Valmentajan apu

Meillä on nyt valmentaja! Kyllä mua ihan oikeasti ärsyttää ja nolottaa, että olen viimeksi ollut valmennuksessa keväällä. Melkein puoli vuotta sitten. Onneksi tilanne ei ole ollut ihan katastrofaalinen, mutta en voi valehdella ettenkö olisi kaivannut apua ja osaavampaa ihmistä antamaan vinkkejä. Tutustuin friisipäivillä vähän paremmin erääseen puolituttuun joka oli tullut sinne esittämään yhden nuoren orin. Siitä se ajatus sitten lähti. Aina parempi mikäli valmentajalla on kokemusta friisillä ratsastamisesta - toki jokainen hevonen on yksilöllinen, mutta toisaalta saman rotuisilla hevosilla on yleensä aika paljon yhteistä. Erityisesti friiseillä tämä pätee mm. työskentelymuotoon ja liikkeisiin.

Keväällä minua valmensi Topangan omistaja.

Aikataulujen yhteen sovittaminen on aina hieman konstikasta, varsinkin kun ratsastan Maaikella vain satunnaisesti. Tämä on yksi pääsyistä minkä takia sillä valmentautuminen on ollut ihan hunningolla. Tuntuu aika vaikealta lähteä rakentamaan mitään valmentaja-valmennettava -suhdetta täysin tuntemattoman valmentajan kanssa kun lähtökohtina ovat "joo ratsastan sillä joskus pari kertaa kuussa ja välillä pari kertaa viikossa ja sitten taas välillä pari viikkoa putkeen". Nyt kun talliltamme löytyy valmiiksi mukava ja osaava kaveri jolla on sopiva kokemus ja tutkinto taskussa, oli kynnys kysyä häneltä valmennusta huomattavasti pienempi. Hän myös tietää hevostilanteeni ja on joustava aikataulujensa suhteen. Tavoitteenani on päästä ratsastamaan hänen silmien alle vähintään pari kertaa kuukaudessa, riippuen tietysti kaikkien osapuolien aikatauluista ja suunnitelmista!

Onneksi on näitä ilon hetkiä aina välillä!

Mä en tosiaankaan ole mikään aamuihminen. Vaikka heräänkin töihin joka aamu klo 5.45-6.15, ei se tarkoita sitä että mun aivoissa olisi mitään toimintaa ennen aamu-ysiä. Olo oli siis hieman pöhnäinen kun perjantaiaamuna löysin itseni tallilta vähän ennen seitsemää. Puoli kahdeksalta hytisin aamukoomassa hevosen selässä ja valmentajan saapuessa kentällä klo 7.45 olin jo ehtinyt toteamaan ettei tänään ole meidän päivämme. :D Ihan perus juttu. Viime sunnuntaina Maaike oli niiiin hieno, teki mielettömän hienot keskiravit ja oli vaan niin jätte fin, ja nyt oli fiilis ihan kuin täi tervassa ja kaviot liimassa. Ehkä Maaikekin oli aamuväsynyt, tai sitten vaan ärsyyntynyt kun se ei päässyt kavereiden kanssa laitumelle.

Ei auta itku markkinoilla ja niin edelleen. Kerroin lyhyesti J:lle Maaiken ongelmista (laukannostot, takajalkojen aktivoiminen, kulmiin meneminen, reaktionopeus siirtymisissä) mutta tietysti myös sen hyvistä puolista (tekee mielellään töitä, kivat liikkeet, kiltti).

Meidän puoli tuntia kestävä valmennus oli todella tehokas ja myös silmiä avaava. J teetätti meillä harjoituksia joiden tarkoituksena oli saada Maaike suoraksi, ja taipumaan sekä nopea reagointi siirtymisissä ja takaosa töihin. Maaike oli tosin ravissa TODELLA tahmea ja se painoi vähän kädelle mikä ei ole sillä ominaista... Aamuväsynyt tai ei, mutta en saanut sitä heräteltyä niin kuin yleensä. Teimme ravissa toiselle pitkälle sivulle kaksi 10 m volttia joilla mun piti asettaa neljä kertaa kevyesti ulospäin ja asetuksen jälkeen ratsastaa sisäpohkeen ympäri. Toisella pitkällä sivulla (yritin) ratsastin eteen ajatuksena keskiravi, mutta en oikeastaan saanut esiin yhtään kunnollista reippaampaa askelta... Mikä voisikaan olla hevosten kanssa hauskempaa kuin se, ettei yksikään päivä ole samanlainen. ;) Toisella kerralla tulee niin maan parkeleen hienot keskiravit ja sitten toisena päivänä ei mitään reaktiota. Tiedätte varmaan fiiliksen.

Kesä - meillä paistoi aurinko ja parin kilometrin päässä satoi kaatamalla.

Laukassa Maaike oli kuitenkin kaikesta huolimatta aika hieno ja teki aika hyviäkin nostoja. Viime sunnuntaina sen ollessa ihan tosi kiva ratsastaa tehtiin myös tavallista parempia nostoja, joten ehkä tässä on pieni noususuuntaus meneillään laukannostojen suhteen?

Nostin laukan keskiympyrällä, mutta mun tuli ratsastaa jo edellinen kulma hyvässä ravissa, hyvässä tahdissa ja hyvässä muodossa. Siitä keskiympyrälle ja laukannosto. J neuvoi mua myötäämään sisäkädellä nostossa. Siis miten voi olla yksi neuvo niin helppo, yksinkertainen ja oikeastaan itsestään selvä. Mutta kuultuani sen nyt valmentajan suusta tajusin, että siinä on selkeästi yksi osasyy laukannostojen ongelmallisuuteen. Jään sisäkädellä kiinni asetukseen refleksinomaisesti, ikään kuin paniikissa ettei se muoto nyt vaan levähdä siinä nostossa. Tämä tietysti aiheuttaa töksähdyksen ja entisestään hankaloittaa laukannostoa kun Maaike ei pääse eteen. Välillä täytyy uskaltaa päästää irti! Laukannostot sujuivat huomattavasti pehmeämmin omaksuttuani tämän. Toinen juttu, ah niin itsestään selvä ja helppo - ajattele eteen siirtymisessä laukasta raviin. Vaikka hevonen jännittyy ja tahti saattaa mennä sekaisin, on minun tehtäväni pysyä rauhallisena ja rentona. Ne pari raviaskelta laukan jälkeen saattavat mennä hapuillessa, mutta oma rento istunta ja pohje auttaa hevosen takaisin tasapainoon ja tahtiin.

Just tällaista valmennusta ja valmentajaa mä tarvitsen - valmentaja, joka näkee ne pienet yksityiskohdat mutta osaa samalla perusratsastuksen ja yksinkertaisten neuvojen avulla viedä mua ratsastajana eteenpäin. Yritän jo kuumeisesti miettiä milloin pääsen seuraavan kerran J:n tunnille, mutta ainakaan ensi viikolla se ei onnistu sillä ratsastan vain keskiviikkona jolloin olen luvannut auttaa omistajan tytärtä radan ratsastamisessa oman ratatreenini jälkeen.

Tää fiilis. Tuttu muille? Näistä mehukkaista kuvista on tulossa ihan oma postauksensa. ;)

Huh. Mun on jotenkin hirveän vaikea tuoda näitä treenifiiliksiä, ajatuksia ja valmennuksia kirjoitettuun muotoon. En ole mikään taitava asiatekstien kirjoittaja ja olen valehtelematta kirjoittanut tätä postausta nyt reilu kaksi tuntia Revengen katsomisen lomassa. Näitä tekstejä on kuitenkin hyvä, ja kivakin kirjoittaa suht säännöllisesti niin pysyy itsekin vähän kärryillä mitä on tullut tehtyä ja opittua. ;)

Meillähän on siis syyskauden ekat koulukisat ensi viikon lauantaina. Mikäli siis pääsemme kisoihin asti, mutta se on sitten sen aamun ongelma. :D Joten tulevan viikon ohjelma on opetella LB:1 rata. Ja kyllä mä sen oikeastaan osaan kun olen sen kaksi kertaa kisoissa mennyt, täytyy vain palautella mieleen. Ratana se on mukavan yksinkertainen ja looginen. 8.10 kisoissa ratsastammekin sitten ihan täysin uuden ohjelman - LB:2, joten siinä tulee olemaan vähän enemmän opettelemista ja muistamista. Onneksi täällä Ruotsissa on niin vähän eri kouluohjelmia kunkin tason sisällä joten ihan mahdottomaksi ei ole tämä muistaminen tehty... ;)

Tiedättekö muuten mikä on ihan hullua?
Instagram-tililläni on nyt 10 000 seuraajaa.