Tiedättehän sen fiiliksen, kun sureva omainen vihdoin suostuu pitkästä aikaa lähtemään mukaan tallille (kuvausorjaksi), olet vannottanut treenien menneen niiiin hyvin viime aikoina, ja sitten herra hevonen päättää esittää komeimmat kevätjuhlaliikkeensä?
Jepjep. Onneksi mieheni ei ole mikään herkkis, mutta kyllähän se vähän hävetti. :D Rink kun on mun puheiden mukaan ollut niiiiin kiltti ja edistynyt hienosti viime aikoina. Nyt oli sitten hyvä hetki esittää muutama capriole, sinkoaminen ja pukkilaukkapätkä. (Äiti kun kuitenkin luet tätä, älä googlaa mikä on capriole.)
(Mainitsin muuten viime valmennuspostauksessa sen olleen viimeinen ratsastuskerta vanhalla tallilla, mutta muutto siirtyi yhdellä päivällä ja omistaja kysyi multa haluanko ratsastaa - milloin olen vastannut sellaiselle tarjoukselle kielteisesti?)
Rink oli jo taluttaessa todellinen sika. Nousi kerran pystyyn, steppasi malttamattomana ja meinasi iskeä hampaansa mun olkapäähän. Näitä piraijapäiviä on aina silloin tällöin, mutta viime aikoina se on käyttäytynyt niin siivosti että nyt kyllä pisti ärsyttämään. Tämän takia mulla on aina raippa kädessä sitä taluttaessa...
Selkään päästyäni se oli sitten niin jännittynyt, ettei tällaista ole koettu ainakaan puoleen vuoteen. Tai yli. Kaksi kertaa Rink teki käynnissä sellaisen ihmeellisen pystyynnousemis-pukki-liikkeen (josta käänsin heti sivulle ja eteen eteen), todettuani ettei nyt ehkä sittenkään kävelläkään lämmittelyksi kun se jännittyy siitä vain turhaan - parempi päästä purkamaan energioita nopeammassa askellajissa, siirsin raviin ja sitten mentiin eteen, eteen ja taas eteen. Tehtiin vähän voltteja, volttikahdeksikkoja ja kiemurakaaria. Mitä tahansa, että ajatus kääntyy työntekoon. Jännittyneisyys jatkui, luulen sen tarttuneen maneesissa olleelta toiselta hevoselta joka sekin otti pari kertaa lähdöt.
Siitä sitten niin. |
On kyllä ilo huomata, miten tuo oma tasapaino ja reaktiokyky ovat kehittyneet tämän vuoden aikana. Joku teistä lukijoista silloin alkukeväästä kritisoikin, että miten tulen selviämään nuoren orin kanssa surkean tasapainoni sekä kehonhallintani kanssa. Ihan hyvin tässä on kuitenkin mennyt enkä ole sen helmikuisen rodeohevoskohtauksen jälkeen ollut lähelläkään hiekanmaistelua! :)
Näistä nykyisistä ratsuistani Rink on kuitenkin, uskokaa tai älkää, se tasaisempi tyyppi. Mutteri on oikeasti jotain ihan uutta kaliiperia, en ole koskaan ennen ratsastanut hevosella joka reagoi niin isosti ja dramaattisesti. 180-360 asteen äkkikäännös laukasta suuntaan X ovat arkipäivää sen kanssa ja kun jokin pelottaa/jännittää, niin sitten se myös pelottaa eikä sen lähelle hevillä mennä. Rink taas on niin helppo tyyppi, että vaikka se jotain pelkäisikin, käy se sitä kerran-pari nuuhkaisemassa ja sitten pelottava mörkö on täysin fine.
Illan energiat resultoivat kuitenkin siinä, että Rink teki todella hienot laukannostot ja oli vasemmassa laukassa upeampi kuin koskaan. Koin sen kanssa ensimmäisen kerran sen tunteen, kun laukka ikään kuin pysähtyy ilmassa sekunnin murto-osan ajan - se hetki, kun hevonen liitää. Aivan mieletöntä! Oikea laukka nousi myös ongelmitta ja rynnimättä (kunhan tein ennen nostoa voltin enkä nostanut laukkaa heti kulman jälkeen vaan vasta suoralla uralla), siinä toisaalta sitten oiottiin onnistumisienkin edestä... -_-
Ja vaikka nyt heti seuraavassa kuvassa onkin oma istuntani päin sitä itseään ja myös kantapää ylhäällä, olen iloinen näistä kahdesta ylemmästä kuvasta. Laukka pyöri sen verran hyvin, että onnistuin rentouttamaan itseni (kyllä, rento pitäisi olla koko ajan - helpompi sanottu kuin tehty), oikeasti istumaan satulaan ja käyttämään niitä olemattomia vatsalihaksia, pitämään jalan rentona ja kantapään alhaalla.
Tässä pelätään ehkä hämähäkkiä |
Nyt kun Rink oli päässyt vähän irrottelemaan (ja se sinkoileva kanssaratsukko oli poistunut maneesista), kyttäilyt loppuivat ja Rink rentoutui. Oli sillä kyllä edelleen ihan sikana energiaa ja pari kertaa Rink karkasi omatoimisesti laukkaan (alla olevat kaksi laukkakuvaa todisteena), mutta se on edelleen sellaista energiaa minkä toivotan tervetulleeksi enkä heti ole jarruttamassa (vaikka surkea istuntani kertoo ehkä toista xD). Jos Rink nostaa itse laukan, sitten laukataan se pitkä sivu ja kohta ollaan taas takaisin haluamassani askellajissa.
Päivän asu:
Kypärä - Back on Track Eq3
Liivi - HV Polo
Paita - B Vertigo
Hanskat - Roeckl
Raippa - Fleck
Housut - Licarzo
Saappaat - Mountain Horse Supreme
Lopuksi harjoittelimme muutaman pysähdys-ravi-pysähdys -siirtymisen. Ne sujuivat todella hyvin ja Rink on oikeasti ottanut asiakseen tehdä "räjähtävät" siirtymiset eteenpäin. Ja tässä tapauksessa räjähtävä = täsmällinen, tarkka, suoraan reippaaseen raviin. Paljon parempi kuin ne matelevat siirtymiset mitkä valmentajamme haukkui. :)
Hienoja kuvia. Onko satula vähän takapainoinen? Onko friiseille noin yleensä helppo löytää sopivat satulat?
SvaraRaderaKiitos! :) mä en itse asiassa ole paras henkilö sanomaan satulan sopivuudesta mitään, mutta tämä satula on Rinkille erityisesti mittojen mukaan teetetty Schleesen satula ja taitava satulaseppä käy sitä säännöllisin väliajoin katsomassa ja muokkaamassa, joten sen pitäisi kyllä olla hyvä. :) Rink on niin korkea etuosastaan että se kyllä välillä näyttää kippaavan taakse... Kohta on taas aika tsekata tilanne!
RaderaYleisesti mitä olen kuullut/lukenut niin voi olla hieman hankalaa, friisit kun usein liikkuvat aika isosti. Tämä Rinkin satula on siinä mielessä ihan loistava, että se antaa hyvin lavoille liikkumatilaa. :)