Löysin takaisin onnen kukkuloille

Ylä- ja alamäkiä. Miksi alamäkeä muuten ajatellaan negatiivisena asiana vaikka nimenomaan alamäkeen meno on helpompaa? Onko kukaan muu ajatellut tätä? Vai olenko käsittänyt koko tämän sanonnan ihan väärin? :D No oli miten oli. Me ollaan taas päästy ylös sieltä synkästä laaksosta ja löydetty takaisin sinne onnen kukkulalle. Kuinka kauan siellä pysytään - sitä ei kukaan tiedä, mutta teemme parhaamme.

Upp- och nedförsbackar. Varför tänker man att en nedförsbacke är en negativ sak när det egentligen är mycket lättare att gå åt det hållet? Har nån annan funderat på det? Eller har jag missförstått hela grejen? :D Nå ja, det får vara som det är. Vi har kommit upp från den där mörka dalen igen och hittat tillbaka till lyckan. Hur länge vi kommer att stanna där - ingen vet det men vi gör vårt bästa.

Sunnuntaina meidän tallilla oli esteratsastuksen seuranmestaruuskilpailut. Olisi ollut aika huikeaa osallistua itse, mutta mistä mä muka ratsun löytäisin. Kukaan ei yllättynyt mitenkään tavattoman paljon kun Diana ja Viking voittivat yksityishevosten mestaruuden. Arvostelu on kyllä näissä meidän seurakisoissa todella reilu: jokainen ratsukko hyppää kisaradan omalla tasollaan oli se sitten 60 cm tai 100 cm mutta kaikki kilpailevat kuitenkin samassa luokassa. :)

Kävin kisojen lomassa ratsastamassa Topangalla maastossa. Kilpailualueen ohi meneminen oli tietysti aivan kamalan hirveää ja Topanga oli silmin nähden järkyttynyt kaikesta karkeloinnista, yleisöstä, esteistä ja musiikista. Tosin huomasin sen kyllä vähän myös sikailevan - aluksi se kyllä pelkäsi, mutta sitten sille iski se vaihe "en halua, en mene, ei kiinnosta". Aikani yritin ja meinasin jo luovuttaa ja taluttaa sen ohi, mutta sitten paikalle saapui pelastava enkeli (=toinen ratsukko) jonka peesissä pääsimme tämän järkytyksen ohi. Menimme Båtikselle - ensimmäistä kertaa 1½ vuoteen! Olimme molemmat ihan täpinöissä, Topanga varsinkin. Ravattiin ehkä neljä parin sadan metrin mittaista pätkää ja pari kertaa Topanga ei meinannut pysyä nahoissaan! Se ravasi kuitenkin kiltisti ja rennosti kunhan tajusi ettei nyt hötkyillä.

I söndags var det KM på vårt stall. Det skulle varit så kul att delta själv men jag har ju ingen häst så det är lite svårt. Ingen blev så där jätte överraskad när Diana och Viking vann mästerskapet för privathästar. Bedömningen är faktiskt ganska bra i den här tävlingen: varje ekipage hoppar banan på sin egen höjd, vare sig det är 60 cm eller 100 cm men ändå tävlar alla i samma klass. :)

Jag gjorde en uteritt med Topanga mellan tävlingarna. Det var jätte läskigt att gå förbi tävlingsområdet och Topanga var helt förskräckt över allt ståhej, publiken, hindren och musiken. Men jag märkte att hon började jävlas med mig efter den första reaktionen, hon blev så där "jag vill inte, jag ska inte, jag bryr mig inte". Försökte en stund och höll på att ge upp och leda henne förbi allt, men sen kom Weltman med matte och räddade oss från knipan. Vi gick till Båtis - för första gången på 1½ år! Och vi var båda helt super taggade. Speciellt Topanga. Vi travade typ fyra gånger några hundra meter och Topanga hade lite svårt att hålla sig. Men hon travade ändå snällt och lugnt när hon fattade att det var det som gällde.

Maanantaina jatkettiin maastoilua ja pään tyhjennystä. Saimme Maaiken ja M:n seuraksemme ja kävimme kävelemässä ratsastustien, aikaa siihen meni noin 20 min minkä jälkeen kävimme vielä kentällä ravaamassa reilu 5 min ajan. Topanga tuntui todella kuumalta mutta se kuunteli, keskittyi ja malttoi mielensä - ei siis pomppinut tai hermostunut kertaakaan! Oikein tunsin miten sen aivot käyvät kuumana ja pähkäilevät että pitäisikö nyt singota johonkin suuntaan, mutta ilokseni ja yllätyksekseni se onnistui pitämään itsensä kurissa ja sen sijaan käytti energiansa oikein. Tästä tuli kyllä mielettömän hyvä fiilis!

På måndag fortsatte vi med en uteritt och att ventilera huvudet. Vi fick sällskap av Maaike och M och skrittade runt sandtaget, det tog typ 20 minuter och efter det travade vi på banan i kanske fem minuter. Topanga kändes väldigt het men hon lyssnade på mig, koncentrerade sig och behärskade sig - hon skuttade inte en enda gång! Jag kunde faktiskt känna hur hennes hjärna arbetade hårt och hur hon funderade om hon ska sticka iväg eller inte men till min stora överraskning (och glädje!) höll hon sig tillbaka och använde sin energi rätt. 

Tiistaina tähtäsinkin sitten tallille töiden jälkeen ratsastuskoulujen tuntien väliin. Meillä yksityistallilaisilla on kolmena päivänä viikossa "hyppytunti" eli silloin ei ole tuntia ja maneesi on näin ollen vapaa. Maanantaina ja perjantaina tunnit loppuvat suht aikaisin (20-21 välillä) joten on ajateltu, että yksärit voivat käyttää maneesia sen jälkeen.

Huomasin Topangan olevan iloisella tuulella jo kuntoon laittaessa. Se ei kuopinut lattiaa läheskään yhtä paljon kuin yleensä haha. :D Meitä oli maneesissa aika monta (6 ratsukkoa), mikä vaatii vähän totuttelua taas kesän jäljiltä. Mutta sulassa sovussa mentiin ja kaikki sujui hyvin. Mua tosin vähän jännitti miten Topanga reagoi ahtauteen ja ohi laukkaaviin ratsukkoihin, mutta se yllätti ja oli oikein siivosti. Välillä vähän luimi ja otti kierroksia mutta noin pääpiirteittäin se oli kyllä tosi hyvä.

På tisdag siktade jag på att rida efter jobbet på fritimmen. Vi på privatstallet har tre dagar i veckan en fritimme på oss att rida i ridhuset, då har ridskolan ingen lektion och ridhuset är alltså ledigt. Sen på måndagar och fredagar slutar lektionerna mellan 20-21 så man kan rida efter det.

Jag fick märka att Topanga var på jätte bra humör redan när jag började borsta henne. Hon viftade knappt på sitt framben som hon brukar göra haha. :D Vi var ganska många i ridhuset (6 ekipage) och det krävde ju lite mer fokus än vad man är van vid nu efter sommaren. Men allt gick bra! Jag var lite fundersam hur Topanga skulle reagera på trängseln och förbigalopperande hästar, men hon överraskade mig och var riktigt fin. Ibland skyggade hon lite och blev lite småhet men i helheten var hon jätte bra.

Topanga oli sen tuntuinen, että sitä uskalsi jopa ratsastaa. Aloitin vähän turhan varovasti mutta huomasin pian miten paljon voin tällä kertaa pyytää. Sieltä löytyi taas se ihana hevonen jota rakastan yli kaiken, jonka kanssa on mielettömän kiva työskennellä ja ratsastuksen jälkeen ei voi lopettaa hymyilemistä. Onhan se vähän huvittavaa, että tällaisen suorituksen jälkeen sitä on kuin hangon keksinä vaikka oikeasti ei ole tehnyt mitään erityistä, just ja just mennyt harjoitusravia kaksi minuuttia. Ja normaalissa treenissä oleva ratsukko nauraa partaansa että mitä sä tollaista heikkoa suoritusta hehkutat. Mutta kun itse tietää missä sitä on ollut! Kuinka tämä hevonen oli kuoleman rajalla reilu vuosi sitten eikä ollut tietoa näkeekö se seuraavaa kevättä. Ja sitten tulivat nämä ratsastukselliset ongelmat hyvän alun jälkeen. Niin nyt kun sai taas kokea edes pientä onnistumista niin tekisi mieli hehkuttaa asiaa koko maailmalle.

Jag kände lite försiktigt på Topanga hur hon var att rida, och märkte att jag faktiskt kunde be henne om lite mer. Började lite väl försiktigt men märkte snabbt hur mycket jag kan be den här gången. Jag hittade den där fina hästen som jag älskar över allt, som är super härlig att jobba med och man kan inte sluta le efter ridpasset när man har ridit henne. Visst är det ganska lustigt att man blir så lycklig över det här lilla när man inte ens har gjort något speciellt, knappt travat arbetstrav i två minuter. Någon som kan träna sin häst normalt kanske skrattar lite åt allt detta, men när man själv vet var man har varit så är det en helt annan sak! Hur den här lilla hästen var på väg att tas bort för ett år sen och man inte visste om hon kommer att se våren. Och sen hade vi alla de små problemen i ridbarheten efter en god början. Så nu när man får känna på de minsta framstegen vill man bara berätta det för hela världen.

Otin kyllä nämä screenshotit ovelasti niistä parhaista pätkistä, muahaha. Mutta alla näette koko videon, sen raa'an totuuden - mitään en ole leikannut pois. Lyhyethän nuo kaksi pätkää ovat, mutta siinä on kokolailla se aika mitä me tehtiin töitä. Just ton verran siltä uskaltaa pyytää. Ehkä vielä käyntitauon jälkeen kaksi pääty-ympyrää per suunta, mutta sitten saa riittää.

Jag tog dom här screenshotterna (så klart) på de bästa bitarna, muahah. Men här nere kan ni se hela den råa verkligheten - jag har inte klippt bort något. Visst, det är korta klipp men det är ju typ allt vi gjorde. Det är precis vad man kan och vågar be henne om just nu. Kanske gjorde man några volter till efter en skrittpaus, men sen var det nog.

Katson tuota omaa istuntaani ja en pysty ymmärtämään miten voi olla niin iso ero kevyen ja harjoitusravin välillä. Eikö sen pitäisi olla päin vastoin, kevyessä ravissa on helpompi istua hyvin kuin harjoitusravissa? Harjoitusravissa onnistun kantamaan käteni, istumaan suorana ja vaikutan hevoseen ihan erilailla. Kevyessä ravissa ajaudun etukenoon ja kädet valuvat alas. Vinkkejä?

Jag är lite fundersam om min sits och kan inte riktigt förstå hur det kan vara en så stor skillnad när jag rider lätt eller sitter ner. Det borde ju vara tvärtom, enklare att sitta bra när man rider lätt? Men nej, när jag rider i arbetstrav bär jag mina händer bättre, sitter rakare och kan påverka hästen på ett helt annat sätt. Och sen när jag rider lätt lutar jag framåt och mina händer sjunker neråt. Några tips?

Ja juu, olen tietoinen Topangan suun aukomisesta. Koittakaa keskittyä muuhun. :)

Och ja, jag är medveten om att Topanga håller på med sin mun. Försök att fokusera på något annat. :)