Visar inlägg med etikett shopping. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett shopping. Visa alla inlägg

10 dec. 2017

SIHS: Videopostaus, kuvia, fiiliksiä ja ostokset!


SIHS:stä on kulunut jo viikko enkä ole ehtinyt käymään edes kaikkia kuvia läpi. Vielä on (muistaakseni) sunnuntain kuvat karsimatta. Yhteensä otin viikonlopun aikana ainkin 4000 kuvaa ellen enemmän, joista lensi roskikseen heti ehkä 2/3 mutta silti kuvia on jäljellä edelleen aivan tajuton määrä. Muokattavaksi ja "lemppareiksi" niistä päätyy ehkä reilu 100 (jos edes sen vertaa :D), loput sitten jäävät arkiston kätköihin. Olen sellainen kuvaaja etten osaa/halua poistaa niitä kuvia joilla "en tee mitään", haudon niitä sitten ikuisuudet eri kovalevyillä. "Ehkä joskus haluan käyttää/muokata sen ja sen kuvan". No arvatkaa kuinka paljon käyttöä on tullut kaikille niille kymmenille tuhansille kuville joita mulla on säästössä...? Niin, ei pahemmin. Mutta en raaski poistaakaan. Ja kaikki kuvat ovat vielä RAW-muodossa (= isoja tiedostoja), jos/ehkä/kenties/sittenkin joskus tarvitsen niitä. Note to self: en tarvitse.

Cathrine Dufour - Atterupgaard's Cassidy

Peder Fredricson - H&M All In

Peder Fredricson - H&M All In

Viikonloppu oli raskas ja pitkä, mutta aivan ihana. SIHS-kuplassa eläminen on ehkä parasta mitä tiedän: aamulla areenalle, aika kuluu kuin siivillä (viisi tuntia tuntuu puolelta tunnilta), niin inspiroiva ympäristö ja aivan mahtavat valokuvaajakollegat - ei voi olla parempaa! SIHS:in pressiosastolla on aivan loistava yhteishenki, neuvoja jaetaan/kysytään puolin toisin, kuvia käydään yhdessä läpi, kuvatessa saa vinkkejä Ruotsin parhaimmilta hevoskuvaajilta ja itse SIHS:in pressin työntekijät ovat ehkä maailman ystävällisimpiä ja avuliaimpia. Mediakahvilasta saa päivittäin (ilmaiseksi) tuoreita sämpylöitä, pullia ja kivennäisvettä niin paljon kuin jaksaa. Kyllä, mulla on jo ikävä! :)


Peder Fredricson - H&M Zaloubet

Douglas Lindelöw - Unique Case

Osallistuimme innokkaina pressitilaisuuksiin ja saimme journalistiystäväni kanssa tilaisuuden haastatella Isabell Werthiä ja Peder Fredricsonia. Heidän haastattelut pääset lukemaan ensi viikolla ilmestyvästä Riders' Magazinesta! Sisälläni asuu varmaan ikuisesti pieni fanityttö ja olivathan nuo haastattelutilanteet aika absurdeja - istua siinä oman idolin vieressä ihan casual ja jutellen hevosista ja ratsastuksesta. Jo viime vuonna pääsin haastattelemaan Malin Baryardia mikä oli itselleni todella iso juttu, luulisi sitä hieman ehkä kovettuneen... ;)

Severo Jurado Lopez - Deep Impact 3

Therese Nilshagen - Dante Weltino OLD

Kuviahan mulla on siis niin paljon etten tiedä mitä niillä teen. Pari tilausta on jo tullut ja ne täytyisi käydä ensin läpi, mutta haluaisin näyttää näitä enemmän myös täällä blogin, Facebookin ja uusien kotisivujeni puolella. Mutta aika, mistä repiä sitä?

Kuinka paljon teitä kiinnostaa nähdä kuvia?
Useampi kuvapostaus eri päiviltä/luokista, iso koostepostaus vai mitä ihmettä näille keksii?

Itsehän jo suunnittelin ottavani pari päivää vapaata ja istuvani nenä kiinni Photoshopissa 24/7, mutta en tiedä kuinka paljon sitä työpaikalla arvostettaisiin (vaikkakin pomolleni oli ihan fine että olen poissa töistä koko SIHS:in ajan). :D Töiden jälkeenkään ei oikein ole aikaa kun on hevosia ratsastettavana/hoidettavana joka päivä. :/ "lyxproblem"

Isabell Werth - Emilio

Peder Fredricson palkintojenjaossa "sijaishevosella"

Sellaisia isoja ongelmia/päätöksiä täällä siis. Käytän luultavasti koko viikonlopnu koneella ja raivostutan miesrukkani lopullisesti. :D Ei riitä se, että nainen on Horse Showssa aamusta iltaan (ja vielä sitä ennen/jälkeen tallilla), sitten pitää muokata kuvia hullun lailla vielä monta viikkoa. On se ihana kun se jaksaa. <3

Ainiin, SIHS oli siitä myös aika kiva, että pääsin sopivasti rahoistani. Mutta eihän niitä messuja voi kukaan vastustaa, varsinkin kun pyörii siellä 3,5 päivää. Vasta neljännen päivän aikana ehdimme käymään koko messualueen läpi! Tein niin mahtavia löytöjä, että tässähän voisi oikeastaan puhua säästäneensä rahaa. En ole ikuisuuksiin esitellyt uusia hevostarvikeostoksia (jossain vaiheessa blogien aikakautta varustepostaukset olivat suosittuja - pitäisiköhän herättää trendi takaisin eloon?). Tässä pesee! Olen todella tyytyväinen kaikkiin ostoksiini, jokainen tuli tarpeeseen (okei, ei ehkä kymmenennet ratsastushousut uups...) ja kaikkia paitsi ohuempaa treenipaitaa + kisahousuja on jo tullut käytettyä tämän viikon aikana ahkerasti.

Kingsland untuvaliivi - 995 kr/100 € (ovh 1500 kr)

Kingsland treenipaita - 500 kr/50 € (ovh 1000 kr). Tätä olin kuolannut jo kesällä kaupassa, mutta en löytänyt omaa kokoa. Nyt löytyi!

Kingsland pörrötakki - 500 kr/50 € (ovh 1000 kr)

Kingston ratsastushame - 400 kr/40 € (normaalihinta). Tarkoitus oli ostaa Ühip, mutta piheys vei voiton. ;)

Pikeurin housut - 1300 kr/130 € (ovh 2300 kr)

Pikeurin kisahousut - 995 kr/100 € (ovh 1600 kr)

Ja ruokatarjonta, sepä se vasta mahtavaa onkin SIHS:ssä! Messuilta löytyy toinen toistaan ihanempia food truckseja, ja sitten on vielä Mall of Scandinavian loistava ravintolatarjonta. Mietin aina yhtä ruoka-annosta syödessä mitä seuraavalla kerralla syödään. Aikataulu oli tosin sen verran tiukka luokkien ja pressitilaisuuksien välillä, että loppujen lopuksi en ehtinyt syömään puolissakaan kaikissa niistä ravintoloista missä olisin halunnut. No, ensi vuonna sitten.

Kiitos SIHS, kiitos Playsson.net/Riders' Magazine luottamuksesta! Ensi vuonna toivottavasti uudestaan! :)

Peder Fredricson - H&M All In

Peder Fredricson palkintojenjaossa "sijaishevosella"

Isabell Werth - Emilio

Isabell Werth - Emilio

Isabell Werth - Emilio

10 mars 2017

Maaike: Pois mukavuusalueelta


Maaiken tiistaitreeni tarjosi haastetta meille molemmille. Mulle siinä oli haastetta sen puolesta, etten ole ratsastanut kunnolla pariin viikkoon joten vatsalihakset sanoivat au niiden yrittäessä mukautua Maaiken isoon raviin. ;) Kävimme myös Maaiken comfort zonen ulkopuolella jopa niin paljon, että hikikarpalot pyrkivät esiin - ei vain omalla otsallani, vaan myös Maaiken. Kymmenen tuntiratsukon lämmittämä eristetty maneesi saattoi tosin auttaa asiaa. Eristetty maneesi - mikä lyx! Varsinkin täällä riehuneen lumimyrskyn keskellä. Ai että mikä kevät?

Sain kisalupauksen Maaiken omistajalta, ja starttaan Maaikella kevätkaudella yhdet tai kahdet koulukisat. Luokkatavoitteena on tietysti helppo B, mutta aiempien kokemuksien mukaan siihen ilmoittautumiseen tarvitaan nopean nettiyhteyden lisäksi reaktiokykyä. Viime keväänä yksi havittelemani luokka täyttyi 26 sekunnissa. Älkää siis kivittäkö jos näette meidät helppo C:ssä. ;) Omistaja kisaa Maaikella luonnollisesti enemmän eikä ensimmäisiin kisoihin ole enää kauaa! Joten treeniä, treeniä. Jos muuten kiinnostaa lukea Ruotsin kilpailujärjestelmästä, niin kirjoitin aiheesta viime keväänä (linkki postaukseen). Mitään suuria tavoitteita ei mulla ole näiden kisojen suhteen, ratsastan Maaikella nykyään melko harvoin joten treenaaminen sen kanssa ei ole tällä hetkellä kovin nousujohteista. On kuitenkin kiva päästä vähän haistelemaan kisatunnelmaa, pukea ylleen kisavaatteet ja viettää mukava päivä hevosihmisten parissa. :) Jos me se 60 % saadaan niin olen tyytyväinen, kaikki siihen päälle on tietysti tervetullutta. Aina voi kuitenkin tapahtua mitä tahansa, kuten todistin viime keväänä mokattuani helposta C:n ja tuloksena 54 %. Ja kyllä, nykyään osaan nauraa tapahtuneelle ja musta on tullut lähes neuroottinen laukan varmistelija ja tarkistelija. ;)

Maaike esitti helmikuussa upeaa liikettä!

Ajoitin ratsastuksen ratsastuskoulun hyppytunnille, joten aikaa ei ollut liiaksi. Tunti on mielestäni liian lyhyt aika ratsastaa hevonen kunnolla. Ja selventääkseni mielipidettäni: Haluan kävellä hevosen kanssa alkukäynnit pitkin ohjin mielellään vähintään 10 minuuttia ja sen jälkeen verkata laukassa ja ravissa pidemmässä muodossa keventäen noin 5-10 minuuttia. Tässä vaiheessa on kulunut jo 20 minuuttia, minkä jälkeen alan ratsastamaan hevosta harjoitusravissa ja työstämään tehtäviä. Maaike on vähän hitaasti lämpiävä ja syttyvä hevonen, joten se alkaa yleensä olla hyvä vasta 10-15 minuutin kunnon treenin jälkeen. Loppuverkka ja kävelyt ovat mielestäni todella tärkeitä, ja näihin käytän optimaalisessa tilanteessa vähintään 15 minuuttia.

Mulla on viha-rakkaussuhde sulkutaivutuksiin, ja silti päädyin ratsastamaan niitä. Se ei ole helpoin liike Maaikelle, joten hyvää treeniä sille. Ratsastin sulkutaivutuksen kääntämällä C:stä radan poikki ja suoristuksen jälkeen kohti pitkän sivun keskikohtaa, jossa yritys sulkutaivutukseen. Ah - niin vaikeaa. Aina ennen itse sulkutaivutuksen alkua huolehdin Maaiken olevan suora, siitä oli hyvä lähteä asettamaan ja ratsastamaan itse sulkua. Oikeaan tuli muutamia hyviä pätkiä, vasempaan hieman heikompi. Tein lyhyellä sivulla aina 10 m voltin ja pitkä sivu tultiin pohkeenväistössä.

Laukkatreeni olikin sitten tosi hauskaa, mutta haastavaa. Ohjelmassa oli laukan kokoamista ja eri muodoissa ratsastamista. Maaiken laukka on kehittynyt huomattavasti kuluneen puolen vuoden aikana ja sen kantokyky, muoto ja tahti pysyy hyvänä tavallisessa harjoituslaukassa ja myös pidemmässä muodossa isommassa laukassa, mutta heti jos laukkaa haluaa koota lyhyemmäksi ja muotoa korkeammaksi niin Maaike jännittyy, se tarvitsee enemmän voimaa ja lihaksia tähän laukkaan.

Alla olevissa kuvissa tehtiin hieman samankaltaista treeniä joulukuun lopussa, tässä tosin pelkästään sitä tavallista harjoituslaukkaa ilman varsinaista kokoamista (vähän hitaampi tahti ja astetta kootumpi laukka), ja siitä sitten eteen keskilaukkaan. Ja kiitos, olen hyvin tietoinen omasta epävakaasta istunnastani ja epätasaisesta kädestä. :)

Tässä eteen keskilaukkaan.
Yritys hidastaa ja vähän koota laukkaa tiivistämällä istuntaa, tässä Maaike on vähän jännittynyt.
Ja tässä mennään sitä hitaampaa, astetta kootumpaa ja hitaampaa harjoituslaukkaa.

Nyt siis tavoite oli vielä kootumpi laukka, niska vähän ylempänä ja hevonen lyhyempi. Jouduin käyttämään istuntaani todella paljon, samalla jarruttamaan jännittämällä vatsalihaksia ja istumaan vähän syvempään/tiiviimmin, hieman liikettä vasten mutta kuitenkin liikkeen mukana. Joo, musta ei koskaan tulisi hyvää pedagogia, en ole hyvä selittämään asiaa tämän paremmin. :D Tämä tehtävä oli odotetusti Maaikelle aika raskas, ja se suoritti oikeaan paremmin kuin vasempaan. Oikeassa laukassa tunsin eron selkeästi, ja Maaike alkoi röhkimään/pärskimään ihan uudella tavalla. En ole koskaan kuullut juuri sellaista ääntelyä siltä, kuulosti oikeasti aivan siltä kuin se keskittyisi aivan täysillä ollen samalla tyytyväinen ja tykkäävän hommasta! :) Ratsastin aina ehkä neljäsosan pääty-ympyrästä lyhyempää, koottua laukkaa ja sitten puoli ympyrää eteen matalammassa, pidemmässä muodossa. Vasen laukka oli heikompi enkä onnistunut saamaan yhtä hyviä pätkiä kuin oikeaan. Maaike rikkoi raville muutaman kerran ja oli selkeästi jännittynyt ja voimattomampi siihen suuntaan. Olisi varmaan pitänyt vaatia vähän enemmän ja ratsastaa paremmin, mutta olin tyytyväinen kun Maaike yritti parhaansa ja laukkasi kootummin muutaman askeleen, ehkä 4-6 laukka-askelta. Jokaisen onnistuneen pätkän jälkeen annoin sille pidempää ohjaa ja se sai venyttää itseään matalammassa, pidemmässä muodossa. Hyvää ja hyödyllistä treeniä, mutta raskasta Maaikelle. Se sai tehdä tätä molempiin kierroksiin viisi minuuttia ja välissä käveltiin pitkällä ohjalla muutama kierros maneesin ympäri.

Olen lähiaikoina päässyt tyydyttämään shoppailuhimojani uuden kypärän ja ratsastusvaatteiden merkeissä. Uuden kypärän ostaminen tuli ajankohtaiseksi saatuani edellisen kanssa aivotärähdys. Olin alunperin ajatellut ostaa OneK:n, mutta Back on Trackin testitulokset, MIPS-teknologia sekä halvempi hinta vakuuttivat mut. Olin vähän epäileväinen noita isoja tuuletusaukkoja kohtaan, mutta nyt on silmä tottunut ja olen joka kerta yhtä iloinen kun saan laittaa tämän kypärän päähäni. Se on mielestäni tosi hieno! :)

Tässä se uusi kypärä on. Kauniisti kissan raapimapuussa. Minusta ei koskaan tule tuotevalokuvaajaa.


Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan: Stockholms Hästbutik tarjosi viime viikolla loistavat alennukset ja sain nämä kaikki puoleen hintaan.

Spooksin kisatakki - miten voikaan kisatakki istua niin hyvin kuin tämä? Takki on kuin toinen iho! Vähän eri fiilis kuin Pikeurin takkini, mikä oli valitettavasti jo ostettaessa hieman iso ja on nykyään kuin teltta kun olen vielä laihtunut muutaman kilon. :(

Kingslandin kisapaita - ei erityistä sanottavaa. Tavallinen kisapaita, ostinpahan kun oli hyvä alennus. ;) Ja kisapaitoja on ihan hyvä olla kaksi, mikäli esim. oksentaa jännityksestä sen ensimmäisen päälle?

Equilinen housut - metsästin kokogrippipaikkaisia housuja, mutta sellaisia ei ollut alessa. Joten ostin nämä tummansiniset strasseilla koristellut housut. Ihan kuin kolmet tummansiniset ratsastushousut eivät riittäisi... Mutta minkäs teet, housut istuvat kuin hansikas, ei sellaisille voi sanoa ei.

HV Polon kouluhuopa - tämä oli Rinkille. Se on tuollainen vähän kiiltävä/kimalteleva musta huopa ja näyttää todella hyvältä Rinkin päällä!

7 sep. 2016

Titaania ja blingiä

Yhteistyössä House of Horses Helsinki

Minä olen varusteurheilija! Jos seurassani erehtyy "käväisemään" hevostarvikeliikkeessä voi olla varma siitä, ettei kaupasta poistuta viidessä minuutissa. Ei, vaikka tarkoituksena on "ihan nopeasti vain käydä ostamassa uudet ratsastushanskat". Lapsena Hööksin kuvasto oli parasta mitä postinkantaja toi mukanaan (Pollux-paketin lisäksi) ja luin sen tarkasti läpi monta kertaa, merkkasin haluamani tuotteet ja haaveilin. Nyt aikuisena tienaan omat rahani ja (useimmiten) käytän mielelläni rahaa kivoihin ratsastusvarusteisiin. Varusteurheilu ei rajoitu vain ratsastukseen, olen myös samanlainen muissa lajeissa (kuntosali ja laskettelu). Haluan varusteiden ja vaatteiden olevan mukavia, tyylikkäitä ja pitkäikäisiä.

Mukavuus.
Käsi ylös kuka on saanut hiertymiä huonosti istuvista ratsastushousuista, päänsärkyä epäsopivasta kypärästä, ärsyyntynyt kannuksiin jotka eivät pysy paikallaan ja painavat, tai raivostunut ratsastushanskoihin joissa ei ole mitään pitoa?

Täällä on kaksi kättä ylhäällä. ja vielä varpaatkin! Hanska- ja housuongelmaan olen löytänyt ratkaisun jo vuosia sitten. En suostu käyttämään muita kuin Roecklin hanskoja (prove me wrong, olen testannut monia merkkejä ja malleja). Housuiksi kelpaavat mitkä tahansa hyvin istuvat, hyvän näköiset ja hyvälaatuiset ratsastushousut. Harmikseni en ole löytänyt hyviä housuja alta sadan euron, ja kaikki housuni taitavat maksaa 150-250 €. Uutena siis. Olen aika hyvä tarjoushaukka enkä ole oikeasti maksanut yksistäkään housuista yli 150 €. ;)

Mutta ne kannukset. En ole mukamas uskaltanut kokeilla kalliimpia merkkejä kuten Sprenger (ilmeisesti ovat kuitenkin investoimisen arvoiset, vai?) vaan olen puksuttanut menemmän milloin milläkin Horzen, CRW:N, BR:n tai Prisman tarjouskannuksilla. Mitkään näistä eivät oikein istu jalkaani, pysy paikallaan tai ole mukavat. Lukuunottamatta Metalabin flexi-muovikannuksia, mutta niillä ei käsittääkseni saa kisata (eivätkä ne ole tyylikkäimmästä päästä vaikka söpöt ovatkin), ainakaan koulua. INHOAN kun kannus painaa, liikkuu ja on epämukava.

Kävin kesällä Ypäjällä ottamassa kuvia House of Horsesin tuotteista ja rakastuin täysin näihin kannuksiin. Jos nyt kannuksiin voi rakastua? Titaanista vamistetut Lorenzini Titanium-kannukset ovat ehkä cooleimmat näkemäni kannukset! Näiden kannusten design miellyttää silmääni ja ne ovat uskomattoman kevyet. Samalta valmistajalta löytyy myös suojia ja kuolaimia. Näitä olisi myös kiinnostavaa kokeilla!

Käyttökertoja ja kokemusta on nyt kertynyt vajaa kahden kuukauden verran ja en enää suostu käyttämään tavallisia kannuksia. Nämä ovat oikeasti kevyet ja mukavat, sekä tietysti erittäin hyvän näköiset. Tallikaveritkin ovat kehuneet. ;) Kumi suojaa saapasta ja on sellaista vähän tahmeampaa materiaalia, joten kannus pysyy paikallaan kuin liimattu. Omistan yhdet BR:n kumisuojatut kannukset mitkä ovat todella kömpelöt, paksut ja painavat näihin verrattuna. 

Kyllä nyt kelpaa aloitella kisakausi!
(Tosin taidan käydä ostamassa uudet kannusremmit. :D)

PS: Ostin kannukset ihan omilla rahoillani.





Toinen uusi juttu vaatekaapissani ovat Licarzon ratsastushousut (saatu). Merkin housut ovat ranskalaisen suunnittelemia, Italiassa valmistettuja ja materiaaliltaan 65 % puuvillaa. Olin etsinyt pitkään harmaita ratsastushousuja ja nämä Camilla-mallin housut (tällä hetkellä valitettavasti loppu) olivat just eikä melkein visiotani vastaava. Tämä harmaa väri on vähän kameleontti, valosta ja muiden vaatteiden väristä riippuen ne näyttävät joko vihertävän tai sinertävän harmailta. Tässä mallissa on yksityiskohtana taskuissa pitsireunukset ja takataskuissa blinginapit. Kaikissa housuissa on lahkeissa sukkapuntit (onko se muuten oikea nimitys niille ei-tarrallisille lahkeille?) ja toistaiseksi merkillä on mallistossaan vain polvipaikkaisia housuja. Olen ehtinyt käyttää näitäkin nyt parin kuukauden ajan (vajaa kymmenisen kertaa) ja en voi kuin suositella. Housuissa on melko normaali vyötärönkorkeus ja ne sopivat tällaiselle leveälanteisellekin ratsastajalle hyvin. Koot ovat ehkä vähän isot (minulla on koko 36), joten jos olet kahden koon väliltä ota pienempi.







Ovatko nämä merkit sinulle ennestään tuttuja?

23 apr. 2016

Ratsastuskilpailut Ruotsissa


Ehdin (melko) kypsään 25:n vuoden ikään ennen ensimmäisiä aluekisojani. Vai mikä kakkos/kolmos/kymppitaso se nykyään Suomessa on, valaiskaa tietämätöntä. Täällä Ruotsissa nimitys on lokaltävling, seuraava taso on regional mikä on jotain alue- ja kansallisten kisojen välimaastoa. Lokal-tasolla kisataan yleensä LC, LB ja LA (Helppo C, B ja A). Regional-tason koulukilpailuissa luokkina on yleensä LA, MsvC, MsvB ja MsvA (Helppo A, Keskivaikea C-A eli suomalainen VaB-VaA).

Grönt kort, eli vihreä kortti oikeuttaa kilpailemaan Ruotsissa lokal- ja regional-tason ratsastuskilpailuissa. Lupaa varten tulee käydä jonkun ratsastusseuran järjestämä muutaman päivän kestävä kurssi, minkä aikana käydään läpi ratsastuskilpailujen raamatut - TR I, TR II ja TR III. Kyseessä on siis kilpailusäännöt, tävlingsreglemente. I = yleiset säännöt, II = kouluratsastus ja III = esteratsastus. Näiden lisäksi löytyvät erilliset sääntökirjat kenttäratsastukselle, vikellykselle, valjakkoajolle, matkaratsastukselle, gymkhanalle sekä WE:lle. Kilpailusääntöjen lisäksi kursseilla katsotaan Sveriges Ridsportsförbundin julkaisemia videoita sekä harjoitellaan lastausta. Kurssin lopuksi järjestetään kirjallinen koe. Tämä koe on todella helppo ja siinä saa käyttää apuna kaikkia kolmea TR:ää. Hyväksytyn kokeen lisäksi tarvitset ratsastuksenopettajan tai valmentajan allekirjoittaman lapun mistä käy ilmi sinun olevan ratsastuksellisesti sopivalla tasolla voidaksesi kilpailla.


Ruotsalainen Kipa on nimeltään TDB, Tävlingsdatabasen. Sen kautta lunastetaan ratsastaja- ja hevoslisenssit, ilmoittaudutaan kilpailuihin sekä maksetaan lähtömaksut. Hevosen vuosilisenssi maksaa 300 kr ja ratsastajan 750 kr. Vuosilisenssin sijaan on mahdollista lunastaa päivälisenssejä joiden arvo on 150 kr ja jos näitä päivälisenssejä lunastaa tuon 750 kr verran muuttuu lisenssi automaattisesti vuosilisenssiksi. 

Varsinkin koulukilpailuihin ilmoittautuminen on täällä jopa stressaavampaa kuin itse kilpailusuoritus, ainakin Tukholman alueella. Ilmoittautuminen alkaa yleensä lauantaina tai sunnuntaina, lokal-kilpailuihin klo 18 ja regional-kilpailuihin klo 19. Mikäli haluaa päästä mukaan on oltava kärppänä netin ääressä muutamaa minuuttia ennen, sivua täytyy päivittää apinan raivolla kunnes ilmoittautuminen avautuu. Sen jälkeen on klikkailtava salamannopeasti itsensä eteenpäin ja peukku pystyyn siinä toivossa, että ilmoittautuminen onnistui. Suosituimpiin kilpailuihin paikat täyttyvät alle minuutissa - yksiin kilpailuihin aikaraja oli 26 sekuntia. Varasijoille pääsee toki aina ja kannattaakin mennä jos ei muuten mukaan ehdi. Aina on joku ratsukko, joka peruu osallistumisensa ja joskus kilpailunjärjestäjät ottavat mukaan ratsukoita varasijoilta. Toki jos/kun on varasijalla nro 40 saattaa mukaan pääseminen olla hieman epätodennäköistä. :D


Kouluratsastajana en luonnollisesti ole kovin perehtynyt estekilpailujen sääntöihin tai käytäntöihin, joten niistä en osaa sen tarkemmin kertoa. Koulusäännöistä multa löytyy kuitenkin paljon positiivista sanottavaa! Aiemmin olenkin täällä blogissa kertonut, että kannuksien käyttö on vapaaehtoista. Sen lisäksi kankia saa käyttää vasta vaativalla tasolla, MsvB (tai siis ruotsalaisella medelsvår/keskivaikea) kilpaillessa. Ei siis vielä MsvC-tasolla! Kankien käyttö on myös vapaaehtoista. Ponit kisaavat aina ilman kankia. Kvaalien kanssa ollaan täällä myös tarkkoja, et voi startata MsvB ennen kuin olet saanut MsvC:stä vähintään 62% ja sama juttu MsvB -> MsvA. Ja voidakseen siirtyä regional-kilpailuista nationell-tason kilpailuihin on ratsukon täytynyt saada vähintään 62% tulos regional-kilpailuista, sen tason luokasta minkä aikoo ratsastaa nationell-kilpailuissa. (Nationell = kansallinen)

Nämä kohdat kilpailusäännöistä ovat mielestäni hyviä ja/tai mielenkiintoisia/erilaiset kuin Suomessa. Korjatkaa jos olen väärässä! :)

  • Aluekisoissa ei ole pakko käyttää kilpailutakkia (toki yläosan tulee muuten olla siisti).
  • Silinteriä saa käyttää vasta MsvA-tasolla ja ylöspäin, ja silloinkin kilpailijan tulee olla yli 18-vuotias.
  • Hanskojen värillä ei ole väliä (hanskat tulee kuitenkin olla).
  • Kannusten käyttö on vapaaehtoista.

Jos teiltä löytyy jotain kysyttävää, kysykää pois! Vastaan parhaani mukaan. :) Tästä jäi varmaan paljon informaatiota pois, kiitos jännitysaivojeni...


Huomenna koittaa siis elämäni ensimmäiset "oikeat" ratsastuskilpailut. Rutinoituneiden kisakonkareiden mielestä tällainen touhottaminen ja jännittäminen on varmasti huvittavaa (varsinkin kun luokkana on helppo C), mutta olkoon! :D Täällä mä kuljen loppuillan ihaillen kauniita kisavaatteitani ja kannuksia kiillottaen. Olo on kuin pienenä ennen Linnanmäen reissua. ;) Illaksi menen vielä tallille puunaamaan varusteita ja pesemään Maaiken, onneksi mulla on omistaja kaverina kanssajännittäjänä ja -touhuajana. Katsotaan pysyykö mulla hermot kasassa huomenna... Tai saanko yöllä unta! Oma starttini on aamulla klo 8:50 joten tallilla on oltava puoli seiskan aikaan. Pirteetä.

NU KÖR VI!

31 jan. 2016

Topangan ongelmanratkaisu

Uusia lukijoita on tullut viimeisimpien viikkojen aikana hurja määrä! :) Lämpimästi tervetuloa kaikki! Ja kiitos kaikille teille aktiivisille kommentoijille, olen todella iloinen ja kiitollinen jokaisesta jättämästänne kommentista. Keep it up! (terveisin huonoa omaatuntoa poteva kiireinen bloggaja joka ei "muka" ehdi kommentoimaan tarpeeksi usein muiden blogeihin) Tähän on tultava muutos... 

Ihana viikonloppu takana tämän söpöläisen kanssa. Uudet saappaatkin ovat jo pehmenneet sen verran, etten enää irvistellyt tuskasta ratsastuksen aikana... ;) Mulla oli kuitenkin varsinkin eilen vielä sen verran vaikeuksia hallita omat pohkeet, että Topanga käytti tilaisuuden hyväksi ja oli vähän vastarannankiiskinä siinä sitten. Omistaja ratsasti samaan aikaan toisella hevosellaan ja pyysin häntä käymään Topangan selässä. Sivuhuomiona siis sellainen hauska juttu, että mä olen kohta vuokrannut Topangaa kaksi vuotta enkä ole kertaakaan nähnyt omistajan ratsastavan sillä hahah. :D Onneksi en ollut ainoa jota Topanga yritti huijata tänään (hehe) joten sain ohjeeksi laittaa tänään kannukset päälle jotta pohjeavut menevät heti läpi. Ja tämäkin on aika hauska juttu, en ole koskaan käyttänyt Topangalla kannuksia. :)

Siis mä niin tykkään näistä meidät tarhoista. Ei mudan mutaa!

Tallikaverilla oli tällainen Star Riderin blingiotsapanta ylimääräisenä ja nyt se on meidän, hihi. Se kimaltaa kilpaa mun timangikypärän kanssa. En mene kehumaan laatua kyllä yhtään, mutta ulkonäkö korvatkoon huonon laadun. ;) Tää postaus sai "shopping" tagin tämän takia...


Ainoat kannukset mitkä mulla on tällä hetkellä Topangan tallilla on Hööksistä ostetut punaiset minikannukset. Ei ihan istu tähän uuteen imagoon mikä mulla on, koulusaappaat ja samettipotta kun ovat kovin in mun ratsastuksissa tällä hetkellä. ;) Mun odotukset oli täys nolla, ajattelin Topangan olevan ihan yhtä tympeä kuin eilenkin... Mutta ei se ollut! Se oli ihana. :) En tiedä toimiko se kannusten takia paremmin vai oliko meillä molemmilla parempi päivä (ja mun saappaat taas astetta pehmeämmät = pääsin paremmin ratsastamaan jalalla).

PS: Mun pitää mennä kannusostoksille, en omista ainoitakaan järkeviä.

Ratsastin aluksi volteilla ja pidin huolen, että Topanga taipuu kunnolla pohkeen ympäri. Tehtiin myös väistöjä ja avoja, ajatuksena siis saada pohjeavut rehelllisesti läpi. Tämä varmaan pätee ihan jokaiseen hevoseen, mutta erityisesti Topanga on sellainen että jos ei pohje ole läpi niin koko hevonen kulkee jännittyneenä eikä ole kunnolla avuilla. Tämä sitten kostautuu ja näkyy vahvasti laukannostoissa kun Topanga sinkoaa tai siinä huonommassa kierroksessa (vasemmassa) nostaa vastalaukan. Ero oli kyllä huomattava!

Seuraavalla ratsastuskerralla otan kannukset mukaan maneesiin ja laitan ne päälle jos fiilis on yhtään huono. Ei sillä, että nämä apuvälineet ovat oikotie onneen, hyvin me ollaan pärjätty ilman niitä nämä kaksi vuotta mutta nyt kun huomasin miten helposti niillä voi näin pienen ongelman ratkaista niin olo tuntuu ihan valaistuneelta. ;) Ihana kun omaan ratsastukseen tulee näin iso ero kun vain saan pienen vinkin edellisenä päivänä. Toivottavasti meidän tiistain kouluvalmennus toteutuu, sieltä saisin varmaan kymmenen kertaa enemmän vinkkejä ja edistystä omaan ratsastukseeni! :)

16 jan. 2016

Onnistumisia Maaiken kanssa

Neiti isokorva ♥

Kyllä nyt hymyilyttää! Maaike oli ihan mieletön eilisillan "perjantaihippaloissa" aka koulutreenissä. Mulle sattui hyvä tuuri ja olin yksin tallilla tuntien jälkeen = maneesi vain meitä varten. Ja tajusin/kuulin vasta nyt näiden kahden vuoden jälkeen maneesin olevan eristetty. Ihan jees, ulkona oli -20 ja maneesissa ehkä -5. Hyvin tarkeni villapaita ja fleece päällä. :)

Tyhjä maneesi tarkoittaa ratsastusta musiikin tahdissa. Lempilista Spotifysta päälle ja yhtäkkiä ratsastuksesta tulee paljon hauskempaa ja eeppisempää. Kukapa ei haluaisi laukata Hans Zimmerin tahtiin tai tehdä avotaivutusta Lindsey Stirlingin kanssa? Entä miltä kuulostaa lisäysten harjoittelu Pirates of Caribbeanin tunnarin siivittämänä? Kyllä siinä kuulkaas menojalka alkaa vipattamaan itse kullakin ja fiilis ratsastaessa on ihan eri!

Päätin käyttää hyvän fiiliksen, hyvin toimivan hevosen ja tyhjän maneesin hyödyksi ja tehtiin ihan täysipainoinen kunnollinen koulutreeni. Reilu tunti siihen meni, alku- ja loppukäynteineen. Kylmästä huolimatta meille molemmille tuli pieni hiki eli töitä tehtiin. Aloitettiin ratsastamalla ravissa suorakulmiota uran sisäpuolella, pitkille sivuille 10 metrin voltti ja kulmissa vähän terävämpi käännös. Mulla oli takaa-ajatuksena tällä kerralla keskittyä ratsastamaan hyvin suorat tiet ja kulmat. Maaike on nimittäin vähän sellainen löysä makkara. Jos ei ole suoralla uralla seinää tukena niin se seilaa helposti vähän sinne tänne ja taas kulmassa se oikoo enemmän kuin mielellään. Tällä kerralla se ei ollut ok (no, ei se ole ikinä ok mutta välillä sattuu ja tapahtuu :D).

Kulmakäännöksien jälkeen oli aika treenata suoraan ratsastamista ja tein sen ratsastamalla ravissa lävistäjälle ja tekemällä keskellä pysähdyksen ja siitä suoraan raviin. Joka toisella kerralla käännyttiin vasemmalle ja tehtiin pitkällä sivulla avotaivutus ja joka toisella oikealle ja sillä pitkällä sivulla kolmikaarinen kiemuraura. Huomasin hyvin miten Maaike oli aluksi tosi vino ja ailahteleva siinä lävistäjällä mutta jo toisella kerralla se luotti ja kuunteli mua ja ravasi nätisti suoraan kohti A:ta.

Tein laukkahommat pääasiassa keskiympyrällä jossa treenattiin nostoja. Ensin käynnistä, sitten ravista. Maaike oli ihan hyvä, tosin joka toinen tai joka kolmas nosto oli vähän hidas reaktio joten tulipahan tehtyä hyvää ja tarpeellista treeniä. Jouduin vähän muuttamaan omaa ratsastustani siirtymisissä takaisin raviin. Maaike on aika epätasapainoinen niissä ja huomasin, että siirtymisestä tulee parempi ja tasapainoisempi jos annan sen olla rauhassa kaksi askelta etsien itse tasapainon ja sen jälkeen otan asetuksen ja kokoamisen takaisin. Itse siirtymisen tein siis kunnolla mutta en lähtenyt paineistamaan heti suoraan siirtymisestä vaan kokeilin tätä toista tapaa. Se toimi paljon paremmin ja Maaike pysyi rentona, muuten sen kanssa on usein ongelmana jännittyminen ja sipsuttelu puolikkaan ympyrän jälkeen laukka-ravi siirtymisessä. 

Lopuksi työstin vielä harjoitusravia kahdeksikolla ja tein lisäyksen/askeleenpidennyksen lävistäjällä. Maaike innostui tästä ja lopuksi se liikkui niin sairaan hyvin ja ryhdikkäänä, paineli menemään sellaista hienoa friisiravia jalkojaan nostellen. Huh, teki tiukkaa istua kyydissä. :D Edellispäivän tiukka jalka-/vatsatreeni kyllä tuntui ja välillä meinasivat vatsalihakset krampata.


Mulla kävi hyvä tuuri kun löysin nämä Mountain Horse Victoria-ratsastussaappaat aika kivassa alessa yhdessä nettikaupassa... Ovh näillä on kai noin 250 € ja mä maksoin näistä ~90 €. Whii! Onhan näissä vähän tönköissä koulusaappaissa totuttelemista mun ihaniin pehmeisiin Supreme-saappaisiin verrattuna. Mutta eiköhän se siitä! Täytyy vaan laittaa kantalappu ja pohjallinen alle sillä toi jalkaosa on mulle vähän turhan iso. Ei nää mun unelmasaappaat ole mutta käyvät hyvin kakkossaappaina. Jos/kun mun Supremeista aika jättää (tai saan vaan yhtäkkiä päähäni tarvitsevani kolmannet ratsastussaappaat) niin ostoslistalla ovat nämä Mountain Horsen Sovereign high rider-saappaat. Aivan ihanat!


Tänään meillä on Maaiken kanssa tiedossa maastoratsastusta ja LUMIVALOKUVAUSTA! Jee! :) Mitä sinun viikonloppuun kuuluu? Hauskaa lauantaita kaikille, nauttikaa ihanasta talvisäästä!

3 dec. 2015

Sweden International Horse Show: Mitä, missä, miksi?

Pääsylippu saatu Playsson.netin kautta.

Aika menee niin nopeasit, Horse Showstakin on jo viikko aikaa joten oli jo aikakin tälle postaukselle!

Kerran vuodessa marras-joulukuun vaihteessa järjestetään Tukholmassa Sweden International Horse Show, nelipäiväinen ratsastuskilpailu/hevosshow täynnä erilaista ohjelmaa kaiken ikäisille ja eri lajeista kiinnostuneille. SIHS järjestetään toista kertaa peräkkäin Solnassa Friends Arenalla joka on iso jalkapallostadioni jonne mahtuu yli 50 000 katsojaa. Kävijänä tykkään tästä paikasta enemmän kuin Globenista. Solnaan pääsee junalla kätevästi keskustasta vajaassa kymmenessä minuutissa ja asemalta on noin kymmenen minuutin kävely areenalle vastavalmistuneen Pohjoismaiden suurimman ostoskeskuksen läpi, Mall of Scandinavia.


Mall of Scandinavian sisääkäynti on Friendsin pääovia vastapäätä.
SIHS:ssä tehtiin tänä vuonna maailmanennätys kun lauantai-iltapäivän näytöksessä oli 15 726 katsojaa. Koskaan aiemmin ei ole sisätiloissa järjestettävässä hevostapahtumassa ollut niin paljon katsojia. Yleisömäärä ei kuitenkaan tuntunut paikan päällä niin isolta sillä kuten aiemmin kerroin, Friends Arena on ISO. Halli on jaettu kätevästi niin, että 1/3 pohja-alasta on tarkoitettu showta varten ja loput tilasta on yhtä suurta messualuetta jossa pääsee myös katsomaan verkkaamista.

Verkka-alue
Messualue ja etualalla näkyvä hevosten kulkuväylä
Messuista voisikin sitten kertoa vaikka miten paljon ja itse asiassa tämän postauksen kuvat ovat aikalailla messupainoitteisia... Mikäs muukaan tällaista varusteshoppailijaa kiinnostaisi. ;) Olin sunnuntaina liikkeellä PR-hommissa joten en itse asiassa ehtinyt katsomoon kertaakaan. Ihan sujuvasti sain kuitenkin kulutettua lähes neljä tuntia kierrellen messualueella tarjontaa katsoen ja ihmisten kanssa jutellen. :D

Miellyttäviä alennuksia
Tein mielenkiintoisia huomioita messualueesta Helsingin Horse showhun verrattuna (mainittakoon nyt kuitenkin, että viimeksi olin HIHS:ssä vuonna 2012 - ehkä asiat ovat muuttuneet?). Aloitetaanko hinnoista?
Loistava idea.
JOKA puolella näkyi -50%, "halva reapriset", superrea jne. punaisia kylttejä. Ihan mielettömiä messutarjouksia! Hyvänä esimerkkinä omat löytöni, säästin lähes 200 €!


Expoa kiertäessä voi samalla seurata mitä radalla tapahtuu.
Näytteilleasettajia oli yli 200 ellei lähes 300. Vaikka kiersin expoa torstaina kaksi tuntia ja sunnuntaina lähes neljä tuntia en siltikään usko nähneeni kaikkea. Tai ehkä olen vain hidas ja katson haluamani asiat liian tarkasti. ;) Tarjontaa on kuitenkin jokaiselle. Löytyy hevoskuljetuskaluston esittelijöitä, satulahuopia kaikissa mahdollisissa väreissä, PS Of Sweden, Omanin sulttaanit, rehumyyjää... You name it. Sitä mitä ei SIHS:ssä ole, sitä ei kaivata.

Suomalaista edustusta näkyi myös, mm. Chia de Gracia, House of Akoya ja Parkanon ratsutarvike!

St Hippolytin rehut ovat todella suosittuja Ruotsissa.

Irttareita hevoselle? PS of Swedeniltä löytyy!

Börjesin alennukset ovat ihan omaa luokkaansa, sisään saa jonottaa parhaimmillaan vartin.
Messuilla näkyi selkeästi kaikenlaisen blingin olevan edelleen "IN". Sitä löytyy niin satulahuovista, kilpailutakeista, loimista kuin bootseistakin. 

Equito
Star Rider
PS of Sweden
Söpöt jodhpurit perheen pienimmille
AB Nian Hästsportissa kimalteli myös kristallikruunu!
Glitterbootsit tai suojat? Tai jos hevosellasi on karvattomat jalat niin voit vaikka ostaa kolmantena vasemmalla näkyvät karvasuojat.
Minirider - ihania ratsastusvaatteita ja tykötarpeita pienille ratsastajille!
Tapahtuman mainostaminen ja näkyvyys on herättänyt paljon ajatuksia minussa. SIHS on esillä kaikkialla täällä Ruotsissa jo monta kuukautta etukäteen! On H&M kampanjaa ja mainoskasvoja, lehtijuttuja suurien lehtien etusivuilla, some-mainokset raikavat ja sponsorit mainostavat. SIHS onkin kerännyt joukon todella suuria nimiä mainostajikseen, vain muutama suurin mainitakseni mukana ovat H&M, Volkswagen, Mix Megapol (yksi Ruotsin suurimmista radiokanavista), Agria (vakuutusyhtiö)... Tapahtuman ympärille on luotu tietynlainen glamour. Samalla kuitenkin tämä ylellisyys on kaikkien hankittavissa sillä lippuhinnat on onneksi pidetty alhaisina! Vaikka tapahtuma on suurempi ja hienompi kuin koskaan, suuremmissa ja hienommissa tiloissa kuin koskaan niin silti esim. kokopäivälippu lauantaille maksaa vain 905 kruunua (vajaa 100 €). Iltalippu perjantaille tai lauantaille maksaa vajaa 400 kruunua (n. 40 €).

Messualueelta pääsee toiseen haliin jossa on esillä eri hevosrotujen edustajia ja rotuyhdistyksiä. Alueella minut yllätti food truckien määrä (ravintolavaunut? mikä suomeksi?)! Viime vuonna olin niin pettynyt areenan ruokatarjontaan - vaikka kaikki muu toimii niin ruokapuoli ei. Kamalat, löysät, kylmät ja pahanmakuiset nakit ja hampurilaiset eivät oikein lämmittäneet mieltä. Tänä vuonna olimme varautuneet syömällä etukäteen ja ottamalla mukaan omat pienet eväät, mutta täältä olisikin saanut loistavaa ruokaa!


Tuo on oikea poni... :D ♥
Intialainen palkittu food truck
Me halusimme päästä näkemään ainoan ruotsissa (tällä hetkellä) asuvan hyväksytyn sport-frieserori Wobken. Olihan se hieno, mutta ei ihan mun makuun kuitenkaan. Glitteriä ei oltu säästetty vaan Wobke oli myös spreijattu glitterispraylla. ;)





Haluan tämän!
Entä se tärkein osuus, omat ostokseni? Yritin kuvata nämä sekä lattialla että päällä, mutta kummastakaan ei oikein tullut mitään joten länttäsin kaikki kuvat tähän näkyville... ;) Pahoittelen tönkköä poseerausta ja luokattoman pskaa kuvanlaatua. Taitaa tuo kahdeksan vuotta vanha kameraraukkani vetää viimeisiään.


Börjes, Kingslandin villapaita 300 kr, ovh 795 kr. (~30 €/80 €)
Kolmen käyttökerran kokemuksella TÖRKEÄN lämmin mutta vähän kutitteleva. Tarkempi tarkastelu paljasti paidassa olevan angoraa ja sen kestävän vain käsipesua. Jes. -_-


AB Nian Hästsport, Equiline näppyläpaikkaiset housut 1295 kr, ovh 2200 kr. (~130 €/230 €)
Törkeän hyvät! Olin vähän epäileväinen noita polvissa olevia silikoninäppyjä kohtaan mutta ne ovat osoittautuneet käytössä todella hyviksi. Ekan kerran jälkeen taisivat jo kulua pois haha sillä enää eivät polvet kinnaa satulaan. ;D Istuvat todella hyvin hoikalle vyötärölle ja leveälle perseelle.


Börjes, ratsastussukkia 3 kpl/200 kr (5 kpl 250 kr). (~20 €)
Ovh pelkästään vasemmanpuoleisilla KL:n sukilla 249 kr joten ihan mukava säästö. :) 

Sitten vielä nämä awkward-poseerauskuvat. :D Olisin halunnut kuvia in action, mutta tiedätte hyvin nämä marras-joulukuiset kuvausolosuhteet. Myöhemmin sitten livekuvaa.


Ehdin näemmä jo liata nämäkin, well done.