Raaka totuus

Tämän tamman kanssa seikkailu on ihanan kamalaa, hauskan ärsyttävää ja palkitsevan turhauttavaa. Ensin se on yhdellä ratsastuskerralla täydellinen ja taas seuraavana päivänä mikään ei toimi. Tää on nyt ollut yhtä ylä- ja alamäkeä viimeisimmän 1½ kuukauden ajan. Onhan se kiva päästä iloitsemaan onnistumisista mutta samalla seuraava epäonnistuminen turhauttaa entistä enemmän. Justhan meillä meni niin hyvin. 

Niin, viime viikolla sain iloita siitä yhdestä täydellisestä ratsastuskerrasta. Sain taas vihdoin kokea sen tunteen kun Topanga liikkuu tasaisesti ja ryhdikkäänä, on kevyt kädelle ja samalla imee kuolainta. Tunsin ratsastavani Valegron miniversiolla. Mutta eipä tullut yllätyksenä ettei tällä viikolla sujunutkaan yhtä hyvin.

Kaunokainen ♥

Topanga on yleensä paljon parempi ja tasaisempi ratsastaa maneesissa, yllättäen kun siellä ei ole yhtä paljon ärsykkeitä joista ottaa kipinää eikä ole yhtä paljon tilaa tai houkutusta lähteä juoksemaan. Ratsastettiin siis tiistaina maneesissa ja onhan se kuitenkin myönnettävä, että Topanga oli ihan hyvä. Tai siis hyvä. Olin siihen tyytyväinen. Se ei kuumunut kertaakaan vaan teki töitä kiltisti ja iloisena. Ei se kyllä ollut ihan niin perfecto kuin hehkuttamallani kerralla, mutta kiva. Aloitin käyntityöskentelyllä, tehtiin kulmiin pienet voltit, päätyihin isommat voltit ja vähän myös pysähdyksiä ja pohkeenväistöä pari askelta suoralla uralla. Topanga keksittyi ja käveli pitkää hyvää käyntiä. Ravissa pidin jutut yksinkertaisina ja volttien sekä kahdeksikkojen myötä Topanga oli oikein rento ja tyytyväinen.

Pätkä Snapchatista, minut löytää sieltä nimimerkillä rossew.

Meidän heinät ovat tänä syksynä vaaleanpunaisessa paketissa!

No eilen keskiviikkona sitten. Pienellä jännityksellä julkaisen tämän videon, sillä eihän se hyvältä näytä. Topanga oli todella hermostunut ja kuulosteli koko ajan mitä vieressä hyppivä ja laukkaileva nuori hevonen tekee ja milloin olisi hyvä hetki sille, että myös Topanga saisi hyvän tekosyyn poistua paikalta kahtasataa. Olosuhteisiin nähden meni kyllä hyvin, mutta eihän se tietenkään mitään kerro kun ette ole niitä pahimpia pätkiä viime kuulta nähneet. 

Huomaan itse, että teen liikaa tuolla selässä. Mun pitäisi säilyttää vakaus sekä omassa istunnassa että käsieni suhteen. Tällä hetkellä se näyttää lähinnä siltä, että heti kun huomaan räjähdyksen lähestyvän alan säätämään ja tekemään kaikkea turhaa. Toisaalta sain lopetettua 90% näistä purkauksista tällä kerralla heti alkuunsa ihan vaan sillä, että asetin ympyrällä ulos ja väistätin muutaman askeleen. Muutaman kerran Topanga pääsi yllättämään ja kaksi niistä purkauksista näkyykin tässä videolla. Oli kyllä hyvä ja hyödyllistä päästä näkemään ulkopuolisen silmin tätä meidän menoa, nyt tiedän taas mitä teen erilailla ensi kerralla. 

Täytyy kuitenkin ottaa se seikka huomioon, että tässä näkyy vain vajaa pari minuuttia puolen tunnin ratsastuksesta. Yhden ratsastuksen aikana me käymme läpi kaikki vaiheet ja tunneskaalat, nopeudet, ja niskan korkeudet. Topanga on oikeasti yksi haastavimmista hevosista mitä olen ratsastanut ja se, että meillä sujuu näinkin hyvin on todellakin ihme - kovin moni ei Topangalla voi ratsastaa ollenkaan sillä se ei yksinkertaisesti toimi jos ratsastaja ei ymmärrä sen oikkuja.

Palaveerasin taas omistajan kanssa puhelimessa tallin jälkeen. Nyt kun Topangan kunto on noussut niin myös sen räjähdysherkkyys on kasvanut. Vaikka sillä on enemmän kuntoa niin sillä ei vielä ole tarpeeksi lihaksia työskentelemään sille optimaalisella tavalla ja määrällä. Sen aivot kaipaavat kunnon jumppaa, erilaisia tehtäviä ja enemmän kokoamista mutta kun ravia ei voi/viitsi vielä mennä enempää kuin kolme minuuttia kerralla niin siinä ei hirveästi ehdi ratsastamaan hevosta rennoksi kun jo täytyy ottaa käyntipaussi, jonka aikana tämä kuuma hevonen kuumuu entistä enemmän kun se ei pääse suorittamaan haluamallaan tavalla (siinä oli varmaan historian pisin lause). Koko ajan täytyy ajatella ja varoa, ettei Topanga pääse rasittamaan itseään liikaa. Se on sellainen hevonen joka jatkaisi työntekoa jopa sen jälkeen kun se pyörtyy (voiko hevonen pyörtyä?). Se ei koskaan näytä väsymystään kuin vasta jälkeenpäin - ei hyvä.

Miten tästä sitten eteenpäin? Samalla tavalla. Koitetaan pitää hevonen tyytyväisenä, ratsastaa sitä 5-6 kertaa viikossa ja pikkuhiljaa vaan lisätä liikuntaa ja vaatimustasoa, tuoda treeniin mukaan erilaisia harjoituksia ja koittaa kasvattaa lihaksia ja vahvistaa niveliä maltillisen treenin avulla.

Kuviakin tuli jonkin verran tästä ratsastuskerrasta, mutta en ole ehtinyt käymään niitä vielä läpi. Tulossa ovat! Huomenna on tiedossa estekurssin ensimmäinen päivä ja mua kyllä rehellisesti sanottuna vähän jännittää. :D En yhtään tiedä mitä odottaa! Ei mitään hajua millaisilla hevosilla pääsen ratsastamaan tai minkä tason juttuja me tehdään. Täytyy kaivaa turvaliivi esiin jostain, se onkin ollut varastossa pölyttymässä nyt yli kaksi vuotta, hupsis.