26 sep. 2016

Hullu heppahöpöttelijä


Olen antanut itselleni diagnoosin: hullu heppahöpöttelijä. Vaiva on ollut tiedossani jo useamman vuoden, mutta vasta nyt kypäräkameran myötä olen oikeasti tajunnut ongelman laajuuden. Kanssani on varmaan ihan mielettömän raskasta ratsastaa samaan aikaan, pahoittelen kaikkia jotka ovat vaivalleni altistuneet. ;) Ei siinä mitään jos hevosta välillä kiittää tai sille jotain sanoo, mutta täytyykö sen suun käydä koko ajan ja äänen olla aivan idiootin kuuloinen? Ilmeisesti...

Kävin tosiaan ulkoiluttamassa GoPro-kameraani viime viikonloppuna mm. ravi-/laukkaradalla ja pellolla. Unohdin välillä ihan kokonaan kameran olevan päällä joten ääniraita on myös sen mukainen. Kuinka monta kertaa voi sanoa minuutin aikana duuuuuktig tjeejjjjj? Onneksi en omista tällaisissa asioissa ihan hirveästi itsesensuuria, joten nauttikaa (tai kärsikää). ;) Olin kuitenkin sen verran kiltti, että tein tästä kaksi versiota. Mikäli et jaksa kuunnella epämääräistä kikattelua ja jatkuvaa hevoselle höpöttelyä, voit katsoa videon taustamusiikilla. LINKKI

Vai tunnistatko kenties itsesi?

Jag har gjort en diagnos på mig själv: jag är en galen pratryttare. Jag har vetat om problemet i flera år men det är inte förens nu när jag har fått en actionkamera som jag förstår hur stort problem det faktiskt är. Det måste vara jätte jobbigt att rida samtidigt med mig, förlåt till alla som har blivit utsatta för det här. ;) Visst är det bra att då och då tacka hästen eller säga något till den men måste man hålla på hela tiden och låta som en idiot? Uppenbarligen...

Jag hade med mig min GoPro förra helgen på vår uteritt när vi red bl.a. på travbanan och på Båtis. Några gånger glömde jag helt bort att kameran är på och ja, ni kan ju höra på videon hur det låter då. Hur många gånger kan man säga duuuuuuktig tjeeejjjj på en minut? Tur att jag inte är så blyg med att visa den här sidan av mig, så hoppas ni gillar videon (eller förmodligen hatar den). ;) Jag var dock så pass snäll att jag gjorde två versioner av den. Om du inte orkar lyssna på fniss och larvigt prat med hästen så kan du välja att se filmen med bakgrundsmusik istället. LÄNK

Eller känner du kanske igen dig?

10 kommentarer:

  1. Sama vaiva täälläkin... Siis tää lähti siitä ku älysin keväällä etten kiitä Arbaleesiaa tarpeeksi. Noh eka se oli se satunnainen hyvääää ja nyt se on eskaloitunu siihen että hölötän ratsastaessa niin että ihan nolottaa :DD onneksi ratsastan lähes aina yksin :'D

    SvaraRadera
    Svar
    1. Hahaha ihan perus! :D joo mä en oikeastaan ees muista millon oon ratsastanut samaan aikaan muiden kanssa (viimeks maneesikaudella, kiitos kuiva kesä!), täytyy ryhdistäytyä nyt syksyllä ja olla välillä hiljaa ;)

      Radera
  2. Et todellakaan ole ainoa, joka tekee tota. Mä teen samaa ja saan usein huomautusta, sekä kanssa ratsastajilta, että valkulta.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Heh, hyvä kuulla että on myös muita. Mä en ole toistaiseksi saanut valituksia muilta, kuvaajamieheni tosin välillä naureskelee höpötyksilleni... :)

      Radera
  3. Ponille höpöttely on kivaa! Viimeksi eilen maastossa kävin pitkän keskustelun ponin kanssa, oli muuten hyvät jutut meillä ;) Maastossa höpöttelen kaikkia turhia juttuja tai jotain mitä päivällä on tapahtunut. Välillä pitää toki kannustaa Pikkumustaa, mikäli on jotain todella jännää tiellä. Kentällä kun tehdään töitä enemmänkin kehun, tai muuten kannustan jaksamaan ja yrittämään.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Se on kyllä! Varsinkin kun huomaa miten heppa oikein röyhistää rintaa ylpeydestä kun hän nyt on niin hieno ;) Pikkumustalle terkkuja <3

      Radera
  4. Tunnistan itseni :D joissain meidän videoissa kuuleekin kuinka höpötän kaikkea enemmän tai vähemmän turhanpäiväistä tauotta. Oon kyllä aina ollut ihan samanlainen, mut oon jotenkin uskotellut itselleni, että se rauhottaa mun hevosta - tai sitten mä itse rauhotun ja se rauhottaa hevosta, tiedä sitten :D

    SvaraRadera
    Svar
    1. Heh, sepä se kun ei tiedä rauhoittaako puhe itseä vai hevosta... ;)

      Radera
  5. Itsellä lähti tuo höpöttely ihan lapasesta remonttihevon kanssa.. Valkku kehoitti, että palkitse runsaasti äänellä myötäämisen ja taputtelujen lisäksi, jotta oppii nopeammin yhdistämään myötäämisen kiitokseksi. Samoin neuvoi myös rauhoittamaan äänellä tätä samaista nopeasti kiihtyvää ja kuumaa raakiletta istunnan lisäksi (suusta kun ei tätä saa ottaa kiinni lainkaan..tavoitteena tasainen tuntuma).

    Nyt olen tilanteessa, jossa pulisen jatkuvasti..ja muidenkin kuin remonttini kyydissä :D myös viimeisemmällä esiintymisellä valkoisten aitojen sisällä.. Tavasta on tullut myös hieman palautetta kanssaratsastajilta.

    Että kiitos vain valkku-Ville, sait entisestä mykkäratsastajasta rasittavan höpöttäjän ;) tosin, nuorisolainen alkoi edistymään huikeasti näiden ohjeiden jälkeen..enää tarvitsisi saada tädin suuhun jonkinlainen suodatin :D

    SvaraRadera
    Svar
    1. Haha ihana! :D Sepä se just, kun hevonen oppii ääneen kiittämisen tarkoittavan hyvin tehtyä työtä, kun siinä samalla ratsastaja myötää ja rentoutuu itsekin. Mulla menee yksin ratsastaessa näköjään vähän yli tuo höpöttely, mutta seurassa yritän yleensä pitää volyymin suht matalalla ja ainakin viimeksi siinä onnistuin. ;) Täytyy yrittää muistaa pitää suu kiinni kisoissa, tai ainakin jättää ne kehut ja höpöttelyt sinne päätyyn mihin tuomarin korva ei (toivottavasti) yllä! :D

      Radera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.