2 maj 2014

Muutto Ruotsiin

Aloin jo vuosi sitten maalis-huhtikuussa miettimään puolivakavissani ulkomaille muuttamista. Luontevimmalta paikalta tuntui Ruotsi. Onhan se toinen kotimaani ja minulla on siellä paljon ystäviä. Puhuin asiasta yhden ystäväni kanssa jonka kanssa olisimme etsineet yhdessä kämpän. Hain samalla yliopistoon, mutta en uskonut pääseväni sisään. Kappas kummaa, pisteet riittivätkin ja pääsin sisään neljänneltä varasijalta. Elämä meni uusiksi, muutin takaisin lapsuudenkotiini ja aloitin opiskelut. Mutta minkäs sille mahtaa, että siellä Ruotsissa oli se jokin joka sai mut matkustamaan sinne muutaman kerran kuukaudessa, välillä onneksi vain kerran jolloin saatoin olla maassa pidemmän aikaa. Luojan kiitos en ollut tuolloin vakituisessa työssä, vaan minua sitoi ainoastaan läsnäolopakko erinäisille yliopiston luennoille. Kalliiksihan se pendelöiminen tuli ja talven Australianreissu kuopattiin.


Joulukuussa taisin sanoa ensimmäisen kerran ääneen sen asian, jonka me kaikki olimme jo aavistaneet tulevaksi. "Mitä jos muuttaisin tänne ja jättäisin kesken yliopisto-opintoni?" Koska onhan se karu tosiasia, että kahden maan välinen etäsuhde on aivan perseestä. Rahaa menee ja lentokentällä odottaminen on tavallisempaa kuin aamupaskalla käyminen. 

Ensimmäinen asia oli tietysti asunnon löytäminen. Onneksi en ollut yksin liikenteessä, sillä Ruotsin asuntomarkkinat ovat minulle ihan hepreaa. Tukholmasta asunnon löytäminen on käytännössä mahdotonta. Julkisiin vuokrakämppiin on 20 vuoden jonot. Kyllä, ihan oikeasti. Moni on laittanut lapsensa jonoon tämän syntyessä ja sitten kun on aika muuttaa kotoa saattaa hyvällä tuurilla vapautua kämppä. Sitten on tarjolla ns. "andra hand kontrakt"-vuokrakämppiä, eli joku vuokraa omaa vuokrakämppäänsä eteenpäin ja näistä pyydetään aivan kiskurihintoja. Tai asut jonkun luona yhdessä huoneessa ja maksat siitä ilosta 400-500 €/kk. Ihmiset ovat täällä aivan mielettömän ahneita jos puhutaan asunnoista.

Me ei onneksi kauaa jouduttu etsimään. Olishan meillä varmuuden vuoksi ollut L:n yksiö mutta olen ehkä vähän vaativa kun sanoin, etten halua asua yksiössä toisen ihmisen kanssa. Löydettiin kiva iso kaksio n. 20 km Tukholman keskustasta. Saaristossa, merinäköala ja aika fräsch uudehko asunto. Vuokrakin maltillinen.

Kun kämppä oli löytynyt, tajusin ilmaan heitetyn kommentin olevan todellisuutta. Oli siis pakko löytää työ. Googlen avulla etsin yrityksiä, joissa voisin jatkaa ammatissani. Lähetin ehkä noin viiteentoista firmaan avoimen hakemuksen + cv:n. Suureksi yllätyksekseni monesta paikasta vastattiin edes jotain! Ja sitten tuli Vastaus. Kuulostin kuulemma kiinnostavalta, ja he lupasivat palata asiaan kun olen muuttanut. Muutin sunnuntaina. Sieltä soitettiin tiistaina. Kävin seuraavana maanantaina haastattelussa ja sain suoraan haastattelusta paikan. Korkealle palkkatoivomukselleni ei edes silmiä räpäytetty. "Det känns jätte bra!" on hyvä tiivistelmä toimitusjohtajan puheista. Joten nyt täällä ollaan, vakituinen hyvä työpaikka alla ja työpaikka loistava. Vaikka täällä on Suomea vähän paremmat työmarkkinat, niin kyllä silti monelta on leuka loksahtanut kun olen kertonut asiasta. Kyllähän se itseänikin vähän hämmentää miten noin hyvä mäihä kävi. Onneksi!

Muutin siis tänne helmikuun lopussa enkä ole katunut. Vaikka Suomessa on minulle moni rakas ihminen, niin kyllä tämä maa on aina se koti ollut. Ja kyllä se niin on, että Suomessa oli mulle vaan paljon huonoja muistoja. Käsittelin ne kyllä loppuun, mutta ehkä tietyllä tavalla pakenin sitä kaikkea. Tai kuten eräälle ystävälleni sanoin, Tuntuu että täällä ei ole mulle enää mitään annettavaa. Suomi on ikään kuin loppuun luettu kirja mun elämässä. Kyllähän se aina tulee olemaan toinen koti, mutta nyt pääkotini on täällä.


Millaista täällä on sitten elää verrattuna Suomeen? Tietyllä tavalla ihan samanlaista, mutta eroavaisuuksia löytyy niin hyvässä kuin pahassa.

Täältä ei saa kunnon leipää!! Joka kerta leipäostoksilla ollessani alkaa ketuttamaan kun ei ole myslipuikuloita. Ei kaurapuikuloita eikä ruispuikuloita. Ei ruis realia. ARGH. Jotain ruisleipää löytyy, mutta sekin on niin pullamössöä verrattuna suomalaisiin lempileipiini. Eikä täältä myöskään löyty bulgarialaista jogurttia. On myös hemmetin vaikea löytää ylipäätään maustamatonta luonnonjogurttia. Hyvää sellaista. Kaikissa on sokeria ja esansseja ja muuta paskaa. (Tai sitten mä vaan oon liian kriittinen kun sitä bulgarialaista jogurttia ei tosiaan täällä edes tunneta.)

Muuten viihdyn kyllä kauppareissulla. En tosin ymmärrä sitä väitettä, että Suomessa on ruoka kallista. Täällä se vasta onkin kallista (tai sama hintaista, miten vain)! Ainakin kun ottaa huomioon kruunun ja euron kurssin. Tosin täällä on onneksi kaupat auki jokaisena päivänä klo 22 asti. Myös melkein jokaisena juhlapyhänä. Arvostan! Tosin tämä koskee vain isoja hypermarketteja. Shoppailusta on turha haaveilla klo 20 jälkeen.

Julkinen liikenne, ah kyllä. Toimii paremmin kuin Helsingissä. Omien kokemusteni mukaan. Metro menee joka paikkaan ja jos yli 4 min joutuu odottamaan tuntuu se ikuisuudelta. Ainakin se metrolinja millä itse kuljen menee 2-3 minuutin välein. En valita. Onhan täälläkin toki idiootteja itsemurhahyppelijöitä ja teknisiä vikoja.

Julkinen terveydenhuolto... No, siitä mulla ei ole kuin yksi kokemus toistaiseksi. Mutta kyllä lääkärinhoito on Suomessa halpaa! Täällä perus käyntimaksu on 200 kr. Eli n. 22 €. Lääkkeet ovat myös kalliimpia kuin Suomessa. Ja eläinlääkäri. Ja kaikki. Toimivuudesta en osaa sanoa mutta kuulemani mukaan se on aika huono. Olisi ihan kiva tietää mihin verotulot menevät, täällä kun tyyliin alin vero% on 30% luokkaa.

Hevoset.
Onhan se ihan yleinen faktatieto, että täällä on hevoskulttuuri valovuoden edellä Suomea. Talleja ja hevosia löytyy. Tallivuokrat ovat oman otantani mukaan halvemmat kuin Suomessa, ainakin molempien maiden pk-seudulla. Tosin täällä tehdään itse tosi paljon, esim. karsinan putsaus ja heinien valmiiksi laitto kuuluu lähes poikkeuksetta hevosenomistajan tehtäviin myös isoilla maneesitalleilla.


Fika, mun lempiasia Ruotsissa! Tietyllä tavalla se on kahvilla käymistä. Mutta ei kuitenkaan. Fikaan kuuluu niin paljon muita asioita, kuin pelkkä kahvin tai teen juominen.


Ja sitten tämä. Ikuinen kitka Suomen ja Ruotsin välillä. :D

Jos teillä on jotain Ruotsiin liittyviä kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni. Tästä jäi varmasti pois tuhat ajatusta mitä olin ajatellut kirjoittaa...

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.