7 dec. 2019

Valokuvavarkauden lopputulos


SIHS tuli ja meni, puolet kuvista on vielä muokkaamatta mutta tästä "kohusta" on nyt pakko kirjoittaa. Nämä kaksi minun ottamaa kuvaa lähtivät nimittäin leviämään kulovalkean tavoin Instagramissa erinäisten ISOJEN firmojen tileillä sen jälkeen, kun Cathrine Dufour oli ne omalla tilillään julkaissut (ostettuaan kuvat multa). Niin kansainvälisten kuin ruotsalaisten firmojen tileillä.

Kuvavarkaus ei ehkä kaikkien mielestä ole mikään iso asia, mutta meille valokuvaajille se on erittäin iso juttu. Hävisin näillä julkaisuilla lähes tuhat euroa, verrattuna siihen jos nämä firmat olisivat ostaneet kuvat minulta. 

Ensimmäinen "kiinni jäänyt" firma oli meidän paikallinen, iso hevostarvikeliike. He olivat täysin kysymättä julkaisseet ensimmäisen kuvan sekä instassa että fb-tilillä, ilman kuvalähdettä. Koska kyseessä oli ensimmäinen vastaan tullut kuva, ja koska olen vähän liian kiltti, annoin heille vaihtoehdoksi poistaa kuva tai maksaa kuvasta. He valitsivat poistaa kuvan. Ilmainen on kiva, mutta kuka nyt kuvista haluaa maksaa? Mulle vitsailtiin valokuvaajien ryhmässä, että harmi kun ei tullut kuvan luvaton käyttö vastaan SIHS:n aikana, muuten olisin voinut mennä firman expoständille hakemaan "lainaan" pari takkia. :D No ei nyt, mutta periaate on melkeinpä sama.

Tämän jälkeen näitä kuvia alkoi tulemaan vastaan lähes kymmenkunta. Toisen jälkeen mulla paloi päreet, ja muutin "tiedoksiantomeiliä" aikalailla tiukempaan sävyyn ja vaihtoehdoksi kuvan maksu tai lasku luvattomasta käytöstä. Edelleen olin liikkeellä asiallisella ja ystävällisellä sävyllä, ja moni firma pahoitteli todella paljon, muutama halusi ostaa kuvan ja muutama vain hiljaa poisti kuvan (näille lähtee lasku).

Sitten tuli se, mikä veti kupin nuri täysin. Nämä kuvat pomppasivat esiin SIHS:in isoimman sponsorin, Saabin/Ridsportens innovationer instagram-tilillä. Kukaan ei ollut kysynyt lupaa, ja mikä pahinta, mun nimi ja tägi puuttui täysin. Laitoin taas meiliä, ja ette arvaa millaisen yllätyksen sain, kun (tukholmalaisen) mainostoimiston työntekijä vastaa mulle, että Instagramin sääntöjen mukaan heillä ei ole mitään velvoitetta kysyä lupaa kuvaan tai kirjoittaa kuvaajan nimeä. Vaihdoin hänen kanssaan muutaman meilin missä vetosin Instagramin sääntöihin ja Ruotsin tekijänoikeuslakiin, kunnes oli pakko kysyä neuvoa itseäni kokeneemmalta valokuvaajalta ja juristilta. Hän (keski-ikäinen mies) otti minut siipensä alle, kirjoitti lakia ja instan sääntöjä lainaavan, pitkän meilin jonka lähetin mainostoimistolle. Vastaus tuli, ja kuulemma meillä on näkemyseroja eivätkä he ole velvollisia maksamaan mitään. Kuvat kuitenkin poistuivat pikaisesti... ;)

Tämän jälkeen tämä juristivalokuvaaja poltti päreet mun puolesta ja soitti firman toiselle osakkaalle. :D Puheli kesti viisi minuuttia, hän valisti/koulutti tyyppiä tekijänoikeuslaista, GDPR:stä ja ig/fb-säännöistä. Tämän jälkeen lähetin firmalle melko tuntuvan laskun ja sain hyväksyvän vastauksen.

Inhottavaa tässä on se, että toimiston (kuitenkin myönteinen) vastaus oli edelleen todella alentava, ei mitään pahoittelua ja sävy se, että tämä on mun vika. He kuulemma vain hyväntahtoisesti halusivat onnitella voittajaa. En ole näin daijujen media-alan asiantuntijoiden kanssa ollut koskaan tekemisissä, mutta eivätköhän he ole jatkossa melko tarkkoja julkaisujensa kanssa. En nimittäin ole ensimmäinen valokuvaaja, jonka kuvia he julkaisevat luvatta, mutta olen ensimmäinen joka on asiasta jaksanut heidän kanssa tapella. Kiitos kuuluu tietysti suurimmaksi osaksi mahtavalle hevoskuvaajien yhteisölle ja tälle kollegalleni, joka minua asiassa auttoi. :)

On käsittämätöntä, että kuvia kopioidaan ja julkaistaan luvatta niin isossa mittakaavassa. Instagramin käyttäjäehdoissa lukee aivan selkeästi, että ET SAA JULKAISTA kuvia joiden tekijänoikeutta et omista tai jos sinulla ei ole KIRJALLISTA LUPAA. Ja vielä kun asia on oikeasti kielletty monen maan laissa, niin miten tämä voi näin 2010-luvun lopussa olla niin vieras ja ihmeellinen asia? Voisin jauhaa asiasta loputtomiin, mutta ehkä päätän tämän tähän mahtavaan meemiin.

22 nov. 2019

Koulusatula


Ai että sitä ilon ja onnen päivää, kun Robbien karsinanaapurin omistaja kuuli minun ja valmentajan keskustelun ja tarjosi hevosensa vanhaa Albionia mulle käyttöön, ihan ilmaiseksi. <3 Miten ihania ihmisiä sitä onkaan olemassa! Testasin satulaa ehkä kuukausia sitten ja Robbien liikkuminen muuttui täysin. Ennen oli selittelyä sanoa olevan satulan syytä, jos istui huonosti tai hevonen ei liikkunut optimaalisesti. Nykyään se on ihan todellisuutta! Ei tämä satula mulle ihan optimaalinen ole, mutta niin paljon parempi kuin estepenkki.

Ihan mahtava fiilis, kun pystyn oikeasti istumaan liikkeessä mukana rentona. Robbie käyttää ja kantaa itsensä ihan erilailla! Valmentaja hihkaisi viime viikolla eron olevan ihan huomattava edelliseen kertaan.

Niin, valmennus! Me ollaan käyty nyt 2 kertaa kouluvalmennuksissa, ja fiilis paranee joka viikolta, myös niiden itsenäisien ratsastuksien kanssa! Robbie on jäykkä ja etupainoinen minkä johodsta mun on vaikea pitää tarpeeksi lyhyttä ohjaa. En ole pitkään aikaan kokenut ohjien pituutta tai valumista ongelmana, mutta tämän hevosen kanssa se on fakta! Olen joutunut valmennuksissa ottamaan 5-10 cm lyhyemmät ohjat. Ekalla kerralla se tuntui ihan järkyttävältä, viime viikolla jossain sanoi KLICK ja lopputunnista jouduin ihan ääneen ihmettelemään valmentajalle, että onko mulla muka lyhyt ohja nyt, kun ei tunnu yhtään vaikealta!?



Ollaan keskitytty valmennuksissa nyt tuohon Robbien niskan jäykkyyteen, taipumiseen/asettumiseen ja takaosan käyttöön. Robbie "huijaa", kulkee ihan kivassa perusmuodossa niska nöykyssä mutta todellisuudessa sen on vaikea taipua, se hiipii takaosallaan ja on mukavuudenhaluinen. En ole ratsastanut tällaista hevosta pitkään aikaan, joten mun on vaikea olla tarpeeksi napakka omalla kädellä ja jalalla! Olen saanut hurjasti apua valmentajalta, vaikkakin tuntuu oudolta olla niin "kova" kädellä. Tai no, kova ja kova. Olen kai vain tottunut olemaan hiljaa ja pehmeä, ratsastaa hevosta jolla on oma tasainen tuntuma/elastisuus ja pääpaino jalalla ja ohjan tuella. Nyt mun pitää pelata johtavalla sisäohjalla, ratsastaa kunnolla pohkeen ympäri, tukea ulko-ohjalla, välillä asettaa ulos ja sitten pyöristää sisäjalan ympäri.

Pari hyvää harjoitusta tähän oli ratsastaa pohkeenväistöä uralla tai avotaivutusta, ja sitten lyhyellä sivulla pyöristää, samalla kuitenkin suoristaen hevosta. Kuulostaa niin oudolta kirjoitettuna ja eteenpäin selitettynä. :D




Siirtymisistä olen saanut huutia, erityisesti käyntiin siirtymisestä. Pitää olla super tarkkana, ettei Robbie valahda pitkäksi ja etupainoiseksi! Ennen siirtymistä kunnon valmistelut, tiivis istunta, ulko-ohjan tuki ja vähän johtaa sisäänpäin. Samalla pohje jatkaa eteen. Sama toisin päin esim. laukannostossa missä Robbie mielellään vain plösähtää laukkaan. Sain tehtyä meidän tähän astiset parhaat nostot viime valmennuksessa!

Tällä viikolla ratsastaessani itsenäisesti jatkoin samoilla ohjeilla ja yritin muistuttaa koko ajan itseäni siitä ohjien pituudesta. Miten vaikeaa se voikaan olla!! Mutta Robbie tuntui ihan sairaan hyvältä. Se oli super jäykkä vasempaan aluksi, mutta tuli paremmaksi loppua kohden. Laukkasiirtymiset olivat tasapainoisimmat ikinä ja vaikka ravissa Robbie hieman väsähti lopussa, niin se tsemppasi ihan uudenlaisella fiiliksellä ja korvat olivat niin keskittyneet koko ajan. Se on niin kiva heppa kyllä, vaikka ekat kuukaudet lähinnä kärsin satulan takia. :D












Uudet, upeat saappaat! <3 Olen ihan rakastunut näihin. Teen kuvauskeikkoja Amazona Suecalle, ja nämä sain nyt "yhteistyössä", vai mitenkä tällaista kuvailisi. Ei kivun kipua edes ekalla ratsastuksella (paitsi jäykkä nilkka), ja kolmen ratsastuskerran jälkeen istuu jalkaan kuin hansikas.



Snökin on alkanut jotenkuten viihtymään tallilla. :D Se on niin kiltti ja kuuliainen, odottaa kärsivällisesti paikallaan kun fiksaan ruoat, karsinan ja hevosen sekä nukkuu karsinassa hiljaa ratsastuksen ajan. Olen kysynyt tallikavereilta pitääkö se ääntä tms, mutta kukaan ei edes huomaa karsinassa olevan koira. Rasavillistä slyngelistä on tullut fiksu aikuinen! <3

Loppuun vielä kaksi videota, ensimmäinen on marraskuun alulta itsenäiseltä ratsastuskerralta ja toinen video on viime viikon valmennuksesta. En nyt tiedä näkyykö näissä mitään eroa, mutta kenties hauska nähdä välillä, pitkästä aikaa, liikkuvaa kuvaa. :D


13 nov. 2019

HIHS 2019


HIHS tuli ja meni. Olipa ihan hurjan kiva viikonloppu! Jos ei tästä vuodenajasta muuta kivaa sanottavaa ole, niin HIHS ja parin viikon päästä edessä oleva SIHS tuovat niin paljon iloa ja positiivisuutta muuten tylsään, harmaaseen aikaan.

Lähdin HIHS:iin aika lyhyellä varoitusajalla, taisin ostaa lennot viikkoa ennen. :D Olin kyllä suunnitellut sinne lähtöä koko vuoden, mutta muut asiat olivat hieman suunnitelmien tiellä. Onneksi löytyi kuitenkin sopiva rako kaiken ympärille, joskin jouduin lähtemään sunnuntaiaamun klo 8 lennolla takaisin kotiin ja näin ollen missasin World Cupin. Onneksi sen pystyi näkemään mukavasti kotisohvalta käsin. En tiedä näkyykö Suomessa, mutta ainkin täällä Ruotsissa SVT Play näyttää kaikki World Cupin osakilpailut, joten loppuvuoden sunnuntait ovat pyhitetty näiden katsomiselle! :)

Olin siis HIHS:ssä torstaiaamusta lauantai-iltaan, ja aika kului taas niin järkyttävän nopeasti. Aina sitä ajattelee "wow, luokkien välissä on melkein 1,5 h aikaa, ehdin siis loistavasti käydä läpi + käsitellä sen luokan kuvat ja ehdin vielä vähän syömään, vessaan ja ehkä moikkaamaan kavereita!". Ja bullshit. :D Pelkästään kuvien karsimiseen menee aina hyvä tovi, sitten ehdin ehkä hädin tuskin tekemään viitisen kuvaa, juomaan pari hörppyä vettä ja loppujen lopuksi luokka ehtii alkamaan kun itse vielä meinaan pissata housuun kun en ole vessassa ehtinyt käymään. Mutta se on silti parasta ikinä. Vaikkka nyt vasta 3 viikkoa myöhemmin on kaikki kuvat fiksattu. Tässä niitä on sitten melkoinen kasa. :D



Torstaina jäi harmikseni aika monta amatööriluokkaa näkemättä, olin odottanut näkeväni mm. ystäväni Danielan ponin Goldin ponicupin radalla. Lentoni oli kuitenkin perillä vasta puolen päivän aikaan ja halusin ennen jäähallille menemistä viedä matkatavarat siskolleni ja syödä lounaan. Ehdin just sopivasti paikalle kun Aada ja Maco kisasivat Medium Tourissa. Ehdin myös katsomaan muutaman lähdön 4- ja 6-vuotiaita.

Perjantaina olin muistaakseni aika aikaisin jäähallilla, ainakin ekat olen ottanut päivän ensimmäisen kuvan 9:50! :) Aamupäivä meni nopeasti ja yhden aikaan meillä oli kavereiden kanssa lounastreffit Triplassa. Olen niin hämmentynyt miten paljon Helsinki on muuttunut näiden vuosien aikana. Olen asunut Ruotsissa "vain" kuusi vuotta, mutta hyvä jos enää tunnistan Helsinkiä samaksi kaupungiksi. :D





Lounas vähän venähti, joten en ehtinyt kuvaamaan koululuokan ensimmäisiä ratsukoita.
Tykkään muuten kuvata koulukisoja enemmän kuin esteluokkia, esteillä otat sen kaksi kivaa kuvaa per ratsukko per rata. Toisaalta taas koululuokassa otan n. 70-150 kuvaa per ratsukko, esteillä ehkä 3-8 kuvaa. Vähän säästyisi kamera jos kuvaisi vain esteitä. ;)











Osallistuin viikonlopun aikana myös moneen lehdistötilaisuuteen, tämä missä Ruotsin estekapteeni Henrik Ankarkrona ja Peder Fredricson kertoivat ruotsalaisen menestyksen salaisuudesta oli todella mielenkiintoinen. Toinen mistä tykkäsin oli Michael Jungin haastattelu.

Perjantai jatkui Amateur Tour Top10-finaalilla, jota en ole aiempina vuosina katsonut. Yllätyin taitavista ratsastajista ja siisteistä suorituksista. Näitä tyttöjä oli ilo kuvata! :)

Perjantai-ilta päättyi kv 145 cm kisoihin ja suokkien 110 cm luokkaan.

















Lauantaina meinasi vähän väsyttää. Olin Helsingin keskustassa asuvan siskoni luona yötä, ja jutut venyivät pitkälle yöhön. Halusin kuitenkin nähdä ponien Fancy Dress-pukuratsastuskilpailun, joten ei auttanut muu kuin lähteä reippaana kohti jäähallia. Ja kyllä kannatti, tämä oli varmaan yksi suosikkiohjelmanumeroista! Niin upeita pukuja joihin oli panostettu ja käytetty mielikuvitusta. Voittoon ratsastivat Puolen Hehtaarin Metsän asukkaat. <3











Lauantaina kuvasin vielä Rien van der Schaftin kouluratsastusklinikan ja 160 cm LandRover GP:n. Sitten oli aika sanoa tälle vuodelle HIHS:lle hyvästi ja lähdin vanhemmilleni Nurmijärvelle, josta saisin aikaisin sunnuntaiaamuna kyydin lentokentälle.

Kiitos HIHS, kiitos Playsson.net/Hevoslehti RIDE, kiitos kaikille ihanille ystäville ja tutuille joita oli taas ilo nähdä pitkästä aikaa!