Kaaoksen keskellä, unelmaratsun kyydissä

Lumikaaos ja täydellinen hevonen. Ihana yhdistelmä! Käytin eilen työ- ja tallimatkoihin yhteensä 3,5 tuntia. Se ei tosin ole mitään verrattuna siihen, että tänään on ollut porukka jumissa moottoritiellä 12 tuntia ja vieläkään ei liikenne kulje. Kaikki sympatiat heille... :(

Olin eilen onnekas ja Maaike oli kuin unelma - against the odds! Tai ei kai se enää onnea ole, kun se on aina nykyään ihan mielettömän hyvä ratsastaa. ;) Jotain me ollaan todellakin tehty oikein.

Against the odds - tosiaankin. Maneesikausi on täällä ja kun maneesissa on samaan aikaan yhdeksän muuta ratsukkoa, alkaa se 20x40 kokoinen halli tuntumaan yllättävän pieneltä. Kaikki ponit ja tädit samassa tilassa, mutta sopu sijaa antaa! Ratsukkomäärään nähden ratsastus sujui yllättävän kivuttomasti ja luojan kiitos eristetylle maneesille kun ulkona raivoaa lumimyrsky. Mulle tuli ihan hiki, vaikka samoissa varusteissa olisin luultavasti jäätynyt pystyyn tavallisessa maneesissa. Joten eristetty maneesi = kyllä kiitos, vaikka ruuhkaa onkin.

Mitään avancerat -kouluratsastusta ei tässä seurueessa voinut tehdä, suuntaa vaihdettiin viiden minuutin välein ja edistyksellisimmät asiat mihin pystyi oli satunnainen avotaivutus ja pysähdys keskilinjalla. Maaikella oli ihan sikana energiaa ja se teki mielellään töitä, silloin sillä on tosi kiva ratsastaa! Se on nykyään ihan hirveän kevyt kädelle, siitä saa sellaisen täydellisen höyhenfiiliksen. Joudun sitä edelleen välillä "nostamaan" ylöspäin ettei nenä painu liian taakse, mutta edistystä on tapahtunut ja Maaike jaksaa kantaa itsensä paljon paremmin.

Kantokyvystä puheen ollen - sen laukka on parantunut jättimäisin harppauksin. Ryhti pysyy laukannostoissa ihan eri tavalla kuin ennen ja Maaike siirtyy laukkaan paljon kevyemmin ja pehmeämmin kuin ennen. Tässä videolla näkyy ainakin yksi (?) laukannosto, jos olet esim keväällä katsonut jonkun ratsastusvideon ja vielä muistat, niin ehkä näet eron?

Maaike oli niin pirteä ja innoissaan, että se alkoi ennakoimaan laukannostoja ja meinasi muutaman kerran ampaista matkaan itsekseen. Vaikka ylimääräinen energia on usein hyvästä ja tervetullutta niin meinasin kyllä jopa ärsyyntyä tähän... Mutta! Kun tajusin ratsastaa ja käyttää tätä intoa hyödyksi syttyi päässäni valo - ja alkoi tapahtumaan taikoja. Ei mitään sen ihmeellisempää kuin että istuin kunnolla syvään satulaan, hidastin vatsalihaksilla, pidin pohkeet ympäri ja ajattelin passagea (huomiona kuitenkin se, etten ole ikinä ratsastanut passagea vaan nimenomaan ajattelin sitä) ja kun Maaike kokosi itsensä (en ole ikinä ennen kokenut tällaista kokoamisvoimaa ja -astetta siltä) - päästin sen eteen ja silloin se tarjosi sellaista liitoravia, että voi moro ja terve! Kun maneesi vähän tyhjeni maneesivuoron loppupuolella, ratsastin vielä muutaman diagonaalin keskiravia. On se IHANA hevonen, wau.

Älkääkä nyt jooko provosoituko ja ärsyyntykö tästä, että voi kun kaikki on niin hyvin ja kukkasia vaan satelee, ja kaikki on niin täydellistä ja ihkua... Ei tää elämä ruusuilla tanssimista joka päivä ole, mutta kun on hehkutuksen aihetta ja hevonen kulkee hyvin niin silloin on mun mielestä ihan oikeutettua kertoa niistä hyvistä hetkistä. Ehkä meillä menee ensi kerralla huonosti niin pääsette sitten lukemaan siitä. Toivottavasti hyvä putki jatkuu... ;)

Ja pahoittelut "väärin päin" kuvatusta videosta. :) En ehtinyt näköjään ohjeistamaan kuvaajaa.

Sitten siihen kaaokseen. Helsingin lumikaaos on varmaan kaikille suomalaisille tuttu ilmiö, mutta voi apua kuulkaas, tämä Tukholman on sata kertaa pahempi! Meidän tietä ei ollut aurattu tänä aamuna ollenkaan eikä paljoa huvittanut lähteä taistelemaan 40 cm lumikerroksen läpi. Ja se olikin ihan hyvä päätös, sillä koko Tukholman läänin liikenne on ollut ihan täysin sekaisin aamusta asti ja kaikki bussit on peruttu. Siis ihan kaikki. Nyt sitä lunta on puolen metrin verran... Kolasin koko meidän parkkiksen ja portaat ylös talolle, aikaa meni reilu tunti ja oon ihan rikkipoikkipuhki. Olisi se lumen tulo voinut odottaa siihen, että ensi kuussa muutetaan kerrostaloon. ;)

Tässä päivän tärppejä:

1. Koska asumme saaristossa, ei täältä pääse pois kuin yhtä tietä pitkin. Okei, koko Tukholman voi kiertää merta pitkin menemällä lautalla Vaxholmiin, mutta se on tosi pitkä reitti. Eli yksi tie pois. Arvatkaa mitä käy, kun se ainut tie on poikki?

2. Liikenne ruuhkautui aamulla jo aikaisin, ja puoli kahdeksan aikaan tunnelit (Södra länken, Tukholman ali kulkeva tärkeä, todella vilkkaasti liikennöity pitkä tunneli) suljettiin.

3. Bussit eivät ole kulkeneet missään Tukholmassa koko päivänä. Ihmiset eivät siis joko päässeet aamulla töihin, ja nyt iltapäivällä kukaan ei pääse kotiin.

4. Kaikki taksit ovat varattuja tai jumissa ruuhkassa eikä vapaita takseja ole koko kaupungissa.

5. Joka paikassa on busseja ja rekkoja poikittain, jumissa ylämäessä, ojassa tai keskellä tietä kyljellään ja liikenne "meidän" moottoritiellä Tukholmaan päin pysähtyi kokonaan aamuruuhkassa. Ihmiset ovat olleet siis jumissa autoissaan nyt vähintään aamu-yhdeksästä lähtien. Monessa paikassa autot seisovat tyhjinä keskellä moottoritietä ja ihmiset lähteneet kävelemään moottoritien reunaa pitkin. Ja joissakin paikoissa jotkut älykääpiöt ovat lähteneet ajamaan vastaan tulevaa liikennettä päin.

6. 20 km matka kestää tällä hetkellä autolla 5-9 h, mikäli edes pääset perille. Ja parin kilometrin matkaankin saa käyttää aikaa vähintään 1,5 tuntia. Niin, kävellen olisit jo perillä!

7. Liikenteessä on ihmisiä, jotka eivät ole vaihtaneet vielä vaihtaneet talvirenkaisiin. Kyllä valitettavasti...

Sellainen keskiviikko täällä Tukholmassa. Ei kai Suomessa sentään ihan näin pulassa olla? ;)

Ei hätää, ei tästä mikään sääblogi ole tulossa.