää kauhuissaan pelottavaa kulmaa. Sitä samaa, mitä se on pelännyt viimeiset 3,5 vuotta. Huoh.





Treenin lopuksi annoin Maaiken laukata täysiä kentän ympäri, eikä se ollut niin tuskaista kuin miltä mä tässä kuvassa näytän... :D Ei hajuakaan mitä tuolla selässä teen. Yritän vissiin saada Maaiken pysymään kurssissa eikä oikomaan sikana sitä sen pelkäämää kulmaa...

Tänään meillä oli ihan mieletön photoshoot Rinkin kanssa. En malta odottaa, että ehdin muokkaamaan kuvat! Muutaman ajattelin väsätä jo tänään illalla, joten tarkkailkaa Instagramia sekä Facebookia - sinne ne ilmestyvät ensimmäisenä. ;) Rink voi jo paljon paremmin eikä se ole yskinyt kolmeen päivään, joten huomenna on aika palailla pikku hiljaa takaisin treeniin. Turvaliivi päälle vaan, eiköhän se hyvin mene. ;)