Mitä jos en olisi koskaan...?

...muuttanut Ruotsiin?

...tutustunut Maaikeen ja sen omistajaan?

...alkanut vuokraamaan Rinkiä?

...tavannut Floriksen omistajaa?

...kokeillut valokuvaamista?

...opetellut rohkeasti uutta niin ratsatsuksessa kuin valokuvaamisessa?

Viimeiset kuusi vuotta ovat olleet elämäni merkityksellisimmät. Aloin tänään miettimään pitkän kuvauspäivän jälkeen miten pienet sattumat, miten oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen, oikeisiin ihmisiin tutustuminen on tuonut niin paljon elämääni. Jos en olisi koskaan muuttanut Ruotsiin en olisi koskaan tavannut Maaikea, jonka ansiosta aloin ratsastamaan Rinkiä. Rinkin vuokrasuhteen loputtua tutustuin Florikseen joka on yhdellä Ruotsin huippuratsastajista ratsutettavana, tämä taas on tuonut mulle paljon uusia kontakteja hevosmaailmassa... Mitä jos en olisi koskaan "pakottanut" tallikavereita (surkean ja vanhan) kamerani eteen, epäonnistunut kuvien kanssa, opetellut uutta? Mitä jos en olisi koskaan rohkeasti mennyt Ruotsin parhaimpien hevoskuvaajien joukkoon SIHS:iin kuvaamaan ja uskaltanut edes kokeilla kuvien ottamista kovassa joukossa?

Huh, menee ihan pää pyörälle kun miettii näitä asioita. En olisi osannut tänne muuttaessa kuvitellakaan missä kuuden vuoden päästä olen. Olen päässyt toteuttamaan elämäni suurimpia haaveita. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vain taivas on rajana esimerkiksi valokuvauksen suhteen. Se ei ole enää harrastus, vaan yksi (sivu)työ. Viime vuoden aikana asiakkainani ovat olleet isoja, kansainvälisiä yrityksiä ja useampi olympiaratsastaja.

Tänään oli yksi jännittävä kuvauspäivä yhdelle Ruotsin isoimmille hevosvarustebrändeille. #Kiitollinensiunattuonnellinen. Koskaan ennen en tätä sanontaa ole käyttänyt, mutta nyt se sopii tämän hetken fiilikseen.

Kuvat ovat viime vuoden SIHS:stä. Tästäkin on postaus tulossa, sitten joskus, jos jaksan/muistan. ;)