Positiivinen koronatesti

Tiistaina tunsin oloni aamulla vähän tokkuraiseksi, yskähdin satunnaisesti, rinnassa oli kevyt paineen tunne. Lounaan jälkeen en meinannut pysyä hereillä, huimasi ihan sikana ja järkytyin kuumemittarin näyttäessä 37,8 astetta. Nukuin lähes koko vuorokauden ja aavistelin jo ennen testin tilaamista, että koronahan tämä varmasti on. Mikä muukaan?

Sain heti keskiviikkoaamuna taksifirmalta tekstarin, että koronatesti toimitetaan minulle klo 10-18 välillä. Iltapäivällä pihaan ajoi taksikuski, hän huuteli autosta tuovansa testin oven eteen ja hakevansa sen kun olen valmis. Avasin testipakkauksen, luin ohjeet, kirjasin testikoodin netissä omalle nimelleni ja sitten menin vessaan tökkimään nieluani sillä pumpulitopsilla niin monta kertaa, että meinasin oksentaa.

Kuvat ovat elokuulta - mulla on niin paljon blogissa julkaisemattomia kuvia!

Testitulos kilahti sähköpostiin perjantaiaamuna seitsemältä. Sydämeni hakkasi aika lujaa avatessani linkin. Vaikka tiesin jo mikä tulos olisi (ja muu olisi oikeasti yllättänyt), sain pienen kylmänhien lukiessani tuloksen.

Provsvar Positivt
Provet visar att du har covid-19 (coronavirus SARS-CoV-2).

Viides päivä siis menossa, ja olen voinut keskiviikosta asti oikeastaan samalla lailla. Huimaa vähän, silmiä ja nenää särkee, lämpöä 36,9-37,3. Normaalilämpöni on 36,3-5 paikkeilla. Eilen katosi hajuaisti kokonaan, makuaistia on jäljellä ehkä 25%. Yskää ei satunnaista köhimistä lukuunottamatta ole, ja hengenahdistustakaan en ole kokenut. Tosin imppaan kyllä astmalääkettä kolme kertaa normaalin päiväannoksen verran, mutta toisaalta en tiedä miten paljon se edes auttaa(isi).

Perseestähän tämä on!! :( Oireeni ovat onneksi olleet erittäin lieviä, mutta en tiedä milloin sitä uskaltaa hengähtää? Ja kuinka kauan oireet jatkuvat? Mitä jos mieheni sairastuu pahemmin kuin minä?

Korona ei myöskään tunnetusti valikoi kuka tähän sairastuu. Olen ollut kuitenkin super tarkka koko vuoden käsihygienian kanssa, en ole matkustanut julkisilla helmikuun jälkeen, olen ollut etätöissä maaliskuusta asti, käyn kaupassa hiljaiseen aikaan ja mitä vielä. Olin viime viikon lauantaina agilitykisoissa, ja olen täysin varma saaneeni tämän sieltä. Etäisyydet olivat kyllä kunnossa, mutta ehkä sormi on käynyt väärään aikaan nenässä tai mitä tahansa. Ei tästä voi tietää.

Ja joo, voihan tää olla tarttunut vaikka sieltä hiljaisesta lähikaupasta tai tallilta. Kuka tietää.

Ehdin just päästä ratsastuksen makuun uudella hevosella (Sol Amore), alun tapaturman jälkeen. :D Tipuin siltä heti tokalla kerralla. Olin Maaiken ja Micaelan kanssa maastossa ja meillä meni tosi hyvin! Käytiin kiipeilemässä, ravattiin ja laukattiin, Maaike välillä ekana. Mutta viimeisellä suoralla ennen tallia ajateltiin että ravataan tämä pätkä vielä. Maaike lähti raviin edeltä, kun heppa mun alla yhtäkkiä räjähti ja heitti täysin puskista aivan törkeän kokoisen köyrypukin. Yllätti mut täysin ja lensin perse edellä maahan. Turvaliivi ja kypärä olivat päällä, päätä en tosin ikinä ehtinyt lyömään kun pidin ohjista kiinni. Olin niin pöllämystynyt etten ehtinyt edes säikähtää. Takaisin hevosen selkään ja ravissa tallille. En ole tippunut melkein neljään vuoteen, taisi olla aika...

Solilla on kuulemma ollut pöllöenergiaa aika paljon nyt kun se on alkanut liikkumaan enemmän. Hölmä vaan kun koko muu maastoreissu meni tosi hyvin, niin tuollainen puskista tullut jättipukki pääsi sitten yllättämään. Sain mojovan mustelman takapuoleen ja vastakkaisen jalan lonkankoukistaja + polven jänne oli aika kipeät muutaman päivän. Luultavasti revähtivät irtautuessani satulasta.

No, ei tämä kuitenkaan mua lannistanut vaan suuntasin heti seuraavalla ratsastuksella maastoon (yksin). Hyvin meni, ravattiin ja laukattiin tutut suorat ja sitten tein lyhyen koulutreenin maneesissa. Tää hevonen on kyllä upea, se on nyt edelleen vähän lihasköyhä kesän levon jälkeen, mutta ai että siitä tulee upea sitten kun on täydessä kondiksessa.

Mun on tarkoitus osallistua Maaikella valmennukseen parin viikon päästä, mutta saa nyt nähdä milloin olen "yhteiskuntakelpoinen" tämän tartuntani kanssa ja onko esim. kunto tai hengitysvoima rapistunut kunhan parannun.

Koronauutisista hepoista jaaritteluun. No, siinä tuli ne tärkeimmät. :D Pysykäähän terveinä!

Nyt on muutettu ja koeratsastettu

Terkut Tukholman saaristosta!

Me muutettiin pari viikkoa sitten ja olo on aivan ihanan kotoisa. Vielä on tekemistä ja Ikeaan on mentävä jotta saamme loput laatikoista purettua, mutta jospa ensi viikon aikana ehtisi. Olen ehtinyt jo luomaan Snön kanssa yhteiset aamurutiinit, joihin kuuluu kävellä läheiseen rantaan katsomaan auringonnousua - tai harmaata merta, mitä minäkin päivänä onkaan tarjolla. :)

Etätöissä on täällä kiva olla. Työpisteeni on toistaiseksi ruokapöydällä, josta näkyy puiden läpi vilaus merta. Täällä on niin rauhallista ja hiljaista, aivan ihana kontrasti lähiöön mistä muutimme pois.

Syyskuvaukset ovat täydessä käynnissä ja olen saanut kuvata aivan ihania asiakkaita. Mm. tämä ryhmä rämä: mummo, hevonen, kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasta. Eräissä toisissa kuvauksissa oli koko perhe mukana: isä, äiti, tytär, poika, poni, koira ja kissa. Nämä kuvat julkaisinkin jo Instagramissa, mutta tulevat myös blogiin kunhan ehdin. :)

Kerroin jo edellisessä postauksessa, että muutimme takaisin "kotikonnuille", eli Tukholman saaristokuntaan jossa asuimme ensimmäiset kolme vuotta muutettuani Ruotsiin. Kelatkaa, olen asunut täällä jo kohta 7 vuotta... Miten nopeasti aika menee?? :o

Joka tapauksessa, Maaikehan siis asuu täällä ja se tarkoittaa sitä, että pääsen ratsastamaan sillä useammin! <3 Menin Maaikella viime viikolla ja se oikeasti vain paranee ja paranee. En muista sen olleen ikinä koskaan yhtä upea kuin tuolla ratsastuskerralla. Se antoi mulle niin upean fiiliksen, puolessa välissä treeniä se yhtäkkiä "syttyi" ja pani ihan erilaisen vaihteen silmään kun välikäyntien jälkeen kokosin ohjat. Se tuli korkeampaan muotoon, oli aivan höyhenen kevyt ja samalla niin voimakkaan oloinen. Kaula näytti tuplasti paksummalta ja oli ihan kuin olisin istunut friisiorin selässä. Ravi muuttui aivan liitäväksi, kuvailin sitä passagemaiseksi - totuus oli varmaan kaukana siitä, mutta siitä saa aika hyvän idean miltä meno tuntui. Tietenkään kukaan ei ollut kuvaamassa. ;)

Viime viikolla oli vielä ajoittain ihan kesäinen fiilis ja kun kävin läheisessä saaristoravintolassa syömässä lounasta siinä terassilla oli tuulensuojassa, auringossa ainakin 25 astetta lämmintä.

Sain ihan hirveästi yhteydenottoja etsiessäni uutta vuokrahevosta. Olin oikeasti vähän skeptinen tulenko löytämään mitään mulle sopivaa ratsua, sillä viime vuosien aikana musta on tullut aika nirso... Tai en tiedä olenko, mutta kriteerit löytyy kyllä. :D Täytyy olla koulusatula, mielellään maneesi (tai ainakin vuoden ympäri käytössä oleva hyväpohjainen kenttä), sisävessa, kiva omistaja, mukava hevonen (mielellään HeA-tasoinen) ja kohtuullinen matka. Ainut näistä mistä EN jousta ovat koulusatula, kiva omistaja ja kiva hevonen. Iso miinus tulee vessan puutteesta. ;) Ajattelin myös, etten ota "första bästa"-hevosta vaan kaiken täytyy nyt natsata, muuten olen vaikka mieluummin ilman vuokrista ja ratsastan ne kerrat kun mahis tulee Maaikea ja muita tuttujen heppoja. Kaiken nähneenä ja kokeneena olen tullut siihen tulokseen, että harrastamisen tulee olla mukavaa.

Koeratsastin sitten yhteensä kuusi hevosta, joista yhden jo itse asiassa elokuussa. Se oli kiva friisiruuna, mutta omistaja halusi mielestäni liian paljon vuokraa hevosen koulutustasoon nähden. Se oli raaka, HeC/HeB-tasolla ja kertamaksu oli 250 kr eli n. 25 euroa. Don't get me wrong, tiedän hevosenpidon hinnan ja oikeasti maksan myös mielelläni vuokraa sopivasta, kivasta ja koulutetusta hevosesta. Mutta raaka hevonen, jonka omistaja etsii vuokraajaa joka vie hevosta eteenpäin ja samalla pyytää alueeseen nähden korkeaa vuokraa... Ei jatkoon.

Seuraava hevonen oli 12-vuotias pv-tamma joka kisannut MsvC edellisellä omistajalla (HeA/VaB välimaasto). Nyt ollut vuoden nuoren tytön omistuksessa, joka enimäkseen hyppää ja maastoilee. Sain vähän "varoituksia" tästä parilta kaverilta jotka käyneet samoissa estevalmennuksissa ja yhdeltä joka on samalla tallilla, että en luultavasti tykkää tästä hevosesta kun se kuulemma näyttää jäykältä ja hitaalta ratsastaa. Olin vähän 50/50 kannattaako käydä kokeilemassa, mutta menin, ja tykkäsin siitä ihan hirveästi! Viisi minuuttia meni, ja hevonen syttyi ja oli "läpi". Se tarjosi aivan ihania askellajeja ja oli niin kiltti, yhteistyöhaluinen ja hellyyttävä tapaus! Omistajakin oli super kiva.

Toinen hevonen oli tuttuni estehevonen, joka taitaa koulupuolella VaB-asiat. Tosi kiva 10-v tamma, kisannut 130 cm asti ja erittäin kiltti. Hienot liikkeet! Mutta se tuntui vähän pieneltä ratsastaa. Talli sai miinusta, kivat puitteet kyllä, mutta aika ruuhkainen ratsastuskoulu, maneesissa huono pohja ja oikeasti syvin ura mitä olen koskaan nähnyt... Koeratsastus meni kuitenkin tosi kivasti, hevonen oli super energinen mutta hauska ratsastaa.

Kolmas hevonen oli 9-vuotias pv-ruuna, 174 cm korkea! :D Se on kisannut kenttää H90-tasolla ja esteitä 110 cm. Koulussa menee VaB. Omistajina isä ja juuri poneista hevosiin siirtynyt tytär. Asuu samalla tallilla kuin Maaike. Ollut omistajillaan tästä keväästä, harmillisesti oli kesällä saikulla kuukauden verran ison haavan takia. Nyt ollut treenissä pari viikkoa mutta kaipaa lihaksia.

Miten meni?

No, tähänhän mä päädyin. Aivan IHANA hevonen! Maastovarma, aivan sairaan upeat liikkeet, todella mukava ja pehmeä, reipas ja kuuliainen ratsastaa. Saan valmentautua ja kisatakin koulussa. Tää toki vaatii treeniä ja voimaa, mutta se, mitä heppa tarjosi "puolikuntoisena" kertoo kyllä, että tää on aivan sairaan upea hevonen sitten kun se on taas täydessä kondiksessa. Saimme myös puolin ja toisin hyvät suositukset toisistamme (Maaiken omistajalta ja muutamalta muulta tallilaiselta), joten kaikki vain tuntui hyvältä. Peruinkin sitten kaksi viimeistä koeratsastusta, kun tässä tuntui sopivan kaikki yhteen.

Tulipa pitkät selostukset! :D

Uuden hepan nimi on Sol Amore, sitä kutsutaan Linukseksi, mutta mieheni nimi on Linus ja en todellakaan voi kutsua hevosta samalla nimellä, mitä siitäkin ajateltaisiin jos johonkin Instaan lätkäisen että "Olipa kiva ratsastaa Linuksella eilen!". xD

Joten kutsun sitä luultavaksi nimillä Sol, Solis, Solen tms. Omistaja sanoo välillä Fjant (hölmöläinen), joten saa nähdä mihin päädyn. Omistajat toki ymmärsivät tämän hyvin ja nimesivätkin meidän fb-keskustelun "Team Sol Amore". ;)

Olen niin iloinen, että löysin näin kivan hepan! Olenkin lähdössä heti tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen tallille ratsastamaan sillä ekaa kertaa yksin. Tarkoituksena on käydä lyhyt maasto alkuverkaksi ja sitten tehdä lyhyt "tutustumistreeni" kentällä.

Ihanaa syksyä!