En enää ikinä ratsasta ilman satulaa!

Kyllä mun on myönnettävä, että musta on tullut vanha. Lapsena ja teininä satulatta ratsastaminen oli ihan parasta, nyt sitä tekee kerran kahdessa vuodessa pakotettuna. Olisihan se kiva olla se "bitless, tackless, brainless"-tyyppi jolla on rautaiset vatsalihakset, teräksinen perse, ihailtava tasapaino ja täydellinen istunta. Ja hei, ehkäpä mustakin voisi tulla sellainen! Mutta myönnettävä on, että olen mukavuudenhaluinen, pehmeän satulan ja isot polvituet tahtova tätiratsastaja.

Varsinkin kun ratsuna on lankkuaitaa muistuttava Mutter. Ai, ai ai. Vielä kolmen päivän jälkeen hiertymät kirvelevät. :D Mutta onpahan sekin kokemus nyt nähty ja koettu, eipä tarvitse tehdä uudestaan. Satulattomana voin kyllä edelleen turvautua lampaankarvasatulaan, sehän on melkein kuin menisi ihan baraback, oma takapuoli säästyy kuitenkin hiertymiltä ja on siinä pienet polvituetkin, niin pysyy Mutterin säpsyilyissä kyydissä.

Myönnän, että oli tämä vähän sellainen somen painostuksen alla toteutettu haaste. Olen uhonnut meneväni Mutterilla jonain päivänä satulatta, ja nyt kun meidän vuokrasatula oli muilla mailla, päätin kokeilla siitäkin huolimatta, että Mutteri oli ollut edellisenä päivänä erittäin säikky ja reaktiivinen. Korkattiin vielä ulkokausi samalla, mutta ilokseni Mutteri käyttäytyi paria sivuloikkaa lukuunottamatta erinomaisen hyvin. Ehkä se ymmärsi/tunsi, ettei se täti siellä kyydissä nyt ole ihan kovin hyvin kiinni.

Tästä harvinaisesta tapahtumasta löytyy videotodistekin, mikäli se jäi Instagramissa näkemättä löydät koko sensuroimattoman videonpätkän Youtubesta ja tämän postauksen lopusta. :)

Ella ja Aleksi soittivat, että kaipaavat MC Koppakuoriaista

Meillä on ollut todella leuto helmikuu ja uskon viimeisien lumien/jäiden sulavan tällä viikolla. Ihanaa! Takatalvihan sieltä varmasti tulee, voiko sitä edes helmikuun lopussa/maaliskuun alussa vielä kutsua sellaiseksi. Mutta viime vuonna rämmittiin syvässä lumihangessa vielä maaliskuussa, joten oli kyllä tervetullutta päästä ulkokentälle helmikuun 23. päivä. Ja ilman takkia tai pitkiksiä, wow.

Päivän asu:

Kypärä - OneK Defender

Pörröfleece - Kingsland

Paita - GhoDho*

Hanskat - Roeckl

Raippa - Fleck

Housut - Equiline Boston

Sukat - Kingsland

Saappaat - halpikset ruokamarketista

(*Sponsorituote)

Mutteri yritti ottaa hatkat, mutta ei onnistunut >:)

SEIS

Oli se ihan hauskaakin, yllätyin että sujui niinkin hyvin. ;) Mutta ensi kerralla palataan takaisin satulaan, kirjaimellisesti!

Huoli hevosystävistä: EHV-1

Meillä on täällä Ruotsissa erittäin kurja tilanne päällä, nimittäin herpes- ja aborttiviruksenakin tunnettu EHV-1 on päässyt leviämään. Ja kyseessä on vielä se pahempi muoto, eli neurologinen virus mikä aiheuttaa hevosen halvaantumisen. Se voi levitä aivoihin, hevonen ei voi seistä, takaosa halvaantuu ensin jolloin hevonen ei voi pissata eikä lantoa. Näin sairas hevonen tarvitsee intensiivihoitoa, eikä eristyspaikkoja missä on hevoselle tarkoitettu riippumatto ole tarpeeksi. Vaikka hevonen saa hoitoa, se voi silti kuolla.

Mikäli tämä sairaus ei ole sinulle tuttu, löytyy siitä lisää infoa esimerkiksi TÄÄLTÄ. 

Jos ymmärrät puhuttua ruotsinkieltä, suosittelen kuuntelemaan TÄMÄN haastattelun. Ihan järkyttävän surullista kuunneltavaa. 30 vuotta eläinlääkärinä toiminut Karin Holm Forsström kertoo tämän olevan pahin epidemia ja viruksen olevan agressiivisin, minkä hän on uransa aikana nähnyt.

Tällä hetkellä Pohjois-Tukholmassa sijaitsevassa Åkersberga ridcenterissä (Skånsta ryttare) on meneillään katastrofi. Helmikuun alussa tallin hevosista 50% oli sairastunut, joista 30% neurologinen muoto ja 10% kuollut.

15. helmikuuta tehdyssä radiohaastattelussa (linkki ylempänä) Åkersbergan ratsastuskoulun johtaja kertoo neljän hevosen kuolleen. Tallin 63:sta hevosesta 35 on sairastunut, 18:lla hevosella on neurologinen virus, 13 hevosta ovat selvinneet "vain" kuumeella. Ratsastuskoulun toiminta on täysin seis, henkilökunta keskittää kaiken energian hevosten hoitamiseen ja ratsastuskoulun taloudellinen tilanne näyttää synkältä. Ne pahasti sairaat hevoset, mitkä ovat saaneet hoitoa riippumatossa, ovat selvinneet, kun taas kuolleilla hevosilla ei ollut mahdollisuutta riippumattoon. EHV-1 virukseen sairastuneet hevoset tulee pitää erityksissä, eikä Ultunan hevossairaalassa ole kuin yksi riippumatolla varustettu eristyskarsina. Riippumattokarsina tarvitsee monta tonnia painoa kestävät erikoisrakenteet. Tilanne on surullinen.

Juuri kun tilanne näytti rauhoittuneen eikä uusia tapauksia ollut hetkeen tullut, tuli tieto täysin toiselta puolelta Tukholmaa, Värmdön kunnassa sijaitsevasta Stall Sandöstä, että siellä on yhdellä hevosella todettu viruksen neurologinen muoto ja tämä hevonen on viety hevosambulanssilla eläinsairaalaan, ja yhdellä toisella hevosella on "tavallinen", kuumeversio tästä viruksesta. Kunnassa on myös monella muulla tallilla kuumeisia hevosia, mutta toistaiseksi tätä pelättyä EHV-1 virusta ei ole muualla todettu. Kyseessä on entinen kotikuntani, kävin muutaman vuoden ajan Stall Sandöllä ja se on vain noin 10 km päässä Värmdö ridklubbista, missä Maaike asuu. Se varsoo vajaa kahden kuukauden päästä, joten huoli on kova.

Kaikki Tukholman tallit ovat suljettuja, kaikki alueen ratsastuskilpailut (vähintään) seuraavilta kolmelta viikolta on peruttu, yksikään hevonen ei saa poistua omalta talliltaan hätätapauksia lukuunottamatta, ihmisten toivotaan pysyvän omilla talleillaan ja välttävän turhia vierailuja muilla talleilla. Eläinlääkärit, hierojat, kengittäjät ym ovat tervetulleita ainoastaan jos heillä on riittävä suojaus ja varotoimenpiteet välineiden puhdistamiseen. En tiedä miten tämä käytännössä sitten toteutuu, toivottavasti hyvin.

Onhan tämä tilanne ihan perseestä. Kaikkia hevosihmisiä pelottaa ja ahdistaa. Avaan päivittäin Facebookin peläten lukevani uusista tapauksista. Viimeisin viikko on onneksi ollut hyvä, eikä uusia tapauksia ole esiintynyt. Karanteeniaika (vai karenssi?) on pitkä, joten siinä ajassa ehtii tapahtumaan paljon.

Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että minäkään en vieraile yhdelläkään muulla tallilla ennen kuin Ruotsin ratsastajainliitto näyttää vihreää valoa. En siis näe Florista tai Maaikea moneen viikkoon tai kuukauteen enkä tee ainuttakaan hevosvalokuvauskeikkaa.

Better safe than sorry.

Pitäkää siellä Suomessa tämä virus mielessä. Ruotsista tuodaan varmasti viikoittain monia kymmeniä hevosia Suomeen, joten viruksen leviäminen sinne on erittäin mahdollista. Tuontihevonen on paras asettaa täydelliseen karanteeniin vähintään kolmen viikon ajaksi, kaiken varalta. Ja peskää, vaihtakaa teidän tallivarusteet jos käytte muilla talleilla!

Tämä karanteenikäytäntö on käytössä Maaiken tallilla, siellä oli pääntauti kolmisen vuotta sitten , minkä jälkeen yksikään uusi hevonen ei pääse kosketuksiin muiden hevosten kanssa ennen karanteenin (3-4 viikkoa) päättymistä. Sitä käytetään myös jos joku hevonen on poissa pidemmän aikaa. Erittäin fiksua, jonkun mielestä liioittelua, mutta kokemuksista oppii.

Olkaa viisaita, varovaisia ja tarkkoja! Tämä ei ole leikin asia, neurologinen versio tästä viruksesta on aivan järkyttävä.

Upeista kuvista kiitos ystävälleni Jessicalle!

Jessica + Olga

Kävin kuvaamassa ystävääni Jessicaa ja hänen hienoa tammaa Olgaa yhtenä talven kauneimpana päivänä. Olga (Hendola B) on kuvankaunis 7-vuotias pv-tamma (Don Schufro x Sandro Song), ja parivaljakolla on tarkoitus startata MsvB-luokissa (VaB) tänä vuonna.

Ja joo, turpahihna menee väärältä puolelta poskihihnaa, tätä virhettä tuskin tulee tehtyä toista kertaa. ;)

Hei beibi pidä hatusta kii nyt mennään

Viime aikoina olen saanut nauttia aivan mahtavan upeasta hevosesta. Sama vanha, tuttu Mutter, mutta uudella satulalla. Tai ei tämä meidän ole, vuokralla vain, mutta jos Mutteri saa päättää se kyllä jäisi sille käyttöön. Harmi vaan, että tämä on se hieman kallis satula - Prestigen yli 4000 euroa maksava luxuspenkki. No, nautitaan nyt niin kauan kuin tämä meillä on ja pidetään peukkuja, että löytyy vastaavanlainen, yhtä hyvin sopvia mutta halvempi.

On upea nähdä ja kokea, miten oikeasti istuva satula muuttaa koko hevosen. En ole KOSKAAN kokenut tällaista ravia Mutterin kyydissä, olenkohan minkään hevosen? Kuvaajana ollut ystäväni, vaativaa koulua kisaava Jessica, haukkoi henkeään Mutterin liidellessä eteenpäin. Hän ei ole siltä tällaista liikettä nähnyt, "sillähän on parempi ravi kuin mun hevosella!", mikä on aika kivasti sanottu kun vertaa keski-ikäistä PRE/PV-risteytystä nuoreen, loistosukuiseen pv-tammaan.

No, tämä saattaa olla hetken huumaa. Mutta kääk. En edes yrittänyt "flashata" mitään, ratsastin normaalisti ympyrällä harjoitusravia ja vähän pyysin sisäpohkeella Mutteria pyöristymään ja "nostamaan" itseään. Mutteri sanoi kuitenki AYYEEE BABYYY! ja lähti aivan upeaan keskiraviin. Vai olikohan se peräti lisättyä ravia. Ihan itsestään. Olin shokissa, ystäväni kysyi "MITÄ SE JUST TEKI, WOW!!!!" ja päätin kokeilla uudestaan, jos siitä vaikka saisi kuvatodisteen. Siinä se on sitten postauksen "klickbait"-kuvana, Mutteri upeassa keski-lisätyssä ravissa, paketti pysyi kasassa omaa, heikkoa keskivartaloani lukuunottamatta. Otin vielä pari temmonvaihtelua ja saimme pari pätkää myös videolle, mutta niissä kahdessa viimeisessä pätkässä Mutteri oli jo selkeästi väsyneempi eikä jaksanut kantaa itseään optimaalisesti painaen hieman kädelle epätasaisena. Videokooste löytyy postauksen lopusta. Hieno hevonen. <3

Nuo postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa ovat oikeasti ratsastuksen keskivaiheilta, päätin laittaa ne "parhaat" siihen ekaksi ja nyt näistä laukkakuvista alkaen nämä kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä. Mulla on tapana ottaa vapaan käynnin jälkeen laukkaa maneesin ympäri kevyessä istunnassa, Mutteri vertyy siinä hyvin ja saa hieman vauhtia masiinaan. Ja Mutteri rakastaa kiihdytellä maneesin 80 metriä pitkillä sivuilla!

Sitten me ihan vain kevennellään ravia, ratsastan yleensä vähän pidemmällä ohjalla, matalassa muodossa "eteen-alas", selkä ylös. Näissä kuvissa ehkä hieman tavallista lyhyempänä. Teen voltteja, serpentiinejä, vähän väistöjä, pysähdyksiä. Sellaista kivaa verkkajumppaa.

Outfit:
Kypärä - OneK Defender
Paita - Casall
Hanskat - Roeckl
Raippa - Fleck
Vyö - GhoDho*
Housut - Montar Fay
Saappaat - Kingsley Olbia*
(*=Yhteistyö)

Meidän lempitehtävä laukassa on tehdä laukkasiirtymisiä käynnissä ja ravissa, sekä myös ottaa pari keskilaukkaa. Sitä en tosin ratsasta kuin 2-3 pätkää, 1-2 per kierros ja aika lyhyt pätkä kerralla, Mutter on edelleen heikko enkä halua sen työskentelynhalun katoavan "enjaksa"-fiilikseen mikä sillä helposti tulee laukassa, laukka on sen heikompi askellaji.

Tämä yllä oleva kuva tekee mut niin iloiseksi! Paitsi tuo omilla kasvoillani oleva into ja onni, niin Mutter näyttää tässä kuvassa aivan törkeän hyvältä. Se kantaa itsensä hyvässä muodossa, polkee aktiivista ravia (joo, takajalat ja selkä voivat olla paremmin mukana, mutta edistymistä tämä), on täysin kuulolla ja tyytyväisen, harmonisen näköinen.

Näissä kolmessa ravikuvassa ratsastan keskiravia. Hieno Mutteri! <3

Lopuksi paineet ja vaatimukset pois, tykkään antaa Mutterille pitkän ohjan vaikka "kesken" tehtävän sen tehdessä oikein. Ikään kuin kiitos ja lepo. Saatan myös tehdä "rumia" siirtymisiä, eli siirrän käyntiin onnistuneen tehtävän jälkeen kevyessä istunnassa ja ohjaa samalla pidentäen. Niistä saisi kouluradalla nollan, mutta kun tehtävänä ei ole treenata täydellisiä siirtymisiä annan Mutterille mielelläni sen hetken palkinnon ja otan pois kaikki vaatimukset. <3

(Linkki videoon)