24 okt. 2020

Positiivinen koronatesti


Tiistaina tunsin oloni aamulla vähän tokkuraiseksi, yskähdin satunnaisesti, rinnassa oli kevyt paineen tunne. Lounaan jälkeen en meinannut pysyä hereillä, huimasi ihan sikana ja järkytyin kuumemittarin näyttäessä 37,8 astetta. Nukuin lähes koko vuorokauden ja aavistelin jo ennen testin tilaamista, että koronahan tämä varmasti on. Mikä muukaan?

Sain heti keskiviikkoaamuna taksifirmalta tekstarin, että koronatesti toimitetaan minulle klo 10-18 välillä. Iltapäivällä pihaan ajoi taksikuski, hän huuteli autosta tuovansa testin oven eteen ja hakevansa sen kun olen valmis. Avasin testipakkauksen, luin ohjeet, kirjasin testikoodin netissä omalle nimelleni ja sitten menin vessaan tökkimään nieluani sillä pumpulitopsilla niin monta kertaa, että meinasin oksentaa.

Kuvat ovat elokuulta - mulla on niin paljon blogissa julkaisemattomia kuvia!


Testitulos kilahti sähköpostiin perjantaiaamuna seitsemältä. Sydämeni hakkasi aika lujaa avatessani linkin. Vaikka tiesin jo mikä tulos olisi (ja muu olisi oikeasti yllättänyt), sain pienen kylmänhien lukiessani tuloksen.

Provsvar Positivt
Provet visar att du har covid-19 (coronavirus SARS-CoV-2).

Viides päivä siis menossa, ja olen voinut keskiviikosta asti oikeastaan samalla lailla. Huimaa vähän, silmiä ja nenää särkee, lämpöä 36,9-37,3. Normaalilämpöni on 36,3-5 paikkeilla. Eilen katosi hajuaisti kokonaan, makuaistia on jäljellä ehkä 25%. Yskää ei satunnaista köhimistä lukuunottamatta ole, ja hengenahdistustakaan en ole kokenut. Tosin imppaan kyllä astmalääkettä kolme kertaa normaalin päiväannoksen verran, mutta toisaalta en tiedä miten paljon se edes auttaa(isi).

Perseestähän tämä on!! :( Oireeni ovat onneksi olleet erittäin lieviä, mutta en tiedä milloin sitä uskaltaa hengähtää? Ja kuinka kauan oireet jatkuvat? Mitä jos mieheni sairastuu pahemmin kuin minä?

Korona ei myöskään tunnetusti valikoi kuka tähän sairastuu. Olen ollut kuitenkin super tarkka koko vuoden käsihygienian kanssa, en ole matkustanut julkisilla helmikuun jälkeen, olen ollut etätöissä maaliskuusta asti, käyn kaupassa hiljaiseen aikaan ja mitä vielä. Olin viime viikon lauantaina agilitykisoissa, ja olen täysin varma saaneeni tämän sieltä. Etäisyydet olivat kyllä kunnossa, mutta ehkä sormi on käynyt väärään aikaan nenässä tai mitä tahansa. Ei tästä voi tietää.

Ja joo, voihan tää olla tarttunut vaikka sieltä hiljaisesta lähikaupasta tai tallilta. Kuka tietää.




Ehdin just päästä ratsastuksen makuun uudella hevosella (Sol Amore), alun tapaturman jälkeen. :D Tipuin siltä heti tokalla kerralla. Olin Maaiken ja Micaelan kanssa maastossa ja meillä meni tosi hyvin! Käytiin kiipeilemässä, ravattiin ja laukattiin, Maaike välillä ekana. Mutta viimeisellä suoralla ennen tallia ajateltiin että ravataan tämä pätkä vielä. Maaike lähti raviin edeltä, kun heppa mun alla yhtäkkiä räjähti ja heitti täysin puskista aivan törkeän kokoisen köyrypukin. Yllätti mut täysin ja lensin perse edellä maahan. Turvaliivi ja kypärä olivat päällä, päätä en tosin ikinä ehtinyt lyömään kun pidin ohjista kiinni. Olin niin pöllämystynyt etten ehtinyt edes säikähtää. Takaisin hevosen selkään ja ravissa tallille. En ole tippunut melkein neljään vuoteen, taisi olla aika...

Solilla on kuulemma ollut pöllöenergiaa aika paljon nyt kun se on alkanut liikkumaan enemmän. Hölmä vaan kun koko muu maastoreissu meni tosi hyvin, niin tuollainen puskista tullut jättipukki pääsi sitten yllättämään. Sain mojovan mustelman takapuoleen ja vastakkaisen jalan lonkankoukistaja + polven jänne oli aika kipeät muutaman päivän. Luultavasti revähtivät irtautuessani satulasta.

No, ei tämä kuitenkaan mua lannistanut vaan suuntasin heti seuraavalla ratsastuksella maastoon (yksin). Hyvin meni, ravattiin ja laukattiin tutut suorat ja sitten tein lyhyen koulutreenin maneesissa. Tää hevonen on kyllä upea, se on nyt edelleen vähän lihasköyhä kesän levon jälkeen, mutta ai että siitä tulee upea sitten kun on täydessä kondiksessa.



Mun on tarkoitus osallistua Maaikella valmennukseen parin viikon päästä, mutta saa nyt nähdä milloin olen "yhteiskuntakelpoinen" tämän tartuntani kanssa ja onko esim. kunto tai hengitysvoima rapistunut kunhan parannun.




Koronauutisista hepoista jaaritteluun. No, siinä tuli ne tärkeimmät. :D Pysykäähän terveinä!

6 kommentarer:

  1. O-ou. Pikaista paranemista ja pitkää pinnaa siihen, että kykenee ottamaan riittävän rauhallisesti riittävän pitkään.

    SvaraRadera
  2. Tsemppiä! Toivottavasti selviät lievällä tautimuodolla! Muista levätä tarpeeksi pitkään, on aika salakavala tauti tuo.

    SvaraRadera
    Svar
    1. On/oli se aika lievä, mutta vei kaikki mehut ja vaikka nyt vissiin olen "parantunut" niin olo on kuin jyrän alle jäänellä.

      Radera
  3. Joko olosi on parempi? Olen käynyt täällä silloin tällöin vilkaisemassa olisiko tullut uutta postausta. Itsekin olen astmaatikko, joten korona pelottaa.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos, voin paremmin nyt! Virallisesti terve mutta väsymys, huimaus ja pahentunut astma vaivaavat. En ole ehtinyt päivittämään blogiin, instaan teinkin jo postauksen aiheesta. Kirjoitan koronakokemuksista blogiin heti kun aikaa on. :)

      Radera
  4. Voi ei! 😔

    Korona iskee nopeasti ja salakavalasti.
    Tässä tulee myös aika vainoharhaiseksi kun aivastus, nenän tai kurkun vähäinenkin kutina tai yskähdys saa heti miettimään onko kyse koronasta... Suomessa ei käsittääkseni ole mahdollista tilata testisettiä kotiin. Saa kyllä miettimään, että laskisiko se kynnystä testaamiseen.

    Ikävää oli Solilta putoaminenkin, mutta hyvä ettet loukannut itseäsi pahemmin ja seuraava maastoilu sujui mukavasti ihan loppuun asti.

    Maarit L. 🙂

    SvaraRadera