Maailman paras koira täyttää vuoden!

Meidän ihana, maailman paras Snö, täyttää huomenna yksi vuotta! Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Snö elää tällä hetkellä rentoa "kasvukautta" ja on todella fiksu, rauhallinen, kiltti ja tottelevainen nuori koira. Just mietin muutama viikko sitten miten hyvä tuuri meillä on käynyt, että saimme ensikoiraksi näinkin helpon tyypin. Se tykkää kaikesta ja kaikista, tulee toimeen lasten ja kaikkien koirien kanssa, on todella perhekeskeinen ja nauttii seikkailuista. Ainoat riesat ovat olleet huono ruokahalu ja vatsaongelmat, mutta ne näyttäisivät nyt olevan historiaa 4x/päivä ruokinnan avulla. 

Snön päivät koostuvat kotona lepäilystä, pitkistä metsälenkeistä, välillä nähdään muita koiria ja silloin tällöin Snö pääsee (tai joutuu, omasta mielestään) mukaan tallille. Aloitimme myös agilityn joulukuussa, mutta siitä on nyt tullut pidettyä hieman taukoa Snön vatsaongelmien takia. Ehtiihän sitä. :) Snö on rento, iloinen, leikkisä ja mukavuudenhaluinen tyyppi. Se ei mielellään herää ennen yhdeksää ja vaatii vähintään kahdet pidemmät päiväunet päivässä. Mitä sitä turhaa stressiä ottamaan, kun elämä voi olla mukavaa ja letkeää. 8)

Kaikki, mitä japaninpystykorvasta luin ja kuulin ennen oman koiran hankkimista, osuu kyllä niin oikein Snön kohdalla. Wikipedia kertoo näin rodusta:

"Japaninpystykorva on perheeseensä syvästi kiintyvä, älykäs, hyväntuulinen ja valpas koira, joka seuraa terhakkaana mukana askareissa. Seurallinen japaninpystykorva onkin miellyttävä ja tottelevainen seurakoira, mutta myös omapäisyyttä saattaa löytyä. Japaninpystykorva tarvitseekin pienestä koostaan huolimatta määrätietoisen kasvatuksen. Se on kuitenkin koulutettavissa ja vauhdikkaana koirana soveltuu moniin harrastuksiin, kuten tokoon ja agilityyn. Useimmat japaninpystykorvat ovat oikeita "ikiliikkujia".

Seurallisuutensa takia japaninpystykorva ei sovellu tarha- tai ulkokoiraksi. Koiralle voi kylläkin rakentaa ulkoaitauksen, jossa se voi päivittäin käydä lyhyitä aikoja jaloittelemassa, mutta aitaus ei korvaa lenkkeilyä. Rotu voi suhtautua vieraisiin ihmisiin ja koiriin hieman epäluuloisesti, mutta tämäkin ominaisuus riippuu paljon pentuaikana koetuista tapahtumista. Äänekkyys ei ole sallittua rotumääritelmän mukaan eli haukkumista on pyrittävä kitkemään jo pentuna."

Ensimmäinen lause on kuin Snötä kuvailisi suoraan. Kovin omapäinen se ei mun mielestä ole, tottakai tieni-iän/sukukypsyyden tuomaa uhmaa on välillä näkyvissä jos esim. jokin pissaläntti haisee erityisen hyvällä, silloin voi joutua pari kertaa karjaisemaan "HIT!!!!". ;) Mutta muuten Snö on kyllä hyvin kuuliainen, pehmeä ja herkkäkin koira.

Tokoa ei olla kokeiltu, mutta agility on kyllä ihan parasta! Ikiliikkujaksi en Snötä myöskään sanoisi, tottakai se tykkää lenkkeilystä ja on innoissaan mukana retkellä loppuun asti, mutta kotona se lähinnä nukkuu.

Snö ei ole epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta toisaalta se ei myöskään ole super innokas jokaista tapaamaansa ihmistä kohtaan. Se haluaa mielellään tervehtiä kaikkia iloisesti, mutta siitä huomaa selkeästi miten jotkut ihmiset ovat ihan parhaita, ja jotkut taas "Ok moi kiva"-tyyppejä. Valikoiva maku. ;)

Luulin pitkään ettei Snö edes osaa haukkua! :D Mutta jossain vaiheessa se alkoi vahtimaan tosi paljon ja sitä onkin sitten treenattu nyt viimeisimmän 4 kuukautta. Nykyään Snö on suurimmaksi osaksi ok ja usein vain ilmoittaa äänistä, mutta kyllä se edelleen välillä jatkaa haukkumista "yli rajan". Räksyttäväksi koiraksi en sitä kuitenkaan miellä, mutta vahtivietti on kova ja ymmärrän, että jos omistajalla ei ole kärsivällisyyttä/taitoa/halua, saattaa tämä ominaisuus olla vaikea kitkeä pois. Meillä saa siis vahtia ja ilmoittaa, mutta täytyy aina tulla luokse "sanomaan" ja täytyy osata lopettaa. :)

Snö taitaa jäädä tällaiseksi pikku käppänäksi. :D Se on kyllä n. 34-36 cm korkea, eli jopa keskivertoa hieman korkeampi, mutta painaa vain n. 7 kg kun moni keskikokoinen uros painaa 8-9 kg. Pieni mies! <3