13 jan. 2020

Uudelle vuosikymmenelle


Vuosi ja samalla vuosikymmenen vaihtui enkä voi muuta sanoa, ettei tule ikävä vuotta 2019. Olipa suoraan sanottuna paska vuosi. Blogivuosikaan ei ole ollut millään lailla aktiivinen, mutta täällä sitä vielä ollaan, tuli kirjoitettua jopa hurjat 46 postausta vuoden 2019 aikana! Selkeä laskusuhdanne näkyvissä vuodesta 2015: 197, 186, 162, 89 ja nyt ei edes postaus per viikko. Aika ja inspiraatio ei riitä, kirjoitustaito on hävinnyt ja innostuskin laantunut. Mutta en ole vielä valmis lopettamaan bloggaamista, vaikka vähän tuntuu siltä, että heppablogien aika on ainakin Suomessa ohi. Kivahan näitä on kuitenkin sitten vanhana lukea, mitä sitä tulikaan nuorena heppatyttönä tehtyä. :)

Vuoden luetuimmat postaukset:

1: Huoli hevosystävistä: EHV-1
(Tämä postaus oli ilmeisesti linkattu yhteen FB-ryhmään, sillä tällä on melkein 7000 yksilöllistä katselukertaa. :D Muilla postauksillani on n. 300-700.) Ruotsissa riehui tuo kamala, pelätty tauti ja siihen kuoli useampi hevonen. Maaiken tallilta 5 km linnuntietä sijaitsevalta tallilta vietiin muutama hevonen hevosambulanssilla sairaalaan ja tietääkseni yksi niistä kuoli. Tuttavani hevonen oli yksi näistä sairastuneista, mutta se selvisi onneksi juuri ja juuri. Talvi ja kevät olivat kamalia, mutta onneksi isompi vältimme isomman epidemian kaikkien tallien ollessa suljettuja liikenteeltä.

2: Koulusatula
Jostain syystä riemuni Robbielle löytyneestä sopivasta (laina)koulusatulasta oli vuoden toiseksi suosituin postaus. :D Se muutti kyllä meidän yhteisen sävelen ihan täysin ja Robbiesta kuoriutui aivan uusi hevonen kun pääsin ratsastamaan sillä kunnolla.

3: HIHS 2019
HIHS oli jälleen yksi hevosvuoteni kohokohdista ja Suomessa on aina kiva käydä! Tänä vuonna oli pakko lähteä sunnuntain ensimmäisellä lennolla kotiin, joten missasin harmillisesti World Cupin. HIHS:ssä tuli myös räpsäistyä yksi vuoden lempikuvistani, nimittäin tuo ensimmäisenä oleva.

4: Motivaatopula? Ratsasta laukkapiruetti
Ei me nyt ehkä ihan täydellistä laukkapiruettia tehty, mutta Floris yritti amatöörikuskin kanssa parhaansa. ;) Sain kokea ratsastuksellisesti upeita hetkiä Floriksen kanssa viime vuonna! Pitkä matka (1,5 h/suunta) kuitenkin väsytti mua liikaa enkä ole jaksanut nyt talven aikana käydä siellä vaikka omistaja on pari kertaa kysellyt. :/

5: Valokuvavarkauden lopputulos
Myös tämä postaus kiinnosti teitä, ja olihan kyseessä melko törkeä tapaus kun SIHS:n pääsponsori varasti minulta kuvia ja eikä meinannut ensin myöntää tehneensä virhettä. Oikeus kuitenkin voitti ja sain rahani, myös monelta muulta kuvia pöllineeltä firmalta, ja asiallisesti hoidettujen tapausten ansiosta minulla on tulevaisuudelle isoja asiakkaita. :) Ensi vuonna laitan kuviin tapahtumakuviin  kyllä jättikokoiset logot!!


Heppaelämä koki monenlaista aaltoilua ja epäselvyyttä viime vuonna. Alkuvuoden epäonnistuneet vuokraheppakokeilut (Musse joka loukkaantui tarhassa parin viikon päästä aloitettuani ratsastamaan sillä, ja Rotstern - josta en edes tiedä kerroinko blogissakaan - ei parin kuukauden jälkeen tuntunut ollenkaan omalta, joten tuntui parhaalta lopettaa.) Mutterin kanssa oli "pakko" lopettaa oman mielenterveyteni takia, en vaan jaksanut enää sitä ahdistusta ja epätoivoa kun en voinut vaikuttaa sen terveydellisiin asioihin. Florista ratsastin joten kuten säännöllisesti ennen kesää, sitten sillä oli jotain löydöksiä/hoitoja kesällä jonka takia se oli saikulla, ja nyt syksyllä en vain ole jaksanut käydä.






Liefken syntymä oli yksi vuoden kohokohdista, ja oli ihan mahtava kokemus päästä mukaan sen elämään heti alusta, olla mukana sen ensimmäisessä kantakirjaustilaisuudessa ja lopulta päästää villiviikari varsalaitumelle, josta Maaike kotiutui loka-marraskuussa. Maaike on nyt ollut siis pari kuukautta treenissä, ja se tuntuu ihan mahtavalta! Olen päässyt ratsastamaan sillä kaksi kertaa, ja se on niin reipas, laukka tuntuu paremmalta kuin ennen, sillä on super paljon virtaa ja motivaatiota ja se on niin iloinen tehdessään töitä. Mulla oli 14 kuukauden tauko sen ratsastamisesta, mutta se ei tuntunut vaikka niin pelkäsin. :) Ihana Maaike! Jatkan nyt Maaike liikuttamista aina kun sen omistaja tarvitsee apua (ja itse pääsen).









Valitettavasti Robbien kanssa yhteistyö jäi lyhyeksi, sillä se lähti joulukuun alussa Skåneen myyntiin. Harmitti! Meillä alkoi just sujumaan kun saatiin koulusatula lainaan, ja valmentajanikin tykkäsi Robbiesta. No, näille ei voi mitään. Olin aika maani myynyt kun ensin olin "jättänyt" Mutterin, sitten just kun uskalsin alkaa tykkäämään Robbiesta se myytiin. Uhosin jo lopettavani ratsastukseni, mutta uskokaa tai älkää niin rakas mieheni kannusti mua etsimään uutta ratsastettavaa saatesanoin "Eikö sun nyt kannata etsiä uusi hevonen, se tekee sut onnelliseksi!". Ihana kun hän tukee tässä kamalanihanassa harrastuksessa. <3

Laitoin ensin meidän tallin ryhmään viestiä, ja tämän söpön ponin omistaja otti muhun yhteyttä, että hän kaipaisi ponilleen läpiratsastajaa ja vähän viemään koulussa eteenpäin. Vastasin, että kai hän tietää etten ole ihan ponikokoinen? :D Ei kuulemma haittaisi, satulakin on isompaa tuumakokoa, hän kehotti mua kokeilemaan ja vaikka vähän hirvitti nousta 147 cm ponitamman kyytiin, niin yllätyin ettei se tuntunutkaan niin pahalta! Mulla ei edes roiku jalat mahan yli edes vaikka koulusatulalla ja -jalustimilla menen. Ja tällä ponilla on aivan mielettömän hienot liikkeet, sen ratsastettavuus on priimaa ja se on niin yritteliäs ja iloinen työstettävä. Olen mennyt sillä vasta pari kertaa, mutta odotan jo seuraavaa! Candy-ponin kanssa on tarkoitus jatkaa saman tutun valmentajan silmien alla ainakin muutaman kerran kuukaudessa. :) Ratsastan sillä 1, välillä 2 kertaa viikossa, koulua ja lupasin myös käydä maastossa jos omistaja haluaa.

Candyn lisäksi etsin "kunnon" ratsastettavaa. Olen käynyt kokeilemassa paria hevosta, mutta ne eivät tuntuneet omilta. Viikonloppuna on pari koeratsastusta, pidetään peukkuja näistä jomman kumman olevan sopiva. :)


Isoja ratsastuskilpailuja tuli kuvattua jonkin verran tänä vuonna, ensin kouluratsastuksen SM-kilpailut, LGCT täällä Tukholmassa, sitten Aino Nations Cup ja syksyn huipennukset HIHS ja SIHS. Ensi vuonna suunnitelmissa ovat jo LGCT, HIHS ja SIHS. Göteborgiin tekisi mieli lähteä, mutta sinne on pitkä matka ja majoitukset ovat kalliit ja kiven alla tuon viikonlopun aikana... No, katsotaan! :)

Kouluratsastuksen SM-kilpailut
LGCT
Aino Nations Cup
HIHS
SIHS
Valokuvauskeikkoja tuli myös tehtyä odotettua enemmän, kiitos kaikille ihanille asiakkaille! <3 Suomen kuvausajat olivat haluttuja, harmikseni aikaa ei ollut kaikille. Ensi kesänä pitää pyhittää enemmän aikaa myös sinne!



Ja mitäs sitten?
Meidän perheeseen muutti tällainen pieni kissanpoika! Nimeksi valikoitui Kisse-Krut, ja se on 5.6 syntynyt maatiais(ex)kolli. Nimi tarkoittaa Kisu-Ruuti. Alunperin sen nimi piti olla vain Krut, mutta totesin kutsuvani sitä lähinnä Kissekisseeee, joten lopulta sen viralliseksi nimeksi tuli tuo, ja sitä kutsutaan ihan koko nimellä, mitä se myös tottelee. :D

Snön kanssa menee tosi kivasti, se on niin hyvässä vaiheessa nyt! Täyttää 2 vuotta parin kuukauden päästä, apua. Miten nopeasti aika menee. Kävimme ekoissa agilitykisoissa ennen joulua (seuranmestaruudet), ja päädyimme toiselle sijalle kovassa, kokeneessa kilpailuseurassa! Ihan huikeaa. Eka rata oli luokka 1 agilityrata, mistä saimme valitettavasti hylsyn. :D Snö jäi tunneliin nuuhkimaan pissaläikkää (mitä se ei ole KOSKAAN ennen elämässään tehnyt, no kerta se on eka), ja sitten meni pasmat sekaisin ja se hyppäsi yhden esteen väärin päin. Toinen rata oli klass 2 hyppyrata, mistä saimme "vain" kaksi virhettä - ja ne molemmat slalomilta! Aika oli nopea, olisi ollut paljon nopeampi ilman noita virheitä. :) Mua jännitti ihan hirveästi, ja olin niin ylpeä kun pääsimme maaliin. Ensi vuonna on tarkoitus alkaa kisaamaan ihan kunnolla (tai no kunnolla ja kunnolla, max 1-2 kisat per kuukausi jos edes niin usein), ja tulevaisuudessa haaveissa olisi kruunata Snö agility- ja hyppychampionina. <3

Täällä meidän kisarata,
ja täällä viimeisin treenikerta. <3

Muuten me sitten olemme aktiivisia luonnossa seikkailijoita ja Snö suoritti myös luonnetestin lokakuussa hienoin saatesanoin. "Pirteä, aktiivinen, luottavainen ja iloinen koira joka luottaa 110% ihmiseensä eikä välitä yhtään vieraista ihmisistä. Sille riittää sen oma lauma."





Hyvää uutta vuotta 2020, tehdään tästä vuodesta LOISTAVA!

4 kommentarer:

  1. Moi!
    Oikeesti kiva koostepostaus. Olin tosi ilahtunut, että olit taas kirjoitellut tänne. Mä en ole instassa, joten paljon varmaan jää hevoskuvioiden informaatiosta lukematta.

    Tiedätkö, mäkin toivon vuoden 2019 olleen se koko elämän pahin notkahdusvuosi ja nyt vuoden vaihduttua kaiken tulevan olevan siitä vain myötäistä tuulta. Omassa elämässä nyt ei niinkään huonosti mennyt, normisettiä, mutta läheisimpien ystävien jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi mieli oli usein aika musta. Voisiko vuoden ja vuosikymmenen vaihtuminen olla sysäys muutokseen positiiviseen suuntaan, kaikilla?

    Hyvää alkanutta vuotta, kirjoittelehan vaikka sen kerran kuukaudessa = 12 kertaa vuodessa, sekin riittää!

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos Suvi! <3 Joo Instaa tulee kyllä käytettyä, tosin sielläkin on tahti/kirjoitukset laantuneet tässä loppuvuoden aikana kaiken kurjan takia.

      Toivon sinulle ihanaa vuotta, yritetään tehdä tästä parempi. <3 Ja kiitos tuesta, kirjoitan aina kun on aikaa ja inspistä. <3

      Radera
  2. Ihana kun postasit pitkästä aikaa! 🙂

    SvaraRadera

Valitettavasti blogiini tulee paljon spämmi- ja roskapostikommentteja, joten sanavahvistus on käytössä ainakin toistaiseksi. Pahoittelen lisävaivaa, toivottavasti se ei estä sinua jättämästä kommenttia.