Kyllä hymyilyttää, kun on etu päästä ratsastamaan näin upeaa ponia! Enpä olisi uskonut, että kolmekymppisenä joudun/pääsen ponin selkään. (Jep, täytän 30 muutaman viikon päästä. A-P-U-A.) Omistajan kysyessä voisinko auttaa Candyn liikutuksessa ja eteenpäin viemisessä epäilin kyllä kokoani. Mutta hyvinhän tuo n. 147 cm korkea poni mut kantaa, vaikka olen 173 cm pitkä! Leveä perseenikin mahtuu (juuri ja juuri) sen satulaan, eikä me nyt ihan hullulta yhdessä näytetä, eihän?
Candylla on niin kivat liikkeet ja se "peittää" ratsastajansa koon erinomaisesti liikkuessaan oikein päin. Näinhän se oli Mutterinkin kanssa (vaikka sitä ei ehkä voi verrata kun oli 165 cm korkea), että tallissa se näytti ihan säälittävältä rääpäleeltä ja sitten oikean ratsastajan kanssa siitä kuoriutui upea, ison hevosen näköinen liitokavio. Uuden valmentajan tunneille osallistuessamme hän myönsi, ettei ikipäivänä olisi uskonut Mutterin liikkuvan niin hienosti sen astuessa flegmaattisen näköisenä maneesiin. :D
Ai että onkin Mutteria ikävä. Kohta vuosi siitä, kun minä sen "hylkäsin". Aika parantaa haavat, mutta ei mulla edelleenkään ole samanlaista motivaatiota ratsastusta kohtaan kuin Mutterin tähtiaikoina. Ajattelinkin kirjoittaa siitä pienen avautumispostauksen, kunhan vain jaksan. Se koko tapaus hiertää ja ahdistaa mua edelleen. Mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen.
Meidän piti alkaa käymään valkuissa jo alkuvuodesta. Ensin tunnit peruuntuivat valmentajan sairastumisen takia, sitten Candy oli yhtäkkiä ep ja omistaja käytti sitä klinikalla erilaisissa tutkimuksissa. Ja nyt taas tällä viikolla piti osallistua, mutta valmentaja on taas kipeä. Mikä surkea tuuri.
Candya on tosiaan tutkittu joka tavalla, ja mitään ei ole Eläinlääkärin käsky on liikuttaa ponia normaalisti scint-tutkimukseen asti (joka on reilu viikon päästä). Saa nähdä näkyykö sielläkään sitten mitään. Mä en näistä kauheasti tiedä, mutta Candy on liikkunut upeasti viimeisimmän kuukauden joten tuntuu oudolta, jos siellä jotain on. On käynyt hierojaa, osteopaattia ja nyt viimeksi viikko sitten kiropraktikko. Sen jälkeen Candy on ollut vähän jäykkä, mutta se oli kiropraktin mukaan luultavasti odotettavissa sillä sieltä löytyi jumi minkä hän avasi ja sanoi, että voi mennä hetki ennen kuin Candy löytää uuden tasapainonsa.
Candya on tosiaan tutkittu joka tavalla, ja mitään ei ole Eläinlääkärin käsky on liikuttaa ponia normaalisti scint-tutkimukseen asti (joka on reilu viikon päästä). Saa nähdä näkyykö sielläkään sitten mitään. Mä en näistä kauheasti tiedä, mutta Candy on liikkunut upeasti viimeisimmän kuukauden joten tuntuu oudolta, jos siellä jotain on. On käynyt hierojaa, osteopaattia ja nyt viimeksi viikko sitten kiropraktikko. Sen jälkeen Candy on ollut vähän jäykkä, mutta se oli kiropraktin mukaan luultavasti odotettavissa sillä sieltä löytyi jumi minkä hän avasi ja sanoi, että voi mennä hetki ennen kuin Candy löytää uuden tasapainonsa.
Sain nyt ekaa kertaa ratsastuskuvia Candysta ja oli vähän harmi, että se oli just tän hoidon jälkeen. Candy oli liikkunut edelliset pari viikkoa aivan törkeän hyvin, ja nyt se oli sitten vähän jäykempi. Mutta toisaalta, oli tosi kiva nähdä kuvissa miten paljon eroa oli yhden ratsastuskerran aikana! Postauksen ensimmäinen kuva on treenien parhaalta hetkeltä, kun Candy liikkui letkeän upeasti. Mutta toinen kuva on oikeasti se ratsastuskerran ensimmäinen kuva, ja siitä näkyy selkeästi miten koko poni on vähän jäykkä. Selaapa postauksen loppuun asti, laitoin sinne vertailukuvan mikä ero ponissa oli alku- ja loppuravien aikana. :)
Kauaksi ollaan tultu ajoista, jolloin kirjoitin blogiin yksityiskohtaisen selostuksen lähes jokaisesta ratsastuskerrasta. Kuka sellaisia muka edes jaksaa lukea, tällaisen amatööriharrastajan kertomana? :D Syvääluotavaa ratsastusanalyysiä ei ole mun blogissa ollut hetkeen, enkä nytkään sellaista halua enkä jaksa kirjoittaa. Tykkään itse enemmän tällaisesta vapaamuotoisesta höpinästä ja kivojen kuvien katselusta. :) Hassua, olen pitänyt blogia vuodesta 2011 ja tätäkin jo KUUSI vuotta. Apua! Ja vasta viime vuoden aikana olen tajunnut/oppinut, ettei musta ole asiatekstien tai analyysien kirjoittajaksi.
Candysta ja sen ratsastettavuudesta kuitenkin muutama sana.
Se on yllättänyt kaikella tavalla! Upeasti peruskoulutettu poni, aikuisen omistama ja laadukkaasti ratsastettu. Candy täyttää tänä vuonna 10 ja se on ihana tyyppi. Iloinen ja kiltti, seurallinen ja hyväntuulinen ponitamma. Hyppää helposti yli metrin ratoja ja kunhan se nyt vain on terve ja pääsemme treenaamaan kunnolla, en näe mitään estettä etteikö poni suorittaisi syksyllä HeA-radan hyvin tuloksin. :)
Olen treenannut paljon rentoutta, käynnin laatua ja tasapainoisia siirtymisiä. Askellajeissa Candy on hieno, mutta se on tarvinnut enemmän tasaisuutta siirtymisiin. Käynti on myös ollut todella jännittynyttä ja lyhyttä. Laukannostoihin olen saanut enemmän tasaisuutta nostamalla laukan esim. avotaivutuksesta. On ollut kiva kuulla omistajalta positiivista palautetta miten Candy on tuntunut paremmalta sen jälkeen kun liityin mukaan tiimiin! :) Candy on niin nopea "tajuamaan" mitä ratsastaja haluaa ja se tekee mielellään oikein. Ihan huippu tyyppi siis!
Käyn liikuttamassa Candya 1-2 kertaa viikossa ja se tuntuu hyvältä tahdilta. :) Mennään pääasiassa koulutreenejä, mutta autan myös tarvittaessa keyempinä päivinä jos itselläni on ylimääräistä aikaa. Ponin kanssa on hauska puuhailla.
Tässä vertailukuva miten hienosti ponin liikkuminen muuttui puolen tunnin treenin aikana. Löydättekö erot? Poni tuntui toki ihan erilaiselta, mutta on myös kiva nähdä ero. Tässä oma listani mitä kuvasta näen:
1) Ponin ilme! Paljon tyytyväisempi ja rennompi.
2) Pidempi kaula
3) Ei jännitystä poskissa/leuassa
4) Rento turpa
5) Selkä ja häntä korkeammalla
6) Pidempi ja rennompi askel
7) Irtonaisempi rynnäs
Toivottavasti tämä instaan laittamani video näkyy. Jos ei, klikkaa TÄSTÄ.
