10 sep. 2015

Hymyilyttää

Tiiättekö sen fiiliksen, kun tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, on ehtinyt olla töissä 8h, tehdä semiraskaan treenin salilla ja käydä tallilla - tukka on paskainen ja sekaisin nutturalla ja sitten päättää hetken mielijohteesta räpsäistä selfien vain huomatakseen näyttävänsä pirteältä, onnelliselta ja kauniilta? No, mulla oli sellainen päivä eilen! Olin herännyt aamukuudelta ja tulin kotiin kahdeksan jälkeen illalla. Olo oli kuitenkin kevyt, pirteä ja tyytyväinen. Täytyy nauttia tästä fiiliksestä niin kauan kuin se kestää, pari kuukautta syksyä ja sitten sitä onkin väsynyt ja kärttyinen 24/7...


Suurin syypää tähän mahtavaan fiilikseen on varmaan Topanga. Se on ollut niin hyvä lähiaikoina! Se on nyt enemmän se ihana, motivoitunut oma itsensä. Tiistana me käytiin kävelemässä maastossa ja eilen keskiviikkona mentiin maneesissa puolisen tuntia. Mikäs siinä sitten ratsastaessa kun hevonen toimii kuin ajatus! Tai no ei se ehkä vieläkään ole yhtä hyvä kuin mitä se oli silloin heinäkuussa parhaimmillaan, mutta kuitenkin niin hyvä, että satulassa istuessa lähinnä hymyilyttää.

Käynnissä harjoiteltiin pysähdyksiä. Topangalla on pieni ongelma: se pysähtyy kyllä hienosti tasajaloin ja täsmällisesti, mutta nostaa pään kirahvimaisesti ylös ja jos sitä yrittää saada pysähdyksen aikana alas se lähtee peruuttamaan. Joten tällä hetkellä tehdään pysähdysharjoitukset siinä kirahvikameliasennossa, tärkeämpää on nimittäin se, ettei tule protestointeja vaan pysähdys pysyy ja siitä lähdetään sitten ainoastaan eteenpäin. Kokeilin myös vähän avotaivutusta käynnissä, sujui hyvin mutta Topanga väsyi nopeasti joten kun se otti muutaman onnistuneen askeleen niin se riitti.

Ravissa sain Topangaan ihan uudenlaisen kontaktin eilen. Aluksi keventelin ja ratsastin voltteja, asetuksia ja suoristuksia. Välillä muutama minuutti käynti pitkin ohjin. Topanga oli aluksi vähän jännittynyt mutta rentoutui ja haki alas tuntumalle. Päätin kokeilla ratsastaa "kunnon" harjoitusravia ja kaivaa esiin sen kouluhevosen mikä Topangan sisällä piileskelee. Kuten olen täälläkin kirjoittanut, niin Topanga on ollut viime aikoina aika outo ratsastaa ja hermostunut herkästi joka asiasta, joten sen ratsastus on keskittynyt lähinnä siihen, että se liikkuu rentonta eteen eikä jumitu paikalleen hyppimään... Mutta nyt se on taas ollut hyvä ja uskaltaa harjoitella näitä vaikeampiakin asioita. Tai no vaikeita ja vaikeita, voisi kai ennemmin sanoa että haastavia tässä tilanteessa. ;)

Ratsastin sitä harjoitusravia aluksi vähän ylivarovasti, mutta kun kaikki tuntui hyvältä niin uskalsin pyytää enemmän. Ja wauuu! Koin jonkun ihmeellisen valaistumisen ja tajusin yhtäkkiä miten mun tulee istua siellä jotta Topanga liikkuu vielä paremmin. No takanojassa tietysti! Mulla on niin suuri taipumus istua vienossa etukenossa kun Topangalla ratsastan, että täytyy oikeasti ajatella takakenoa jotta istun siellä suorana. Kappas kummaa kun istuin näin niin Topanga suorastaan lensi eteenpäin. Pystyin vaikuttamaan siihen ihan erilailla istunnalla ja pohkeilla ja mun ei tarvinnut kuin pitää käsi tasaisena tukena tuntien kuinka Topanga oikein imi kuolainta. Tällä lailla menin muutaman ison ympyrän molempiin suuntiin ja sitten oli se ratsastus siinä. Upeaa, ihanaa, mahtavaa - näitä sanoja toistelin mielessäni kun kävelin loppukäynnit maasta käsin. On se ihana hevonen! :) Niin vaikea ja ärsyttävä kun sille päälle sattuu, mutta yhteisen sävelen löytyessä se on kyllä aivan unelma.


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.