Sellainen syksy

Mä en ole pahemmin ratsastanut tänä syksynä. Oma ratsastuskunto (ja kunto yleensäkin...) on varmaan kadonnut ihan kokonaan. Mutteri on ollut epämääräinen kesäkuusta asti, nämä vaivat johtuivat monesta syystä. Oli kengitysvaivaa, epäsopiva satula, sitten piikitettiin etupolvet, tarhakaveri potki, arkoi uusia kenkiä. Ollaan menty ylös alas, just kun päästy vähän vauhtiin niin on tapahtunut jotain uutta. Nyt tuntuu elämä pikku hiljaa voittavan, mutta pieni epätoivo on tässä käynyt vierailulla silloin tällöin ja mietityttänyt tuleeko siitä enää ratsua. Kaikki lihakset ovat tippuneet eikä sillä ole kuntoa kovinkaan paljoa, mutta jospa nyt olisi vihdoin aika hyvälle onnelle ja päästään tästä taas etenemään? Ihan jos vaikka arkiseen treeniin edes pääsisi takaisin, kisaamaan mulla ei oikeastaan ole Mutterin kanssa minkäänlaista motivaatiota kun sillä no se lastausongelma jota omistajalla ei ole intoa treenata.

Nämä kuvat ovat syyskuun puolesta välistä, sen jälkeen tuli taas hetken päästä takapakkia ja nyt taas menee paremmin. Mene ja tiedä. :D

Rinkin suhteen on mennyt myös vähän köpelösti, se aloitti mystisen ontumisen syyskuun alussa, kävi klinikalla kuvissa spesialistin tutkittavana, oli koppilevossa, sairastarhassa, uudestaan klinikalla, taas levossa, ja kolmannen kerran klinikalla. Ei mitään selkeää syytä, suurella todennäköisyydellä joku revähdys tms. Mutta ei näistä koskaan tiedä... Nyt aloitetaan kuitenkin taas treenit näin 2 kk levon jälkeen. Lauantaina ekaa kertaa selkään, taidan kaivaa turvaliivin kätköistä. Hankalaksi tekee sen, että 6-8 viikkoa saisi vain kävellä ja ravailla suoraa uraa. Mitä Rink tuumii kävelystä ja lyhyistä ravipätkistä nämä ensimmäiset viikot jää nähtäväksi. :D Harmittaa, se oli niin upea loppukesästä ja meillä oli jo kisasuunnitelmia tälle syksylle. Mutta ehtiihän sitä vielä, tärkeintä on että hevonen pysyy kunnossa. :) Rinkillä on kolme tammaa tiineenä, joten ensi kesästä tulee jännittävä!

Snö voi aivan mahtavan hyvin! Se täytti juuri 7 kuukautta ja on maailman paras koira. Edelleen super kiltti, hirveän hellyyttävä ja perherakas sekä kiintynyt, nopea oppija ja miellyttämisenhaluinen pieni. Se on nyt 32 cm korkea ja painaa n. 6,5 kg. Korkeutta se ei enää kasva kuin muutaman sentin, mutta kiloja pitäisi vielä tulla 2-3. Ollaan käyty "nuori koira"-kurssilla nyt muutama viikko ja harjoiteltu paljon erilaisia tottelujuttuja, odottamista, kontaktia ja pysähtymistä. :) Snö on kyllä tämän vuoden kohokohta, ihan käsittämätöntä miten pientä pörröistä otusta voi rakastaa niin paljon. Meillä ei vielä toistaiseksi ole ollut minkään asian kanssa mitään ongelmaa (alun sisäsiisteysjuttuja lukuunottamatta), paitsi nirsoilua ruoan kanssa mutta ratkaistiin se siirtymällä lähes kokonaan raakaruokintaan. Turhaan ottaa stressiä ja paastottaa koiraa kun löytyy hyvä ratkaisu.

Snö sekä ystävät Frank ja Kiwi

Maaike voi pulskasti ja on jo yli puolessa välissä raskautta/kantavuutta, mikä tää oikea termi nyt onkaan. xD En millään ehdi ajamaan sinne 90 km päähän enää kovinkaan usein (enkä jaksa...), mutta nyt kävin moikkaamassa omistajaa ja Maaikea viime viikonloppuna. Maaikella ratsastetaan vielä normaalisti, ja pääsin pitkästä aikaa tamman selkään. Omistaja halusi mun tällä kerralla menevän kangilla. Rohkea rokan syö, tää oli mun elämäni ensimmäinen kerta kangilla, mutta ihan hyvin se meni. :D Maaike oli reipastakin reippaampi ja aivan mielettömän upea ratsastaa. Laitoin siitä Instaan videopätkän, sieltä voi käydä vakoilemassa. Otin myös vähän kuvia Maaikesta, ja vaikka puut näyttivät jo täysin paljailta onnistuin taltioimaan ne viimeiset syksyn värit näihin kuviin.

Tahvo-kissa sitten... Tahvolle ei kuulu kovin hyvää. Tai no joo, kuuluu, mutta toisaalta ei. Sillä on aika pahaksi äitynyt FORL, ja sen lisäksi pari kroonista sairautta (diabetes ja haimatulehdus), luultavasti kasvain yhdessä nisässä... Joten joudumme luultavasti lähikuukausina tekemään raskaan päätöksen ja päästää meidän rakkaasta kissasta irti. Se tuntuu niin väärältä, mutta jossain vaiheessa on pakko ajatella järjellä. Muistatte varmaan, että Tahvo meinasi kuolla kolme vuotta sitten ja olen äärettömän onnellinen, että sain vielä kolme vuotta maailman parhaimman kissan kanssa. Tämä on raskas asia, raskas päätös ja niin epäreilu etten halua kuulla siitä mitään "mutta hoitakaa se kissa nyt hyvänen aika"-kommentteja. Jos olisi vain yksi juttu, tottakai se hoidettaisiin. Mutta Tahvo on "jo" (no, vasta...) 10-vuotias, paljon eläinlääkärissä aikaa (ja rahaa...) kuluttanut kissa, niin en lähde nukuttamaan sitä ja poistamaan suurinta osaa, ellei kaikkia, sen hampaista... Tämä tuntuu niin väärältä ja epäreilulta, Tahvo on edelleen todella reipas, se syö hyvin ja vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta nuo hampaat menevät koko ajan pahempaan kuntoon niin jotain on pian tehtävä. Lähdetään käymään eläinlääkärissä vielä tämän vuoden sisällä ja sen jälkeen saamme kuulla "lopullisen" tuomion.

Sellaistapa tänne kuuluu tähän syksyyn. :) Yritän jotain tänne blogiin taas välillä raapustella, kunhan aikaa on. Harmi kun sitä aikaa ei ole kaikelle. Totesin silloin syyskuussa, että mä en ole hyvä kirjoittaja. Tekstin tuottaminen ei suju luontevasti, ja jos "joudun" jotain fiksua kirjoittamaan saatan hyvin istua pari tuntia vääntämässä tekstin pätkää. Tällaisen ajatusvirran kirjoittaminen on niin paljon helpompaa, joten luultavasti jatkan tällä linjalla. :)

(Loppuun vielä pari kuvaa jotka otin tallinpitäjästämme ja hänen hienosta SWB-ruunasta, 5-vuotiaasta tulevaisuudentähti Avalonista.)

Sellainen sekametelipostaus, mutta tulipahan koostettua parin kuukauden kuulumiset yhteen pakettiin. :D
Millainen syksy teillä lukijoilla on ollut? Ihanaa loppuviikkoa! <3