10 maj 2016

Oikeat kuulumiset

Mitä meille kuuluu?

Lauantain kisa-angstista on toivuttu. Ratsastin Maaikella tiistaina ja se oli vähän sellainen 50/50 ratsastus. Puolet aivojen tuuletusta ja puolet koulutuuppausta. Aloitimme puolen tunnin maastoretkellä, kävelimme ihania tammioksien piilottamia polkuja pitkin ja vedimme pari kiitolaukkaspurttia Båtis-pellolla. Sen jälkeen tuuppailtiin joku 40 min kentällä jossa mun päämissiona oli saada Maaiken kulkemaan rennosti katsomokulman ohi - en onnistunut. Kyllähän se siitä menee eikä homma sinänsä mitenkään kamalaksi mene, mutta aina samassa kohdassa se jännittyy, korvat sojottavat eteen ja parhaimmassa tapauksessa se tekee sellaisen sivumulkaisun vain rentoutuakseen taas muutaman askeleen päästä. No, tätä kulmaa täytyy vain treenata ja treenata. Voisi myös kokeilla onko katsomon ympärillä ruohon syömisestä mitään apua, tai jos kokeilisi tapahtuuko sama kyttäily myös juoksuttaessa.

Nämä kuvat ovat muutaman viikon takaa. Maaike liikkui niin hyvin ja kuvat onnistuivat, joten mulla riittää sisältöä vielä moneen postaukseen...

Sain kuitenkin paikkailtua luottamusta keskiravin olemassaoloon. Ei se sieltä ihan itsestään esille tule, mutta muutaman yrityksen jälkeen Maaike esitti aika hienoa liikettä ja sain näiden keskiravipätkien ansiosta myös uutta voimaa ja tahtia ihan perus ravityöskentelyyn ennen treenin lopettamista. Oli myös aika hyvä fiilis itsellä, kun oma fysiikka ja lihaksisto kestää siinä ravissa istumisen. Jos tällaista isoliikkeistä hevosta ratsastaisi joka päivä ei tarvitsisi edes käydä punttiksella. ;)

Miksei me esitetty näin hyvää pysähdystä kisoissa? Miksi?


Mulla on myös ollut Jätti liikutettavana tässä muutaman kerran. Joitakin viikkoja sitten kävin maastossa yhden tallikaverin kanssa ja oltiin aika hauskan näköinen parivaljakko, mulla alla kunnon kirahvi ja kaverilla tyyliin metrin pienempi poni. :D

Jätti on ihan kiva hevonen, mutta vähän huonosti ratsastettu ja ruosteessa joten ei ole mikään helppo homma saada sitä liikkumaan hyvin kun menen sillä niin harvoin ja näin ollen ei pysy tatsi yllä. Se ei myöskään ole ihan mun tyyppinen hevonen mutta silti mä aina löydän itseni sen selästä. Saanpahan kokemusta jos ei muuta!



Tää on malliesimerkki niistä kuvista, joissa ratsastaja näyttää kamalalta. Mutta Maaike näyttää tässä aivan törkeän hyvältä, katsokaa sitä!

Loppukuun kisat peruuntuivat. Mun piti startata perjantaina LB:1 Stall Skaftilla ja omistajan lauantaina sama luokka Vaxholmissa, mutta kyytiongelmiin tämä taas kaatui. Omistaja suoritti BE-kortin kirjallisen kokeen viime viikolla ja ajatteli saavansa ajokokeen varattua tälle kuulle, mutta seuraava vapaa aika onkin vasta heinäkuussa. :D No, panostetaan 150% seuranmestaruuksiin 6.6 ja laitetaan kisakalenteri täyteen kisoja sitten syksyllä.



Omaan arkeeni kuuluu hyvää. Töissä on kamala kiire kuten aina ennen kesälomia, mutta toisaalta viikot menevät nopeammin. Valokuvauskeikkoja olisi enemmän kuin multa löytyy aikaa, nytkin mulla on viikonlopulta muokattavana reilusti yli sata kuvaa (nämä sata on karsittu 900:stä) joiden parissa tulee menemään tunti jos toinenkin. Kesälomaa odotan tietysti enemmän kuin mitään muuta, kukapa ei. Suomeen mennään tänä vuonna kesäkuun alussa. Vähän jo stressaa kuinka täyteen saan sen vajaan viikon ahdettua ohjelmaa! Loput neljä viikkoa lomaa pidän joskus heinä-elokuussa, riippuen vähän siitä millaiset kelit tulee. Jään lomalle heinäkuun alussa jos säät sen sallivat ja vastaavasti jos kesä on samanlainen kuin viime vuonna siirrän lomaani hieman. Onneksi on työ mikä sallii tällaisen kikkailun. :D Heinäkuun lopussa tai elokuun alussa lähdemme joko road tripille Norjaan tai äkkilähdölle Kreikkaan. Riippuu fiiliksestä ja säistä.




Topangasta en ole kertonut pitkään aikaan mitään. Ei huvita. Se on kipeä. En osaa/halua kertoa tarkkaa syytä kun se ei ole oma hevoseni, etten sano/suomenna mitään väärin. Mutta se on se sama takajalka joka siltä meni tarhassa 1,5 vuotta sitten. Klinikalla käytiin viikko sitten ja takaisin kontrolliin muutaman viikon päästä. Peukut tietysti pystyssä mutta hyvälläkin tuurilla tässä on edessä pitkä lepo. Saa nähdä...


Mitä sinulle kuuluu? :)

2 kommentarer:

  1. Äh, voi harmi tuota Topangaa :( Toivottavasti se tulisi kuntoon pian!
    ps. Maaike on törkeän hyvän näköinen näissä kuvissa (ihastun siihen vaan joka kerta lisää!)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Jep, elämä lasihevosen kanssa on kyllä ihan perseestä. :(
      Ja Maaike kiittää todella paljon, hän kertoo terveisinä tietävänsä olevansa törkeän hyvän näköinen... ;)

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.