Motivaationi

Mun motivaatio hevosiin ja ratsastukseen on ollut pohjamudissa viimeisen puoli vuotta. En todellakaan ole ainut, kehen pimeys, kylmyys, märkyys ja mutaisuus vaikuttaa, joten siltä kantilta tämän talven motivaationpuute on ollut ihan normaalia. On kuitenkin asioita, joihin en ole itse voinut vaikuttaa ja olen muutaman kerran jopa harkinnut pitäväni hetken taukoa hevosista.

Mutterin kanssa tilanne on ollut niin epävarma viimeisen vuoden. Se rasittaa/kuormittaa itseään helposti väärällä tavalla mikä johtaa jumeihin, se on tosi herkkä millä satulalla sitä ratsastetaan ja sen kaviot vaativat säännöllistä ja tarkkaa huoltoa. Nämä ovat asioita joihin en voi itse vaikuttaaa ollenkaan, niin on ollut turhauttavaa kun Mutter on vuoroin levossa väärän satulan aiheuttaman selkäkivun takia, havaittavissa olevaa ylirasitusta tai mitä tahansa. En edes jaksa kertoa kaikkea, muuten kuin lyhyesti todeta että jos se olisi täysin mun vastuulla ja ratsastettavana, voisi se varmasti hyvin. Mulla ei kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä tai ottaa ylläpitoon, joten näillä mennään.

Auttelin talvella sen pv:n Mussen kanssa, mutta se loukkaantui tarhassa parin viikon päästä siitä kun aloitin sitä ratsastamaan. Pari kk jaksoin kävellä ja autella sen kanssa, mutta kun näytti ettei siitä hetkeen tule käyttöhevosta lopetin sen kanssa. Ratsastin toista puoliveristä kuukauden ajan, mutta huomasin pian ettei sen ratsastaminen anna mulle mitään vastinetta melko korkean vuokrahintaan suhteutettuna ja hevosen taso sekä terveys oli ihan muuta mitä ilmoitus ja omistajan puheet antoivat ymmärtää, joten lopetin myös sillä ratsastamisen. 

Mutterin tilanne on harmillinen. Jos mulla ei olisi siihen niin vahvaa tunnesidettä, olisin lopettanut jo aikoja sitten. Mutta minkä teet kun olen kiintynyt siihen niin paljon. Ei ikinä saisi rakastua hevoseen mikä ei ole oma, ja jatkossa aion olla varovaisempi tunteiden kanssa.

On se sellainen höntti söpöläinen, aina katsoo iloisena kun tulen tallille tai hakemaan sitä tarhasta. Haaveilen koko ajan oman elämäntilanteeni muuttuvan sen verran, että voisin vaikka ottaa sen ylläpitoon. Tai vaikka ostaa, mikäli ell-tarkastus ei näyttäisi liian hälyyttävältä. Mutta tällä hetkellä en voi, teen parhaani sen eteen että se voi niin hyvin kuin mulla on mahdollisuus asioihin vaikuttaa.

Uskon kevään valon ja lämmön tuovan myös motivaation takaisin. Olen vähän karsinut nyt hevosista ja ratsastan "vain" noin kolme kertaa viikossa. Se on ihan sopiva määrä tällä hetkellä. Ennen ratsastin 6-8 kertaa viikossa, neljää eri hevosta - parhaimmillaan mulla taisi olla 5-6 hevosta liikutettavana. Oma aika ja jaksaminen on kuitenkin tällä hetkellä rajallista, ja haluan tehdä muutakin kuin olla tallilla. Lähes aikuinen koiramme Snö vie paljon aikaa, pakko myös käydä salilla vähintään pari kertaa viikossa jotta kipeä selkäni pysyy kunnossa. Kotona on myös kiva olla ja pitää se siistinä, reissuunkin on mukava päästä ja olla ystävien kanssa. Ennen jaksoin tehdä näitä kaikkia ja vielä muutakin, mutta viime vuoden burn out opetti ottamaan rauhassa. Kukaan ei kuole jos istun sohvalla yhden, tai vaikka kaksikin, illan viikossa.