...ratsastajalla...
Tämä syksy on ollut aivan kamala. Olen ollut enemmän tai vähemmän kipeä syyskuusta asti - ensin viisi viikkoa flunssassa, sitten "puoliterve" reilun kuukauden ja nyt olen ollut kamalassa yskässä neljä viikkoa. Kävin tänään keuhko-sydän-osastolla tutkittavana - lääkäri epäili astmaa tai keuhkokuumetta, joten sain tehdä erilaisia hengitystestejä, otattaa verikokeet ja käydä keuhkoröntgenissä. Tulokset saan kuitenkin vasta ensi viikon torstaina, mutta lääkäri määräsi mulle antibiootteja, kortisonia ja keuhkoputkia avaavan inhalaattorin. Jospa tämä tästä, ei meinaa mielenterveys enää kestää tätä sairastamista! :/
Sairastaminen on tietysti vaikuttanut myös syksyn treeneihin (niin ratsastukseen kuin kuntosalitreeniin), ja olen viimeksi päässyt liikkumaan kunnolla elokuussa. Ehdin juuri päästä vähän takaisin treeniin kiinni tuossa loka-marraskuussa, kun sairastuin uudelleen. Ei tätä meinaa aktiivinen ihminen oikeasti kestää, olen tottunut treenaamaan salilla 3-4 kertaa viikossa ja ratsastamaan 4-5 kertaa viikossa... Ihan kamalaa, tuntuu että lihon silmissä (tiedän ettei tämä ole totta, toki muutama kilo on tullut lisää mutta järkeä pitäisi käyttää - en osaa) ja lihasvoima sekä kunto ovat kadonneet aivan kokonaan.
Ratsastuksesta olen yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni eikä se ehkä ole ollut kovin fiksua. Muita oireita mulla ei ole ollut kuin tuo aivan kamala, piinaava yskä (vaihdellen ärsytysyskästä tämän hetken limayskään), joten olen ajatellut ratsastuksen olevan ihan okei kunhan kuuntelen omaa jaksamistani. Yhden valmennuskerran jouduinkin Rinkin kanssa lähinnä kävelemään, sillä hengitys tuntui loppuvan kesken. Sen jälkeen meni reilu viikko ihan kivasti, kunnes tuossa viikko sitten sunnuntaina Mutterilla koulua ratsastaessa huomasin etteivät keuhkoni meinaa pysyä hommassa mukana. Sen jälkeen peruin kaikki alkuviikon ratsastukset ja kävin vain tekemässä pakolliset tallihommat. Nyt otan varovasti vielä tämän viikonlopun - säiden salliessa toiveissa on päästä huomenna maastoon Maaiken kanssa ja sunnuntaina ratsastaa kevyesti joko maastossa tai maneesissa Mutterilla. Sunnuntaina meillä olisi ollut Mutterilla valmennus mutta se oli pakko perua, keskiviikkona on Rinkin kanssa ja siihen on tavoitteena päästä. Lääkäri lupaili oloni paranevan lääkkeiden avulla muutamassa päivässä, sitä odotellessa ja toivoessa! Pahinta tässä on ollut se, etten ole oikeastaan nukkunut kunnolla neljään viikkoon. Yskä pahenee öisin ja joko en pysty nukahtamaan tai sitten heräilen koko ajan. Lisätään tähän päälle vielä aivan kamala työstressi ja projektien määrä töissä niin etten ole "voinut" jäädä saikulle ennen kuin nyt tällä viikolla (ja eilen oli "pakko" kuitenkin tehdä kotoa käsin töitä deadlinet vilkkuessa) - ei hyvä.
Selkäni on sentään ollut parempi, jee! Olen rampannut koko syksyn fysioterapeutilla ja hän on painellut selkääni ja antanut laserhoitoa loistavin tuloksin - sen lisäksi olen "itsehoitanut" selkää ja rintakehää hieromalla lihaksia kovan kumipallon ja foam rollerin avulla, sekä venytellyt rintalihaksia ja yläselkää säännöllisesti. Vaiva oli kuin olikin (onneksi!) lihasperäinen (yläselkä/lapaluiden alue sekä jäykkä pieni rintalihas), ja nyt uskon sen olevan lähes selätetty. Kunhan jaksan/muistan jatkossakin venytellä ja hieroa ongelmakohtia säännöllisesti. :)
Hevoset sentään voivat hyvin, puuta koputellessa...
Kuvat Senadorista ovat lokakuulta enkä ole aiemmin niitä ehtinytkään täällä julkaisemaan. Senadorille kuuluu hyvää, mulla on nyt vaan kalenteri niin täynnä pelkästään kahden hevosen kanssa etten ole sillä ehtinyt ratsastamaan kesän jälkeen, enkä tiedä milloin edes ehdin seuraavan kerran. Jätän kuitenkin Senadorin esittelyn vielä tuonne yläpalkkiin esille, ehkä palailen joskus kertomaan siitä lisää. :)
Tämä syksy on ollut aivan kamala. Olen ollut enemmän tai vähemmän kipeä syyskuusta asti - ensin viisi viikkoa flunssassa, sitten "puoliterve" reilun kuukauden ja nyt olen ollut kamalassa yskässä neljä viikkoa. Kävin tänään keuhko-sydän-osastolla tutkittavana - lääkäri epäili astmaa tai keuhkokuumetta, joten sain tehdä erilaisia hengitystestejä, otattaa verikokeet ja käydä keuhkoröntgenissä. Tulokset saan kuitenkin vasta ensi viikon torstaina, mutta lääkäri määräsi mulle antibiootteja, kortisonia ja keuhkoputkia avaavan inhalaattorin. Jospa tämä tästä, ei meinaa mielenterveys enää kestää tätä sairastamista! :/
Sairastaminen on tietysti vaikuttanut myös syksyn treeneihin (niin ratsastukseen kuin kuntosalitreeniin), ja olen viimeksi päässyt liikkumaan kunnolla elokuussa. Ehdin juuri päästä vähän takaisin treeniin kiinni tuossa loka-marraskuussa, kun sairastuin uudelleen. Ei tätä meinaa aktiivinen ihminen oikeasti kestää, olen tottunut treenaamaan salilla 3-4 kertaa viikossa ja ratsastamaan 4-5 kertaa viikossa... Ihan kamalaa, tuntuu että lihon silmissä (tiedän ettei tämä ole totta, toki muutama kilo on tullut lisää mutta järkeä pitäisi käyttää - en osaa) ja lihasvoima sekä kunto ovat kadonneet aivan kokonaan.
Ratsastuksesta olen yrittänyt pitää kynsin ja hampain kiinni eikä se ehkä ole ollut kovin fiksua. Muita oireita mulla ei ole ollut kuin tuo aivan kamala, piinaava yskä (vaihdellen ärsytysyskästä tämän hetken limayskään), joten olen ajatellut ratsastuksen olevan ihan okei kunhan kuuntelen omaa jaksamistani. Yhden valmennuskerran jouduinkin Rinkin kanssa lähinnä kävelemään, sillä hengitys tuntui loppuvan kesken. Sen jälkeen meni reilu viikko ihan kivasti, kunnes tuossa viikko sitten sunnuntaina Mutterilla koulua ratsastaessa huomasin etteivät keuhkoni meinaa pysyä hommassa mukana. Sen jälkeen peruin kaikki alkuviikon ratsastukset ja kävin vain tekemässä pakolliset tallihommat. Nyt otan varovasti vielä tämän viikonlopun - säiden salliessa toiveissa on päästä huomenna maastoon Maaiken kanssa ja sunnuntaina ratsastaa kevyesti joko maastossa tai maneesissa Mutterilla. Sunnuntaina meillä olisi ollut Mutterilla valmennus mutta se oli pakko perua, keskiviikkona on Rinkin kanssa ja siihen on tavoitteena päästä. Lääkäri lupaili oloni paranevan lääkkeiden avulla muutamassa päivässä, sitä odotellessa ja toivoessa! Pahinta tässä on ollut se, etten ole oikeastaan nukkunut kunnolla neljään viikkoon. Yskä pahenee öisin ja joko en pysty nukahtamaan tai sitten heräilen koko ajan. Lisätään tähän päälle vielä aivan kamala työstressi ja projektien määrä töissä niin etten ole "voinut" jäädä saikulle ennen kuin nyt tällä viikolla (ja eilen oli "pakko" kuitenkin tehdä kotoa käsin töitä deadlinet vilkkuessa) - ei hyvä.
Selkäni on sentään ollut parempi, jee! Olen rampannut koko syksyn fysioterapeutilla ja hän on painellut selkääni ja antanut laserhoitoa loistavin tuloksin - sen lisäksi olen "itsehoitanut" selkää ja rintakehää hieromalla lihaksia kovan kumipallon ja foam rollerin avulla, sekä venytellyt rintalihaksia ja yläselkää säännöllisesti. Vaiva oli kuin olikin (onneksi!) lihasperäinen (yläselkä/lapaluiden alue sekä jäykkä pieni rintalihas), ja nyt uskon sen olevan lähes selätetty. Kunhan jaksan/muistan jatkossakin venytellä ja hieroa ongelmakohtia säännöllisesti. :)
Hevoset sentään voivat hyvin, puuta koputellessa...
Kuvat Senadorista ovat lokakuulta enkä ole aiemmin niitä ehtinytkään täällä julkaisemaan. Senadorille kuuluu hyvää, mulla on nyt vaan kalenteri niin täynnä pelkästään kahden hevosen kanssa etten ole sillä ehtinyt ratsastamaan kesän jälkeen, enkä tiedä milloin edes ehdin seuraavan kerran. Jätän kuitenkin Senadorin esittelyn vielä tuonne yläpalkkiin esille, ehkä palailen joskus kertomaan siitä lisää. :)
Heippis! Kurjaa, että olet sairaana, se on raastavaa, jos mikä. Mä pösilö jatkoin reuhtomista kipeilyn aikana, lopputuloksena sydänlihastulehdus ja mykoplasma, josta toipuminen kestikin sitten kahta viikkoa vajaan vuoden :S Nyt oon ollut terveenä kolmisen onnellista viikkoa.. Mutta siis, pointtina, mykoplasma kannattaa ottaa ehdottomasti huomioon, sillä siihen ei tavalliset antibiootit auta, ja tarvitsee oikeesti keholta kaiken buustin parantuakseen (probiootit, vitamiinit, kasvikset, uni jne tehokäyttöön). Niin ja se toinen, paljon vaikeempi.. Kipeenä ei saa riehuu :/ Tsemppistä, toivotaan, että sun taistelu on lyhyempi ja edessä terve, ihana kevät!
SvaraRaderaTää on kyllä niin kamalaa ja perseestä kun voi olla! :( nyt onneksi alkaa tuntua siltä, että ehkä pikku hiljaa lääkkeet tehoaa. Viime kerralla kun olin kipeä silloin syyskuussa niin multa otettiin mykoplasmakokeet, mitään erikoista ei näkynyt... Nyt ei sitten sitä edes epäilty (kun on ihan pelkkä yskä oireena), vaan just toi astma-keuhkotulehdus - torstaina kuulen lisää. Yritin ottaa viime viikon tosi rauhassa. Huh miltä kuulostakaan olla vuosi kipeänä! Jotain tehokeinoja tässä on kyllä pakko ottaa jos ei nyt antibioottikuurin myötä parane. En vaan ymmärrä kun oon tosiaan aina ollut super terve, syön terveellisesti ja liikun - jokin superpöpö iski kiinni ja vielä kahdesti. Töissä on kyllä paljon stressiä (eikä tää kipeänä oleminen auta, mitään saikkuja en pysty pitämään useamman viikon putkeen) ja yöunet jääneet vähemmälle... no mutta nyt toivotaan parasta! :) ja tsemppiä myös sinne terveenä pysymiseen!
Radera