Valmennus: Huippuratsastuksen inspiroimana

SIHS oli ohi nopeammin kuin osasin odottaa. Toisaalta viikonloppu oli niin raskas ja kiireinen, että "oma" arki oli hyvin tervetullutta - toisaalta taas poistuessani viimeistä kertaa pressialueelta fiilis oli tavattoman haikea. Eikä se poistuminen niin sujuvasti mennyt, meillä oli Mutterin kanssa sovittu valmennus sunnuntai-illalle klo 19 ja matkalla juutuin aivan kamaliin ruuhkiin (kyllä, Tukholmassa on ruuhkaa myös sunnuntai-iltaisin). Vaihdoin kotona vaatteet vajaassa viidessä minuutissa ja kiittelin onneani siitä, miten mahtava tuki Mutterin omistaja onkaan kun hän auttoi mua hevosen kuntoonlaitossa.

Kuvissa näkyvät tämän vuoden parhaat ostokset: Kingstonin ratsastushame (päätin olla pihi ja ostaa yli puolet halvemman mitä Ühip olisi maksanut hehe) sekä Kingslandin untuvaliivi. Tiedättekö sen tunteen, kun ostaa jotain mikä oikeasti tulee tarpeeseen ja joka kerta sitä käyttäessä tulee hyvä fiilis? Siitä tietää tehneensä hyvät ostokset! :) Ratsastushame maksoi ~40 € ja liivi 95 €. Olen syvästi rakastunut.

Juttutuokio valmentajan kanssa ennen aloittamista

Mullahan on tosiaan ollut kamala yskä nyt 2,5 viikkoa (kyllä, olen taas kipeä - edellisen kerran olin syyskuussa 5 viikkoa flunssassa ja tässä välissä ehdin olla terve reilun kuukauden), ja tarkoitus oli oikeasti perua tämä valmennus ja/tai antaa valmentajan ratsastaa. Hänellä ei kuitenkaan ollut ratsastusvarusteita sunnuntaina mukana, joten oli pakko purra hammasta ja kiivetä itse selkään. Hyvä että kiipesin! Ei toisaalta ehkä fiksuin päätös olla lepäämättä yskää pois, tällä hetkellä olen kortisonikuurilla. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kyllä, taas kerran. No rest for the wicked jne, en kyllä suosittele kenellekään. Nyt on vain ollut liian monta rautaa tulessa ja hevosta vastuulla, kyllä kai tämä tästä kohta.

Mutta niin, valmennus oli paras pitkään aikaan. Pääsimme oikeasti hommiin ja vihdoin tuntui siltä, että jotain tapahtui, jotain onnistuimme parantamaan ja meni yleisesti hyvin. Ehkä nähtyäni huippuratsastusta 3,5 päivää oli myös inspiraatio ja motivaatio yskästä huolimatta huipussaan? Valmentajakaan ei joutunut muistuttelemaan yhtä usein ryhdistäni, jotain on siis tapahtunut. ;)

Valmennus oli myös tähän asti "haastavin" ja valmentajamme laittoi meille selkeästi enemmän painetta sekä teetti asteen haastavempia tehtäviä kuin ennen. Tähän astihan olemme lähinnä ottaneet varovasti, keränneet kuntoa sekä jahkailleet ja ihmetelleet outoja ja hieman epäsopivia satuloita. Nyt ovatkin peukut todellakin pystyssä, että kehittyminen jatkuisi näin hyvin kuin nyt on mennyt tämän satulan kanssa! Ainakaan satulasta johtuvia jumeja ei ole vielä esiintynyt, aiempien epäsopivien satuloiden kanssa Mutteri näytti heti jos se ei viihtynyt.

Mutterin ongelma on vinous, volteilla/kulmissa oikominen ja lavoilla puskeminen. Lähdimme työstämään tätä tekemällä pohkeenväistöä - ja tässä mun olikin opeteltava ihan uusi tyyli! En tiedä onko väistöissä "oikeaa ja väärää" tapaa, mutta olen aina oppinut/luullut tekeväni pohkeenväistön viemällä pohkeen hieman taakse. Nyt valmentajani halusikin, että teen pohkeenväistön tuomalla pohkeen hieman eteen ja näin "työntäen" liikkeen lavoista alkaen sivulle. Aluksi se ei meinannut onnistua ollenkaan (olin luultavasti itse pihalla kuin lumiukko), mutta vaihdettuani raipan väistättävälle puolelle alkoi tapahtua taikoja, ainakin muutaman askeleen ajan. Mutterin kanssa saa olla niin tarkkana, ettei se lähde yhtäkkiä johtamaan väistössä takaosalla.

Pohkeenväistöjen jälkeen oli laukkatreenin aika - tällä kerralla en saanut kertaakaan noottia lösöttävästä istunnasta, ihan loistavaa! :D Valmentajani "haukkui" mut viime kerralla siitä, että lähden helposti mukaan keinumaan liikkeeseen ylävartalolla kun hän haluaa, että istun jämäkkänä, kunnolla ryhdissä, "tissien alle ei saa kertyä valkkeja". Tällä ajatuksella olenkin oikeastaan ratsastanut viimeisimmät viikot myös itsenäisesti... :) Ja kyllähän se sieluun sattui, kun näin nämä kuvat (katsokaa muuten mikä ero!!). Silloin syytin meille molemmille epäosopivaa satulaa, ja kyllä toisaalta syytän edelleen. Heti kun on molemmille sopiva satula, pystyy sekä ratsastaja että hevonen olemaan rentoja ja ryhdikkäitä.

Teimme ruotsalaisittain "enkla byten", eli kolmi-nelikaarista kiemurauraa ja aina suoralla uralla siirtyminen käyntiin, muutama askel käyntiä ja uusi laukannosto toiseen suuntaan. Tätä tehdään tietääkseni joissain HeA ja Msv-kouluohjelmissa. En ole niin perehtynyt niihin vielä, että osaisin sanoa missä justiinsa. Mutta nyt otettiin kuitenkin selkeästi tehtävän vaikeusasteessa harppaus eteenpäin. Hassua tässä oli se, että ratsastin tämän laukassa paljon paremmin kuin ravissa. Laukassa keskityin, istuin kunnolla, laitoin Mutterin töihin ja tein täsmälliset siirtymiset. Ravissa taas jostain syystä en oikein saanut tahtia/sujuvuutta kaarteisiin ja niistä tuli helposti hieman kulmikkaat/töksähtävät, ja suoralla taas ravin tahti kiihtyi liikaa.

Päivän ratsastusasuja en olekaan hetkeen tänne naputellut, joten tässä olisi:
Kypärä - Back on Track EQ3
Untuvaliivi - Kingsland
Paita - Equestrian Stockholm
Hanskat - Roeckl
Housut - Licarzo
Saappaat - Mountain Horse Victoria
Kannukset - Lorenzini
Raippa - Fleck Carbon Composite

Tärkeä kuva: onnistun istumaan ryhdikkäänä laukka-käynti-siirtymisessä. Jes!

Tehtävä oli hyvä, mutta melko rankka Mutterille. Se rikkoikin kerran raville jolloin valmentajani käski antaa pitkää ohjaa ja taputtaa. Mutteri ei koskaan niskuroi/riko tahtia tahallaan, vaan silloin se on oikeasti väsynyt. :) Sen jälkeen pidimme lyhyen käyntitauon ja sitten vielä muutama hyvä laukannosto ja siirtyminen raviin.

Lopussa Mutteri tarjosi mulle aivan mielettömän tuntuista "keinuravia", oli keveä/pehmeä kuin höyhden edestä ja kantoi itsensä muutaman minuutin ajan aivan uudenlaisella tavalla. Tältä ratsastuksen kuuluu tuntua!